Elokuvaohjaaja Ere Kokkonen, tuttu Spede-leffojen ja Turhapurojen sekä Arto Paasilinna -filmatisointien yhteydestä, on kuollut. Kaikkiaan elokuvaohjauksia lienee puolen neljättäkymmentä, televisioelokuvat ja -sarjat mukaan lukien yli neljäkymmentä. Kokkonen on ollut myös Komediateatteri Arenan johtaja. Viimeiseksi elokuvaksi jäi Uuno Turhapuro - This Is My Life (2004).
Omia suosikkejani Ere Kokkoselta ovat Pohjantähteet (1969), Jussi Pussi (1970), Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä (1996) ja Hurmaava joukkoitsemurha (2000). Hän oli kaikissa ohjaaja ja vähintäänkin yksi käsikirjoittajista. Mielestäni juuri näissä elokuvissa aidot inhimilliset murheet ja huikea komediallinen ote löytävät tasapainon. Vaikka en asiaa paremmin tunne, lasken ohjaajan ansioksi näiden elokuvien kohdalla myös näyttelijöiden onnistumisen. Kaksi ensimmäistä ovat mielestäni myös näyte kansainvälisen uuden aallon elokuvatekniikkojen (ja kameratrikkien) omaksumisesta suomalaiseen elokuvaan.
Sen tiedän, että mahtavan uran tehnyt elokuvaneuvos Ere Kokkonen avusti mielellään myös filmografiatyössä ja oli pidetty vieras elokuva-arkistossa.
EDIT: Otto Suuronen on kirjoittanut mainion Ere Kokkos-tekstin
2 kommenttia:
kerro enemmän uuden aallon elokuvatekniikoista!on mielenkiintoista. tästä voi alkaa ere-ikonin ja 70 luvun huippuelokuvien uusi nousu kausi.
Kiitos Sedis linkistä ja maininnasta. Toivottavasti Eren ura huomioidaan KAVA:n In Memoriam -artikkelilla.
Henkilökohtaisesti nostaisin Kokkosen uran merkittävimmiksi töiksi Pähkähullun Suomen (1967), Pohjantähteet (1969) sekä Professori Uuno D.G. Turhapuron (1975), jonka koomisia ansioita ei ole juuri tainnut noteerata kuin Jukka Väänänen.
Lähetä kommentti