Siinä minä olin. Liikekeskuksen typerryttävissä valoissa, typerryttävine ilmeineni. Käteeni oli isketty luuri, jossa oli kuuluisa japanilainen tuotemerkki, Nokia.
Olin laskenut käsieni läpi Motorolan, Sony-Ericssonit ja Samsungit. Olin näpelöinyt jokaisen niistä, liuttanut kansia ja antanut simpukan lävähtää kiinni. Olin painellut herkkiä näppäimiä tunteakseni niiden vasteen.
Ja silti, vuosien tauon jälkeen, olen palannut - Nokian takaa, niin sanoakseni - juurilleni. Tuo jykevä hahmo, kestävän kehityksen jälkipolttoinen tuote, kaksi vuotta maailmaa kiertänyt, penikkatautinsa kärsinyt, softaltaan kirkastunut it-alan luonnontuote, Nokia 6233 on 3-Gpisteineen vain minun. Ei kenenkään muun.
Joten näpit irti menninkäiset ja kodin tontut 2 megan kamerastani, multimessageviestittimiestäni, fm-radiostani ja mp3-soittimestani, jolla voi soittaa pikapuheluita Tärkeille Ihmisille.
Nokia on Linnassani.
3 kommenttia:
Voi miestä.
Ja kai aika montaa naistakin.
Vii
Olen samaa mieltä. Vilpitöntä iloa on vastustettava.
Unohdinko mainita 1 Gt:n microsd-kortin?
Lähetä kommentti