Konflikteja

Ateenan kaduilla anarkistit estelevät kauppojen ryöstelyä. He haluavat suunnata kapinaansa istuvaa hallitusta vastaan.

Sanoin lapselle, että jos Suomeen joskus tulee samanlaisia, älä ole eturivissä. En sanonut kummalla puolella, mutta kyllä hän varmaan arvasi.

Jos tuloerot kasvavat tarpeeksi, maahanmuuttajia vastustetaan tarpeeksi ja jos hommat muutenkin menevät pyllylleen, kuten niitä huonosti hoidettaessa on tapana, niin siten saattaa käydä maassa kuin maassa.

Sitten on näitä taulapäitä, joiden elämäntehtävänä on heittää öljyä liekkeihin. Ei ehkä aina isomman palon toivossa, mutta kuitenkin suuremman ja mustemman savupilven saamiseksi.

Viihteeksi muuttuneen kannanottopolitiikan luomassa virtuaalimaailmassa tämä sitten saa kannatusta.

Mutta kyllä perinteiselläkin politiikalla saa aikaan yhtä ja toista. Varsinkin näin laman aikana.

Maahanmuuton vastustaminen milloin milläkin perusteella on lapsellista. Itse asun 10000 hengen asuinalueella, jossa on yli viisikymmentä eri kansallisuutta. Valikoi nyt siinä vihanpidon kohteesi ja sano se ääneen. Tilanteen mielettömyyden tajuaa jokainen aikuismaisesti ajatteleva.

Lasten suusta näitä totuuksia kyllä silloin tällöin kuuluu, varsinkin jos iltapäivän epävirallinen jalkapallo-ottelu ei ole sujunut toiveiden mukaan.

Joskus he eivät huomaa, että siinä vieressä, samalla puolella rintamaa, seisoo joku, johon rasistinen älämölö samalla salamaniskun lailla kohdistuu.

Katselen ja kuuntelen kuinka muodostettu falangi tämän vuoksi hajoaa motiivikonfliktin ylittäessä rintaman lujuuden. Pilkka osuu omaan nilkkaan.

Typerimmät rasistiset kommentit kuuluvat järkijään kantasuomalaisten suusta, joskus lastenkin.

Osin tämä johtuu muiden vaikenemisesta. Kokemus osoittaa, että asenteellisuuksia löytyy kaikista ryhmistä.

Tämä on ainoa yhteys, jossa suostun puhumaan kantasuomalaisista, joka on ihan yhtä huono termi kuin kaikki muutkin apartheidin harjoittamisen muodot. Termiä ei tarvita muuhun kuin eetteriin laskettujen typeryyksien lähtökohdan osoittamiseen.

Minusta on siis tullut konservatiivi. Onneksi se on etupäässä huonojen polvien syy. Ei pääse tarvittaessa rivakasti pakoon. Sprintterintaidot ovat paras mahdollinen tapa estää konflikteja. Tietysti se että ei pääse pakoon johtaa siihen että on kohdattava kaikki siinä missä on. Ei sekään mukavaa ole.

Kreikassa tilanne on kiikun kaakun. Nykyinen pääministeri on kovissa liemissä keitetty, mutta niin näyttää olevan vastustuskin, joka hämmästyttävää kyllä, ei henkilöydy kehenkään. On vain oppositio.