Lehtitietojen mukaan työpaikka on entisellä paikallaan.
Mutta kuinka pitkään?
Onpahan meillä tulevilla viertolaisilla ainakin jutun juurta, jos lomilla ei ole ihmeellisiä tapahtunut.
HS:n jutusta sen verran, että kun toimittaja Noora Mattila kirjoittaa: "Varsinaiseen Kansallisen audiovisuaalisen arkiston työhön, tv- ja radio-ohjelmien digitointiin, luvataan budjettiehdotuksessa 5, 3 miljoonaa", on tätä tarkennettava sen verran, että samalla rahalla hoituu myös entisen Suomen elokuva-arkiston varsinainen työ, suomalaisen elokuvan fyysisen ja henkisen kulttuurin pelastaminen, säilyttäminen ja jossakin määrin myös esittäminen.
Elokuvan osalta KAVA tekee edelleen seuraavaa:
- ensisijainen tarkoitus kotimaisen elokuvaperinnön pelastaminen ja säilyttäminen jälkipolville
- kokoelmissa elokuvia filmillä ja videolla, kotimaista ja ulkomaista, fiktiota ja dokumenttia, pitkää ja lyhyttä
- kokoelmissa myös elokuvien oheisaineistoa: valokuvia, julisteita, käsikirjoituksia
- elokuvien konservointi ja restaurointi
- elokuvien esitystoimintaa kahdeksalla paikkakunnalla
- Suomen suurin elokuva-aiheinen kirjasto
- Elävän kuvan museo (Vanha Talvitie 9)
- elokuvatutkimusta ja julkaisutoimintaa
Muutos Suomen elokuva-arkistosta Kansalliseksi audiovisuaaliseksi arkistoksi ei siis ole niin kategorinen kuin tuo lehtijutun typistetty virke kertoo. Toiminta elokuvan parissa säilyi ennallaan, eikä mitään muutosta siihen tehtävään tullut, minkä lisäksi uusi laki määräsi, että pysyvästi talteen on laitettava myös suuri osa maassa esitettävistä tv- ja radio-ohjelmista.
Niitä on myös tutkittava. Itse asiassa mediatutkimusta televisio- ja radioarkiston puuttuminen on vääristänyt. Painopisteen siirtyminen sanomalehdistön tutkimuksesta sähköiseen mediaan on varmaa.
Laki vahvisti myös oman työni tärkeyden, sillä laki (1437/2007) alkaa näyttävästi: "Elokuvien ja televisio- ja radio-ohjelmien säilyttämistä sekä niihin liittyvää tutkimusta varten on opetusministeriön alainen Kansallinen audiovisuaalinen arkisto."
Vaikka tutkimus tuossa ranskalaisten viivojen kokoelmassa onkin mainittu viimeisenä, laki antaa ymmärtää muuta. Tutkimuksen näkökulmasta on tärkeää olla myös fyysisesti lähellä tutkittavia medioita ja lähteitä.
Ainakin niin minä haluan ajatella. Ja mikäs minua estäisi ajattelemasta. Hieman sitä haittaa, jos työpaikkaa ei fyysisesti ole. Vuokrahan on maksettava, eikös juu.
4 kommenttia:
Auuh. On lystiä lomailla lukien lehdistä asioita työpaikastaan.
Teidän tapauksenne olisi varmaan vielä lystimpi, jos tuhma vuokranantaja olisi valtio. Kai tähän asiaan on kuitenkin pakko jokin tolkku tulla, vaikka sitten käräjäoikeudesta ensin jatkoaikaa. (Minä luotan vakaasti siihen, että tolkuttomista asioista tulee ajan mittaan tolkullisia, mutta olenkin hölmö optimisti.)
Vuokranantaja on tanskalainen kiinteistösijoitusyhtiö.
Luotamme neuvottelujen voimaan, vaikka kyllä näihin varmasti tolkuttomuuksiakin lukeutuu.
Nitsi on kuollut ... oli se aika jäärä.
Jaaha, tuli edellinen väärän paikkaan.
Lähetä kommentti