Mongoliassa kuohuu. Viisi on kuollut, yli 220 loukkaantunut mellakoinnissa ja reilut 500 pidätetty.
Loukkaantuneiden määrä on melkomoinen, kun ottaa huomioon, että 8000 ihmisen mielenosoituksissa raportoidaan mellakoitsijoita olleen vain 200-300, lähes kaikki hyvin nuoria miehiä. Turvallisuusjoukkoja on noin 1500 - ylivoima on riittävä.
Hallitusryhmien ja opposition väliset suhteet ovat viime vuosina nousseet usein otsikoihin. Mielenosoitukset liittyivät erityisesti itäisen Euroopan vallanvaihtoihin, mutta niissä mellakointi ja vastaavasti hallitusten väkivaltakoneiston otteet olivat varsin rajoitettuja.
Mongolian vaalitarkkailijat eivät havainneet vaaleissa olevan juuri mitään vikaa. Monissa kriisialttiissa valtioissa vikaakin kyllä löytyy, mutta mietittävä on sitäkin, tuottaako vaalitarkkailun suuri julkisuus kasvaneen riskin monille kohtalokkaisiin väkivallantekoihin.
Vaalitarkkailu on myönteisestä luonteestaan huolimatta erityisesti tiedotusvälineiden käsittelyn jälkeen myös poliittinen ase, sellaiseksi tarkoitettu ja siinä tarkoituksessa usein toteutettu.
Vaalien järjestäminen alkaa olla usein riski, sillä oppositio - mikä hyvänsä - ei näytä monin paikoin maailmaa enää tyytyvän vaalitappioonsa.
Niin kuin amerikkalaiset sanovat, tämä on jo pattern, malli. Tappion uhatessa ja vihdoin tullessa oppositio ryntää kaupungille mielenosoituksiin, mellakoihin ja tuhotöihin.
Tiedotusvälineet seuraavat tavallisesti mieluummin - ja varsin usein lähes vain - näitä mieltään osoittavan opposition toimia: media on päättänyt etukäteen varsin usein linjansa. Ei se niin riippumatonta ole kuin mitä julistaa olevansa.
Vastarintaan asettuminen on turhaa, vaikka Zimbabwen tiedotusministeri taannoin yrittikin tästä puhua. Siellä hallitus tosin kielsi tiedotusvälineiden maahan tulon pitkäksi aikaa, mutta taipui lopulta, kuten arvata saattaa. Tiedotusvälineblokkeja ovat viime kuukausina asettaneet esimerkiksi Burma ja Kiina.
Positiivista on, että Mongolian suhteen sen sijaan näytetään toimivan varsin pidättyväisesti. On vaikeaa löytää kannanottoja puoleen tai toiseen. Tällä kertaa se näyttäisi olevan hyve. Tai ehkä Mongolia on niin huonosti tunnettu, että suuret tiedotuspäätökset ovat vasta tekeillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti