keskiviikkona, elokuuta 13, 2008

Historiapoliittista ratsastamista

Historiapolitiikka on harvoin saanut näin selkeitä muotoja kuin Etelä-Ossetian konfliktin yhteydessä. Se, että käytän tapahtuneesta BBC:tä seuraten ilmaisua konflikti, on silkkaa politiikkaa. Syyksi riittänee vakaa kantani: sodalla ei kannata mongertaa.

Historiapolitiikka tarkoittaa menneisyyden käyttämistä nykyisessä poliittisessa tilanteessa. Se näkyi selkeästi Ruotsin ulkoministerin verratessa Venäjän "hyökkäystä" Georgiaan Hitlerin toimiin sodan alussa 1939, ja tänään Georgian pääkaupungissa Tbilisissä järjestetyssä paneelissa ainakin Liettuan presidentin puheessa, jossa arvosteltiin lännen varovaisuutta Münchenin sopimukseen 1938 vedoten. Entinen ulkopoliittinen vaikuttaja Yhdysvalloissa, Mr. Zbigniew Brzezinski vertasi Georgian tilannetta Suomen talvisotaan 1939 – vertaus tuli alun perin Georgian presidentti Saakashvilin viimeviikkoisesta puheesta.

Stalin, KGB ja historian hirmuisuudet vilahtelevat myös Baltian entisten ja nykyisten vaikuttajien kommenteissa, eikä niiltä välty – herra paratkoon! – edes kotimaisia lehtikolumneja lukiessa. Geopoliittisesti tämä poliittisesti yhtenäinen linja menee Georgiasta Baltian kautta Ruotsiin. Varsinaiset turvallisuuspoliittiset asiantuntijat eivät näistä puhu ja ovat muutenkin kovasti eri mieltä.

Suomen pääministeri Matti Vanhanen hellitti huonon menestyksen päivänä verryttelypuvussa urheilujännitystään Beijingissä sen verran, että tiesi näemmä tarkasti miksi Georgia sotajoukoillaan ryntäsi Etelä-Ossetiaan. Toivottavasti hän tietää myös, miksi he sieltä lähtivät pois. Eivätkä vai sieltä, vaan saman tiensä Abhaasiasta.

Ulkoministeri Alexander Stubb etsii varmaan pukuaan, sillä hän tuntuu kadonneen kuten myös koko ETYJ. Georgiaan lähtiessään hän antoi lausuntoja farkut jalassa. Hyvä niin, paitsi tietenkin se, että hän arveli sopimuksen mahdollisuudet pieneksi, muistaakseni 1-10 välillä kakkoseksi eli lähes olemattomaksi. Sopimus tuli, kun oikeat miehet olivat asialla.

Nimittäin samaan aikaan toisaalla Ranskan presidentti Sarkozy teki ehdotuksen, jota Venäjä paranteli mielensä mukaan, ja jonka Georgia nyt hyväksyi, vaikka jatkaakin selittelyjä.

Maailmanpolitiikan kannalta tärkeää on, että tulitaukosopimuksen oleellinen sisältö on paluu alkuruutuun. Rauhansopimuksestahan ei ole puhe, kun ei ole ollut sotaakaan, vaikka Georgia tosin julisti olevansa sotatilassa.

Mutta muutama strateginen nappula on pelilaudalla vaihtanut paikkaansa. Venäjän sotilaallinen menestys ja nykyinen sopimuksellinen tila ovat sille fyysinen ja diplomaattinen voitto. Siitä ei ole epäilystä, vaikka tiedotusvälineemme tämän tosiasian ohittavat ja keskittyvät epäolennaisuuksiin kuten niin usein.

Mutta historiapolitiikasta vielä. Näyttäisi siltä, että historiaan mieltyneiden kommentaattoreiden mielissä kangastelisi uuden maailmansodan aatto. Sitä halutaan sitten padota Venäjän vastaisuudella – patoamis-termillä (containment) on historiapoliittinen ulottuvuus kylmän sodan "kommunismia vastustavalta" ajalta.

Suomessa mieltä osoittavat radikaalit näyttävät löytyvän sekalaisesta seurasta Venäjän lähetystön ulkopuolella. Terveisiä vain kokoomusnuorille – laulut ovat näemmä entiset. Ehkä EU-politiikka olisi sittenkin turvallisempi vaihtoehto näille uusille ulkopoliittisille tulijoille.

Vanhaan vedotaan politiikassa monestakin syystä.

Ensinnäkin tässä ajassa ei ole läheskään aina tarpeeksi vedottavaa. Siihenkin voi olla monta syytä. Todellisista asioista ei haluta puhua tai ne halutaan jostakin syystä salata.

Ja sekin on mahdollista, että kun ikivihollisensa on päättänyt etukäteen, on hyvä perustella historiallisesti, jos muuten eväät eivät riitä. Tämähän on monen historiakeskustelun juoni netissä, varsinkin niissä, joissa Karjalasta taistellaan yhä vanhat saapikkaat yllä.



Tämänkertaisen historiapoliittisen keskustelun juoni poikkeaa hieman aiemmista. Nyt vedotaan historiallisesti väärin menneisiin asioihin, jotta asiat eivät niiden tosiasiallisesta tilasta huolimatta taas menisi väärin. Kahden väärän historiapolitiikkaa, siis. Vapaataivalta on silti tuskin tarjolla.

CNN on katsastellut bloggareita tapahtumien keskiössä, tsekatkaapa niitä vaihtelun ja konkretian vuoksi:

CNN: Bloggareita Etelä-Ossetiasta ja Georgiasta



Ketkä ovat sitten historiapoliittisesti vihaisimpia juuri nyt. Tietysti Venäjän stalinistit, kun kerran Josif Stalinin syntymäkaupunkia Goria on telottu.

2 kommenttia:

Goood moorning Georgia kirjoitti...

Lt. Steven Hauk: Who do we have slated for live entertainment in November?
Dan 'The Man' Levitan: Well, we originally wanted Bob Hope, but it turns out he won't come.
Lt. Steven Hauk: Why not?
Edward Garlick: He doesn't play police actions, just wars. Bob likes a big room, sir.
Lt. Steven Hauk: That is not funny!
Private Abersold: How about if it escalated?
Lt. Steven Hauk: How about if what escalated?
Private Abersold: The Vietnam conflict.
Lt. Steven Hauk: The Vietnam conflict. We are not going to escalate a whole war just so we can book a big name comedian!

Sedis kirjoitti...

Lt. Steven Hauk: Sir, in my heart, I know I'm funny.

Mutta entäs tämä:
Dickerson: This is not military issue, airman. What sort of uniform is that?
Adrian Cronauer: Cretan camouflage sir. If you want to blend in with a bunch of drunken Greeks there's nothing better.
Dickerson: That is humor. I recognize that. I also recognize your brand of soldier.