Kun 100 000 käyntiä tuli aikoinaan täyteen, kirjoitin tässä blogissa, että nyt sitten odotellaan miljoonaa. No, se oli vain vitsi, mutta nyt, kun mittari saavutti rajapyykin 800 000, on ehkä uskottava, että miljoonakin on vain luku. Kiitos vain käynneistä tutut ja tuntemattomat.
Aloitin viime viikolla kirjoittelun myös Ylen ylläpitämässä, useamman kirjoittajan Dokblogissa. Blogi seuraa ajankohtaisia ja varmaankin minun myötäni silloin tällöin myös historiaan liittyviä huomioita dokumenttielokuvassa. Käykääpä sielläkin ja kommentoikaa, sillä vain niin blogi pysyy elävänä. Dokblogi taitaa olla neljänneksi suosituin kaikkiaan yli 150 Ylen blogista, joten pohjatyö on tehty ja nyt rokkaan heitetään tämä rikka.
Maailman laajin media-arkisto on kaikille tuttu YouTube. Sen tilastot ovat ällistyttäviä. Luin juuri, että 95% sinne talletetuista videoista todellakin saa katsojia. Tavallisen arkiston tai media-arkiston käyttöaste on tuskin yli viiden prosentin. Tällaiset arkistot tekevät melkoisen hyvin toisen tehtävänsä, säilytyksen, mutta eivät pysty kovinkaan helposti toiseen tehtävään, esittämiseen. Itse asiassa tämä kahtiajako on ollut olemassa koko arkistoinnin elinkaaren.
Kommentointi on ollut varmaankin yksi tärkeä tekijä tässä kehityksessä. Toinen keino oli mahdollisuus linkittää video toimivan mediasoittimen avulla toiseen alustaan, esimerkiksi blogiin. Ja alun perin linkin jakaminen oli tehty helpoksi.
Virallisemmissa media-arkistoissa tällainen on hankalaa ja joiltakin osin jopa mahdotonta tekijänoikeuksien vuoksi. Koskapa olen kahdesti tänä syksynä pukeutunut myös hattuun, nostan juuri sitä hattua Ylen elävälle arkistolle.
Bloggareilla oli taipaleen alkupuolella tapana kommentoida ja linkittää toisiinsa enemmän kuin nykyään. Kommentointi on siirtynyt nopeampiin järjestelmiin, kuten Facebookiin, joka onkin ajanut suosiossa ohi kaikkien muiden. Itse en ole Twitteríllä tehnyt paljon mitään, sillä se on liiankin nopea minun makuuni.
Tämäkin blogi ajautuu automatiikan avulla luettavaksi myös sivustolleni Facebookiin. Moniko vähän yli 800 frendistä sen siellä lukee, on minulle tuntematonta, sillä tilastoja ei niistä synny. Mutta sen olen huomannut, että kommentteja tulee nykyään useammin sinne kuin tänne siitä huolimatta, että facebook-muistiinpanon puoliintumisaika on paljon lyhyempi kuin blogikirjoituksen, kuitenkin pidempi kuin fb:n statuspäivityksen, joka yleensä katoaa bittiavaruuteen noin kuudessa tunnissa jollei nopeamminkin.
Blogien elävyys syntyy kommentoinnista ja linkkauksista. Niitä kannattaa harjoittaa.
2 kommenttia:
Mitä enemmän kommentoidaan, sitä vähäisempi on yksittäisen kommentin informaatioarvo, ja sitä vähemmän keskustelulla ylipäätään on mitään merkitystä.
Kiihtyvä pluralismi ajaa semantiikan peruuttamattomaan inflaatioon. Se on kuin yhä suureneva talouskupla, joka puhkeaa pelkkää tyhjyyttään [PS.].
Ideaalini on paluu takaisin tilaan, jossa kommentit joutuu jopa arvaamaan - toisin sanoen ajattelemaan itsenäisesti.
Älkää vain sanoko, että tämä on solipsismia - siis komaan hei - itsenäinen ajatteluko solipsismia - - ?
PS.
Tsekkasin youtubesta muutaman Robert Shillerin ja aion kohtapuoliin tutustua äskettäin käännettyyn 'Vaiston varassa: miten ihmismieli ohjaa maailmanlaajuista kapitalismia'.
Jospa oppisin samalla ymmärtämään [enkä vain vihaamaan] tätä pluralistista, aivan liian pluralistista kommentti-lässytysmaailmaamme, josta on tehty uusi kaupallisen tuotannon brändi.
Kommentoinnista on tullut uusi commons, josta kapitalismi tekee bisneksen. Ja me lähdemme mukaan siihen bisnekseen puhtain sydämin, älyllisin ja valistushenkisin motiivein.
Hahhahhaaa! Idiootit! Teidäthän myydään parhaiten tarjoavalle alta aikayksikön, eikä lopulta edes Keynesin setä voi pelastaa kommentointia muuttumasta sisällyksettömäksi roinaksi, jonka ainoa arvo on sen määrällisessä kasvussa - ei suinkaan sisällöissä.
Tämä kupla ei kuitenkaan välttämättä puhkea, koska me emme enää ymmärrä sitä - me vain jatkamme kommentoimista.
[kommenttiteksti on osa laajempaa pärettä]
Kaikkihan me etsimme yksittäistä saareketta, jossa voi kommentoida puhtain mielin haaksirikkoutumatta keskustelupalstojen pluralismiin.
Mutta mistä näkisit niin nopeasti kulloisenkin ajankohtaisen pluralismin eri muodot ja vivahteet? Se on sen huononkin kommenttikeskustelun hyvä puoli.
Ei keskustelu ole ongelma, vaan keskittymisen puute. Tähän liittyy ajan käyttö: on - tietysti muka - liian kiire keskittyä.
Kommenttispämmi on tietysti ongelma. Ja varsinkin smyrsky eli spämmimyrsky. Kapitalismin tehtävänä taas on kaupallistaa kaikki, usein aina konkurssiin saakka.
Lähetä kommentti