Kolmas - itse asiassa Vihreiden jälkeen vasta neljäs hallituspuolue Rkp piehtaroi Keskustan tavoin vaalitappiossaan. Tappio eli ravunkäynti, kuten ruotsalaiset asian ilmaisevat, oli tuntuvin pääkaupunkiseudulla.
Kymmenessä vuodessa leppäkerttujen määrä Helsingin valtuuston faunasta on pudonnut kahdeksasta viiteen. Kannatuslukuina se tarkoittaa tiputusta 5,4 prosentista 4,7 prosenttiin. Tuorein tappio saattelee puolueen kipurajoille, sillä kannatus ei riitä itsestään selvästi kaupunginhallituspaikkaan.
Rkp:n puheenjohtaja, ministeri Wallin ei ole helsinkiläinen, kuten ei kukaan puolueen puheenjohtaja sitten Jan-Magnus Janssonin. Luonteva vaaliveturi siis puuttuu. Kriitikot eivät myöskään niele purematta sitä, että etelässä Rkp:n pitäisi osoittaa Wallinin sanoin "skärpt framförhållning i konkreta frågor och ideologiskt stuk". Siteeraus Hbl:ssä on epäselvä, mutta ymmärsin niin, että painoa pitäisi siis antaa konkreettisille kysymyksille ja jättää ideologiset kysymykset taka-alalle. (Poliitikon kielenkäytöstä muutenkin: esimerkiksi sanoja framförhållning ja stuk eivät tavalliset nettisanakirjat tunne - voimme päätellä että kyse ei ole pyrkimyksestä helposti ymmärrettävään kieleen vaan väistelystä.)
Kriitikoiden mielestä tässä ei ole järkeä. Jörn Donner (sd) sanoo Hbl:n haastattelemana, että tätä voidaan luonnehtia termillä "snömos", lähinnä suomeksi lumisose, joka sulaa lämmössä. Rkp:llä ei ole katu-uskottavuutta eikä näkyvyyttä. Hän tarjoaa käyttöön vanhaa "keppihevostaan", kaksikielisyyttä. Käyttämättömiä voimavaroja löytyy kaksikielisistä perheistä, nyt myös perheistä, joissa on muitakin kuin suomen- ja ruotsinkielisiä.
Barbro Teir kehottaa juuri päinvastaiseen kuin Wallin: ensin pitäisi selvittää ideologiset kysymykset, sitten jatkaa selkeästi sen pohjalta konkreettisiin kyymyksiin. Rkp:n pitäisi päättää onko se vasemmisto-, keskusta- vai oikeistopuolue. "Nyt puolue syleilee sekä ex-kommunisteja että oikeistolaisia", Teir huomauttaa.
Liberaaliksi itsensä määrittelevä professori ja ent. Vasabladetin päätoimittaja Birger Thölix sanoo Rkp:n leimaantuneen liikaa oikealle, oikeistopopulismiin. "Kieli ei ehkä olekaan se kitti, niin kuin on uskottu ja luotettu", professori sanoo. "Voiko kielipuolueesta enää edes puhua?" Jotkut ovat vaatineet uhkakuvia yhdistämään suomenruotsalaisia, mutta professori pitää parempana "vapautunutta kieli-ilmastoa". Lahjakkuudet ajautuvat toisiin puolueisiin, professori sanoo ja arvelee, ettei Bjarne Kallis (kd) ja Alexander Stubb (kok) olisi välttämättä päässeet asemiin Rkp:ssä.
Myös Thölixillä on sanottavaa ideologisista perusasetelmista. "Suomenruotsalaiset ovat aina olleet jakaantuneet kahteen ryhmään. Köyhien mielestä rikkaat ovat olleet yksiä perkeleitä. Sellainen pohja pettää ennen pitkää."
Siv Sandberg toteaa, että Rkp on ollut hampaaton pääkaupunkiseudun suurissa kysymyksissä liikenteessä ja asumisessa sekä siinä halutaanko metropolia vai ei. Sipoon tapaus heikensi myös helsinkiläistä rkp-ryhmää, jolta puuttuu vetovoimaisia johtohahmoja "äänimagneeteiksi".
Yhteistä kaikille näille on se, että kommentaarit näyttävän keskittyvän tiukasti Rkp:n sisäisiin asioihin.
3 kommenttia:
Hienoa Sedis! Jatka ihmeessä nyt Höblän kestotilaajaksi ryhdyttyäsi Hbl-lehtikatsauksia! Muulloinkin kuin vaalien yhteydessä. Tällainen Höblä-service (ja vielä analyyttinen) meiltä onkin puuttunut.
Ja jos noin aikaisin aamulla teet sen, niin ainakin meille eläkeläisille se ehtii hyvin aamukahvilukemiseksi.
Tämän lupaaminen olisi pahempaa kuin poliitikkojen lupaukset kaksissa vaaleissa yhteensä.
Mutta ainakin näin uutuuden viehätyksen vallassa ollessa tämä tuntuu mukavalta.
RKP:llä on ainakin ollut hyvä systeemi menossa. Kukaan ei suomenkielinen ei kykene sanomaan puolueesta yhtään mitään eikä puolue itsekään ilmeisesti vaadi muuta kuin ruotsinkielen aseman säilyttämistä, joten porukka aina automaattisesti istuu hallituksessa kuin hallituksessa. Muilla kun on kaikkia hankalia ajatuksia että joitain asioita pitäisi vähän muuttaakin...
Lähetä kommentti