Viikonloppu mieluisissa töissä

Kulttuurintäyteisiä aikoja. Kun kerran akkreditoitumiseni oli hyväksytty, sain itseni raahattua Espooseen asti paria festarielokuvaa varten: niistä nyt teattereissa pyörivä BenX kuuluu onnistuneisiin.

Elokuvassa tietokonepelejä harrastavan Benin kohtalona on joutua koulukiusatuksi lievän autisminsa - lue erilaisuutensa takia - eikä tilanteesta ole helppoa ulospääsyä. Esteettinen ja onnistuneesti toteutettu erikoisuus on tietokonepelien kuvamaailman sekoittuminen arkipäivän tilanteisiin. Ben on mainio pelaaja, eikä hän verkkomaailmassa ole täysin ilman ystäviä. Elokuvan kruunaa varsin maino loppuratkaisu.

Belgielokuvaa ei Suomeen usein tuoda teatterilevitykseen, joten käykääpä katsomassa. Teini-ikäiset mahtuvat hyvin mukaan tähän elokuvaan.

Kino Tapiolan välikaton romahduksen vuoksi Espoossa ei ole tarvinnut joka päivä käydä, vaan on voinut katsella sinne suunniteltuja elokuvia Helsingissä, Eerikinkadun Andorrassa. Riskinä on tietysti livahtaa elokuva-arkiston näytäntöihin - käytän KAVAsta tätä ilmaisua, koska televisio- ja radionäytöksiä ei siellä vielä ole. Eilen näinkin keihäänheittofinaalin päätyttyä Antonionin Punaisen erämaan, joka sijoittuu Ravennaan.

Antonionin ensimmäinen värielokuva kuvaa psyykkisen trauman ja vieraantumisen aiheuttamia tuntoja urbaanissa ympäristössä. Ne rinnastuvat epäsuorasti ja viitteellisen runollisesti teknologian ulottuvuuksiin (positiivisessa tapauksessa) ja ympäristön saastumiseen (kielteisessä mielessä). Mielen dialektiikkaa, joka aiheuttaa tarkkaavaiselle katsojalle miljoonien mielleyhtymien myrskyn. Kirjoitin lähes koko elokuvan ajan päässäni erästä toista, suunnitteilla olevaa omaa tarinaa.

Antonionin jälkeen käväisin viihtymässä iranilaisen Majid Majidin elokuvassa The Song of Sparrows. Se olisi ollut parhaimmillaan sunnuntai-iltapäivän matineassa, mutta samapa tuo, koska tilaisuus oli loppuunmyyty - myös Antonioni Orionissa oli eturiviä vaille täynnä. Majidilla amatöörinäyttelijöiden mainiosti siivittämä kertomus yhteiskunnan vähäosaisten parissa tutkii kuinka teknologia ja kapitalismi korruptoi, erottaa hengellisestä puhtaudesta ja vaikuttaa kaikilla tasoillaan ihmisen - yksilön - perhe-, ystävyys- ja luontosuhteeseen.

Tarina keski-ikäisestä perheenisästä, strutsifarmin erotettavasta työntekijästä, joka ajautuu moottoripyörätaksiksi Teheraniin, ei ole hollywoodilaisittain ennustettavissa, mikä on ehdottomasti sen voima. Sentimentaalisuus ja huumori rytmittävät kevyesti kantavaa elokuvaa. Toivottavasti televisio älyää tämän ostaa, sillä se on hyvä kaappaus.

Tänään ajattelin jälleen yhdistää elokuva-arkiston ja festivaalit. Andrzej Wajdan Katyn kuuluu historiaelokuviin, kuten New York Timesin Book Reviewin kirjoittaja Anne Applebaum hienosti todistaa.

Illalla Orionissa pyörii jälleen Antonioni: Blow-Up -leffan olen nähnyt muutamaan kertaan, mutta Nainen vailla sielua (1953) on näkemättä. Jälleen siis yksi aiemmin kokematta jäänyt klassikko. Sehän on elokuva elokuvasta ja sen tekemisestä: myyjättären tie ihailluksi filmitähdeksi.

Identiteettikysymykset, toden ja illuusion rajankäynti, tunteiden epäikuisuus, illuusioiden menettäminen ja vieraantuminen sekä esineellistyminen lienevät kiintoisimpia tarkastelunäkökulmia tähän kertomukseen.

Blow-up - erään suudelman jälkeen alkaa 17.45 ja Nainen vailla sielua 20.00. Ehkäpä päivän mittaan ehtii myös Coronan terassille välissä turinoimaan, vaikka kroppa alkaa olla viikon jälkeen jo aika klesa.

Vuokra on maksettava, eikös juu

Lehtitietojen mukaan työpaikka on entisellä paikallaan.

Mutta kuinka pitkään?

Onpahan meillä tulevilla viertolaisilla ainakin jutun juurta, jos lomilla ei ole ihmeellisiä tapahtunut.

HS:n jutusta sen verran, että kun toimittaja Noora Mattila kirjoittaa: "Varsinaiseen Kansallisen audiovisuaalisen arkiston työhön, tv- ja radio-ohjelmien digitointiin, luvataan budjettiehdotuksessa 5, 3 miljoonaa", on tätä tarkennettava sen verran, että samalla rahalla hoituu myös entisen Suomen elokuva-arkiston varsinainen työ, suomalaisen elokuvan fyysisen ja henkisen kulttuurin pelastaminen, säilyttäminen ja jossakin määrin myös esittäminen.

Elokuvan osalta KAVA tekee edelleen seuraavaa:
- ensisijainen tarkoitus kotimaisen elokuvaperinnön pelastaminen ja säilyttäminen jälkipolville
- kokoelmissa elokuvia filmillä ja videolla, kotimaista ja ulkomaista, fiktiota ja dokumenttia, pitkää ja lyhyttä
- kokoelmissa myös elokuvien oheisaineistoa: valokuvia, julisteita, käsikirjoituksia
- elokuvien konservointi ja restaurointi
- elokuvien esitystoimintaa kahdeksalla paikkakunnalla
- Suomen suurin elokuva-aiheinen kirjasto
- Elävän kuvan museo (Vanha Talvitie 9)
- elokuvatutkimusta ja julkaisutoimintaa

Muutos Suomen elokuva-arkistosta Kansalliseksi audiovisuaaliseksi arkistoksi ei siis ole niin kategorinen kuin tuo lehtijutun typistetty virke kertoo. Toiminta elokuvan parissa säilyi ennallaan, eikä mitään muutosta siihen tehtävään tullut, minkä lisäksi uusi laki määräsi, että pysyvästi talteen on laitettava myös suuri osa maassa esitettävistä tv- ja radio-ohjelmista.

Niitä on myös tutkittava. Itse asiassa mediatutkimusta televisio- ja radioarkiston puuttuminen on vääristänyt. Painopisteen siirtyminen sanomalehdistön tutkimuksesta sähköiseen mediaan on varmaa.

Laki vahvisti myös oman työni tärkeyden, sillä laki (1437/2007) alkaa näyttävästi: "Elokuvien ja televisio- ja radio-ohjelmien säilyttämistä sekä niihin liittyvää tutkimusta varten on opetusministeriön alainen Kansallinen audiovisuaalinen arkisto."

Vaikka tutkimus tuossa ranskalaisten viivojen kokoelmassa onkin mainittu viimeisenä, laki antaa ymmärtää muuta. Tutkimuksen näkökulmasta on tärkeää olla myös fyysisesti lähellä tutkittavia medioita ja lähteitä.

Ainakin niin minä haluan ajatella. Ja mikäs minua estäisi ajattelemasta. Hieman sitä haittaa, jos työpaikkaa ei fyysisesti ole. Vuokrahan on maksettava, eikös juu.

Cabiria tänään

Elokuva-arkistossa esitetään tänään klo 17.45 jättimäinen italialaisspektaakkeli Cabiria (ohj. Giovanni Pastrone, 1914 Italia). Sinne.

Cabiria on kuulun Gabriele D'Annunzion käsikirjoittama historiallinen tarina, joka perustuu Titus Liviuksen tunnettuun teokseen.

Tulivuori Etnan purkautumisen aiheuttamaa kaaosta hyväksikäyttävät foinikialaiset merirosvot tappavat kaikki miehet, mutta sieppaavat Cabirian ja hänen hoitajansa Croessan puunilaissotien aikana, kolme vuosisataa ennen ajanlaskun alkua.

Cabiria myydään orjaksi Karthagoon, ja hänet aiotaan uhrata Moolokille. Viime hetken pelastajina toimivat jalosukuinen roomalaismies Fulvio Axilla, joka on itse asiassa Rooman vakooja, ja hänen jättiläiskokoinen orjansa Maciste. Cabiria saadaan suojaan kuningatar Sophinesban luokse, mutta Maciste napataan kiinni.

Fulvio onnistuu pakenemaan. Kymmenen vuotta myöhemmin, monien vaiheiden jälkeen Karthagon suuruudenaika on ohi ja Fulvio palaa kaupunkiin.

Mainituissa "vaiheissa " käydään läpi historiallisen antiikkispektaakkelin vakio-ominaisuudet. Tässäkin sensuuripäätöksellä opettavaisena sallitussa elokuvassa miekkaillaan, esitellään muinaisia temppeleitä ja kauhistuttavia jumalia sekä kidutusta, verenvuodatusta, palavia taistelulaivoja, dramaattisia kuolemia, hävitystä, tuhoa ja muuta väkivaltaa ja tehdään näyttäviä pelastautumisia esimerkiksi hyppäämällä korkealta kalliolta veteen.

Elokuvia on maailmassa niin paljon, että jokaisen henkilökohtaisella "puutelistalle" riittää yksittäisiä nimikkeitä. En ole Cabiriaa nähnyt, mutta nyt on aika ryhtyä tuumailusta metrisiin tekoihin.

Ikävystyä vai nauraa kuoliaaksi

Ikävystytin tyttäreni kuoliaaksi muutamaa naurunkohtausta lukuunottamatta, kun kävin äsken läpi niitä näytteitä, joita Orionissa tänään esittelen puhuessani suomalaisen lyhyt- ja dokumenttielokuvan historiasta klo 14.30. Ei maksa mitään.

Klo 17 alkava itsenäisyyden 90 v dokkarinäytös - minä ja kollegani olemme sitä koonneet - vaatii lipun lunastuksen. Pari ennen näkemätöntä leffaa tiedossa vuoden 1910 valtiopäivistä vuoden 1987 tapahtumaan, Tasavallan Presidentti Mauno Koiviston matkaan Neuvostoliittoon. Koe kadonnut yhteiskuntajärjestelmä ja kuule liturgia omin korvin!

Tosin tyttö istui hievahtamatta silmät suurina 40 minuuttia, mikä lienee tuon ikäisille maailmanennätys.

Tilannetta helpotti se, että eilen kauan odotettu riitti sitten toteutui. Nyt tyttären molemmissa korvissa on reikä ja reiässä asianmukainen korvakoru. Mutta onhan hän kolmen viikon päästä jo 11 täyttänyt.

Hans Jürgen Syberberg – kuvainraastaja Saksasta

Hyvät agitoitavat. Tässä kalenteriin ja monoihin sähköinen sykäys:

SYBERBERG-SEMINAARI maanantaina 27.8. kello 16–20 elokuvateatteri Orionissa (Eerikinkatu 15).

”Syberberg on ensimmäinen varteenotettava elokuvaohjaaja Godardin jälkeen.” Susan Sontag.

”Uuden saksalaisen elokuvan” omaleimaisin tekijä, elokuvaohjaaja ja multimediataiteilija Hans Jürgen Syberberg syntyi Saksan Nossendorfissa vuonna 1935. Syberberg on yhdistänyt esseemäisissä jättiläisteoksissaan Wagnerin ja Brechtin esteettiset näkemykset. Saksassa Syberberg on herättänyt voimakasta polemiikkia; muualla hänen lähestymistapaansa saksalaiseen historiaan on ylistetty. Yhdysvaltalainen kulttuurintutkija Susan Sontag totesi, että ohjaajan seitsemäntuntinen Hitler, elokuva Saksasta kuuluu 1900-luvun upeimpien taideteosten joukkoon.

Tabujen rikkojana kunnostautuneen ohjaajan retrospektiivi nähdään Helsingin juhlaviikoilla elokuvateatteri Orionissa 24.8.-1.9. (& 8.9.). Elokuvaretrospektiivin yhteydessä järjestetään maanantaina 27.8. kello 16- 20 seminaari ”Hans Jürgen Syberberg – kuvainraastaja Saksasta”. Hollantilainen mediatutkija Petrus Nouwens saapuu Suomeen kertomaan Syberbergistä Saksan historian poleemisena tulkkina, joka on teoksissaan yhdistänyt Theodor W. Adornon ja Martin Heideggerin esteettisen filosofian. Nouwens viimeistelee parhaillaan väitöskirjaansa Syberbergin tuotannosta.

Seminaarin muina puhujina kuullaan suomalaisia Syberberg-tuntijoita. Taiteentutkija Martti-Tapio Kuuskoski tarkastelee Syberbergin tuotannon kehitystä kokonaisuudessaan ja Wagner-spesialisti Pekka Asikainen analysoi Syberbergin versiota Richard Wagnerin musiikkidraamasta Parsifal.

Orion, maanantai 27.8.2007:

16–17 Martti-Tapio Kuuskoski: Wagner/Brecht/Cyberberg – elokuvasta multimediaan

17–18 Pekka Asikainen: Syvää unta todellisuudesta – Syberbergin Parsifal

18–20 Petrus Nouwens: The representation of German history in the films of Syberberg as a synthesis of the philosophy of Adorno and Heidegger

Taukoja ja keskustelua yleisön toiveiden mukaan. Seminaarin järjestää AVEKin tuella Kulttuuriosuuskunta Kronoptikon. Lisätiedot: Martti-Tapio Kuuskoski, p. 040–0012424; martti.kuuskoski@helsinki.fi

***

HUOM! Helsingin juhlaviikkojen Syberberg-tapahtuman yhteydessä julkaistaan
myös kirja ”Syberberg – kuvainraastaja Saksasta”

Kirjan tekstien kirjoittajat: Hans Jürgen Syberberg, Susan Sontag, Gilles
Deleuze,Petrus Nouwens, Pekka Asikainen, Martti-Tapio Kuuskoski, Laura Lindstedt.

Kustantaja: Kronoptikon.

KIRJA JULKAISTAAN TAITEIDEN YÖN DIE NACHT -ESITYKSESSÄ PE 24.8. klo 17