Päivän elokuvauutinen on se, että kansallinen audiovisuaalinen arkisto (KAVA) on hankkinut Finnkino Oy:n hallussa olleet kotimaisten elokuvien levitysoikeudet.
Hankinta antaa suuntaa tulevaisuuteen, sillä tavoite ei ole enempää eikä vähempää kuin turvata kansallisen elokuvaperinteen saatavuus tulevaisuudessa. Näin keskeinen osa suomalaista elokuvahistoriaa säilyy myös digitalisoitujen elokuvateattereiden ulottuvilla.
Tapahtuma on kansallisesti ja myös kansainvälisesti mittava. KAVAn haltuun siirtyi lähes 300 pitkää elokuvaa ja noin 200 lyhytelokuvaa. Opetus- ja kulttuuriministeriön myötävaikutuksella toteutettu hanke on osa kotimaisen elokuvan digitointiprojektia. Oikeuksien omistaminen helpottaa KAVAa sen tulevaisuuden suurimmassa haasteessa, kotimaisen elokuvan laajamittaisessa digitoinnissa.
Kymmenen kotimaisen tuotantoyhtiön elokuvien levitysoikeudet siirtyvät KAVAlle muutamin poikkeuksin. Finnkinolla säilyvät yhtiön jo julkaisemien elokuvien DVD-oikeudet. TV-oikeudet ovat useimmissa tapauksissa Yleisradiolla.
Sopimus koskee seuraavien yhtiöiden elokuvia: Suomen Filmiteollisuus (SF), Adams Filmi, Bio-Kuva, Fenno-Filmi, Filmityö, Kinosto, Maxim-Filmi, National-Filmi, Valio-Filmi ja Väinän Filmi.
Merkittävimmät levitysoikeudet koskevat Suomen Filmiteollisuutta. Sen yli 200 elokuvaa käsittävän tuotannon kuuluisimpiin teoksiin lukeutuvat klassikot Tuntematon sotilas (1955), Kulkurin valssi (1941), Kaivopuiston kaunis Regina (1941) ja Komisario Palmun erehdys (1960). SF:n elokuvat muodostavat noin viidesosan maassamme koskaan valmistetuista pitkistä kotimaisista elokuvista.
Muista yksittäisistä teoksista mainittakoon Filmityö Oy:n Runoilija ja muusa (1978), Pedon merkki (1981) ja Ulvova mylläri (1982) sekä National-Filmin Talvisota (1989).
KAVAssa tietoja antavat johtaja Matti Lukkarila (matti.lukkarila@kava.fi) ja viestintäpäällikkö Outi Heiskanen (outi.heiskanen@kava.fi).
Näytetään tekstit, joissa on tunniste KAVA. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste KAVA. Näytä kaikki tekstit
torstaina, syyskuuta 01, 2011
maanantaina, elokuuta 15, 2011
Finlandia-katsaukset näkyvillä Elonetissä
KAVA tiedottaa:
Elonet-tietokannassa on suuren yleisön katseltavana 700 Finlandia-katsausta vuodesta 1943 vuoteen 1964 asti. Kansallisen audiovisuaalisen arkiston (KAVA) avaamat digitoidut uutiskatsaukset ovat osa European Film Gateway -hanketta, jonka tehtävänä on esitellä eurooppalaista kulttuuriperintöä liikkuvan kuvan ja äänen muodossa.
Elokuvaesitysten alussa näytetyt uutiskatsaukset muodostavat sarjan ajankuvia Suomesta jatkosodan ja jälleenrakentamisen kaudesta teollistuneeksi hyvinvointivaltioksi. Sarjan päättää Aito Mäkisen ohjaama Finlandia-katsaus 700, joka kertoo Helsingin yhdestä päivästä aamuyhdeksästä iltakymmeneen.
Finlandia-katsaukset sisältävät runsaasti harvinaista materiaalia. Presidentti Ståhlbergin 80-vuotispäivän juhlallisuuksissa ovat esillä myös kolme muuta presidenttiä: Mannerheim, Paasikivi ja Kekkonen. Taltiointiin kuuluvat poikkeuksellisesti myös katkelmat heidän puheistaan.
Presidentti Rytin ja eräiden keskeisten ministerien sotasyyllisyysoikeudenkäynti herätti erityistä huomiota myös ulkomailla. Oikeudenkäyntiä kuvaavassa katsauksessa tuodaan esiin tilaisuuden herättämiä reaktioita ja lehtimiesten tunnelmia.
Presidentti Kekkosen vierailut Kremliin ja Yhdysvaltoihin on kuvattu huolellisesti. Harry Lewingin ohjaama katsaus Kekkosen vierailusta Yhdysvalloissa presidentin Kennedyn luona on tallennettu värifilmille, mikä on Finlandia-katsauksissa harvinaista.
Finlandia-katsauksia keventävät runsaat katkelmat urheilutapahtumista taide- ja muotinäytöksiin. Olympialaiset, maailmanmestaruuskilpailut, maaottelut, Ateneumin taidenäyttelyt ja muotivirtaukset ovat usein käytettyjä aiheita.
Monista julkisuuden henkilöistä on filmigallerian katsauksiin ikuistettu mm. Armi Kuusela, Juri Gagarin ja Dag Hammarskjöld.
Klikkaa Elonetiin ja löydä filmiaarteet (hakusana "Finlandia-katsaus").
Lisätietoja: Kansallinen audiovisuaalinen arkisto/Tapio Riihimäki (tapio.riihimaki@kava.fi)
Elonet-tietokannassa on suuren yleisön katseltavana 700 Finlandia-katsausta vuodesta 1943 vuoteen 1964 asti. Kansallisen audiovisuaalisen arkiston (KAVA) avaamat digitoidut uutiskatsaukset ovat osa European Film Gateway -hanketta, jonka tehtävänä on esitellä eurooppalaista kulttuuriperintöä liikkuvan kuvan ja äänen muodossa.
Elokuvaesitysten alussa näytetyt uutiskatsaukset muodostavat sarjan ajankuvia Suomesta jatkosodan ja jälleenrakentamisen kaudesta teollistuneeksi hyvinvointivaltioksi. Sarjan päättää Aito Mäkisen ohjaama Finlandia-katsaus 700, joka kertoo Helsingin yhdestä päivästä aamuyhdeksästä iltakymmeneen.
Finlandia-katsaukset sisältävät runsaasti harvinaista materiaalia. Presidentti Ståhlbergin 80-vuotispäivän juhlallisuuksissa ovat esillä myös kolme muuta presidenttiä: Mannerheim, Paasikivi ja Kekkonen. Taltiointiin kuuluvat poikkeuksellisesti myös katkelmat heidän puheistaan.
Presidentti Rytin ja eräiden keskeisten ministerien sotasyyllisyysoikeudenkäynti herätti erityistä huomiota myös ulkomailla. Oikeudenkäyntiä kuvaavassa katsauksessa tuodaan esiin tilaisuuden herättämiä reaktioita ja lehtimiesten tunnelmia.
Presidentti Kekkosen vierailut Kremliin ja Yhdysvaltoihin on kuvattu huolellisesti. Harry Lewingin ohjaama katsaus Kekkosen vierailusta Yhdysvalloissa presidentin Kennedyn luona on tallennettu värifilmille, mikä on Finlandia-katsauksissa harvinaista.
Finlandia-katsauksia keventävät runsaat katkelmat urheilutapahtumista taide- ja muotinäytöksiin. Olympialaiset, maailmanmestaruuskilpailut, maaottelut, Ateneumin taidenäyttelyt ja muotivirtaukset ovat usein käytettyjä aiheita.
Monista julkisuuden henkilöistä on filmigallerian katsauksiin ikuistettu mm. Armi Kuusela, Juri Gagarin ja Dag Hammarskjöld.
Klikkaa Elonetiin ja löydä filmiaarteet (hakusana "Finlandia-katsaus").
Lisätietoja: Kansallinen audiovisuaalinen arkisto/Tapio Riihimäki (tapio.riihimaki@kava.fi)
maanantaina, tammikuuta 11, 2010
Valkokangasuutisia työpöydältä
Laitetaan esille muutama agitaatiopointti, kun kerran töitä on tehty:
KAVAn kevätkausi 2010 alkaa olla aluillaan. Maaliskuusta lähtien jatkuvat Dokumentin ytimessä -näytökset, nyt tulevaa kirjaamme ennakoiden pääosin sodan jälkeisellä ohjelmistolla. Luvassa nämä:
Dokumentin ytimessä 50 24.03. keskiviikko 17:00: Päämääränä tulevaisuus – dokumenttielokuva 1944 – 1947. Brita Wrede: Lapin tuho / Vägarna kring Rovaniemi (1945), 15'. Holger Harrivirta: Kansa siirtyy rauhan töihin (1946), 8', dvd. Roland af Hällström: Neuvostoliiton ja Suomen kulttuurisuhteet alkavat (1945), 9'. Holger Harrivirta: J. K. Paasikivi (1946) 8', dvd. Reino Tenkanen: Suomi kunnioittaa Leninin muistoa (1946) 9', dvd. Reino Tenkanen: Neuvostoliiton vientituotteiden näyttelyn avajaiset Helsingissä (1946), 12'. Veli Tamminen: Välirauhasta rauhaan (1947), 8'. Holger Harrivirta: Asuntopula (1947), 11'. Holger Harrivirta, Yleisradion päivä (1947) 10'. * koonneet ja esittelevät Ilkka Kippola, Jari Sedergren * yht. 90'
Dokumentin ytimessä 51 14.04. keskiviikko 17:00: Kirjailijat ja taiteilijat. Kirjailijoista nähdään mm. Otto Manninen, Anni Swan, Helvi Hämäläinen, Pentti Haanpää, Mika Waltari, Kaarlo Sarkia, Paavo Rintala, Veijo Meri, Paavo Haavikko, Marja-Liisa Vartio ja L. Onerva.
Kuvanveistäjä Ville Vallgren (1930), mykkä, 6'. Otto Manninen ja Anni Swan (1933), mykkä, 4'. Esko Aaltonen: Kirjoja ja kirjailijoita (1938), 11'. Topo Leistelä, Savi elää, (1943), 12', dvd. Vappu Roos: Kirjailijoitamme (1943) 14'. L. A. Puntila: Kalevala - kansallinen, yleismaailmallinen. Kulttuurimme ja me osa 10 (1949), 9'. Heikki Aho & Björn Soldan, Jean Sibelius kotonaan, Aho & Soldan 1945, 8'. Sakari Kulhia, Veli Virkkunen: Suomalaisen taiteen mestareita I (1947), 9'. Kalevi Lavola: Runoilija L. Onerva (1952), 8'. Kalevi Lavola: Suomalaisia kirjailijoita (1958), 16'. * koonneet ja esittelevät Ilkka Kippola, Jari Sedergren * yht. 97'
Dokumentin ytimessä 52 28.04. keskiviikko 16:45: Heimojen Suomi - karjalaiset. Kalle Kaarna: Jo Karjalan kunnailla lehtii puut... (1935/1940), 18'. Claes Olsson: Suur-Suomen muisto - kun Suomi miehitti Itä-Karjalan 1941-44 (1991), 45 min. Markku Lehmuskallio: Elämän tanssi (1975), 15'. Antti Lindqvist: Mateli – säkeitä runonlaulajan elämästä (1993), 33'. Ville Suhonen: Värttinä: Pihi neito (1993), 4 min. * koonneet ja esittelevät Ilkka Kippola, Jari Sedergren * yht. 115'
Ja jos joku haluaa - toivottavasti moni tuo kaverinsa, lapsensa, lapsenlapsensa ja satunnaisen frendin mukaan - iskeytyä kiinni suomalaisen elokuvan perusteisiin, on tarjolla toivottavasti muidenkin mielestä mainio sarja Lajien hurma.
Kirjoitan esittelyssä näin: "Genre eli lajityyppi on tulos luokittelusta, jossa otetaan huomioon tyyli, muoto tai sisältö. Lajityypit muotoutuvat markkinoilla, eivätkä ne ole ikiaikaisia, mutta niiden avulla voi verrata elokuvaa toisiin. Potpuri suomalaisen näytelmäelokuvan tunnetuimmista lajityypeistä on samalla hyvä johdatus kotimaisen elokuvan harrastukseen." Nämäkin näyttävät hieman toiselta valkokankaalla, mistä on hyvä muistuttaa. Koko perhe mukaan - suomalainen elokuva ansaitsee katsojansa ja tämä on halpaa huvia jos mikä.
Lisäksi vuoden muun elokuvatarjonnan kohokohta: dokumenttielokuvafestivaali DocPoint lähestyy. Ohjelmistoon kannattaa tutustua, sillä sen lippuja voi hankkia jo 18. päivä verkkokaupasta. Mainos jo siksi, että Kavan yhteistyö DocPointin kanssa jatkuu, katsokaas vaikka nämä Aho & Soldan-esitykset.
KAVAn kevätkausi 2010 alkaa olla aluillaan. Maaliskuusta lähtien jatkuvat Dokumentin ytimessä -näytökset, nyt tulevaa kirjaamme ennakoiden pääosin sodan jälkeisellä ohjelmistolla. Luvassa nämä:
Dokumentin ytimessä 50 24.03. keskiviikko 17:00: Päämääränä tulevaisuus – dokumenttielokuva 1944 – 1947. Brita Wrede: Lapin tuho / Vägarna kring Rovaniemi (1945), 15'. Holger Harrivirta: Kansa siirtyy rauhan töihin (1946), 8', dvd. Roland af Hällström: Neuvostoliiton ja Suomen kulttuurisuhteet alkavat (1945), 9'. Holger Harrivirta: J. K. Paasikivi (1946) 8', dvd. Reino Tenkanen: Suomi kunnioittaa Leninin muistoa (1946) 9', dvd. Reino Tenkanen: Neuvostoliiton vientituotteiden näyttelyn avajaiset Helsingissä (1946), 12'. Veli Tamminen: Välirauhasta rauhaan (1947), 8'. Holger Harrivirta: Asuntopula (1947), 11'. Holger Harrivirta, Yleisradion päivä (1947) 10'. * koonneet ja esittelevät Ilkka Kippola, Jari Sedergren * yht. 90'
Dokumentin ytimessä 51 14.04. keskiviikko 17:00: Kirjailijat ja taiteilijat. Kirjailijoista nähdään mm. Otto Manninen, Anni Swan, Helvi Hämäläinen, Pentti Haanpää, Mika Waltari, Kaarlo Sarkia, Paavo Rintala, Veijo Meri, Paavo Haavikko, Marja-Liisa Vartio ja L. Onerva.
Kuvanveistäjä Ville Vallgren (1930), mykkä, 6'. Otto Manninen ja Anni Swan (1933), mykkä, 4'. Esko Aaltonen: Kirjoja ja kirjailijoita (1938), 11'. Topo Leistelä, Savi elää, (1943), 12', dvd. Vappu Roos: Kirjailijoitamme (1943) 14'. L. A. Puntila: Kalevala - kansallinen, yleismaailmallinen. Kulttuurimme ja me osa 10 (1949), 9'. Heikki Aho & Björn Soldan, Jean Sibelius kotonaan, Aho & Soldan 1945, 8'. Sakari Kulhia, Veli Virkkunen: Suomalaisen taiteen mestareita I (1947), 9'. Kalevi Lavola: Runoilija L. Onerva (1952), 8'. Kalevi Lavola: Suomalaisia kirjailijoita (1958), 16'. * koonneet ja esittelevät Ilkka Kippola, Jari Sedergren * yht. 97'
Dokumentin ytimessä 52 28.04. keskiviikko 16:45: Heimojen Suomi - karjalaiset. Kalle Kaarna: Jo Karjalan kunnailla lehtii puut... (1935/1940), 18'. Claes Olsson: Suur-Suomen muisto - kun Suomi miehitti Itä-Karjalan 1941-44 (1991), 45 min. Markku Lehmuskallio: Elämän tanssi (1975), 15'. Antti Lindqvist: Mateli – säkeitä runonlaulajan elämästä (1993), 33'. Ville Suhonen: Värttinä: Pihi neito (1993), 4 min. * koonneet ja esittelevät Ilkka Kippola, Jari Sedergren * yht. 115'
Ja jos joku haluaa - toivottavasti moni tuo kaverinsa, lapsensa, lapsenlapsensa ja satunnaisen frendin mukaan - iskeytyä kiinni suomalaisen elokuvan perusteisiin, on tarjolla toivottavasti muidenkin mielestä mainio sarja Lajien hurma.
Kirjoitan esittelyssä näin: "Genre eli lajityyppi on tulos luokittelusta, jossa otetaan huomioon tyyli, muoto tai sisältö. Lajityypit muotoutuvat markkinoilla, eivätkä ne ole ikiaikaisia, mutta niiden avulla voi verrata elokuvaa toisiin. Potpuri suomalaisen näytelmäelokuvan tunnetuimmista lajityypeistä on samalla hyvä johdatus kotimaisen elokuvan harrastukseen." Nämäkin näyttävät hieman toiselta valkokankaalla, mistä on hyvä muistuttaa. Koko perhe mukaan - suomalainen elokuva ansaitsee katsojansa ja tämä on halpaa huvia jos mikä.
Lisäksi vuoden muun elokuvatarjonnan kohokohta: dokumenttielokuvafestivaali DocPoint lähestyy. Ohjelmistoon kannattaa tutustua, sillä sen lippuja voi hankkia jo 18. päivä verkkokaupasta. Mainos jo siksi, että Kavan yhteistyö DocPointin kanssa jatkuu, katsokaas vaikka nämä Aho & Soldan-esitykset.
tiistaina, syyskuuta 15, 2009
Kirjakauppaan ja muutto
KAVAn muutto Sörnäisten rantatielle on tosiasia. Kuten arvata saattaa, alkupäivät ovat fyysistä työtä muuttokuormien purkamisessa ja paikka on vielä työmaan ja työpaikan välimaastossa. Aistihavantoina maalin, liiman ja pölyn tuoksu, porakoneiden äänet ja kaikkialla näkyvä rakennus- ja muuttotarvikkeiden kasat viittaavat enemmän työmaahan. Normalisointi vie vielä jonkun aikaa.
Puhelimet ja sähköposti ovat kytkettyjä ja toimivat eilen, netti vielä yskiskeli kuin syysflunssassa ikään. Oman työhuoneen muuttolaatikot on nyt purettu, mutta pientä viilaamista tarvitaan vielä minun ja monen muunkin huoneessa. Teknisen kaluston kokoonpanojen asentaminen ja rakentaminen vie vielä aikaa siellä, missä niitä on runsaasti, mutta kirjasto näyttää jo olevan varsin hyvässä mallissa.
Kun työpaikalla johtoja vielä puuttuu, etsiskelen näytteitä huomiseen kirjakauppaesiintymiseen kotosalla. SKS:n Kirjatalon keskiviikoissa (Mariankatu 3) ohjelmassa on kerran kuussa "ajankohtainen kirjailijavieras ja kirjallinen keskustelutuokio klo 16.30–18.00". Minä ja Ilkka Kippola olemme paikalla - vaikkei siitä missään aistein havaittavasti kerrotakaan -, joten 16.9. esillä on näyttein Dokumentin ytimessä – suomalaisten dokumentti- ja lyhytelokuvien historia.
Sitten viime kertoman on ilmestynyt myös Marita Nyrhisen arvostelu Ilkka-lehdessä. Aiempien arvostelujen linkkejä löytyy elokuun lopun pärehtelystä.
Puhelimet ja sähköposti ovat kytkettyjä ja toimivat eilen, netti vielä yskiskeli kuin syysflunssassa ikään. Oman työhuoneen muuttolaatikot on nyt purettu, mutta pientä viilaamista tarvitaan vielä minun ja monen muunkin huoneessa. Teknisen kaluston kokoonpanojen asentaminen ja rakentaminen vie vielä aikaa siellä, missä niitä on runsaasti, mutta kirjasto näyttää jo olevan varsin hyvässä mallissa.
Kun työpaikalla johtoja vielä puuttuu, etsiskelen näytteitä huomiseen kirjakauppaesiintymiseen kotosalla. SKS:n Kirjatalon keskiviikoissa (Mariankatu 3) ohjelmassa on kerran kuussa "ajankohtainen kirjailijavieras ja kirjallinen keskustelutuokio klo 16.30–18.00". Minä ja Ilkka Kippola olemme paikalla - vaikkei siitä missään aistein havaittavasti kerrotakaan -, joten 16.9. esillä on näyttein Dokumentin ytimessä – suomalaisten dokumentti- ja lyhytelokuvien historia.
Sitten viime kertoman on ilmestynyt myös Marita Nyrhisen arvostelu Ilkka-lehdessä. Aiempien arvostelujen linkkejä löytyy elokuun lopun pärehtelystä.
torstaina, helmikuuta 05, 2009
Kavan uudet sivut
Pari sataa tiukkaa sivua tekstiä siirtyi muiden luettavaksi. Hyvä niin, mutta muutama viikko tässä kuitenkin menee huhkiessa.
Elokuva-arkiston eli Kansallisen audiovisuaalisen arkiston uudet kotisivut ovat nyt käytössä.
Arkiston esityksiin voi nyt ostaa lippuja verkossa. Käyttäkääpä hyväksenne!
Elokuva-arkiston eli Kansallisen audiovisuaalisen arkiston uudet kotisivut ovat nyt käytössä.
Arkiston esityksiin voi nyt ostaa lippuja verkossa. Käyttäkääpä hyväksenne!
torstaina, marraskuuta 27, 2008
Elokuva uusiksi
Opetusministeriön asettama selvitysmies, elokuvaohjaaja Lauri Törhönen on saanut valmiiksi raporttinsa elokuvan julkisesta rahoitusjärjestelmästä.
Byrokratian kielellä selvitys "liittyy kulttuuripolitiikan strategiaan, jonka yhtenä tarkoituksena on tehostaa hallinnonalan tavoitteita toteuttavien keskeisten laitosten työtä ja samalla parantaa kulttuuripolitiikan toteutumista".
Raportin kova ydin on viidessä pääkohdassa:
1) Valtion elokuvataidetoimikunta muutetaan valtion elokuvaneuvostoksi
2) Suomen elokuvasäätiötä vahvistetaan ja toimintaa laajennetaan
3) television kannettava sille kuuluva vastuu elokuvan kehittämisestä
4) elokuvalle annetaan vapaata riskipääomaa verohelpotuksin
5) digitalisoidaan elokuvateattereita valtion voimakkaalla tuella
Raportti sisältää myös koko joukon muita ehdotuksia. Yksi niistä on elokuvakeskuksen perustaminen Helsingin keskustaan - esimerkiksi Tennariin, josta kulttuurien museot siirtyisivät - ymmärtääkseni haluamallaan tavalla - muualle. Näin Kava voisi toimia ydinkeskustassa elokuvan hengessä, kuten sen pitääkin.
Kannatan Törtsiä, kuten kirjamessuilla lupasin. Tähän kuuluisi hymiö.
Raportti löytyy OpM:n sivuilta
Jonni Aromaa haastattelee Törhöstä televiisorissa.
Byrokratian kielellä selvitys "liittyy kulttuuripolitiikan strategiaan, jonka yhtenä tarkoituksena on tehostaa hallinnonalan tavoitteita toteuttavien keskeisten laitosten työtä ja samalla parantaa kulttuuripolitiikan toteutumista".
Raportin kova ydin on viidessä pääkohdassa:
1) Valtion elokuvataidetoimikunta muutetaan valtion elokuvaneuvostoksi
2) Suomen elokuvasäätiötä vahvistetaan ja toimintaa laajennetaan
3) television kannettava sille kuuluva vastuu elokuvan kehittämisestä
4) elokuvalle annetaan vapaata riskipääomaa verohelpotuksin
5) digitalisoidaan elokuvateattereita valtion voimakkaalla tuella
Raportti sisältää myös koko joukon muita ehdotuksia. Yksi niistä on elokuvakeskuksen perustaminen Helsingin keskustaan - esimerkiksi Tennariin, josta kulttuurien museot siirtyisivät - ymmärtääkseni haluamallaan tavalla - muualle. Näin Kava voisi toimia ydinkeskustassa elokuvan hengessä, kuten sen pitääkin.
Kannatan Törtsiä, kuten kirjamessuilla lupasin. Tähän kuuluisi hymiö.
Raportti löytyy OpM:n sivuilta
Jonni Aromaa haastattelee Törhöstä televiisorissa.
keskiviikkona, syyskuuta 17, 2008
Valkoiset ruusut - teos Hannu Lemisestä
Valkoiset ruusut -seminaari
26.9.2008 klo 14.00–16.30
Orion, Erikinkatu 15
14.00 Kimmo Laine & Juha Seitajärvi: Alkusanoja ja alkufilmejä
14.30 Kaarle Stewen: Hannu Leminen vaihtaa mediaa
14.45 Sakari Toiviainen: Katsaus Lemisen tuotantoon
15.00 Outi Hupaniittu: Helena Karan tähtikuva
15.15 Jari Sedergren: Poliittinen Leminen
15.30 Heini Hakosalo: Leminen sairauksien kuvaajana
15.45 Anneli Lehtisalo: Romanttista taiteilijaelämää porvarillisessa idyllissä
16.00 Minna Santakari: Lemisen lavastukset
16.15 Antti Alanen: Neljä kirjettä tuntemattomalta naiselta
Seminaaripäivänä julkaistaan Hannu Lemisen ja Helena Karan elokuvia käsittelevä teos Valkoiset ruusut (SKS & KAVA), jota on myynnissä Orionissa tilaisuuden ajan. Vapaa pääsy. Tervetuloa!
26.9.2008 klo 14.00–16.30
Orion, Erikinkatu 15
14.00 Kimmo Laine & Juha Seitajärvi: Alkusanoja ja alkufilmejä
14.30 Kaarle Stewen: Hannu Leminen vaihtaa mediaa
14.45 Sakari Toiviainen: Katsaus Lemisen tuotantoon
15.00 Outi Hupaniittu: Helena Karan tähtikuva
15.15 Jari Sedergren: Poliittinen Leminen
15.30 Heini Hakosalo: Leminen sairauksien kuvaajana
15.45 Anneli Lehtisalo: Romanttista taiteilijaelämää porvarillisessa idyllissä
16.00 Minna Santakari: Lemisen lavastukset
16.15 Antti Alanen: Neljä kirjettä tuntemattomalta naiselta
Seminaaripäivänä julkaistaan Hannu Lemisen ja Helena Karan elokuvia käsittelevä teos Valkoiset ruusut (SKS & KAVA), jota on myynnissä Orionissa tilaisuuden ajan. Vapaa pääsy. Tervetuloa!
perjantaina, elokuuta 29, 2008
Mietteitä budjettiriihestä
Luin lehdestä, että hallituksen budjettiriihi oli myöntänyt rahaa "häätöuhan alla olevalle" Kansalliselle audiovisuaaliselle arkistolle.
Jos näin on, muutamme Punavuoresta - varmaankin ensi vuonna - Sörnäisiin rantatien maisemiin, ellei budjetin lukkoonlyöjä eduskunta tule hulluksi, muuta hallituksen päätöstä ja määrää meitä katupojiksi ja -tytöiksi. Tuskinpa sentään.
Katupoikien laulu tosin sopisi Sörkan tunnelmiin ja olisi pakko opetella vislaamaankin, jos ei muuta niin protestiksi.
Kaikki muuttuu muuksi, paitsi esitysteatteri Orion, joka aikansa vielä toimii Eerikinkadulla (nro 15). Henkisesti tärkeää on bongata jo nyt, että myös arkiston kirjasto - henkireikä elokuvan ystävälle - muuttaa tietysti mukanamme Sörkkaan. Maanalaiset varastot eivät tietenkään muuta Espoosta mihinkään, kuten eivät muutkaan maailmalle sirottuneet elokuvavarastot.
Elokuvamuseo pysyy käsittääkseni Vanhalla talvitiellä, sillä sikäli kun minä tiedän, sen tarvitsemia muutamia satoja vuokraneliöitä ei taida nyt toivottavasti tehtävään sopimukseen kuulua. Käytännössä siis valtiovalta ei tunnusta museon olemassaoloa, vaikka siitä tietääkin, lähinnä siksi, että sitä pitäisi varmaan ainakin jotenkin tukeakin, jos siis sen olemassa olo paitsi tiedettäisiin myös tunnustettaisiin.
Tällainen ei ole monimutkaista tai poikkeuksellista. Kulttuurin parissa työskennelleet tietävät, että tämmöiset asiat etenevät parinkymmenen vuoden periodein, eivät vuosittain - paitsi jos ministeri ottaa jonkun asian omaksi huolekseen.
Minusta hyvin resurssein varustettu elokuvamuseo olisi hyvä lisä myös Helsingin kaupungin näkökulmasta. Hyvällä paikalla se elävöittäisi monin tavoin kulttuuristuvaa Sörkkaa ja säteilisi ympäristöönsä kulttuurista valoa, hehkuisi kauniisti kuin mustavalkoinen nitraattifilmi parhaimmillaan.
Ylen Areenaan on tallennettu eilinen Kultakuume-ohjelma Kansallisen audiovisuaalisen arkiston uusista tehtävistä: Paikallisradioiden ja kaupallisten tv-kanavien systemaattinen tallennus käynnistymässä audiovisuaalisessa arkistossa. Kuunnelkaapas.
Jos näin on, muutamme Punavuoresta - varmaankin ensi vuonna - Sörnäisiin rantatien maisemiin, ellei budjetin lukkoonlyöjä eduskunta tule hulluksi, muuta hallituksen päätöstä ja määrää meitä katupojiksi ja -tytöiksi. Tuskinpa sentään.
Katupoikien laulu tosin sopisi Sörkan tunnelmiin ja olisi pakko opetella vislaamaankin, jos ei muuta niin protestiksi.
Kaikki muuttuu muuksi, paitsi esitysteatteri Orion, joka aikansa vielä toimii Eerikinkadulla (nro 15). Henkisesti tärkeää on bongata jo nyt, että myös arkiston kirjasto - henkireikä elokuvan ystävälle - muuttaa tietysti mukanamme Sörkkaan. Maanalaiset varastot eivät tietenkään muuta Espoosta mihinkään, kuten eivät muutkaan maailmalle sirottuneet elokuvavarastot.
Elokuvamuseo pysyy käsittääkseni Vanhalla talvitiellä, sillä sikäli kun minä tiedän, sen tarvitsemia muutamia satoja vuokraneliöitä ei taida nyt toivottavasti tehtävään sopimukseen kuulua. Käytännössä siis valtiovalta ei tunnusta museon olemassaoloa, vaikka siitä tietääkin, lähinnä siksi, että sitä pitäisi varmaan ainakin jotenkin tukeakin, jos siis sen olemassa olo paitsi tiedettäisiin myös tunnustettaisiin.
Tällainen ei ole monimutkaista tai poikkeuksellista. Kulttuurin parissa työskennelleet tietävät, että tämmöiset asiat etenevät parinkymmenen vuoden periodein, eivät vuosittain - paitsi jos ministeri ottaa jonkun asian omaksi huolekseen.
Minusta hyvin resurssein varustettu elokuvamuseo olisi hyvä lisä myös Helsingin kaupungin näkökulmasta. Hyvällä paikalla se elävöittäisi monin tavoin kulttuuristuvaa Sörkkaa ja säteilisi ympäristöönsä kulttuurista valoa, hehkuisi kauniisti kuin mustavalkoinen nitraattifilmi parhaimmillaan.
Ylen Areenaan on tallennettu eilinen Kultakuume-ohjelma Kansallisen audiovisuaalisen arkiston uusista tehtävistä: Paikallisradioiden ja kaupallisten tv-kanavien systemaattinen tallennus käynnistymässä audiovisuaalisessa arkistossa. Kuunnelkaapas.
maanantaina, elokuuta 04, 2008
Vuokra on maksettava, eikös juu
Lehtitietojen mukaan työpaikka on entisellä paikallaan.
Mutta kuinka pitkään?
Onpahan meillä tulevilla viertolaisilla ainakin jutun juurta, jos lomilla ei ole ihmeellisiä tapahtunut.
HS:n jutusta sen verran, että kun toimittaja Noora Mattila kirjoittaa: "Varsinaiseen Kansallisen audiovisuaalisen arkiston työhön, tv- ja radio-ohjelmien digitointiin, luvataan budjettiehdotuksessa 5, 3 miljoonaa", on tätä tarkennettava sen verran, että samalla rahalla hoituu myös entisen Suomen elokuva-arkiston varsinainen työ, suomalaisen elokuvan fyysisen ja henkisen kulttuurin pelastaminen, säilyttäminen ja jossakin määrin myös esittäminen.
Elokuvan osalta KAVA tekee edelleen seuraavaa:
- ensisijainen tarkoitus kotimaisen elokuvaperinnön pelastaminen ja säilyttäminen jälkipolville
- kokoelmissa elokuvia filmillä ja videolla, kotimaista ja ulkomaista, fiktiota ja dokumenttia, pitkää ja lyhyttä
- kokoelmissa myös elokuvien oheisaineistoa: valokuvia, julisteita, käsikirjoituksia
- elokuvien konservointi ja restaurointi
- elokuvien esitystoimintaa kahdeksalla paikkakunnalla
- Suomen suurin elokuva-aiheinen kirjasto
- Elävän kuvan museo (Vanha Talvitie 9)
- elokuvatutkimusta ja julkaisutoimintaa
Muutos Suomen elokuva-arkistosta Kansalliseksi audiovisuaaliseksi arkistoksi ei siis ole niin kategorinen kuin tuo lehtijutun typistetty virke kertoo. Toiminta elokuvan parissa säilyi ennallaan, eikä mitään muutosta siihen tehtävään tullut, minkä lisäksi uusi laki määräsi, että pysyvästi talteen on laitettava myös suuri osa maassa esitettävistä tv- ja radio-ohjelmista.
Niitä on myös tutkittava. Itse asiassa mediatutkimusta televisio- ja radioarkiston puuttuminen on vääristänyt. Painopisteen siirtyminen sanomalehdistön tutkimuksesta sähköiseen mediaan on varmaa.
Laki vahvisti myös oman työni tärkeyden, sillä laki (1437/2007) alkaa näyttävästi: "Elokuvien ja televisio- ja radio-ohjelmien säilyttämistä sekä niihin liittyvää tutkimusta varten on opetusministeriön alainen Kansallinen audiovisuaalinen arkisto."
Vaikka tutkimus tuossa ranskalaisten viivojen kokoelmassa onkin mainittu viimeisenä, laki antaa ymmärtää muuta. Tutkimuksen näkökulmasta on tärkeää olla myös fyysisesti lähellä tutkittavia medioita ja lähteitä.
Ainakin niin minä haluan ajatella. Ja mikäs minua estäisi ajattelemasta. Hieman sitä haittaa, jos työpaikkaa ei fyysisesti ole. Vuokrahan on maksettava, eikös juu.
Mutta kuinka pitkään?
Onpahan meillä tulevilla viertolaisilla ainakin jutun juurta, jos lomilla ei ole ihmeellisiä tapahtunut.
HS:n jutusta sen verran, että kun toimittaja Noora Mattila kirjoittaa: "Varsinaiseen Kansallisen audiovisuaalisen arkiston työhön, tv- ja radio-ohjelmien digitointiin, luvataan budjettiehdotuksessa 5, 3 miljoonaa", on tätä tarkennettava sen verran, että samalla rahalla hoituu myös entisen Suomen elokuva-arkiston varsinainen työ, suomalaisen elokuvan fyysisen ja henkisen kulttuurin pelastaminen, säilyttäminen ja jossakin määrin myös esittäminen.
Elokuvan osalta KAVA tekee edelleen seuraavaa:
- ensisijainen tarkoitus kotimaisen elokuvaperinnön pelastaminen ja säilyttäminen jälkipolville
- kokoelmissa elokuvia filmillä ja videolla, kotimaista ja ulkomaista, fiktiota ja dokumenttia, pitkää ja lyhyttä
- kokoelmissa myös elokuvien oheisaineistoa: valokuvia, julisteita, käsikirjoituksia
- elokuvien konservointi ja restaurointi
- elokuvien esitystoimintaa kahdeksalla paikkakunnalla
- Suomen suurin elokuva-aiheinen kirjasto
- Elävän kuvan museo (Vanha Talvitie 9)
- elokuvatutkimusta ja julkaisutoimintaa
Muutos Suomen elokuva-arkistosta Kansalliseksi audiovisuaaliseksi arkistoksi ei siis ole niin kategorinen kuin tuo lehtijutun typistetty virke kertoo. Toiminta elokuvan parissa säilyi ennallaan, eikä mitään muutosta siihen tehtävään tullut, minkä lisäksi uusi laki määräsi, että pysyvästi talteen on laitettava myös suuri osa maassa esitettävistä tv- ja radio-ohjelmista.
Niitä on myös tutkittava. Itse asiassa mediatutkimusta televisio- ja radioarkiston puuttuminen on vääristänyt. Painopisteen siirtyminen sanomalehdistön tutkimuksesta sähköiseen mediaan on varmaa.
Laki vahvisti myös oman työni tärkeyden, sillä laki (1437/2007) alkaa näyttävästi: "Elokuvien ja televisio- ja radio-ohjelmien säilyttämistä sekä niihin liittyvää tutkimusta varten on opetusministeriön alainen Kansallinen audiovisuaalinen arkisto."
Vaikka tutkimus tuossa ranskalaisten viivojen kokoelmassa onkin mainittu viimeisenä, laki antaa ymmärtää muuta. Tutkimuksen näkökulmasta on tärkeää olla myös fyysisesti lähellä tutkittavia medioita ja lähteitä.
Ainakin niin minä haluan ajatella. Ja mikäs minua estäisi ajattelemasta. Hieman sitä haittaa, jos työpaikkaa ei fyysisesti ole. Vuokrahan on maksettava, eikös juu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)