Heti kerrottava

Kello on kolme aamuyöllä ja silti on asioita, jotka pitäää kertoa ihan heti ja just.

Antti Vettenranta on valokuvaaja, joka pitää omaa blogia. Hänen kuvansa ovat jotain toista kuin meidän keskivertoihmisten blogeissa. Respect. Molemmat klikkaukset ovat suotavia.

Tapasin Antin alkuillasta kotipaikkakunnan kuulussa karaokessa, jossa hän pehmeällä äänellä varsin sujuvahenkisesti kävi läpi alan klassikkoja. Taiteet eivät selvästikään tunne rajoja. Ja työtoverinsa oli, jos mahdollista, vielä sujuvaäänisempi sirkesalomaisene aksentteineen, mutta jää linkkaamatta, koska on ilmeisesti aivan ilman blogia, vaikka tietokoneet ovat tämän kuulin henkilön kovinta arkipäivän materiaalia, sen minkä henkilö uusilta kirjallisuusharjoituksiltaan ehtii.

Kotona odotti postin tuomana varsin valkosipulisen ja taatusti kotoperäisen murekkeen lisäksi Pirjo Kesselin tuliterä kirja Karaoken ABC, Kun Suomi tartttui mikkiin, jonka F-kustannus oli ystävällisesti minulle, yhdelle monista haastatelluista lähettänyt.

Pahempaakin on nähty, enkä käy kritikoimaan moniaalle ulottuvaa kirjaa, vaikka tyypilliseen tutkijan tapaan olisinkin kaivannut hieman suurempaa tarkkuutta omia kommenttejani lainatessa. Journalismia siis. Mutta toisin kuin Antilla, ei kuvajournalismia kantta ehkä lukuun ottamatta.

Hauska ja tutustumisen arvoinen kirja kuitenkin, ja siitä saa bongata eräitäkin kuolemattomia lausahduksiani karaokesta. Puhumattakaan niistä muista, jotka kannattaa nähdä. Kesseli kirjoittaa helppolukuisesti ja teeman ulottuvuuksia keräten, vaikka ei analyysiin lähdekään. Ehdottomasti alan kirjallisuuden kuolematon avaus.

Huominen on paha päivä, joten murekkeen jälkeen uudet haasteet ovat jälleen käsillä. Ehkä luovun taikka en.