Tänään pääsen katselemaan kauniita elokuvakuvia ja -ihmisiä. Kulttuuriministerimme nimittäin avaa Tennispalatsissa Tähtitaivas-näyttelyn. Sen alaotsikko on Filmitähtiä suomalaisen elokuvan kultakaudelta. Yleisölle se aukeaa huomenna klo 11. Sinne. Näyttely on kaupungin taidemuseon ja elokuva-arkiston yhteistyötä.
Mutta hyvät ihmiset, olen ihan häpnaadilla lyöty.
Ettekö ole huomannut, että Suomen elokuva-arkistossa on meneillään upea kokonaisuus otsikolla Cinematheque Francaise.
Salin seinät eivät ole pullistelleet, mutta ne aktiivisimmat kävijät ovat kyllä ihastelleet - tämän parempaa ei ole nähty pitkään aikaan. Ja tiedotusvälineiden hiljaisuus kyllä panee aprikoimaan, missä ihmeessä värähtelee kulttuuritoimittajien valpas uutisnenä.
70-vuotista taivaltaan juhliva Ranskan kinemateekki on jutun jos toisenkin arvoinen. Ja he lähettävät parhaat elokuvansa katsottavaksi meille, 50-vuotista olemassaoloaan tänä vuonna juhlivalle Suomen elokuva-arkistolle. Se on suorastaan juhlan aihe.
Lopuksi raaka annos propagandaa. Hyssyttelyn voi nyt lopettaa ja käydä elokuvissa elokuva-arkistossa. Se on halpaa ja korkeatasoista huvia.
Kantakortti 4 euroa puoli vuotta ja näytöksen hinta 4 euroa.
7 kommenttia:
Kannatan elokuvakerhoja ja elokuva-arkistoa. Useita elokuvakerhoja olen perustanut ja pitänyt. Rahdannut 16-millistä projektoreja ja jumalattoman painavia filmikeloja kinosten ja tuiskujen läpi erilaisiin seurantaloihin, joiden pihalle jopa kelpo autoni Lada juuttui.
Vaasassa on elokuva-arkiston esityksiä, mutta kausikortti ei ole 4 euroa vaan 10, eikä yksittäisiin esityksiin myydä lippuja.
Asun varmaan väärässä paikassa.
Vaasassa esitetyt ja tämän kevään tulevat pitävät Vaasankin vielä veden pinnalla.
Vaikka onhan täällä elämisessä puolensa.
Terveiset kuitenkin Vaasaan kaikille elokuvan ystäville. Malickin (24.3.) esite taitaa olla minun kirjoittamani.
Jos käy katsomassa useamman elokuvan, niin halvemmaksihan se Vaasassa tulee kuin Helsingin Orionissa!
Eikä kun minä en käy leffoissa muualla kuin arkistossa.
Elokuvien hinnat ovat älyttömän korkealla eikä täällä näytetä kuin jenkkiroskaa.
Ai Sediskö niitä kirjoitteli? Julisteisiinko?
Meillä oli myös lehti nimeltä Kah!ers, mutta tänä syksynä sitä ei ole ilmestynyt. Minä olisin halunnut kirjoittaa Tarkovskin Stalkerista, mutta nyt totesin nähtyäni että vasta 4. katsomalla elokuvaa alkoi tajuta.
Ymmärrätkö mitään valokuvauksesta? Olisi mielenkiintoista luettavaa, jos joskus pohtisit valokuvan ja elokuvan välistä suhdetta.
Tulin juuri katsomasta arkiston esitystä. Robert Bressonin Kuolemaantuomittu on karannut, 1956. Olin nähnyt sen ennenkin, ehkä jo aikoinaan penskana Kangasalan Kinossa, koska parhaan ystäväni isä omisti sen ja me saatiin päinsä hoitaa elokuvien valinta.
Mutta kuvallisesti hienompaa leffaa on vaikea ajatella. Samaten on Bressonin Maalaispapin päiväkirja.
Sanoja ei juuri tarvita ja tarina kulkee kuvien myötä. Kuvat voisivat olla stillejä, mutta miksi suotta, kun elokuvakamera on keksitty.
Mieluummin ehkä aina käyn katsomassa mustavalkoisia leffoja sentakia että nuoruudessa viihdyin valokuvan kehittämisen pimeähuoneissa ja huomasin mitä kaikkea valokuvilla voi saada aikaan.
Mutta se ei ole sama asia kuin liikkuva kuva. Bresson on mestarillinen yksityiskohtien käsittelijä. Miltei minkä tahansa otoksen voi pysäyttää ja siinä on täydellinen valokuva.
Joka tosin ei kerro sitä sodan- ja väkivallanvastaista tarinaa läheskään yhtä hyvin kuin elokuva.
Ripsan eemeliä ei näy.
Tämän löysin ja oli väkevä:
Ajattelen muinaisen Kiinan virkanimityksiä. Hovin ministeriksi ei päässyt kukaan alle 40-vuotias eikä sellainen, joka ei ollut viettänyt pitkiä aikoja vuoristossa mietiskellen ja opiskellen runoutta ja I Chingiä. Virkamiehen pääsykoe oli yksinkertainen: oli kirjoitettava hyvä runo.
mistä tuo löytyy
(sorry sedis - poikkean aiheesta)
Lähetä kommentti