Kaupunkilehtiä ei tule luettua kovinkaan tarkalla sihdillä, mutta joskus aina ilahtuu loistavasta journalistisesta tiivistyksestä.
Tällä kertaa se tuli poliisin suusta Kaupunkilehti Vartissa (30.9.2007), sitaatin kirjasi talteen Laura Helminen.
Jutun aiheena on itäviinan myynti Helsingissä. Ylikonstaapeli Hannu Juvonen Helsingin poliisin city-ryhmästä suhteuttaa alan kulttuurihistorian loisteliaasti: "Takavuosina suomalaiset matkustivat Leningradiin myymään nailonsukkia ja farkkuja ja palasivat mukanaan viinaa. Nyt osat vain ovat kääntyneet toisinpäin."
Apropos! Tekisi mieli käydä marraskuun lopulla IDFA-festareilla Amsterdamissa. Se on maailman suurin dokumenttielokuvafestivaali.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elokuvajuhlat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elokuvajuhlat. Näytä kaikki tekstit
lauantaina, syyskuuta 29, 2007
keskiviikkona, syyskuuta 26, 2007
R & A
Neljä leffaa R &" A-festareilla ehdin katsoa.
Sovitus (Atonement) oli ihan kelpo elokuva. Paprikan juoni on sen verran monimutkainen, että pitäisi ottaa millimetripaperia mukaan. Hauskoja trikkejä siinä oli: ne tekivät selväksi animaation ja muun elokuvan eroja. Intergraafisia vihjeitä todella paljon.
Jään kaipaamaan mahdollisuutta katsoa Sophie Fiennesin elokuvan The Pervert's Guide to Cinema. Toivottavasti se joskus onnistuu. Kuulin, että siitä on ylimääräisiä näytöksiä, mutta taitaa ohjelma lähipäivinä olla liian tiukka.
Sovitus (Atonement) oli ihan kelpo elokuva. Paprikan juoni on sen verran monimutkainen, että pitäisi ottaa millimetripaperia mukaan. Hauskoja trikkejä siinä oli: ne tekivät selväksi animaation ja muun elokuvan eroja. Intergraafisia vihjeitä todella paljon.
Jään kaipaamaan mahdollisuutta katsoa Sophie Fiennesin elokuvan The Pervert's Guide to Cinema. Toivottavasti se joskus onnistuu. Kuulin, että siitä on ylimääräisiä näytöksiä, mutta taitaa ohjelma lähipäivinä olla liian tiukka.
torstaina, elokuuta 16, 2007
Menkää te muut
Elokuvajuhla Blue Sea Film Festival alkaisi tänään Raumalla. Tänä vuonna en pääse, menkää te muut.
Helsingissä on viikonloppuna Tarkovski by Docpoint, jonka avajaisiin perjantaina ajattelin mennä pistäytymään.
Leffat esitetään Kiasmassa:
Pe 17.8.2007 | Klo 18:00 | Risto Mäenpää: Taiteilijan vastuu |
La 18.8.2007 | Klo 15:00 | Vjatsheslav Amirhanjan: Arseny Tarkovsky: Eternal Presence. 114min, englanninkielinen tekstitys |
La 18.8.2007 | Klo 18:00 | Aleksandr Gordon: Katkelma elokuvasta Sergei Lazo l 9min |
Su 19.8.2007 | Klo 16:00 | Aurélien Vernhes-Lermusiaux: The Cracked Lip l 15min. Chris Marker: One Day in the Life of Andrei Arsenevich l 55min. Elokuvissa englanninkielinen tekstitys |
Su 19.8.2007 | Klo 18:00 | Eldar Grigorian: Tarkovsky and Me l |
maanantaina, kesäkuuta 18, 2007
Sodankylä koettu
Runsas yhdistelmä elokuvaa ja raikasta ulkoilmaelämää on takana. Vaikka ainakaan jälkimmäistä ei Mediksen valokuvista voi päätellä... Muut bloggarit eivät hihasta nykäisseet!
Mediksen Kaleva-juttuja Sodankylän elokuvajuhlilta en ole vielä saanut käsiini, mutta ehkä jo tällä viikolla.
Abbas Kiarostami on nähty ja liikkuvaa kuvaa otettu, Claude Goretta ja hänen tunnetuin elokuvansa Pitsinnyplääjä nähty (jälleen kerran) ja Vittorio de Setan uusin Kirjeitä Saharasta (Italia 2006) koettu.
Mykkäelokuvaa säestyksen kanssa kelpasi kuunnella useampaan kertaan, ja myös yhteislaulu/elokuvakaraokeisäntänä toimiminen sai jatkoa. Kumppanina mikrofonin takana SF-paraatin lauluja veivatessa oli kuin olikin tuttu bloggari. Eli olihan sentään toinenkin blogituttavuus näkyvillä.
Ohjaajat Amos Gitai ja Elia Suleiman, Pascale Ferran, Detlev Buck ja Kadri Kõusaar on bongattu, vaikka heidän elokuvansa jäivät tällä kertaa vähälle huomiolle. Monia heistä onnistuin myös kuvaamaan ja kuuntelemaan joko elokuvien esittelyissä tai Peter von Baghin aamuhartauksissa Kitisenrannan koululla.
Petteri luonnehti kuvaamistyyliäni tuttuun tapaan "säälittäväksi", sillä horjuvuutta oli näkyvissä paitsi käsi- myös aivotyöskentelyssä. "Sedis käyttää kuvaajana väärin karaokekuninkaan mukanaan tuomia 007-valtuuksia" oli kritiikkipalaverin päätösvirke. Onneksi sitä eivät muut kuulleet, koskapa kieriskelivät vatsojaan pidellen nurmikolla.
Kotimaisia elokuvanimiä oli tietenkin paikalla paljon, uutena tuttavuutena juttelin hetken näyttelijä Tommi Korpelan kanssa. Pääsin myös kehaisemaan Kari Paukkusta "Taitelijaelämää"-sarjan aloitusosista ja juttelemaan Aleksi Bardyn kanssa hänen toteutumattomista scifi-kässäreistään.
Sää salli lopulta paljonkin keskusteluja Koulun teltalla, jossa verkostoituminen ja kontaktipintojen luonti on huipussaan. Tietysti vieraiden ja festivaalihenkilökunnan kanssa matkailu Porttikosken luonnon ja itikoiden pariin on myös avartavaa. Leikkiä ja laulua siis riitti.
Detlev Buckin jalkapallomaalivahdin taidot ovat huomattavat. Ehkä hänellä on käsipallomaalivahdin taustaa? Buck ja Orimattilan nuorisojoukkueen taannoinen stara Aki Kaurismäki muodostivat toimivan parivaljakon "Vapaan tiedonvälityksen" joukkueessa, joka jo perinteiseen tapaan kohtasi "Sodankylän" jalkapallo-ottelussa koulun maneesilla.
Buckin mestarillisista pelastuksista huolimatta Sodankylä pieksi muun maailman 4-2 kolmen puoliajan ottelussa. Maalisankareina olivat festarin projektipäällikkö Ari Lehtola ja DocPointin / Elokuvakontaktin Jari Matala - Ville Suhonen loikki poikana ja ilveksenä, mutta jäi maaleitta.
Lopuksi järjestetyssä rangaistuspotkukilpailussa Detlev torjui lähes kaikki kärkkärit suvereenilla tavalla. Puoliaikojen määrän ja rangaistuspotkujen takana oli jo totuttuun tapaan tapahtuman organisoinut oikukkaudenmukainen pillityranni Olli Vesala. Viime vuoden pillipiipari Atik Ismail jäi jostain syystä kotosalle. Sen sijaan Timo Malmin kuulutukset - ja vuoropuhelut tuomarin kanssa - olivat edellisvuosilta tutulla tavalla korkealla tasolla.
Kirjaimellisesti kaikki on tallennettu videokamerani kovalevylle, mutta vieläkään ei ole olemassa nörttiä, joka saisi sen sieltä ulos jaettavaksi. Kovalevy on jo puolillaan mestariluokan tasoista matskukamaa, joten kiirettä pitää ekologisista syistä, sillä vesilinnut ovat kohta vaarassa.
Kaikkia tapaamiani mukavia ihmisiä en tietenkään ehdi tässä mainitsemaan, sillä heitä oli todella monta tänä vuonna. Terveisiä kuitenkin kaikille näteille tytöille näin jälkeen päinkin. You made my day, Clintiä mukaellen.
Mediksen Kaleva-juttuja Sodankylän elokuvajuhlilta en ole vielä saanut käsiini, mutta ehkä jo tällä viikolla.
Abbas Kiarostami on nähty ja liikkuvaa kuvaa otettu, Claude Goretta ja hänen tunnetuin elokuvansa Pitsinnyplääjä nähty (jälleen kerran) ja Vittorio de Setan uusin Kirjeitä Saharasta (Italia 2006) koettu.
Mykkäelokuvaa säestyksen kanssa kelpasi kuunnella useampaan kertaan, ja myös yhteislaulu/elokuvakaraokeisäntänä toimiminen sai jatkoa. Kumppanina mikrofonin takana SF-paraatin lauluja veivatessa oli kuin olikin tuttu bloggari. Eli olihan sentään toinenkin blogituttavuus näkyvillä.
Ohjaajat Amos Gitai ja Elia Suleiman, Pascale Ferran, Detlev Buck ja Kadri Kõusaar on bongattu, vaikka heidän elokuvansa jäivät tällä kertaa vähälle huomiolle. Monia heistä onnistuin myös kuvaamaan ja kuuntelemaan joko elokuvien esittelyissä tai Peter von Baghin aamuhartauksissa Kitisenrannan koululla.
Petteri luonnehti kuvaamistyyliäni tuttuun tapaan "säälittäväksi", sillä horjuvuutta oli näkyvissä paitsi käsi- myös aivotyöskentelyssä. "Sedis käyttää kuvaajana väärin karaokekuninkaan mukanaan tuomia 007-valtuuksia" oli kritiikkipalaverin päätösvirke. Onneksi sitä eivät muut kuulleet, koskapa kieriskelivät vatsojaan pidellen nurmikolla.
Kotimaisia elokuvanimiä oli tietenkin paikalla paljon, uutena tuttavuutena juttelin hetken näyttelijä Tommi Korpelan kanssa. Pääsin myös kehaisemaan Kari Paukkusta "Taitelijaelämää"-sarjan aloitusosista ja juttelemaan Aleksi Bardyn kanssa hänen toteutumattomista scifi-kässäreistään.
Sää salli lopulta paljonkin keskusteluja Koulun teltalla, jossa verkostoituminen ja kontaktipintojen luonti on huipussaan. Tietysti vieraiden ja festivaalihenkilökunnan kanssa matkailu Porttikosken luonnon ja itikoiden pariin on myös avartavaa. Leikkiä ja laulua siis riitti.
Detlev Buckin jalkapallomaalivahdin taidot ovat huomattavat. Ehkä hänellä on käsipallomaalivahdin taustaa? Buck ja Orimattilan nuorisojoukkueen taannoinen stara Aki Kaurismäki muodostivat toimivan parivaljakon "Vapaan tiedonvälityksen" joukkueessa, joka jo perinteiseen tapaan kohtasi "Sodankylän" jalkapallo-ottelussa koulun maneesilla.
Buckin mestarillisista pelastuksista huolimatta Sodankylä pieksi muun maailman 4-2 kolmen puoliajan ottelussa. Maalisankareina olivat festarin projektipäällikkö Ari Lehtola ja DocPointin / Elokuvakontaktin Jari Matala - Ville Suhonen loikki poikana ja ilveksenä, mutta jäi maaleitta.
Lopuksi järjestetyssä rangaistuspotkukilpailussa Detlev torjui lähes kaikki kärkkärit suvereenilla tavalla. Puoliaikojen määrän ja rangaistuspotkujen takana oli jo totuttuun tapaan tapahtuman organisoinut oikukkaudenmukainen pillityranni Olli Vesala. Viime vuoden pillipiipari Atik Ismail jäi jostain syystä kotosalle. Sen sijaan Timo Malmin kuulutukset - ja vuoropuhelut tuomarin kanssa - olivat edellisvuosilta tutulla tavalla korkealla tasolla.
Kirjaimellisesti kaikki on tallennettu videokamerani kovalevylle, mutta vieläkään ei ole olemassa nörttiä, joka saisi sen sieltä ulos jaettavaksi. Kovalevy on jo puolillaan mestariluokan tasoista matskukamaa, joten kiirettä pitää ekologisista syistä, sillä vesilinnut ovat kohta vaarassa.
Kaikkia tapaamiani mukavia ihmisiä en tietenkään ehdi tässä mainitsemaan, sillä heitä oli todella monta tänä vuonna. Terveisiä kuitenkin kaikille näteille tytöille näin jälkeen päinkin. You made my day, Clintiä mukaellen.
tiistaina, kesäkuuta 12, 2007
Sodankylä
Ulkona jyrisee. Se voi olla kallioräjäytyksiä, puolustusvoimien ammuntaa tai ukonilmaa. En jaksa mennä kirskuvien lintujen sekaan tarkastelemaan asiaa, vaan katselen hetken Suomen ja Yhdysvaltojen suhteiden kehittymistä televisiosta. Ulkoministerit ovat tavanneet, kaikki hyvin. Yhteistyö syventyy syventymistään. Tai ehkä jyrinä tuo mieleen elokuvan A.B.C. Africa (2001, ohj. Abbas Kiarostami).
Päivän ohjelma on varautumista tulevaan. Huomenna on nimittäin lähtö Sodankylään, jossa vietetään elokuvajuhlia.
عباس کیارستمی eli Abbas Kijarostami (s. 22.6.1940) pitäisi varmaan tavata jo tänään. Mistähän suomalaiset ovat keksineet tämän kirjoitusasun Kiarostami? Varmaankin iranilaisilta itseltään...
Kiarostami on tehnyt joukon varsin tunnettuja elokuvia. Kirsikan maku (Ta'am-e gilas) voitti Kultaisen Palmun Cannesissa ilmestymisvuonnaan 1997.
Sodankylän suhteen muodostunut legendaksi ja ilmoituksiin on totuttu suhtautumaan epäilevästi: ainakin kymmenen vuoden ajan hänet on ilmoitettu tulevaksi, eikä hän ole tullut.
Muita iranilaisohjaajia on "tullut tilalle", kuten Jafar Panahi, jonka Valkoinen ilmapallo lienee monille elokuvan ystäville tuttu. Kiarostami oli kirjoittanut sen käsikirjoituksen. Suomen lehdet eivät revitelleet Panahilla juttuja, vaikka Suomeen tuloa edeltävällä viikolla amerikkalaiset olivat saaneet lukea hänestä piiiitkän jutun Time-lehdestään. Siinä häntä nimiteltiin yhdeksi maailman parhaimmaksi ohjaajaksi.
Mutta nyt sitten on. Todennäköisesti, sillä en ole vielä häntä omin silmin nähnyt. Tänä iltana ehkä nähdään.
Netistä löytyy hyvä henkilökuva Abbas Kiarastomista: jutun on kirjoittanut Mehrnaz Saeed-Vafa Chicagosta.
Kiarostamin elokuvatöitä:
10 on Ten 2004 Ohjaus, käsikirjoitus, kuvaus
10 2002 Ohjaus
ABC Africa 2001 Ohjaus
Bad ma ra khahad bord (Tuuli meitä kuljettaa) 1999 Ohjaus, käsikirjoitus, leikkaus, tuottaja
Ta'ame-gilas (Kirsikan maku) 1997 Ohjaus, käsikirjoitus, leikkaus, tuottaja
Badkonak-e sefid (Valkoinen ilmapallo) 1995 Käsikirjoitus
Zir-e derakhtan-e zeytun 1994 Ohjaus, leikkaus, käsikirjoitus
Va zendegi edameh darad (Ja elämä jatkuu) 1992 Ohjaus, käsikirjoitus, leikkaus
Namay-e nazdik 1990 Ohjaus, käsikirjoitus, leikkaus
Khaneh-ye dust kojast? (Ystävä hädässä) 1987 Ohjaus, käsikirjoitus, leikkaus
Päivän ohjelma on varautumista tulevaan. Huomenna on nimittäin lähtö Sodankylään, jossa vietetään elokuvajuhlia.
عباس کیارستمی eli Abbas Kijarostami (s. 22.6.1940) pitäisi varmaan tavata jo tänään. Mistähän suomalaiset ovat keksineet tämän kirjoitusasun Kiarostami? Varmaankin iranilaisilta itseltään...
Kiarostami on tehnyt joukon varsin tunnettuja elokuvia. Kirsikan maku (Ta'am-e gilas) voitti Kultaisen Palmun Cannesissa ilmestymisvuonnaan 1997.
Sodankylän suhteen muodostunut legendaksi ja ilmoituksiin on totuttu suhtautumaan epäilevästi: ainakin kymmenen vuoden ajan hänet on ilmoitettu tulevaksi, eikä hän ole tullut.
Muita iranilaisohjaajia on "tullut tilalle", kuten Jafar Panahi, jonka Valkoinen ilmapallo lienee monille elokuvan ystäville tuttu. Kiarostami oli kirjoittanut sen käsikirjoituksen. Suomen lehdet eivät revitelleet Panahilla juttuja, vaikka Suomeen tuloa edeltävällä viikolla amerikkalaiset olivat saaneet lukea hänestä piiiitkän jutun Time-lehdestään. Siinä häntä nimiteltiin yhdeksi maailman parhaimmaksi ohjaajaksi.
Mutta nyt sitten on. Todennäköisesti, sillä en ole vielä häntä omin silmin nähnyt. Tänä iltana ehkä nähdään.
Netistä löytyy hyvä henkilökuva Abbas Kiarastomista: jutun on kirjoittanut Mehrnaz Saeed-Vafa Chicagosta.
Kiarostamin elokuvatöitä:
10 on Ten 2004 Ohjaus, käsikirjoitus, kuvaus
10 2002 Ohjaus
ABC Africa 2001 Ohjaus
Bad ma ra khahad bord (Tuuli meitä kuljettaa) 1999 Ohjaus, käsikirjoitus, leikkaus, tuottaja
Ta'ame-gilas (Kirsikan maku) 1997 Ohjaus, käsikirjoitus, leikkaus, tuottaja
Badkonak-e sefid (Valkoinen ilmapallo) 1995 Käsikirjoitus
Zir-e derakhtan-e zeytun 1994 Ohjaus, leikkaus, käsikirjoitus
Va zendegi edameh darad (Ja elämä jatkuu) 1992 Ohjaus, käsikirjoitus, leikkaus
Namay-e nazdik 1990 Ohjaus, käsikirjoitus, leikkaus
Khaneh-ye dust kojast? (Ystävä hädässä) 1987 Ohjaus, käsikirjoitus, leikkaus
maanantaina, maaliskuuta 12, 2007
Naisten valtaa
Osat ovat kääntyneet. Naiset valloittivat Tampereen, sillä festarin palkituista suurin osa oli ehdottomasti naissukupuolta.
Tässä ei ole mitään hämmästelemistä, mutta siinä, kuinka naiset siitä ilakoivat on. Vihjasin jo parillekin, että tässä hehkuttelussa alkaa maistua baijerilainen olut.
Hauskaa oli, että suurimpien palkintojen saajat olivat lopulta niitä, joita minäkin olin sydämestäni takapöydissä kannattanut ja keskusteluissa puolustanut. Monta hyvää elokuvaa on taas kaalissa.
[En muuten näin vanhana jaksa enää ymmärtää tätä kalkatusta siitä, että hyvää ja huonoa ei voi erottaa toisistaan. Höh, eiväthän kaikki argumentitkaan ole yhtä hyviä. Väärä (relativistinen) filosofia on vallinnut ihmisten mielet. Vaan ei minun subjektiivista.]
Michaela Kezelen Milan ja Zaida Bergrothin Heavy Metal ovat palkintonsa ansainneet: molempien elokuvat kestivät toisenkin näkemisen vaivatta.
Mitä muuta Tampereelta. Karaoke-laulanta jäi tänä vuonna lähes väliin, kadut olivat hyvin, hyvin hiekkaiset, hotellin aamiainen ja palvelu - ehkä sitä päädeskiä lukuunottamatta - parempi kuin koskaan.
Palvelun yleinen ystävällisyys lähes hämmensi, mutta onneksi pari tavanomaisempaa tapausta piti muiston vanhasta yllä.
Mukavaa oli se, että Tommi käväisi pöydässä, mutta säästän hänen mainettaan, enkä kerro aiheista mistä keskustelimme. Sen muistan elävästi, että lähtiessään ehdotin hänelle lörpöttelyblogin perustamista.
Tässä ei ole mitään hämmästelemistä, mutta siinä, kuinka naiset siitä ilakoivat on. Vihjasin jo parillekin, että tässä hehkuttelussa alkaa maistua baijerilainen olut.
Hauskaa oli, että suurimpien palkintojen saajat olivat lopulta niitä, joita minäkin olin sydämestäni takapöydissä kannattanut ja keskusteluissa puolustanut. Monta hyvää elokuvaa on taas kaalissa.
[En muuten näin vanhana jaksa enää ymmärtää tätä kalkatusta siitä, että hyvää ja huonoa ei voi erottaa toisistaan. Höh, eiväthän kaikki argumentitkaan ole yhtä hyviä. Väärä (relativistinen) filosofia on vallinnut ihmisten mielet. Vaan ei minun subjektiivista.]
Michaela Kezelen Milan ja Zaida Bergrothin Heavy Metal ovat palkintonsa ansainneet: molempien elokuvat kestivät toisenkin näkemisen vaivatta.
Mitä muuta Tampereelta. Karaoke-laulanta jäi tänä vuonna lähes väliin, kadut olivat hyvin, hyvin hiekkaiset, hotellin aamiainen ja palvelu - ehkä sitä päädeskiä lukuunottamatta - parempi kuin koskaan.
Palvelun yleinen ystävällisyys lähes hämmensi, mutta onneksi pari tavanomaisempaa tapausta piti muiston vanhasta yllä.
Mukavaa oli se, että Tommi käväisi pöydässä, mutta säästän hänen mainettaan, enkä kerro aiheista mistä keskustelimme. Sen muistan elävästi, että lähtiessään ehdotin hänelle lörpöttelyblogin perustamista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)