Historiauutisia

Kun Yleisradio siteeraa Keskisuomalaisen kirjoittamaa juttua tutkimuksesta, joka perustuu dosentti Antti Kujalan lähiaikoina ilmestyvään tutkimukseen Vankisurmat - Neuvostosotavankien laittomat ampumiset jatkosodassa, on ketju niin pitkä tätä blogia kirjoitettaessa, että voi odottaa mitä tahansa muuta, vaan ei syvällistä kommentaaria yksityiskohdista.

Kujalan teos on osa Kansallisarkiston vuonna 2004 aloittamaa tutkimushanketta Suomi, sotavangit ja ihmisluovutukset 1939-1955.

Tutkimushanke syntyi, kun loppuvuodesta 2003 julkaistu Elina Sanan teos ”Luovutetut” herätti runsaasti huomiota sekä kotimaassa että ulkomailla. Sanan teos paljasti sotavankien ja erityisesti juutalaisten sotavankien luovutuksen Saksalle olleen suuruusluokaltaan paljon suurempaa kuin mitä aiemmin oli tunnustettu. Luovutettuja oli yhteenlaskien reilut 3000, jollen väärin muista.

Sen verran arka asia Sanan tulos oli ja on, että Kansallisarkiston hanke-esittelyssä Sanan tuloksia kutsutaan "väitteiksi". Otsaa on siis sielläkin ja halua vähättelyyn. Ei kannattaisi. Se tie on kuljettu ja kengät trampattu rikki jo vanhemman historioitsijasukupolven aikana.

Suomessa oli perinteisesti väitetty luovutetun Saksan keskitysleireihin vain 8. Sotavankiluovutukset toki oli sivulauseissa myönnetty, mutta suuruusluokkaan ei puututtu ja asia mieluummin työnnettiin syrjään, varsinkin kun juutalaissotilaiden arvattiin olevan mukana, eikä heidän kohtalonsa saksalaisviranomaisten käsissä uskottu olevan hyvä, vaikka siitä ei muka mitään tiedettykään.

Totuudeksi valittu kahdeksan pääsi Hannu Rautkallion lennokkaan teoksen otsikkoonkin. Minulle on kerrottu kuiskutellen - en siis tiedä sitä varmaksi - että kirjan taustahenkilönä olisi ollut historian professori Yrjö Blomstedt. Suomen maine piti puhdistaa ennen kuin se sotkeutuisikaan. Tältä pohjalta olen kuullut myös Washington D.C.:ssä Max Jakobsonin puhuvan paikalliselle diplomaatti- ja lehdistöeliitille Suomen Yhdysvaltain suurlähetystössä. Hyvien murkinoiden äärellä kukaan ei protestoinut.

Sanan keräämät tiedot juutalaisten luovutuksista Saksalle herättivät kansainvälistä huomiota. Sotarikollisia jahtaava Simon Wiesenthal Center tiedusteli tasavallan presidentin kanslialta Suomen aikeita jatkotutkimusten suhteen. Presidentillisellä ohjauksella asiaa kutsuttiin selvittämään professori Heikki Ylikangas. Seuraavaksi valtioneuvoston kanslia asetti Ylikankaan suosituksia seuraten kesäkuussa 2004 sotavankien kuolemantapauksia ja ihmisluovutuksia sekä Saksaan että Neuvostoliitoon selvittelevän tutkimushankkeen.

Neuvostoliittoon tapahtuneet ihmisluovutukset - käytännössä loikkarien palautukset - olivat nousseet esille Sanan kirjan vastaanotossa. Osa keskustelijoista halusi siirtää keskustelun juuri näihin loikkareihin, osa varmaankin kaipasi aidosti selvitystä vähän tutkitusta aihepiiristä, jonka tutkimiseen ei pitkään aikaan ollut mitään estettä. Ulkoministeriön muistioista olen itsekin tapauskertomukset joskus aikanaan lukenut.

Ylen mukaan Kujalan tutkimus osoittaa teloitusten olleen kansainvälisesti verraten Suomen armeijan sotavankikohtelun toinen erikoispiirre. Ennestäänhän tiedetään, että nälkään kuoli sopimattoman moni - kuolleiden prosenttiluku vastasi Saksan keskitysleirejä.

Siteeraan uutista:

"Kaikkiaan jatkosodan aikana sai surmansa noin 19 000 vangiksi jäänyttä neuvostosotilasta. Heistä suurin osa kuoli sairauksiin, mutta ammuttujen osuus on yli viisi prosenttia, eli 1 019 vankia. [...] Tutkija-dosentti Antti Kujalan mukaan luku on kansainvälisesti vertaillen korkea. Hän arvioi, että lisäksi suomalaiset ampuivat noin 200 vankia ennen kuin heidät oli rekisteröity.

Vankeja ammuttiin ryssävihan, löysän kurin, huonon ruokatilanteen ja vartijoiden psyykkisten ongelmien vuoksi. Kaikkiaan noin 700 suomalaista sai tuomion sotavankisurmista. Heistä noin viidenneksen katsottiin olleen syyntakeisuudeltaan vajavaisia."

Viimeinen virke tuntuu epäilytävältä. Voisi helposti arvata, että tuomioistuin on käyttänyt - anteeksi epäkorrekti termini - tyhmäksi julistamista keinona välttää rangaistus tällaisessa asiassa. Mene ja tiedä.