10 sitruunaa
7,5 dl votkaa
3 1/2 kupillista vettä
2 1/2 kupillista sokeria
Irrota kuori sitruunoista. Erota valkoinen hedelmäliha kuorista.
Laita kuoret sopivaan astiaan ja kaada votka päälle.
Peitä astia muovikalvolla ja jätä silleen aivan tavalliseen huoneenlämpöön.
Odota.
Neljä vuorokautta myöhemmin.
Kiehauta vesi paistinpannulla ja sulata sokeri siihen. Siihen menee noin viisi minuuttia.
Viilennä sokerisiirappi täysin. Kaada se vasta sitten vodkasekoituksen päälle.
Peitä astia, jätä se huoneenlämpöön.
Odota.
Vuorokautta myöhemmin. Siivilöi limoncello. Pullota neste.
Sinetöi pullot ja laita kylmään.
Odota.
Juotavissa neljän tunnin kuluttua, mutta säilyy kuukauden, jos säilyy.
maanantaina, maaliskuuta 12, 2007
Naisten valtaa
Osat ovat kääntyneet. Naiset valloittivat Tampereen, sillä festarin palkituista suurin osa oli ehdottomasti naissukupuolta.
Tässä ei ole mitään hämmästelemistä, mutta siinä, kuinka naiset siitä ilakoivat on. Vihjasin jo parillekin, että tässä hehkuttelussa alkaa maistua baijerilainen olut.
Hauskaa oli, että suurimpien palkintojen saajat olivat lopulta niitä, joita minäkin olin sydämestäni takapöydissä kannattanut ja keskusteluissa puolustanut. Monta hyvää elokuvaa on taas kaalissa.
[En muuten näin vanhana jaksa enää ymmärtää tätä kalkatusta siitä, että hyvää ja huonoa ei voi erottaa toisistaan. Höh, eiväthän kaikki argumentitkaan ole yhtä hyviä. Väärä (relativistinen) filosofia on vallinnut ihmisten mielet. Vaan ei minun subjektiivista.]
Michaela Kezelen Milan ja Zaida Bergrothin Heavy Metal ovat palkintonsa ansainneet: molempien elokuvat kestivät toisenkin näkemisen vaivatta.
Mitä muuta Tampereelta. Karaoke-laulanta jäi tänä vuonna lähes väliin, kadut olivat hyvin, hyvin hiekkaiset, hotellin aamiainen ja palvelu - ehkä sitä päädeskiä lukuunottamatta - parempi kuin koskaan.
Palvelun yleinen ystävällisyys lähes hämmensi, mutta onneksi pari tavanomaisempaa tapausta piti muiston vanhasta yllä.
Mukavaa oli se, että Tommi käväisi pöydässä, mutta säästän hänen mainettaan, enkä kerro aiheista mistä keskustelimme. Sen muistan elävästi, että lähtiessään ehdotin hänelle lörpöttelyblogin perustamista.
Tässä ei ole mitään hämmästelemistä, mutta siinä, kuinka naiset siitä ilakoivat on. Vihjasin jo parillekin, että tässä hehkuttelussa alkaa maistua baijerilainen olut.
Hauskaa oli, että suurimpien palkintojen saajat olivat lopulta niitä, joita minäkin olin sydämestäni takapöydissä kannattanut ja keskusteluissa puolustanut. Monta hyvää elokuvaa on taas kaalissa.
[En muuten näin vanhana jaksa enää ymmärtää tätä kalkatusta siitä, että hyvää ja huonoa ei voi erottaa toisistaan. Höh, eiväthän kaikki argumentitkaan ole yhtä hyviä. Väärä (relativistinen) filosofia on vallinnut ihmisten mielet. Vaan ei minun subjektiivista.]
Michaela Kezelen Milan ja Zaida Bergrothin Heavy Metal ovat palkintonsa ansainneet: molempien elokuvat kestivät toisenkin näkemisen vaivatta.
Mitä muuta Tampereelta. Karaoke-laulanta jäi tänä vuonna lähes väliin, kadut olivat hyvin, hyvin hiekkaiset, hotellin aamiainen ja palvelu - ehkä sitä päädeskiä lukuunottamatta - parempi kuin koskaan.
Palvelun yleinen ystävällisyys lähes hämmensi, mutta onneksi pari tavanomaisempaa tapausta piti muiston vanhasta yllä.
Mukavaa oli se, että Tommi käväisi pöydässä, mutta säästän hänen mainettaan, enkä kerro aiheista mistä keskustelimme. Sen muistan elävästi, että lähtiessään ehdotin hänelle lörpöttelyblogin perustamista.
keskiviikkona, maaliskuuta 07, 2007
Tampere
Onhan tämä jo ihme. Sanoo, että on tulossa Tampereelle, eikä kukaan reagoi mitenkään.
Helsingin festivaaliharjoitusilta oli ihan kiva. Toistan. Ihan kiva.
Helsingin festivaaliharjoitusilta oli ihan kiva. Toistan. Ihan kiva.
tiistaina, maaliskuuta 06, 2007
Tampereen filkkarit
Huomenna keskiviikkona alkavat filkkarit Tampereella.
Nähdään siellä, bloggarit. Nykäiskää hihasta.
Vaalimainoksista vielä. Kun SAK poisti omat porvarikarikatyyrinsä,
milloinkas kokoomuslaiset sen tekevät. Minun puolesta kyllä molemmat saisivat elää yhtenä visuaalisen propagandan muotona. Ei niitä sensuroimaan kannata ryhtyä.
Nähdään siellä, bloggarit. Nykäiskää hihasta.
Vaalimainoksista vielä. Kun SAK poisti omat porvarikarikatyyrinsä,
milloinkas kokoomuslaiset sen tekevät. Minun puolesta kyllä molemmat saisivat elää yhtenä visuaalisen propagandan muotona. Ei niitä sensuroimaan kannata ryhtyä.
maanantaina, maaliskuuta 05, 2007
Miljoonan kysymyksen meemi
Tähän meemiin on törmätty monessa blogissa, mutta hukkasin viimeisimmän, joten ei linkkiä.
1. Mitä on yöpöydälläsi?
Televisio ja muuta tilpehööriä. Juuri äsken siinä televisiossa oli keskustanuori, jolla oli arabihuivi päällä. Ja sitten Sauli Niinistö mainosti Fiat Puntoa, kokoomuslaisten limusiinia.
2. CD-levy, jota häpeät tunnustaa omistavasi?
Olavi Virta, koska nyt kaikki luulevat, että mä oikeasti harjoittelen sitä. En, sillä Olavi ja Elvis ovat Pyhiä.
3. Käytkö öisin jääkaapilla?
Tämä on ns. Muhammedin dilemma. Mieluummin käyn itse kuin että jääkaappi tulisi minun luokseni.
4. Elokuva, jonka aikana itkit?
Viimeisimmät vaalimainokset. Lähestulkoon puolueesta riippumatta.
5. Mitä pelkäät?
Vaimoa. En kyllä tiedä miksi.
6. Mikä eleesi paljastaa epävarmuutesi?
Madonnan hymy.
7. Tunnetko ketään julkkista?
Hieman useamman kuin ne, jotka tunnustaisivat tuntevansa minut. Leegion.
8. Kuvaile sänkyäsi.
Patja.
9. Oletko spontaani vai suunnitelmallinen?
Suunnitelmallisesti spontaani ja spontaanisti suunnitelmallinen, kuten arvata saattoi.
10. Kuka esittäisi sinua elokuvassa elämästäsi?
Jos Jope Ruonansuu ei suostu niin ihan ite.
11. Oletko koskaan pelannut räsypokkaa?
Enkä pelasin, ehkä en.
12. Mitä kannat aina mukanasi?
Ryhtini.
13. Mitä kaipaat lapsuudessasi eniten?
Raittiutta, reippautta ja nuoruuden aatteellisuuksia.
14. Oletko tyytyväinen nimeesi?
Olen. Muutenhan se olisi jo muutettu. Xavier voisi olla aika hyvä.
15. Mitä kappaletta kuuntelit viimeksi?
Tänä päivänä korvissa on soinut George Harrisonin My Sweet Lord. Olo on kuin Leevin piisissä.
16. Oletko ollut mukana koulunäytelmässä?
Varsin usein. Simo Hurttana kohottelin tuoppeja keskikoulussa. Laulukuoroissa ja muuten esiintymässä, esimerkiksi Tiernapojissa ja jopa runoja lausumassa. Julkinen eläin, siis.
17. Pidätkö itsestäsi?
Mikä ettei.
18. Oletko tehnyt mitään laitonta?
Onkohan joku onnistunut tähän ikään mennessä elämään niin, ettei joskus olisi lipsahtanut. Yritän kuitenkin aktiivisesti välttää jopa punaisia päin kävelemistä.
19. Pidätkö itseäsi söpönä?
Varmaankin harvemmin kuin muut minua. Luulisin.
20. Epämiellyttävin kotiaskare?
Kotioloissa tapahtuvat työnjohdolliset tehtävät.
21. Syötkö roskaruokaa?
Pullaa.
22. Viilaatko kynsiäsi?
Tästä tulikin mieleeni, että pitäisi ostaa kitara.
23. Miten pidät huolta ulkonäöstäsi?
Tarkkailen itseäni huolestuneesti joka aamu karvoja katkoessa.
24. Oletko koskaan laulanut karaokea?
Todistettavasti. Ks. esim. Pirjo Kesseli, Karaoken ABC.
25. Mitä sanaa toistat paljon?
Veikkaisin että ja-sanaa.
26. Seuraatko tosi-tv-ohjelmia?
En. En edes osallistu.
27. Oletko koskaan halunnut malliksi?
Mallikappaleena olen itseäni pitänyt.
28. Seuraatko naapureidesi elämää?
En. Ovat tosi huomaamattomia.
29. Oletko koskaan syönyt rautatabletteja?
En. Hirmuinen hemoglobiini. Tuskin voisin osallistua urheilukilpailuihin. Olen elävä doping-tapaus.
30. Jos voittaisit 1000e, mitä tekisit sillä?
Maksaisin osan videokamerasta.
31. Mitä olet viimeksi maksanut käteisellä? Paljonko se maksoi?
Paistinpannuja ja muita keittiötarvikkeita. Mm. silikonipäällystetyn kapean vispilän kastikkeita varten. 155 euroa.
32. Odotatko jo kesää?
Tässä maassa sitä saa odottaa ympäri vuoden.
33. Lasketko laudalla, bleidellä vai suksilla?
"Antaa mennä kun on alamäki vain. Kauan sitten jätin kotimökin harmaan."
34. Turhin juhla?
Taloyhtiön pihabileet.
35. Mitä kieliä osaat puhua?
Pääasiassa eurooppalaisia. Paitsi ranskaa, jota sitäkin kuuntelin tänään sujuvasti. Ja taisin ymmärtää ihan oikein. (Mitähän elokuvia sekin ranskalanen festivaali tulee tämän vuoksi saamaan...)
36. Edellinen matikan numerosi?
10. Onko niitä muitakin.
37. Onko sinulla lävistyksiä?
Ei. Eikä edes stigmoja. Stigmoja on muuten viidenlaisia: naulan jäljet ranteissa, naulan jäljet jalkapohjissa, ruoskan sivalluksia selässä, orjantappurakruunun aiheuttavat haavat päässä ja keihään pisto kyljessä.
38. Jos tulisit (/kumppanisi tulisi) nyt raskaaksi, mihin ratkaisuun todennäköisesti päätyisit?
Eipä siinä olisi juuri muuta tehtävissä kuin varautua Jeesuksen toiseen tulemiseen. [Mistä hemmetistä tämä vastaus tähän ilmestyi? Bloginpitäjä.]
39. Onko sinulla hyvä itsetunto?
On se varmaan keskimääräistä parempi. Aivan kuten olen auton ajajanakin.
40. Onko paras ystäväsi sinua nuorempi vai vanhempi?
Sekä että. Sukupuoliriippuvainen kysymys.
41. Milloin olet viimeksi käynyt rautakaupassa? Miksi?
20 vuotta sitten. Ostin nauloja. Vai sotkenkohan tämän johonkin Speden sketsiin?
42. Mitä mieltä olet lapsityövoimasta?
Vihasin sitä jo lapsena.
43. Onko sinulla nälkä?
En tiedä miksi isäni aina hoki minulle: "Juomahullua auttaa Jumala. Syömähullua ei kukaan."
44. Oletko hankkinut/hankitko mopokortin?
En. Mikä se on?
45. Oletko sitä mieltä, että neonvärit yhdistettynä toisiinsa ovat jotain kamalaa?
Tämän kysymyksen tekijä on muuten varsin outo.
46. Ripari vai protuleiri?
En ole käynyt kumpaakaan. Protu.
47. Teetkö kotitöitä?
Riippuu keneltä tätä kysyy.
48. Pidätkö linnunlaulusta?
Kyllä jos ne eivät käy ihan mahdottomaksi.
49. Haluatko isona naimisiin, omakotitalon, 2 lasta ja koiran?
Onko yksi neljästä huonosti?
50. Jos saisit aloittaa täysin uuden kouluaineen Suomen kouluissa, mikä se olisi?
Mediakritiikki.
51. Minkä asian parantaisit itsessäsi, jos voisit?
Allergisuuden melkein mille tahansa.
52. Mikä sinusta tulee isona?
Toivottavasti pienempi ihminen.
53. Mitä aiot nyt tehdä?
Kyllä tässä voimat jo alkavat mennä.
54. Haluaisitko muuttaa nyt pois kotoa?
Kukapa nyt kodistaan. Paitsi ehkä saamelaiset kivitaloon.
55. Edes yksi hyvä puoli koulussa?
Opettajat (hei vaan siskolle ja veljelle).
56. Kuinka monta levyä omistat?
Omistaminen on varkautta.
57. Oletko tehnyt jotain maailman parantamisen hyväksi?
Kylmän sodan päättymisen jälkeen varsin vähän, kuten kriittiset intellektuellit yleensäkin.
58. Laitatko rahaa esim. Punaisen ristin keräyksiin?
Niukasti.
59. Tiedätkö, mitä haluat tulevaisuudeltasi?
Lähivuosille kyllä riittää tekemistä. Muutama kirja pitäisi kirjoittaa ennen kuin eläkettä voi alkaa miettiä vakavasti.
60. Janottaako sinua tällä hetkellä?
Ei.
61. Mitä tahtoisit juoda?
Eikö sana kuulu!
62. Miten vietät viikonloppusi?
Perjantaina karaokessa, lauantaina kodin hehkeässä ilmapiirissä, sunnuntaina ihan missä vain.
1. Mitä on yöpöydälläsi?
Televisio ja muuta tilpehööriä. Juuri äsken siinä televisiossa oli keskustanuori, jolla oli arabihuivi päällä. Ja sitten Sauli Niinistö mainosti Fiat Puntoa, kokoomuslaisten limusiinia.
2. CD-levy, jota häpeät tunnustaa omistavasi?
Olavi Virta, koska nyt kaikki luulevat, että mä oikeasti harjoittelen sitä. En, sillä Olavi ja Elvis ovat Pyhiä.
3. Käytkö öisin jääkaapilla?
Tämä on ns. Muhammedin dilemma. Mieluummin käyn itse kuin että jääkaappi tulisi minun luokseni.
4. Elokuva, jonka aikana itkit?
Viimeisimmät vaalimainokset. Lähestulkoon puolueesta riippumatta.
5. Mitä pelkäät?
Vaimoa. En kyllä tiedä miksi.
6. Mikä eleesi paljastaa epävarmuutesi?
Madonnan hymy.
7. Tunnetko ketään julkkista?
Hieman useamman kuin ne, jotka tunnustaisivat tuntevansa minut. Leegion.
8. Kuvaile sänkyäsi.
Patja.
9. Oletko spontaani vai suunnitelmallinen?
Suunnitelmallisesti spontaani ja spontaanisti suunnitelmallinen, kuten arvata saattoi.
10. Kuka esittäisi sinua elokuvassa elämästäsi?
Jos Jope Ruonansuu ei suostu niin ihan ite.
11. Oletko koskaan pelannut räsypokkaa?
Enkä pelasin, ehkä en.
12. Mitä kannat aina mukanasi?
Ryhtini.
13. Mitä kaipaat lapsuudessasi eniten?
Raittiutta, reippautta ja nuoruuden aatteellisuuksia.
14. Oletko tyytyväinen nimeesi?
Olen. Muutenhan se olisi jo muutettu. Xavier voisi olla aika hyvä.
15. Mitä kappaletta kuuntelit viimeksi?
Tänä päivänä korvissa on soinut George Harrisonin My Sweet Lord. Olo on kuin Leevin piisissä.
16. Oletko ollut mukana koulunäytelmässä?
Varsin usein. Simo Hurttana kohottelin tuoppeja keskikoulussa. Laulukuoroissa ja muuten esiintymässä, esimerkiksi Tiernapojissa ja jopa runoja lausumassa. Julkinen eläin, siis.
17. Pidätkö itsestäsi?
Mikä ettei.
18. Oletko tehnyt mitään laitonta?
Onkohan joku onnistunut tähän ikään mennessä elämään niin, ettei joskus olisi lipsahtanut. Yritän kuitenkin aktiivisesti välttää jopa punaisia päin kävelemistä.
19. Pidätkö itseäsi söpönä?
Varmaankin harvemmin kuin muut minua. Luulisin.
20. Epämiellyttävin kotiaskare?
Kotioloissa tapahtuvat työnjohdolliset tehtävät.
21. Syötkö roskaruokaa?
Pullaa.
22. Viilaatko kynsiäsi?
Tästä tulikin mieleeni, että pitäisi ostaa kitara.
23. Miten pidät huolta ulkonäöstäsi?
Tarkkailen itseäni huolestuneesti joka aamu karvoja katkoessa.
24. Oletko koskaan laulanut karaokea?
Todistettavasti. Ks. esim. Pirjo Kesseli, Karaoken ABC.
25. Mitä sanaa toistat paljon?
Veikkaisin että ja-sanaa.
26. Seuraatko tosi-tv-ohjelmia?
En. En edes osallistu.
27. Oletko koskaan halunnut malliksi?
Mallikappaleena olen itseäni pitänyt.
28. Seuraatko naapureidesi elämää?
En. Ovat tosi huomaamattomia.
29. Oletko koskaan syönyt rautatabletteja?
En. Hirmuinen hemoglobiini. Tuskin voisin osallistua urheilukilpailuihin. Olen elävä doping-tapaus.
30. Jos voittaisit 1000e, mitä tekisit sillä?
Maksaisin osan videokamerasta.
31. Mitä olet viimeksi maksanut käteisellä? Paljonko se maksoi?
Paistinpannuja ja muita keittiötarvikkeita. Mm. silikonipäällystetyn kapean vispilän kastikkeita varten. 155 euroa.
32. Odotatko jo kesää?
Tässä maassa sitä saa odottaa ympäri vuoden.
33. Lasketko laudalla, bleidellä vai suksilla?
"Antaa mennä kun on alamäki vain. Kauan sitten jätin kotimökin harmaan."
34. Turhin juhla?
Taloyhtiön pihabileet.
35. Mitä kieliä osaat puhua?
Pääasiassa eurooppalaisia. Paitsi ranskaa, jota sitäkin kuuntelin tänään sujuvasti. Ja taisin ymmärtää ihan oikein. (Mitähän elokuvia sekin ranskalanen festivaali tulee tämän vuoksi saamaan...)
36. Edellinen matikan numerosi?
10. Onko niitä muitakin.
37. Onko sinulla lävistyksiä?
Ei. Eikä edes stigmoja. Stigmoja on muuten viidenlaisia: naulan jäljet ranteissa, naulan jäljet jalkapohjissa, ruoskan sivalluksia selässä, orjantappurakruunun aiheuttavat haavat päässä ja keihään pisto kyljessä.
38. Jos tulisit (/kumppanisi tulisi) nyt raskaaksi, mihin ratkaisuun todennäköisesti päätyisit?
Eipä siinä olisi juuri muuta tehtävissä kuin varautua Jeesuksen toiseen tulemiseen. [Mistä hemmetistä tämä vastaus tähän ilmestyi? Bloginpitäjä.]
39. Onko sinulla hyvä itsetunto?
On se varmaan keskimääräistä parempi. Aivan kuten olen auton ajajanakin.
40. Onko paras ystäväsi sinua nuorempi vai vanhempi?
Sekä että. Sukupuoliriippuvainen kysymys.
41. Milloin olet viimeksi käynyt rautakaupassa? Miksi?
20 vuotta sitten. Ostin nauloja. Vai sotkenkohan tämän johonkin Speden sketsiin?
42. Mitä mieltä olet lapsityövoimasta?
Vihasin sitä jo lapsena.
43. Onko sinulla nälkä?
En tiedä miksi isäni aina hoki minulle: "Juomahullua auttaa Jumala. Syömähullua ei kukaan."
44. Oletko hankkinut/hankitko mopokortin?
En. Mikä se on?
45. Oletko sitä mieltä, että neonvärit yhdistettynä toisiinsa ovat jotain kamalaa?
Tämän kysymyksen tekijä on muuten varsin outo.
46. Ripari vai protuleiri?
En ole käynyt kumpaakaan. Protu.
47. Teetkö kotitöitä?
Riippuu keneltä tätä kysyy.
48. Pidätkö linnunlaulusta?
Kyllä jos ne eivät käy ihan mahdottomaksi.
49. Haluatko isona naimisiin, omakotitalon, 2 lasta ja koiran?
Onko yksi neljästä huonosti?
50. Jos saisit aloittaa täysin uuden kouluaineen Suomen kouluissa, mikä se olisi?
Mediakritiikki.
51. Minkä asian parantaisit itsessäsi, jos voisit?
Allergisuuden melkein mille tahansa.
52. Mikä sinusta tulee isona?
Toivottavasti pienempi ihminen.
53. Mitä aiot nyt tehdä?
Kyllä tässä voimat jo alkavat mennä.
54. Haluaisitko muuttaa nyt pois kotoa?
Kukapa nyt kodistaan. Paitsi ehkä saamelaiset kivitaloon.
55. Edes yksi hyvä puoli koulussa?
Opettajat (hei vaan siskolle ja veljelle).
56. Kuinka monta levyä omistat?
Omistaminen on varkautta.
57. Oletko tehnyt jotain maailman parantamisen hyväksi?
Kylmän sodan päättymisen jälkeen varsin vähän, kuten kriittiset intellektuellit yleensäkin.
58. Laitatko rahaa esim. Punaisen ristin keräyksiin?
Niukasti.
59. Tiedätkö, mitä haluat tulevaisuudeltasi?
Lähivuosille kyllä riittää tekemistä. Muutama kirja pitäisi kirjoittaa ennen kuin eläkettä voi alkaa miettiä vakavasti.
60. Janottaako sinua tällä hetkellä?
Ei.
61. Mitä tahtoisit juoda?
Eikö sana kuulu!
62. Miten vietät viikonloppusi?
Perjantaina karaokessa, lauantaina kodin hehkeässä ilmapiirissä, sunnuntaina ihan missä vain.
Ei voi unohtaa
Joitakin asioita ei voi unohtaa sen jälkeen, kun ne on nähnyt.
Roger Vadimin Barbarellan alku on sellainen.
Miksiköhän?
Variaatioitakin teemasta toki on. Tässä Barbiella (ohj. Gary McGrew)
Mutta kukaan ei ole täydellinen. Siitä todistavat nämäkin kuvat.
Mutta kuka on Hanoi-Jane.
Roger Vadimin Barbarellan alku on sellainen.
Miksiköhän?
Variaatioitakin teemasta toki on. Tässä Barbiella (ohj. Gary McGrew)
Mutta kukaan ei ole täydellinen. Siitä todistavat nämäkin kuvat.
Mutta kuka on Hanoi-Jane.
sunnuntai, maaliskuuta 04, 2007
Tyylikysymyksiä
Tyylikysymykset ovat aina hankalia. On olemassa paljon ihmisiä, jotka haluavat puuttua toisten tyyleihin.
Oman vapautensa he toki mieluusti sallisivat, erityisesti sanan. Huomio kohdistuu useimmiten muihin kuin itseensä.
SAK:n vaalimainokset mässäilevine porvarikarikatyyreineen ovat herättäneet yllättävän paljon huomiota. Se on selvää, että sananvapauden puitteissa nuo satiiriset kuvat on luotu.
Nämä vaalimainokset tuovat oikeastaan ensimmäisen kerran mainoksen keinot politiikkaan. Politiikkaa siis tehdään samoilla ehdoilla kuin mainontaa. Tulos on tämän kaltaiselle mainokselle tyypillinen, ne puhututtavat.
Minusta on kummallista, että muutaman demarikansanedustajan arviointikyky on niin heikko, että näistä mainoksista halutaan sanotua julkisesti irti.
YLE:n uutisen mukaan Gustafsson haluaa siirtää "abstraktisen mielikuvamainonnan naftaliiniin". Gustafsson sanoo, ettei kärjistetty mainos "valitettavasti toimi olleenkaan" eikä kannusta ketään äänestämään, sillä se herättää pahaa mieltä. Tamperelaisedustaja muistuttaa että demarien perustajissa oli paljon itsenäisiä pienyrittäjiä, suutareita ja räätäleitä.
Se kyllä olisi pitänyt huomata, että mainos ei kyllä pienyrittäjiin päin viittaa mitenkään. SDP:n varapuheenjohtaja Gustafsson laajentaa mainoksen alluusiokenttää turhan pitkälle.
Nyt valituskuoroon ovat yhtyneet myös demariedustajat Arja Alho ja Minna Lintonen.
Alho sanoo, että mainos loukkaa hyviä tapoja, koska "mainostoimistossa on nyt mopo karannut käsistä" ja muistuttaa sivistysvaltiossa minimipalkkalainsäädäntö, irtisanomissuoja ja turvalliset työsuhteen ehdot ovat itsestään selviä. Hyvien tapojen vastaisuudesta puhuminen muistuttaa takavuosien sensuurimentaliteettia. Ei hyvä.
Arjalle tiedoksi että ne eivät ole. Asiaa voi kysyä mistä tahansa ammattiliitosta.
Kun Alho sanoo, että "ammatillisen ja poliittisen työväenliikkeen ei pidä kaivaa tälle sivistykselle hautaa", on kyse jo käsittämättömästä väärinymmärtämisestä. Eivät nuo railakkaat televisomainokset sivistykselle hautaa kaiva sen enempää kuin nakkimakkaramainoksetkaan.
Edustaja Lintonenkin pitää mainosta "irvokkaana". Hän haluaa sanotua irti mainoksesta mielessään ajatus siitä, että työn ja pääoman liitto on se, millä Suomi menee eteenpäin. "Mainoksen yrittäjiä loukkaava tyyli on ylilyönti", Lintonen sanoo.
Lintosellakin on halu laajentaa mainoksen majakovskilainen porvari koskemaan kaikkia yrittäjiä. Tähän tuskin on tarvetta. Ja sitä paitsi. Jos mainos loukkaa, kyse ei ole vain ylilyönnistä.
Nyt vain kaikki porvarit ilmoittamaan, että mainos loukkaa heitä. Saadaan nauraa lisää.
"Ananasta ahmi, hotkase pyy. Loppusi porvari lähestyy". Vladimir Majakovski runokokoelmassaan "Pilvi housuissa".
Oman vapautensa he toki mieluusti sallisivat, erityisesti sanan. Huomio kohdistuu useimmiten muihin kuin itseensä.
SAK:n vaalimainokset mässäilevine porvarikarikatyyreineen ovat herättäneet yllättävän paljon huomiota. Se on selvää, että sananvapauden puitteissa nuo satiiriset kuvat on luotu.
Nämä vaalimainokset tuovat oikeastaan ensimmäisen kerran mainoksen keinot politiikkaan. Politiikkaa siis tehdään samoilla ehdoilla kuin mainontaa. Tulos on tämän kaltaiselle mainokselle tyypillinen, ne puhututtavat.
Minusta on kummallista, että muutaman demarikansanedustajan arviointikyky on niin heikko, että näistä mainoksista halutaan sanotua julkisesti irti.
YLE:n uutisen mukaan Gustafsson haluaa siirtää "abstraktisen mielikuvamainonnan naftaliiniin". Gustafsson sanoo, ettei kärjistetty mainos "valitettavasti toimi olleenkaan" eikä kannusta ketään äänestämään, sillä se herättää pahaa mieltä. Tamperelaisedustaja muistuttaa että demarien perustajissa oli paljon itsenäisiä pienyrittäjiä, suutareita ja räätäleitä.
Se kyllä olisi pitänyt huomata, että mainos ei kyllä pienyrittäjiin päin viittaa mitenkään. SDP:n varapuheenjohtaja Gustafsson laajentaa mainoksen alluusiokenttää turhan pitkälle.
Nyt valituskuoroon ovat yhtyneet myös demariedustajat Arja Alho ja Minna Lintonen.
Alho sanoo, että mainos loukkaa hyviä tapoja, koska "mainostoimistossa on nyt mopo karannut käsistä" ja muistuttaa sivistysvaltiossa minimipalkkalainsäädäntö, irtisanomissuoja ja turvalliset työsuhteen ehdot ovat itsestään selviä. Hyvien tapojen vastaisuudesta puhuminen muistuttaa takavuosien sensuurimentaliteettia. Ei hyvä.
Arjalle tiedoksi että ne eivät ole. Asiaa voi kysyä mistä tahansa ammattiliitosta.
Kun Alho sanoo, että "ammatillisen ja poliittisen työväenliikkeen ei pidä kaivaa tälle sivistykselle hautaa", on kyse jo käsittämättömästä väärinymmärtämisestä. Eivät nuo railakkaat televisomainokset sivistykselle hautaa kaiva sen enempää kuin nakkimakkaramainoksetkaan.
Edustaja Lintonenkin pitää mainosta "irvokkaana". Hän haluaa sanotua irti mainoksesta mielessään ajatus siitä, että työn ja pääoman liitto on se, millä Suomi menee eteenpäin. "Mainoksen yrittäjiä loukkaava tyyli on ylilyönti", Lintonen sanoo.
Lintosellakin on halu laajentaa mainoksen majakovskilainen porvari koskemaan kaikkia yrittäjiä. Tähän tuskin on tarvetta. Ja sitä paitsi. Jos mainos loukkaa, kyse ei ole vain ylilyönnistä.
Nyt vain kaikki porvarit ilmoittamaan, että mainos loukkaa heitä. Saadaan nauraa lisää.
"Ananasta ahmi, hotkase pyy. Loppusi porvari lähestyy". Vladimir Majakovski runokokoelmassaan "Pilvi housuissa".
perjantaina, maaliskuuta 02, 2007
Ilmaista katsottavaa
Netistä löytyy jo paljonkin katsottavaa. Public domain-sivusto Free movies and documentaries on yksi niistä paikoista, josta silmän ja mielen iloa keskitetysti löytää.
Kukapa voisi vastustaa kiusausta katsoa Luis Bunuelin surrealistinen Kulta-aika taas kerran?
Mm. seuraavat elokuvat näyttäisivät olevan paikalla, mutta käykääpä katsomassa ihan itse koko tarjontaa:
Africa Screams (1949)
Bad Taste (1987)
Battle Royale (2000)
Beneath the 12-Mile Reef (1953)
Big Trees, The (1952)
Bird of Paradise (1932)
Bluebeard (1944)
Bullitt (1968)
Colossus and the Amazon Queen (1960)
Crank (2006)
Devil of the Desert Against the Son of Hercules (1964)
Dick Tracy (1945)
Dick Tracy's Dilemma (1947)
Dressed to Kill (1946)
Evel Knievel (1971)
Flash Gordon Conquers the Universe (1941)
Ghost Rider: The Final Ride (2003)
Ghost Rider 2: Goes Wild (200?)
Great Train Robbery, The (1903)
Hercules vs. the Moon Men (1964)
Hollow Man II (2006)
Horrors of Spider Island (1960)
Incident at Loch Ness (2004)
Iron Mask, The (1929)
Joan the Woman (1917)
Kung Pow: Enter the Fist (2002)
Lost World, The (1925)
Machine Gun Mama (1944)
Mark of Zorro, The (1920)
Mighty Morphin Power Rangers: The Movie (1995)
Mutiny (1952)
New Adventures of Tarzan, The (1935)
Sherlock Holmes and the Secret Weapon (1943)
Sherlock Holmes and the Woman in Green (1945)
Time Machine, The (1960)
Turkish Star Wars (1982)
Twin Warriors (1993)
Drama / Crime
Abraham Lincoln (1930)
Ape, The (1940)
Amazing Quest of Ernest Bliss, The (1936)
Beyond Tomorrow (1940)
Big Trees, The (1952)
Blind Husbands (1919)
Blood and Sand (1922)
Bullitt (1968)
Camille (1921)
Choppers, The (1961)
Crank (2006)
Detour (1945)
D.O.A. (1950)
HWY: An American Pastoral (1969)
Melody (1971)
Death of a President (2006)
Dressed to Kill (1946)
Dr. Jekyll and Mr. Hyde (1920)
East Side Kids (1940)
Evel Knievel (1971)
Fahrenheit 451 (1966)
Farewell to Arms, A (1932)
Fool There Was, A (1915)
Freaks (1932)
If... Drugs Were Legal (2005)
It's a Wonderful Life (1946)
Intolerance: Love's Struggle Throughout the Ages (1916) (Part 2) (Part 3)
Jesus (1979)
Kids (1995)
L'âge D'or (1930)
M (1931)
Man Who Knew Too Much, The (1934)
Nineteen Eighty-Four (1984)
Phantom of the Opera, The (1925)
Pirates of Silicon Valley (1999)
Rashômon (1950)
Reefer Madness (1936)
Road to Guantanamo, The (2006)
Scarlet Street (1945)
Sex Madness (1938)
Sherlock Holmes and the Secret Weapon (1943)
Sherlock Holmes and the Woman in Green (1945)
Show Off, The (1926)
Sid and Nancy (1986)
Steal This Movie (2000)
Twin Warriors (1993)
Unholy Three, The (1925)
Wild Women of Wongo, The (1958)
World Gone Mad, The (1933)
Kukapa voisi vastustaa kiusausta katsoa Luis Bunuelin surrealistinen Kulta-aika taas kerran?
Mm. seuraavat elokuvat näyttäisivät olevan paikalla, mutta käykääpä katsomassa ihan itse koko tarjontaa:
Africa Screams (1949)
Bad Taste (1987)
Battle Royale (2000)
Beneath the 12-Mile Reef (1953)
Big Trees, The (1952)
Bird of Paradise (1932)
Bluebeard (1944)
Bullitt (1968)
Colossus and the Amazon Queen (1960)
Crank (2006)
Devil of the Desert Against the Son of Hercules (1964)
Dick Tracy (1945)
Dick Tracy's Dilemma (1947)
Dressed to Kill (1946)
Evel Knievel (1971)
Flash Gordon Conquers the Universe (1941)
Ghost Rider: The Final Ride (2003)
Ghost Rider 2: Goes Wild (200?)
Great Train Robbery, The (1903)
Hercules vs. the Moon Men (1964)
Hollow Man II (2006)
Horrors of Spider Island (1960)
Incident at Loch Ness (2004)
Iron Mask, The (1929)
Joan the Woman (1917)
Kung Pow: Enter the Fist (2002)
Lost World, The (1925)
Machine Gun Mama (1944)
Mark of Zorro, The (1920)
Mighty Morphin Power Rangers: The Movie (1995)
Mutiny (1952)
New Adventures of Tarzan, The (1935)
Sherlock Holmes and the Secret Weapon (1943)
Sherlock Holmes and the Woman in Green (1945)
Time Machine, The (1960)
Turkish Star Wars (1982)
Twin Warriors (1993)
Drama / Crime
Abraham Lincoln (1930)
Ape, The (1940)
Amazing Quest of Ernest Bliss, The (1936)
Beyond Tomorrow (1940)
Big Trees, The (1952)
Blind Husbands (1919)
Blood and Sand (1922)
Bullitt (1968)
Camille (1921)
Choppers, The (1961)
Crank (2006)
Detour (1945)
D.O.A. (1950)
HWY: An American Pastoral (1969)
Melody (1971)
Death of a President (2006)
Dressed to Kill (1946)
Dr. Jekyll and Mr. Hyde (1920)
East Side Kids (1940)
Evel Knievel (1971)
Fahrenheit 451 (1966)
Farewell to Arms, A (1932)
Fool There Was, A (1915)
Freaks (1932)
If... Drugs Were Legal (2005)
It's a Wonderful Life (1946)
Intolerance: Love's Struggle Throughout the Ages (1916) (Part 2) (Part 3)
Jesus (1979)
Kids (1995)
L'âge D'or (1930)
M (1931)
Man Who Knew Too Much, The (1934)
Nineteen Eighty-Four (1984)
Phantom of the Opera, The (1925)
Pirates of Silicon Valley (1999)
Rashômon (1950)
Reefer Madness (1936)
Road to Guantanamo, The (2006)
Scarlet Street (1945)
Sex Madness (1938)
Sherlock Holmes and the Secret Weapon (1943)
Sherlock Holmes and the Woman in Green (1945)
Show Off, The (1926)
Sid and Nancy (1986)
Steal This Movie (2000)
Twin Warriors (1993)
Unholy Three, The (1925)
Wild Women of Wongo, The (1958)
World Gone Mad, The (1933)
torstaina, maaliskuuta 01, 2007
Heti kerrottava
Kello on kolme aamuyöllä ja silti on asioita, jotka pitäää kertoa ihan heti ja just.
Antti Vettenranta on valokuvaaja, joka pitää omaa blogia. Hänen kuvansa ovat jotain toista kuin meidän keskivertoihmisten blogeissa. Respect. Molemmat klikkaukset ovat suotavia.
Tapasin Antin alkuillasta kotipaikkakunnan kuulussa karaokessa, jossa hän pehmeällä äänellä varsin sujuvahenkisesti kävi läpi alan klassikkoja. Taiteet eivät selvästikään tunne rajoja. Ja työtoverinsa oli, jos mahdollista, vielä sujuvaäänisempi sirkesalomaisene aksentteineen, mutta jää linkkaamatta, koska on ilmeisesti aivan ilman blogia, vaikka tietokoneet ovat tämän kuulin henkilön kovinta arkipäivän materiaalia, sen minkä henkilö uusilta kirjallisuusharjoituksiltaan ehtii.
Kotona odotti postin tuomana varsin valkosipulisen ja taatusti kotoperäisen murekkeen lisäksi Pirjo Kesselin tuliterä kirja Karaoken ABC, Kun Suomi tartttui mikkiin, jonka F-kustannus oli ystävällisesti minulle, yhdelle monista haastatelluista lähettänyt.
Pahempaakin on nähty, enkä käy kritikoimaan moniaalle ulottuvaa kirjaa, vaikka tyypilliseen tutkijan tapaan olisinkin kaivannut hieman suurempaa tarkkuutta omia kommenttejani lainatessa. Journalismia siis. Mutta toisin kuin Antilla, ei kuvajournalismia kantta ehkä lukuun ottamatta.
Hauska ja tutustumisen arvoinen kirja kuitenkin, ja siitä saa bongata eräitäkin kuolemattomia lausahduksiani karaokesta. Puhumattakaan niistä muista, jotka kannattaa nähdä. Kesseli kirjoittaa helppolukuisesti ja teeman ulottuvuuksia keräten, vaikka ei analyysiin lähdekään. Ehdottomasti alan kirjallisuuden kuolematon avaus.
Huominen on paha päivä, joten murekkeen jälkeen uudet haasteet ovat jälleen käsillä. Ehkä luovun taikka en.
Antti Vettenranta on valokuvaaja, joka pitää omaa blogia. Hänen kuvansa ovat jotain toista kuin meidän keskivertoihmisten blogeissa. Respect. Molemmat klikkaukset ovat suotavia.
Tapasin Antin alkuillasta kotipaikkakunnan kuulussa karaokessa, jossa hän pehmeällä äänellä varsin sujuvahenkisesti kävi läpi alan klassikkoja. Taiteet eivät selvästikään tunne rajoja. Ja työtoverinsa oli, jos mahdollista, vielä sujuvaäänisempi sirkesalomaisene aksentteineen, mutta jää linkkaamatta, koska on ilmeisesti aivan ilman blogia, vaikka tietokoneet ovat tämän kuulin henkilön kovinta arkipäivän materiaalia, sen minkä henkilö uusilta kirjallisuusharjoituksiltaan ehtii.
Kotona odotti postin tuomana varsin valkosipulisen ja taatusti kotoperäisen murekkeen lisäksi Pirjo Kesselin tuliterä kirja Karaoken ABC, Kun Suomi tartttui mikkiin, jonka F-kustannus oli ystävällisesti minulle, yhdelle monista haastatelluista lähettänyt.
Pahempaakin on nähty, enkä käy kritikoimaan moniaalle ulottuvaa kirjaa, vaikka tyypilliseen tutkijan tapaan olisinkin kaivannut hieman suurempaa tarkkuutta omia kommenttejani lainatessa. Journalismia siis. Mutta toisin kuin Antilla, ei kuvajournalismia kantta ehkä lukuun ottamatta.
Hauska ja tutustumisen arvoinen kirja kuitenkin, ja siitä saa bongata eräitäkin kuolemattomia lausahduksiani karaokesta. Puhumattakaan niistä muista, jotka kannattaa nähdä. Kesseli kirjoittaa helppolukuisesti ja teeman ulottuvuuksia keräten, vaikka ei analyysiin lähdekään. Ehdottomasti alan kirjallisuuden kuolematon avaus.
Huominen on paha päivä, joten murekkeen jälkeen uudet haasteet ovat jälleen käsillä. Ehkä luovun taikka en.
keskiviikkona, helmikuuta 28, 2007
Äksäskymmenesäksäs
Mäkihyppy on säiden armoilla, se tiedetään. Mutta pitkästä aikaa niin oli hiihtokin.
Miesten 15 km:n hiihdon (vt) lumisade sotki täysin, eivätkä selostajatkaan voi kommentoida lopputulosta muuten kuin "erikoinen lista tänään" tai "täysin käsittämätön" tuloslista.
Suomalaisten miesten sijoituksiin säällä ei tietenkään ollut vaikutusta. Äksäskymmenesäksäs.
Miesten 15 km:n hiihdon (vt) lumisade sotki täysin, eivätkä selostajatkaan voi kommentoida lopputulosta muuten kuin "erikoinen lista tänään" tai "täysin käsittämätön" tuloslista.
Suomalaisten miesten sijoituksiin säällä ei tietenkään ollut vaikutusta. Äksäskymmenesäksäs.
maanantaina, helmikuuta 26, 2007
Mä haluun kans
Käykääpä lukemassa Hanhensulan pitkähkö, mutta äärimmäisen mielenkiitoinen kirjoitus siitäkin, miten selvitä kirjoista, joita et ole lukenut, mutta joista olet aina halunnut keskustella.
Menen elokuviin
Mitä? Eikö tänään ole hiihtoa, hyppyä tai laskettelua.
Ei se mitään! Menen elokuviin:
26.2. maanantai 19:00 · ELOKUVAKONSERTTI
Harry Roeck Hansen: MURTOVARKAUS (Inbrottsstölden), Suomi 1926
Emil Lindh, Joel Rinne, Kaarlo Saarnio
o SEA 50 vuotta elokuvakonsertti
o LIVE-MUSIIKISTA VASTAA LÄSKI
o Minna Canthin näytelmästä
o värisävytetty Elokuva 100 vuotta -juhlakopio (1995)
o S o 74 min
Eli pitkä työpäivä edessä, sillä lomakin loppui.
Ei se mitään! Menen elokuviin:
26.2. maanantai 19:00 · ELOKUVAKONSERTTI
Harry Roeck Hansen: MURTOVARKAUS (Inbrottsstölden), Suomi 1926
Emil Lindh, Joel Rinne, Kaarlo Saarnio
o SEA 50 vuotta elokuvakonsertti
o LIVE-MUSIIKISTA VASTAA LÄSKI
o Minna Canthin näytelmästä
o värisävytetty Elokuva 100 vuotta -juhlakopio (1995)
o S o 74 min
Eli pitkä työpäivä edessä, sillä lomakin loppui.
sunnuntai, helmikuuta 25, 2007
Fast film
Fast Film on aika hieno taidekooste. Pituutta 13 ja puoli minuuttia, mutta sen väärti.
Elokuvan on tehnyt Salzburgissa syntynyt, mutta Wienissä uransa tehnyt Virgil Widrich. Tämä täytyy varmaan hankkia katsottavaksi valkokankaillekin.
Elokuvan on tehnyt Salzburgissa syntynyt, mutta Wienissä uransa tehnyt Virgil Widrich. Tämä täytyy varmaan hankkia katsottavaksi valkokankaillekin.
Taekwondoa ja diplomatiaa
Mainostetaanpa uutta Huumoriblogia ja siirretään sieltä viimeisin juttu tänne vähän suuremman yleisön eteen.
Ydinaseillaan viime aikoina kerskunut Korean demokraattinen kansantasavalta (조선민주주의인민공화국, Chosŏn Minjujuŭi Inmin Konghwaguk) syyttää Suomea ihmisoikeusloukkauksista.
Tuttavallisesti maata nimitetään usein Pohjois-Koreaksi (북조선, Puk-Chosŏn), mutta Korean tasavallassa käytetään myös nimeä 북한 eli Puk-Han.
Kyse lienee kuitenkin vain kulttuurisista väärinymmärryksistä, suomalaiset viranomaiset korostavat tämän päivän Helsingin Sanomien mukaan (HS 25.12.07, D6). "He olivat hokeneet kovasti diplomatic, diplomatic, mutta eivät antaneet tullitarkastajien katsoa edes pintapuolisesti matkatavaroitaan."
Pohjois-Korea oli lähettänyt diplomaattipostia kuriiriensa mukana Moskovasta Tukholmaan. Kuriirit eivät lentäneet, vaan matkustivat junalla. Junan hytissä syntyi lopulta käsirysy, jossa mm. naispuolinen tullitarkastaja "lennätettiin" hytistä "hyvin ronskisti" käytävän puolelle.
Tarkastajatar pyysi tarkastusapuun poliiseja, jotka ottivat mukaansa kyynelkaasua ja vihaisen koiran, jolla ei sitten ollut edes kuonokoppaa. Ja arvaahan sen miten käy, kun koira saa kyynelkaasua sieraimiinsa.
Tämä on selvästi pohjoiskorealaisen etiketin vastaista. Siellä on näet tapana, että väestö syö koiria, ei toisinpäin.
Näin syntynyt kulttuurinen väärinymmärrys on huomattavasti suurempi ongelma kuin taannoinen "Parman kinkku" Berlusconin ja "hanhenmaksa" Chiracin kommentointi suomalaisen ruoan, erityisesti varmaankin uuniperunan ala-arvoisesta laadusta.
Nyt suomalainen poliisikoira alkoi järsiä pohjoiskorealaista diplomaattipassilla kulkevaa kuriiria. Jos kuriiri sitten käyttää tuhansia vuosia vanhoja itsepuolustuskeinoja, todennäköisesti taekwondoa, sitä ei kannattane ulkoministeriön apulaisprotokollapäällikön toimistossa tai VR:n turvallisuusjohtajan pakeilla ihmetellä.
Kulttuurisena väärinymmärryksenä tapahtumia voi pitää jotakuinkin huomattavana. Kuriireja suojaa diplomaattinen koskemattomuus, heitä ei saisi pidättää - kuten nyt tehtiin - eikä kuulustella - kuten nyt tehtiin -, kuriiripostia ei saisi pysäyttää tai läpivalaista, saati avata - kuten nyt pkorealaiset ilmoittavat suomalaisten yrittäneen tehdä.
Roomalaisetkin suuttuivat pahoin karthagolaisille, kun nämä urinoivat Rooman lähettilään päälle neuvottelujen päätteeksi. Karthago tuhottiin ja kaupungin alue suolattiin perinpohjaisesti, ettei siellä enää koskaan kasvaisi mitään. Ydinasevallalta lienee syytä pyytää anteeksi kuin Muhammedin kuvista konsanaan. Ja jos sen jälkeen naurattaa, on kyse helpottavasta naurusta.
Ydinaseillaan viime aikoina kerskunut Korean demokraattinen kansantasavalta (조선민주주의인민공화국, Chosŏn Minjujuŭi Inmin Konghwaguk) syyttää Suomea ihmisoikeusloukkauksista.
Tuttavallisesti maata nimitetään usein Pohjois-Koreaksi (북조선, Puk-Chosŏn), mutta Korean tasavallassa käytetään myös nimeä 북한 eli Puk-Han.
Kyse lienee kuitenkin vain kulttuurisista väärinymmärryksistä, suomalaiset viranomaiset korostavat tämän päivän Helsingin Sanomien mukaan (HS 25.12.07, D6). "He olivat hokeneet kovasti diplomatic, diplomatic, mutta eivät antaneet tullitarkastajien katsoa edes pintapuolisesti matkatavaroitaan."
Pohjois-Korea oli lähettänyt diplomaattipostia kuriiriensa mukana Moskovasta Tukholmaan. Kuriirit eivät lentäneet, vaan matkustivat junalla. Junan hytissä syntyi lopulta käsirysy, jossa mm. naispuolinen tullitarkastaja "lennätettiin" hytistä "hyvin ronskisti" käytävän puolelle.
Tarkastajatar pyysi tarkastusapuun poliiseja, jotka ottivat mukaansa kyynelkaasua ja vihaisen koiran, jolla ei sitten ollut edes kuonokoppaa. Ja arvaahan sen miten käy, kun koira saa kyynelkaasua sieraimiinsa.
Tämä on selvästi pohjoiskorealaisen etiketin vastaista. Siellä on näet tapana, että väestö syö koiria, ei toisinpäin.
Näin syntynyt kulttuurinen väärinymmärrys on huomattavasti suurempi ongelma kuin taannoinen "Parman kinkku" Berlusconin ja "hanhenmaksa" Chiracin kommentointi suomalaisen ruoan, erityisesti varmaankin uuniperunan ala-arvoisesta laadusta.
Nyt suomalainen poliisikoira alkoi järsiä pohjoiskorealaista diplomaattipassilla kulkevaa kuriiria. Jos kuriiri sitten käyttää tuhansia vuosia vanhoja itsepuolustuskeinoja, todennäköisesti taekwondoa, sitä ei kannattane ulkoministeriön apulaisprotokollapäällikön toimistossa tai VR:n turvallisuusjohtajan pakeilla ihmetellä.
Kulttuurisena väärinymmärryksenä tapahtumia voi pitää jotakuinkin huomattavana. Kuriireja suojaa diplomaattinen koskemattomuus, heitä ei saisi pidättää - kuten nyt tehtiin - eikä kuulustella - kuten nyt tehtiin -, kuriiripostia ei saisi pysäyttää tai läpivalaista, saati avata - kuten nyt pkorealaiset ilmoittavat suomalaisten yrittäneen tehdä.
Roomalaisetkin suuttuivat pahoin karthagolaisille, kun nämä urinoivat Rooman lähettilään päälle neuvottelujen päätteeksi. Karthago tuhottiin ja kaupungin alue suolattiin perinpohjaisesti, ettei siellä enää koskaan kasvaisi mitään. Ydinasevallalta lienee syytä pyytää anteeksi kuin Muhammedin kuvista konsanaan. Ja jos sen jälkeen naurattaa, on kyse helpottavasta naurusta.
lauantaina, helmikuuta 24, 2007
Stambejin tapaus Yleisradiossa
Yleisradio on ollut lempilapseni. Harvaa yhtiötä olen niin usein mainostanut.
Viime aikoina on kuitenkin syytä ollut aitoon huolestumiseen. Dokumenttitoimittajien raaka erottaminen oli lähes viimeinen pisara.
Mukavaa ei ollut lukea tämänkään päivän uutisia. "Yle antoi varoituksen digi-tv:tä arvostelleelle toimittajalle", kirjoittaa Helsingin Sanomat (24.2.2007, C4)
Lehden mukaan Kenneth Stambej, kansanedustajaehdokas, on blogissaan kritisoinut television digitalisointiprosessia.
Oman boksini hankkineena voin sanoa, että siihen on aihetta. Digisovittimien käyttöönotossa on ollut järkyttävän paljon ongelmia, analogisista tv-lähetyksistä luopumisen aikataulu on syvältä ja Ruotsin käytäntö, jossa hyväksytään joka talouteen hankittavan digiboksin sijaan keskusdigiboksi, on hyväksyttävä käytännöksi mitä pikimmin.
Kenneth Stambej on tätä mieltä. Niin minäkin. Miksi näitä teknisen kehityksensä alkuvaiheissa olevia elämää huonontavia laitteita pitäisi hankkia? Sama on tosin koettu ennenkin. Kasettinauhureiden poisvienti vähensi arkipäivän nauhoittamista, videolaitteiden väistämätön katoaminen tekee saman. Missä ovat tallentavat digiboksit, joilla voi luoda dvd-tallenteen sujuvasti. Miksi uudet digilaitteet ovat tarkoituksella kuluttajan elämää heikentäviä (videoon verrattuna). Ja kaiken kukkuraksi, ne ovat järkyttävän paljon kalliimpia.
"Emme halua millään tavalla rajoittaa Kenneth Stambejin sananvapautta", Annika Nyberg Frankenhaeuser, Stambejin esinainen, kirjoittaa. "Hän voi kirjoittaa digitalisoinnista aivan vapaasti, kunhan hän samalla kunnioittaa lojaliteettia työnantajaa kohtaan."
Tuollaista työnantajaa.
Viime aikoina on kuitenkin syytä ollut aitoon huolestumiseen. Dokumenttitoimittajien raaka erottaminen oli lähes viimeinen pisara.
Mukavaa ei ollut lukea tämänkään päivän uutisia. "Yle antoi varoituksen digi-tv:tä arvostelleelle toimittajalle", kirjoittaa Helsingin Sanomat (24.2.2007, C4)
Lehden mukaan Kenneth Stambej, kansanedustajaehdokas, on blogissaan kritisoinut television digitalisointiprosessia.
Oman boksini hankkineena voin sanoa, että siihen on aihetta. Digisovittimien käyttöönotossa on ollut järkyttävän paljon ongelmia, analogisista tv-lähetyksistä luopumisen aikataulu on syvältä ja Ruotsin käytäntö, jossa hyväksytään joka talouteen hankittavan digiboksin sijaan keskusdigiboksi, on hyväksyttävä käytännöksi mitä pikimmin.
Kenneth Stambej on tätä mieltä. Niin minäkin. Miksi näitä teknisen kehityksensä alkuvaiheissa olevia elämää huonontavia laitteita pitäisi hankkia? Sama on tosin koettu ennenkin. Kasettinauhureiden poisvienti vähensi arkipäivän nauhoittamista, videolaitteiden väistämätön katoaminen tekee saman. Missä ovat tallentavat digiboksit, joilla voi luoda dvd-tallenteen sujuvasti. Miksi uudet digilaitteet ovat tarkoituksella kuluttajan elämää heikentäviä (videoon verrattuna). Ja kaiken kukkuraksi, ne ovat järkyttävän paljon kalliimpia.
"Emme halua millään tavalla rajoittaa Kenneth Stambejin sananvapautta", Annika Nyberg Frankenhaeuser, Stambejin esinainen, kirjoittaa. "Hän voi kirjoittaa digitalisoinnista aivan vapaasti, kunhan hän samalla kunnioittaa lojaliteettia työnantajaa kohtaan."
Tuollaista työnantajaa.
perjantaina, helmikuuta 23, 2007
Huumoriblogi
Tässä vaiheessa päivää tyydyn vain viittaamaan Huumoriblogiin. It's back, vaikka tulee hakemaan muotoaan vielä pitkään.
torstaina, helmikuuta 22, 2007
Pakkanen panee parastaan
Lomaviikko lyhenee lyhenemistään, mutta pakkanen ei laannu. Siksi päätin olla poistumatta asunnosta mihinkään tänään.
Kärvistelyyn kuului tuhti annos hiihtoa ja Idolsia, jossa ei muuten laulettu yhtään. Että semmoinen musiikkiohjelma! Toivottavasti edes yöllä tulevassa Bismarckin tuho -elokuvassa upotetaan laivoja.
Pakkanen panee syömään järjettömät määrät. Tänään kanapastaa, kasvis-kinkkurisottoa, purkillinen jättipapuja ja nyt illalla paksu pino lettuja. Lettujen spesiaalikikka oli laittaa taikinaan hieman hiilihappoista mineraalivettä. Tulee lisää kuohkeutta.
Mitäs muuta mielen päällä? Voi teitä Kärpät mitä teitte viikon varmalleni.
Kärvistelyyn kuului tuhti annos hiihtoa ja Idolsia, jossa ei muuten laulettu yhtään. Että semmoinen musiikkiohjelma! Toivottavasti edes yöllä tulevassa Bismarckin tuho -elokuvassa upotetaan laivoja.
Pakkanen panee syömään järjettömät määrät. Tänään kanapastaa, kasvis-kinkkurisottoa, purkillinen jättipapuja ja nyt illalla paksu pino lettuja. Lettujen spesiaalikikka oli laittaa taikinaan hieman hiilihappoista mineraalivettä. Tulee lisää kuohkeutta.
Mitäs muuta mielen päällä? Voi teitä Kärpät mitä teitte viikon varmalleni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)