tiistaina, elokuuta 05, 2008
Myrsky
Shakespearella myrsky oli saduksi ulkoistettu ja sisäinen. Sibeliuskin Myrskyn, Shakespearen viimeisen, sävelsi (op. 109) ja on tulkinnan kysymys, jäikö se hänelläkin viimeiseksi.
Nyt näyttäisi olevan ulkoisen myrskyn aika: "Ruotsissa rajuilma katkoi sähköjä ja pysäytti junia" ja "Hirmumyrsky lähestyy Yhdysvaltain rannikkoa".
Varokaapa siellä ulkona. Puistoihin ei kannata mennä makaamaan sillä taivas voi pudota päälle.
Jos nousevat, myrskyt myös laantuvat useimmiten. Aleksandr Solzhenitsyn on kuollut.
Se tuo mieleen vanhoja. Kirjailija Solzhenitsyn oli ensimmäisen äidinkielen tutkielmani aihe lukiossa. En koskaan sanottavasti hänen töistään innostunut, vaikka ne luinkin suomennoksina. Kotona taisi olla vain vankileirikuvaus Ivan Denisovitsin päivä.
Solzenitsynin sisäinen myrsky liittyi Venäjän ideaan, jonka patriarkaksi hän taisi maahan palattuaan pyrkiä. Ei kai kovin kummoisin tuloksin.
Mutta ulkoinen myrsky hänen teoksiensa ympärillä oli hirmuinen kylmän sodan henkien taistelu. Yksi niistä, joka pakotti Neuvostoliiton häviämään ja Suomen kiemurtelemaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Nitsi on kuollut ... oli se aika jäärä.
Kolossaalinen kirjailija.
Mutta poliitikkona "tuftakasa".
Tarkoitan, että Solzhenitsyn natsionalismi on yhtä kuin...
Viitti sanoo.
Lähetä kommentti