Syksy mennä urahtelee, kohta rakkauden ja anarkististen tunteiden saattelemana. Vaikka hurjin kiire on hetkeksi takana, on menovaihtoehtoja yhä runsaasti Helsingin syksyssä. Sallinette pienen agiteerauksen tai nykykielellä pitää varmaan sanoa vaikuttavuuspyrinnön.
Suomi–Meksiko 2010 -näyttely avautuu tänään presidentillisten ja suurlähettiläiden tapaisten arvovieraiden läsnäollessa ja siksi minäkin matkaan oikein taksilla Kansallisarkistoon (Rauhankatu 17) vahtimaan yhtenä ja taatusti viimeisenä kolmesta tv-ruutua, jossa välähtelevät Suomen ja Meksikon elokuvalliset suhteet uutiskatsauksista Meksikon pikajuna-animaatioon ja Speedy Gonzalesiin ajalta jolloin "New York on vielä pieni kylä, mutta se varmasti kasvaa siitä". Ylioppilaskunnan laulajia ja herraa ja ylhäisyyttä tietenkään unohtamatta. Kaiken yläpuolella kaikuu dzai-jai-jai-jai!
Vuoden loppuun jatkuvassa näyttelyssä on tarjolla esikolumbiaanisen ajan esineitä Didrichsenin taidemuseon kokoelmista ja useita mainoksen sanoin "yllättäviä linkkejä Suomen ja Meksikon välillä". Elokuvanäytteet ovat varmasti juuri niitä.
Vaikuta! DocPointin etusivulta pääsee valitsemaan ohjelmistoa kotimaiseen dokkarisarjaan, jolla juhlistetaan festarin kymmenvuotista taivalta. Juhlasarjaan valitaan viime vuosikymmenten vaikuttavimpia ja mieleenpainuneimpia kotimaisia teoksia. Yleisö voi niitä myös äänestää. Mutta ei pelkoa. Kaanonia siitä tuskin syntyy, tuleepahan esille hyviä elokuvia.
En ole tainnut vielä mainostaakaan, mutta asiaan enemmän tai vähemmän liittyvää, painavaa dokkariasiaa Suomesta ja muualtakin, nyt niin ajankohtaista, voi lukea Ylen Dokblogista.
Blogin ja tuhannen dokkaritoiminnon vetäjä Iikka Vehkalahti kommentoi juuri näyttävästi Hesarissa dokumenttielokuvan vaikuttavuutta - myös elokuvan päähenkilön kannalta.
Eettiset kysymykset ovat askarruttaneet dokkarintekijöitä jo pitkään. Kohuleffa Reindeerspottingin päähenkilön Janin kuolemasta Kambodzan kaduilla on viimeksi nostattanut keskustelua näistä asioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti