Nato lähenee Georgiaa

Georgian Nato-jäsenyys on myötätuulessa. Naton perustama komissio on identtinen Nato-Ukraina -komission kanssa.

Erityistä huomiota Liittouma, millä nimellä Nato kutsuu itseään, osoittaa, kun se aikoo tukea Georgian lentoliikennejärjestelmää ja avustaa Georgian hallitusta "ymmärtämään kyberhyökkäysten luonnetta".

Informaatiosota, jota voisi ehkä lyhentäen kutsua infosodaksi, on nykyisin varsin keskeinen osa sotilaallisia operaatioita. Siihen kuuluu osana myös propaganda, jota johdetaan sotilaallisin perustein, mutta joka toteutetaan myötämielisten tiedotusvälineiden avustuksella. Naton puolesta asiaa hoitaa Mr. Robert Simmons, Naton Kaukasuksen ja Keski-Aasian asioiden erityisedustaja.

Vaikka informaatiosodan luonteeseen kuuluu myös Nato-Venäjä -suhteiden katkeamisen uhalla varoittelu, Naton pääsihteeri oli myös toiveikas, vaikka Nato-Venäjä -neuvoston kokoukset ovatkin jäässä, kunnes tulitaukosopimuksen ehdot on täytetty ja kuten pääsihteeri hieman epäselvästi sanoi, kunnes Venäjän konkreettiset toimet asettuvat linjaan "rauhansuunnitelman" kanssa.

"Me emme sulje ovia", pääsihteeri sanoi, "mutta me emme voi jatkaa asioiden hoitoa kuten tavallisesti... niin kauan kuin Venäjä ei Venäjä ei noudata niitä periaatteita, joille olemme sopineet suhteemme perustuvan." Varsin lievää kommentointia siis.

Pohjois-Atlantin Neuvoston kokouksessa puhuivat sekä ETYJ-puheenjohtalamaa Alexander Stubbin suulla ja EU:n puheenjohtajamaan Ranskan Bernard Kouchner, molemmat maansa ulkoministereitä.

Neuvoston "liittoutuneet", kuten he vanhaan tapaan itseään kuvaavat, vahvistivat tukensa Georgian territoriaaliselle yhtenäisyydelle ja koskemattomuudelle ("integriteetille"), suvereenisuudelle ja riippumattomuudelle ja sopi joukosta toimia, jolla avustetaan konfliktissa vaikutuksenalaseksi tullutta siviiliväestöä.

Nato puhuu konfliktista, joten oikeastaan maailman tiedotusvälineiden joukossa vain Yleisradio sitkeästi jatkaa sotatermistön viljelemistä. Toimituskokouksen paikka...

Suomessa on näkynyt viitteitä siitä, että Naton kannattajat ajattelevat Georgian tapahtumien olevan sysäys myös Suomelle tai paremminkin suomalaisille suuntautua Nato-jäsenyyden suuntaan.

Yksi paha mutta asiassa on. Se kumpuaa historiasta. Naton ytimen sijaan Suomi potentiaalisena jäsenyyshakijana ajautuisi helposti reunavaltioiden joukkoon.

Reunavaltiopolitiikalla on huono kaiku, sillä se kytkisi Suomen Baltiaan ja tässä tapauksessa vielä pidemmälle aina Bulgariaan saakka.

Bulgaria, Viro, Latvia, Liettua, Romania, Slovakia ja Slovenia ovat olleet Naton jäseniä vuodesta 2004. Unkarin jäsenyys on jo vuodelta 1999, samalta kuin Tsekin jäsenyys. Nyt neuvottelutähtäimessä ovat Ukrainan ja Georgian jäsenyys.

Ehkä pieni keskustelu 1920-luvun alussa tapahtuneesta reunavaltiopolitiikan haaksirikosta, Suomen suurimmasta sodan ulkopuolisesta ulkopoliittisesta harharetkestä, on paikallaan.

Reunavaltioksi leimaantuminen ei ole ongelma näiden valtioiden keskinäisen suhteen vuoksi. Ongelmana on se, että Venäjä ajattelisi osana turvallisuuspolitiikkaansa, että tämä muodostaisi yhtenäisen sotilaallisen blokin, joka vielä suuntautuisi tätä vastaan. Ymmärrän, että turvallisuuspolitiikan ajattelijoille tämä on vaikea teema, mutta ehkä se pitäisi kuitenkin julkisesti käydä läpi.

Puolan ohjuskilpihanke on viite siitä, että Itämeri on tullut Naton sotilaallisessa suunnittelussa entistä tärkeämmäksi. Poliittisella tasolla reunavaltioiden yhdensuuntaiset kommentit linkittyvät helposti näihin hankkeisiin. Siksi on hyvä, että Suomi tässä tilanteessa pidättäytyy ETYJ-tyyppisessä humanitaarisessa työssä, eikä yhdy virallisten edustajiensa kautta selvästi venäläisvastaiseen argumentointiin edes historian termein, vaikka pahoitteleekin tapahtuneen konfliktin vakavuutta ja syvyyttä.

Kukaan ulkopolitiikkaa asiallisesti miettivä ei voi ajaa Suomea Natoon tuoreiden Georgian tapahtumien varjolla. Jo prosessin ajallisen keston vuoksi tällainen puhe on todella lyhytnäköistä. Jäsenyydet hoidetaan suotuisten tuulien vallitessa, ei konfliktien keskellä. Siksi kaikki - sanan "kaikki" voisi alleviivata paksusti - puheet Nato-jäsenyydestä tässä yhteydessä on tulkittava vain kotoperäiseksi mielipidevaikuttamiseksi, siis varsin köykäiseksi ja ajattelemattomaksi Nato-propagandaksi.

Jopa sille lienee parempiakin paikkoja, vaikka äärimmäisten ruotsalaisargumenttien toistelu onkin tullut eräille puolueille, ennen muuta ulkopoliittisesti profiiliaan nostavalle Kokoomukselle kovin mieluisaksi, olipa kysymys melkein mistä tahansa. Tähän imitaatioon ei kyllä paljon ole huomiota kiinnitetty, vaikka voisi. Ihan huvin vuoksi.