torstaina, heinäkuuta 03, 2008

Parlamentti sananvapaudesta

Virolainen sosialidemokraattinen meppi Marianne Mikko on suuntautunut tuoreessa aloiteraportissa sananvapauteen. Raportti on Mikon luonnostelema, mutta sillä on laajempaa kantavuutta siksi, että se on hyväksytty Euroopan Parlamenttin kulttuurikomissiossa. Raportti hyväksytään lopullisesti myöhemmin Parlamentissa.

Raportista on nostettu esiin sen pyrkimys luoda sääntelyä niin, että blogosfääri tulisi katetuksi mukaan. Se ei kuitenkaan ole sen pääasia, vaikka sanomalehtiä lukemalla niin voisi päätellä. Asiaan kuuluu tietysti edellä linkitetyn jutun tavoin mainita, että bloggarit ovat saaneet lööppilehdistä tutuimmalla tavalla tunnereaktion eli "raivostuneet". Vaikea vain löytää niitä raivostuneita bloggareita tälläkään kerralla.

Ei ole vaikea arvata miksi suuret lehtiyhtiöt ja heidän kirjoittajansa kiinnittävät huomiota vain bloggareihin. Pääasia jää uutisoinnista pois ja jopa raportin otsikko pimitetään.

Raportin kritiikki suuntautuu ennen muuta yksityisomisteiseen mediaan. Raportin mukaan on "huomattava riski" siitä, että yksityisomisteisen median voitontavoittelu kompromettoi sen kyvyn toimia demokratian vahtikoirana. Siksi raportti ehdottaa että on tarve luoda lailliset takeet siitä, että esimerkiksi oikeusjuttujen yhteydessä vastuukysymyksiä voidaan käsitellä ja samalla luotaisiin säännelty oikeus vastineeseen.

Komitean puheenjohtaja, kreikkalainen sosialisti Katarina Batzeli sanoi raporttia julkaistessa seuraavasti: "Rajoittamattoman omistuksen keskittymisen tapauksessa, tai puuteellisen sisältöpluralismin yhteydessä media vaarantaa sekä kulttuurisen diversitettin että ilmaisunvapauden, eikä tämä tapahdu ainoastaan kansallisilla markkinoilla vaan Eurooppalaisella tasolla. Meillä on sen vuoksi vahva eurooppalainen sitoumus ratkaista nämä haasteet erityisesti uuden teknologian ja mediasektorin palveluiden suhteen."

Raportti viitaa otsikollaan viittaa aivan muuhun kuin bloggareihin, vaikka sitäkin toki sivutaan. Marianne Mikon raportti "Median keskittyminen ja pluralismi Euroopan Unionissa" varoittaa median keskittymisestä muutamien yritysten käsiin siksi, että media on niin elintärkeä tae demokratian toteutumiselle. Mikko sanoi, että "media pysyy voimakkaana välineenä, eikä sitä pitäisi kohdella pelkästään taloudellisin termein". Raportti vaatii myös yhteiskunnallisia ja lain sääntelemiä takeita journalisteille ja vastuullisille päätoimittajille.

Toki kysymys blogeistakin on vahvasti raportissa ja varsinkin sen julkisessa komentoinnissa esillä. Tätä voidaan pitää hyvänä asiana. Tutut kysymykset blogien (ja netissä yleensäkin) julkaistusta aineistosta ovat esillä. Käyttäjälähtöinen sisältö, valokuvat ja videot nostavat esiin kysymyksiä etiikasta ja yksityisyydestä, kuten hyvin tiedämme. Bloggaritkin saattavat vajota keltaisen lehdistön tasolle omassa julkaisupolitiikassaan. Raportti toteaa, että journalistit ja muut mediammattilaiset ovat tämän uuden tilanteen edessä vahvan paineen alaisia.

Toivottavasti se ei tarkoita sitä mitä luulen: journalistit haluaisivat irti kahleiksi kokemista eettisistä säännöistään. Joka tapauksessa on selvää, että on yhä useampia journalisteja, jotka eivät anna näiden kahlita itseään. Ja mitä selvempää tämä on, kaikesta syytetään bloggareita. Luotettavuusargumentti on kotoisesta keskustelustamme osin jo kadonnut, mutta Euroopan Unionin tasolla siihen vielä vedotaan. Tosiasia on, että mikään median käyttämä formaatti ei ole toista luotettavampi.

Mikko itse sanoi edellä linkatun haastattelunsa mukaan kysyttäessä blogien asemasta, että "blogosfäärillä on tähän mennessä ollut hyviä intentiota ja sen käsittelytapa on ollut suhteellisen rehellinen. Mutta nyt, kun blogeista on tullut arkipäivää, vähemmän periaattelliset ihmiset haluavat käyttää niitä".

Häneltä kysyttiin myös, ovatko bloggarit "uhka". Mikko kiistä sen, mutta totesi bloggareiden olevan asemassa jossa he voivat "huomattavasti saastuttaa kyberavaruutta", ja jatkoi toteamalla netin olevan jo liian täynnä spämmiä, misinformaatiota ja pahantahtoisia aikeita". Ihmiset ovat luottavaisia blogeja kohtaan, Mikko lisäsi ja jatkoi, että blogien on syytäkin pysyä luottamuksen arvoisena. "Se mitä tarvitsemme on laatumerkintä, selvä esitys siitä kuka kirjoittaa ja miksi."

Saksalainen liberaaliryhmän edustaja Jorgo Chatzimarkakis talous-ja rahakomissiosta sanoi samaten, ettei bloggareita voi pitää automaattisesti uhkana, "mutta ajatelkaa painostusryhmiä, ammattimaisesti asioista kiinnostuneita tai mitä tahansa ryhmää, joka käyttää blogeja välittääksen sanomiaan. Blogit ovat voimakas väline, ne voivat edustaa kehittynytt lobbyismin muotoa, joka taas voidaan nähdä uhkana." Saksalaismepin mukaan kenen tahansa bloggarin joka edustaa tai esittää enemmän kuin vain oman näkemyksensä pitäisi vakuuttua tästä raportin luettuaan.

Blogien vastuukysymykset tulevat varmasti olemaan esillä. Luulenpa, että me entistä useammin siirrymme siihen, että blogia pitävä hyväksyy saamansa kommentit harkinnan jälkeen.

Ks. myös tiedote raportin journalismia koskevista esityksistä.

6 kommenttia:

Neurokeitto, joka on on soppa, jonka jokainen kykenee keittämään omassa päässään! kirjoitti...

"Blogit ovat voimakas väline, ne voivat edustaa kehittynytt lobbyismin muotoa, joka taas voidaan nähdä uhkana."

Niinpä niin... Uhka kenelle???

Sedis kirjoitti...

Sitä minäkin ihmettelen.

Mutta uhkahan on silloin myös kadulla saarnaava ihminen, lentolehtinen, sanomalehti, radio-ohjelma, televisio-ohjelma jne.

lahtari kirjoitti...

Jokainen 70-luvun muistava ihminen tietää, että kaikkien joukkotiedotusvälineiden on oltava yhteiskunnan kontrollissa. Ihmetyttää vain, tekeekö se todella niistä tehokkaita ja luotettavia vallan vahtikoiria.

Sedis kirjoitti...

Tämä regulation - non-regulation -keskustelu on tietysti ikiaikainen keskustelu, eikä ihan purkaudu pelkkään 70-lukuun (tai johonkin ei-toivottavaan poliittiseen suuntaukseen).

Sedis kirjoitti...

Ylipäätänsä vahtikoirat ovat lähes aina narussa kiinni...

Hirlii kirjoitti...

...ja räksyttävät, koska pelkäävät isännän lyöntiä tai toivovat lihanpalaa isännän pulleasta kädestä.