Uudet koneet aina valvottavat. Kun ohjelmia ei Vistalle vielä ole, on soveltuvuus aina kokeiltava. Ensimmäinen järjestelmänpalautus on jo tehty.
Vistasta on kantautunut tietoja siitä, että se asettelee mieluusti palomuuriasetuksia oman päänsä mukaan. Eli jokaisesta meistä tehdään palomuuriasetuksien asiantuntija, mikä ei ole ihan helppo tehtävä. Se alkaa muistuttaa muinaisten aikojen muistinviritystä. Sen verran tylyjä palomuurikehittelijät ovat muiden keksimille maailmoille.
Ennustankin että saarelaattori-suodattimien sijaan saamme joka koneen palomuurit. Ne pitävät kilpailijat poissa markkinoilta tehokkaasti ja vaivattomasti. "Katso, ilman käsiä!" Omatoimisuutta ei muuten näiden asetuksien muuttamisessa edes tarvita. Isoveli on jo päättänyt.
Koneen mukana tuli Nortonin palomuuri, joka ei tietenkään toimi ideaalisti Windowsin oman, vaatimattomamman palomuurin kanssa. Sen kokemuksen ehdin jo tässä kärvistellä.
Ja samaan aikaan puhelin soi tiheään, useammin kuin töissä ollessa. Ja vielä ihan asiallisia puheluja.
Paitsi se eräs mummo, joka soittaa vartin välein, eikä ole kiinnostunut kertomaan mihin yrittää, mutta lyö korvaan, jos yrittää sanoa omaansa ikään kuin vertailun vuoksi. Alkava dementia tekee jonkun ärhäkäksi. On tehnyt jo jonkin aikaa, sillä nämä puhelut alkoivat puoli vuotta sitten.
Tuli puhelujen myötä jo ensimmäinen ongelmakin: pitäisi lähettää Rahaston edustajille CV, mutta kun se on tuolla vanhalla rikkinäisellä koneella.
Kopiokin on, mutta ei työpaikkaa lähempänä. Ja se on lomalla monin verroin kauempana.
Puhelut pakottivat radikaaleihin toimenpiteisiin. Hylkäsin muutaman tunnin työn ja tein järjestelmänpalautuksen. Turhat yölliset asennukset katosivat, nettiyhteys palasi, kun olin varmuuden vuoksi heittänyt WLan-antennin irtipoikki.
Päätin lopulta lähettää Rahastoon tarkasteltavaksi oman Wikipedia-sivuni. Kaipa siitä tärkeimmät näkee siitäkin. Toivottavasti.
Ihmetyttää vain se, että Rahasto ei pyydä hakuohjeissa liittämään hakemukseen tuota CV:tä. Jos sitä kerran kuitenkin kaivataan.
Pakkasta on liki 20 astetta. Tähän se loma sitten meni. Pitäisiköhän käydä illalla lurauttamassa kantiksessa jotakin pientä?
Viime aikaiset salaiset paheeni ovat olleen monia hämmentäviä: Kari Tapion Paalupaikka ja Se jokin alkaa, Finlandersien Onnellinen ja vähän vanhempi Et kai luule.
Ilmeisesti ne sujuvat joten kuten juuri hämmentävyytensä vuoksi. Eräskin maakunnan konservatorion opettaja kävi kylkimyyryä kehottamassa suoranaiseen ammatinvaihtoon, kun kuuli pitkän tinkimisen jälkeen, että olen vain ja ainoastaan alan harrastaja.
Olenkin ajatellut kesälomalla tarjoutua kotialueen harrastajabändin solistiksi kesän tanssikeikoille. Ainakin muutaman kappaleen verran. Sen kokemuksen jälkeen voisi taas palautua maan pinnalle tähtitaivaan tunnelmista.
Sanan viemänä taidankin taas vähän agitoida. Käykääpä katsomassa se Tähtitaivas-näyttely.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti