Kuumat paikat Kreikassa

 

Sataa ja hengitys höyryää kylmyydestä. Tyypillinen kesäkeli eikä eletä kuin toukokuun alkua. Tekisi mieli Kreikan lämpöön, mutta kun siellä on kuulemma kuumat paikat kuin tulivuoren juurella.

Euroyhteisön parjaava, tuhkanpeitteinen kieli oli tuskin päässyt Islannin-traumoistaan, kun moitittavaksi tuli Kreikka. On tullut selväksi, että heillä kaikki on huonosti. Eläkkeelle pääsee liian aikaisin, palkassa on lisiä erinäisten taitojen vuoksi ja mitä vielä. Eihän semmoinen sovi, meillä kun on tehty kaikki ihan toisin! Tai ainakin aiotaan tehdä.

Uusien ajatusten vyöry on vallannut mielet. Velanantajan pitäisi saada nauttia tuotoista heti. Jos Rhodosta ei liitetä velan vastikkeeksi Suomeen saman tiensä, on ainakin Suomen - vai sittenkin EU:n - kansalaisten päästävä halpismatkalle Kreikkaan ouzomukin äärelle puoli-ilmaiseksi tai mieluummin täysin ilmaseksi, gratis, and for nothing. Kuten tavallista talousgurut pian kertonevat, että ei Kreikka sillä selviäisi eteenpäin rahaliiton viitoittamalla tiellä, vaan juuri päinvastoin. Hintoja on nostettava.

Periaatteessa jäsenyys jossakin tarkoittaa, että siitä voi erota tai peräti erottaa. Varsinkin integraatioasioissa tämä periaatteellisuus on jostakin syystä kovin kuollut kirjain.

Neuvostoliitosta oli vaikea erota, eikä varmaankaan Yhdysvaltojen liittovaltio katsoisi kauniisti liitosta eroamaan pyrkivää valtiota. NATOn toiminnasta voi pidättäytyä aikansa, kuten Ranska teki, mutta eroapa siitä. Entä kuinka on EU:n laita? Tai nyt keskustelun alaisena olevan rahaliiton EMUn, jota ei sitten rakennettukaan kestäväksi mahdollisen kriisin varalle.

Integroituminen tarkoittaa siis vuosisataisessa käytännössä integroitumisen kohteen kannalta vain yksisuuntaista laajenemista. Tämä on syytä pitää mielessä tulevien integroitumisten yhteydessä. Ja syytä on miettiä myös, miten valmistautua integraatioyhteisöjen kriisien varalta. Liitoshurmassa nämä uhkakuvat jäävät analysoimatta, vaikka uhkakuvat liittyvät aina liitoshurmaan. Ne ovat vain aina toisia.

Uhkakuvia rakennetaan nytkin. Kreikan jälkeen tämä uusdominoteoria kaataa Espanjan ja Portugalin. EU:n euroseteli vaikuttaa sen jälkeen lähinnä Monopoli-pelin vankilakortilta. Ja ne ruotsalaiset...

On muuten kiinnostavaa nähdä kuinka pitkälle kansakuntaisuuteen liittyvä terminologia kukkii journalismissa näiden yhteisien asioiden hoidossa. 1930-lukulaisuus on palannut kehiin monella muullakin tapaa. Tuulahduksia vieläkin kauempaa näkee siinä, että jopa STT:n uutisissa kansalaisuus ja jopa kaupunkilaisuus kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Ehkä sitä ei pidetä oikeinkirjoitusvirheenä, mutta mielestäni se on ajatusvirhe. Ei suomalaisuutta tai tamperelaisuutta tarvitse isolla alkukirjaimella pönkittää.