Orionissa tänään 22.09. keskiviikko 16:30
(I dokumentärens kärna 53: Sportreportrar), Suomi
Näytöksen koonneet Ilkka Kippola ja Jari Sedergren esittelevät näytöksen
Liput paikan päältä tai Klikkaa tästä.
Mikrofonimieheksi oppimassa
Suomi 1939. Tuotantoyhtiö: Filmistudio Oy. Tuotannonjohto: Lauri Pulkkila. Ohjaus, käsikirjoitus: Tauno Hellevuo. Kuvaus: Hugo Kaipio. Ääni: Lauri Pulkkila. Selostaja: Reino Hirviseppä. Esiintyjät: Alexis af Enehjelm, Martti Jukola ja Pekka Tiilikainen. Filmitarkastus: 1162/1.4.1939 – S – 100 m / 6 min (16 mm). Orionin esitys: digital betacam.
Tie voittoon!
Suomi 1946. Tuotantoyhtiö: Finlandia-Kuva Oy. Tuotannonjohto: Holger Harrivirta. Ohjaus, käsikirjoitus: Holger Harrivirta ja Martti Jukola. Selostaja: Martti Jukola. Kuvaus: Unto Kumpulainen. VET: 2320 / 29.10.1946 – S – 250 m / 9 min. Orionin esitys: kopio, 35mm.
Olympian ovella
Suomi 1952. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Ohjaus: Yrjö Haapanen. Käsikirjoitus, selostus: Martti Jukola. Kuvaus: Yrjö Aaltonen, Niilo Heino ja Aimo Jäderholm. VET: 4066 / 12.6.1952 – S – 260 m / 10 min. Orionin esitys: kopio, 35mm.
Kouluradio
Suomi 1939. Tuotantoyhtiö: Filmistudio Oy. Tuotannonjohto: Lauri Pulkkila. Tilaaja: Suomen Yleisradion Propagandaosasto Ohjaus, käsikirjoitus: Tauno Hellevuo. Kuvaus: Hugo Kaipio. Ääni: Lauri Pulkkila. Selostajat: Kaisu Puuskajoki ja Pekka Tiilikainen. Esitys: 95m/8 min (16mm). Orionin esitys: digital betacam.
Poikien suosikit
Suomi 1945. Tuotantoyhtiö: Karhu-Filmi Oy. Tuotannonjohto: Kurt Nylund. Käsikirjoitus, selostus: Pekka Tiilikainen. Kuvaus: Frans Ekebom, Eino Itänen. Ääni: H. Hagström. Filmitarkastus: 1971 / 20.1.1945 – S – 200 m / 7'20". Orionin esitys: digital betacam.
Holmenkollen 1955
Suomi 1955. Tuotantoyhtiö: Filmileijona oy. Tuotannon johto: Arvo Tamminen. Ohjaus: Olavi Tamminen. Selostus: Pekka Tiilikainen. Kuvaus: Veli Tamminen. Ääni: Evan Englund. VET: 25.2.1955, Osat 1 ja 2 465 m / 18 min. Orionin esitys: osa 1, 10 min. Kopio, 35mm.
1966 Suomen Suurkisat kutsuvat
Suomi 1965. Tuotanto: Suomi-Filmi Oy. Tilaaja: SVUL. Ohjaus, kuvaus: Väinö Kolhonen. Käsikirjoitus, selostus: Pekka Tiilikainen. VET: 19114 / 30.9.1965 – S – 260 m / 9 min. Orionin esitys: kopio, 35 mm.
Suomi-Ruotsi Nya Ullenilla 27.-28.8.1959
Suomi 1959. Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy. Käsikirjoitus, selostus: Paavo Noponen. Kuvaus: Olavi Tuomi. Tarkastus:. VET: 8955 / 4.9.1959 – S – 505 m / 18 min. Orionin esitys: kopio, 35mm.
SF-katsaus 44
Suomi 1959. Tuotanto: Suomen Filmiteollisuus SF Oy. Käsikirjoitus, selostus: Paavo Noponen. Kuvaus: Olavi Tuomi, Arno Carlstedt. VET: 21.8.1959 / 8917 – S – 290 m / 11 min. Orionin esitys: kopio, 35 mm
Ääniaalltojen akrobaatit valikoituivat ammattiinsa 1930-luvun radiolähetysten ja äänikauteen ponkaisevan elokuvateollisuuden mediahypen nosteessa. Silloin sikisi eetterissä puhuvien toimittajien jumalainen eliitti, joka loi selostavalle tiedottamiselle tyylin ja ilmaisulle tavat politiikan, urheilun, korkean kulttuurin ja matalan viihteen toisiaan syleilevissä maailmoissa.
Selostajien tietoisesti kontrolloima tavoitteellinen kommunikaatio loi ensimmäiset akustiset signaalit, joilla pyrittiin yhdistämään ja vahvistamaan kansakunnan kamarissa istuvien kuuntelijoiden asenteita, uskomuksia ja tunteita. "Maikkien" eteen asettuneet ammattipuhujat tapailivat korostusten ja taukojen oikeaa rytmitystä, ääntämiseen tehokkuutta ja persoonaansa sopivaa soundia. Kohta saarnoihin ja juhlapuheisiin kyllästynyt kansa äimisteli vahvistimista välittyvää tarjontaa uudenlaisen kiinnostuksen vallassa.
Selostavan tiedonvälityksen uranuurtajiin lukeutui teatterimies ja lausunnan opettaja Topo Leistelä (Torsten Leistén). Itsenäistymisen keväässä 1918 STT:n tiedotteita laatinut Leistelä aloitti vuonna 1935 Suomi-Filmin äänellisten lyhytkuvien ohjaajana, tekstien laatijana ja selostajana. Aluksi mykkinä pyörineet Suomi-Filmin Uuutiskuvat saivat Leistelästä ensimmäisen väkevästi sanailevan uutisankkurin. Leistelän omimmat alueet olivat kulttuuri ja matkailu, mutta puhetyöläinen ei suinkaan arastellut naiskauneutta eikä urheilun miehisiä koitoksia. Kamppailulajien selostaminen sopi puhekouluksi dramaturgille, josta tuli kesällä 1941 puolustusvoimien sotakatsausten suulas sanaseppo.
Sotareportaaseilla ja Aunuksen radiosta kansakunnan ääneksi nouseva Pekka Tiilikainen oli aloittanut yleisradion urheiliuselostajana vuotta myöhemmin kuin Leistelä Suomi-Filmissä. Vuosi 1936 oli kuitenkin Tiilikaisen oppi-isän Martti Jukolan, joka selosti suorana Berliinistä voittoisat suomalaisjuoksut.
Nuo radion mainiot puhemiehet esiintyivät elokuvakameralle yhdessä kesällä 1939. Filmistudion lyhytkuvassa Mikrofonimieheksi oppimassa testataan avustajia talvisodan sittemmin peruuttamiin Helsingin olympialaisiin Martti Jukolan ja aisapari Tiilikaisen kriittisen silmän alla. Elokuvan selostusta selostajista vetää tulevan sodan propagandaratsu Reino Hirviseppä ja esiintyjistä arvokkain on uutisluvun grand old man Alexis Af Enehjelm. Jatkossa Yleisradion propagandaosasto käytti tarmokasta Tiilikaista surutta, kuten Kouluradion miehisen karheana selostajana sulosointuisen kuuluttajatar Kaisu Puuska-Joen parina.
Talvisodan aattona Yleisradion selostusosaston johtajaksi nimitetty Martti Jukola väistyi sotien jälkeen radion mikrofonin varresta. Hän antoi kuitenkin äänensä lukuisille lyhytkuville edistäen esimerkiksi raittiuskasvatusta Tie voittoon! -elokuvan kertojana. Vuoden 1952 olympialaisten tiedottamisesta tehtiin ennakkofilmi Olympian ovella. Sen selostajana Jukola vielä esiintyi, ennen kuin kuolema katkaisi sananjuoksun Helsingin olympiavuonna.
Jukolan jalanjäljissä jatkavan Tiilikaisen näkökulma laajeni valomerenä hehkuvan Helsingin öiseen esittelyyn ja muihin tunnevoimaisiin kulttuuriaiheisiin sekä myöhemmin sotareportaaseihin rintamilta. Mannerheimin hautajaisten selostus oli eräs uran huippuhetki. Vasta koitokset "rakasta vihollista" Ruotsia vastaan ja sitkeiden hiihtäjien sankariteot saivat kamppailuslangilla selostustaan tehostavan Tiilikaisen syttymään sodan jaloista nousevan kansakunnan sinivalkoiseksi tulkiksi.
Rauhan palattua palkkasi Arvo Heinosen Arvo-Filmi rahapulassa rypevän Tiilikaisen Helsinkiä esittelevien alkukuviensa katu-uskottavaksi puhemieheksi. Uinti, hiihto ja väkevät voimalajit olivat kuitenkin omin alue. Sieltä lyhytkuvia Arvo-Filmin lisäksi tehnyt Karhu-Filmi ja valkokankaalta karjahdellut Filmileijona turvautuivat Pekan jämäkkään selostajaääneen.
Suurhiihtäjä Veikko Hakulisen "rehti ja sankarillinen" kampailu koko kansan "Haku-Veikkona" heijastui vielä vahvana tunnevärähtelynä kisafilmissä Holmenkollen 1955. Suomen Suurkisat kutsuvat oli Tiilikaisen vuoden 1965 testamentti ja viimeinen filmiselostus Suomen urheilevalle nuorisolle.
Paavo Noposesta kehittyi tiheämmin tykittävä partneri mörssärinä jyrähtelevän Tiilikaisen rinnalle. Hän sähköisti stadionin selostamossa pikamatkojen välähdykset ja maalaili "suuren urheilujuhlan tunnun" porilaisilta koko kansan käyttöön sovitetun marssin soidessa. Kansa luovi uuden presidenttinsä Urho Kekkosen kanssa kylmässä sodassa, kun Noponen tempaistiin selostuskopista vuodeksi valtoihin 1956. Hän kävi rapakon takana oppimassa "television tiedettä" ja toimi tämän jälkeen pioneerina Yleisradion kuvaviestinnän tehtävissä.
Radion selostajana jo käsite oli pian myös elokuvaeatterissa esitettävien alkukuvien pätevä juontaja, kun Yhteiskunnallisen korkeakoulun maisteri Noponen vaihtoi punalippujen hulmutessa massaurheiluun Oy Veikko Laihasen tuottamissa TUL:n elokuvissa. SVUL:in urheiluvalijoiden "Finnkampen" hiilimurskalla sytytti kuitenkin selostajan takuuvarmasti siniseen liekkiin. Äänitetyn illuusion tästä antaa Suomi-Ruotsi Nya Ullevilla 1959.
"Isänmaallisuus, oikea suomen kieli ja huippu-urheilun kovuus" väistyivät yhdistelmänä hetkeksi, kun Noponen herkisteli Armi Kuuselaa isiensä maassa ja eläytyi "Lonely boy" Paul Ankan esiintymiseen Linnanmäellä SF-katsauksissa.
Ilkka Kippola ja Jari Sedergren 21.9.2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti