Huimia kilpailuja. Yksi kulta ja kaksi finaalipaikkaa. Paradise Oskar ja Aki Kaurismäki jäivät virallisia palkintoja vaille, mutta taloutta tuollainen menestys epäilemättä korjaa/parantaa. (Jääkiekosta olen sopinut itseni kanssa, että en siitä enää puhu. Jääkiekkoilijan kesäloma, näet.)
Akateemikon Cannes-voiton tuoma varjoparaati Kauppatorilla olisi varmasti ollut ilmestys: noin 2000 facebook-fanittanutta olisivat epäilemättä tuoneet mukanaan toisen mokoman korkkaamaan, tällä kertaa kulttuurin nimissä. Jos, tuo niin kaunis jos.
Kaurismäen Le Havre on myyty 40 maahan. Se on hyvä tulos, kun ottaa huomioon, että elokuvaa on näytetty pari kertaa julkisesti. En tiedä moneenko maahan Axel Ehnström on onnistunut levynsä saamaan - Pohjoismaat plus Saksa ehkä. Kulttuurivientiä siis riittää näidenkin tapahtumien jälkeen. Sitä lasketaan nykyään euroissa, ei pelkästään debit-sarakkeessa.
Urheilukulttuuri on kertaluonteista - voitto tänään, huomenna rimanpudotus -, mutta kulttuurin arvot ovat kestävämpiä. Elokuvan voi katsoa monta kertaa, musiikkikappaleille toisto on jo itsestäänselvyys, mutta jääkiekko-ottelun uusinta on väljähtyneempää kuin hengitys sampanjahuuruisen illan jälkeen. Jos joku on toista mieltä, kyse lienee jonkinlaisesta fanista. Mitäpä minä sitä estämään, vaikka saattaisi olla parempaakin tekemistä.
Yksilötasolla urheilijan maailmanmestaruus on toki suuri juttu. Ellei sitten käy kuin Toivo Saloselle. Topi oli kotipaikkakunnan Muhoksen nuoriso/urheiluohjaaja ja kertoi meille alle kymmenvuotiaille, millaista oli palata kotiin luistelun maailmanmestaruuskisoista hopeamitali kaulassa. Lentokentällä olivat vastassa toimittajat, mutta Topille ei esitetty yhtään kysymystä. Kaikki menivät Juhani Järviselle, joka voitti kultaa. Että semmoinen kilpailu luistimilla. Minulle luistinmiehet tuovat aina mieleen hänet. Kertokaa terveisiä, jos hänen tuttujaan sattuu linjoille.
Jos jätetään isänmaallinen lippulaulu pois, Topin bravuuri urheiluleireillä oli se, että hän hyppäsi tasajalkaa voltin taakse. Luulenpa, että se oli samalla testi myös hänelle itselleen. Minkä ikäisenä? Varmaan noin nelikymppisenä, mutta vanhan kaartin lommoposkisena urheilijana hän näytti pikkupojan kokemattomin silmin sitä vanhemmalta. (Edit. Tsekkasin Wikipediasta, hän taisi olla tämän muistelman alkuperäisesityksessä 33-35 -vuotias.) Kuten urheiluihmiset tietävät lommoposkisuus on hyvä juttu: se on harjoittelun ja riittävän rääkin merkki.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kulttuuriteot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kulttuuriteot. Näytä kaikki tekstit
maanantaina, toukokuuta 23, 2011
perjantaina, elokuuta 29, 2008
Mietteitä budjettiriihestä
Luin lehdestä, että hallituksen budjettiriihi oli myöntänyt rahaa "häätöuhan alla olevalle" Kansalliselle audiovisuaaliselle arkistolle.
Jos näin on, muutamme Punavuoresta - varmaankin ensi vuonna - Sörnäisiin rantatien maisemiin, ellei budjetin lukkoonlyöjä eduskunta tule hulluksi, muuta hallituksen päätöstä ja määrää meitä katupojiksi ja -tytöiksi. Tuskinpa sentään.
Katupoikien laulu tosin sopisi Sörkan tunnelmiin ja olisi pakko opetella vislaamaankin, jos ei muuta niin protestiksi.
Kaikki muuttuu muuksi, paitsi esitysteatteri Orion, joka aikansa vielä toimii Eerikinkadulla (nro 15). Henkisesti tärkeää on bongata jo nyt, että myös arkiston kirjasto - henkireikä elokuvan ystävälle - muuttaa tietysti mukanamme Sörkkaan. Maanalaiset varastot eivät tietenkään muuta Espoosta mihinkään, kuten eivät muutkaan maailmalle sirottuneet elokuvavarastot.
Elokuvamuseo pysyy käsittääkseni Vanhalla talvitiellä, sillä sikäli kun minä tiedän, sen tarvitsemia muutamia satoja vuokraneliöitä ei taida nyt toivottavasti tehtävään sopimukseen kuulua. Käytännössä siis valtiovalta ei tunnusta museon olemassaoloa, vaikka siitä tietääkin, lähinnä siksi, että sitä pitäisi varmaan ainakin jotenkin tukeakin, jos siis sen olemassa olo paitsi tiedettäisiin myös tunnustettaisiin.
Tällainen ei ole monimutkaista tai poikkeuksellista. Kulttuurin parissa työskennelleet tietävät, että tämmöiset asiat etenevät parinkymmenen vuoden periodein, eivät vuosittain - paitsi jos ministeri ottaa jonkun asian omaksi huolekseen.
Minusta hyvin resurssein varustettu elokuvamuseo olisi hyvä lisä myös Helsingin kaupungin näkökulmasta. Hyvällä paikalla se elävöittäisi monin tavoin kulttuuristuvaa Sörkkaa ja säteilisi ympäristöönsä kulttuurista valoa, hehkuisi kauniisti kuin mustavalkoinen nitraattifilmi parhaimmillaan.
Ylen Areenaan on tallennettu eilinen Kultakuume-ohjelma Kansallisen audiovisuaalisen arkiston uusista tehtävistä: Paikallisradioiden ja kaupallisten tv-kanavien systemaattinen tallennus käynnistymässä audiovisuaalisessa arkistossa. Kuunnelkaapas.
Jos näin on, muutamme Punavuoresta - varmaankin ensi vuonna - Sörnäisiin rantatien maisemiin, ellei budjetin lukkoonlyöjä eduskunta tule hulluksi, muuta hallituksen päätöstä ja määrää meitä katupojiksi ja -tytöiksi. Tuskinpa sentään.
Katupoikien laulu tosin sopisi Sörkan tunnelmiin ja olisi pakko opetella vislaamaankin, jos ei muuta niin protestiksi.
Kaikki muuttuu muuksi, paitsi esitysteatteri Orion, joka aikansa vielä toimii Eerikinkadulla (nro 15). Henkisesti tärkeää on bongata jo nyt, että myös arkiston kirjasto - henkireikä elokuvan ystävälle - muuttaa tietysti mukanamme Sörkkaan. Maanalaiset varastot eivät tietenkään muuta Espoosta mihinkään, kuten eivät muutkaan maailmalle sirottuneet elokuvavarastot.
Elokuvamuseo pysyy käsittääkseni Vanhalla talvitiellä, sillä sikäli kun minä tiedän, sen tarvitsemia muutamia satoja vuokraneliöitä ei taida nyt toivottavasti tehtävään sopimukseen kuulua. Käytännössä siis valtiovalta ei tunnusta museon olemassaoloa, vaikka siitä tietääkin, lähinnä siksi, että sitä pitäisi varmaan ainakin jotenkin tukeakin, jos siis sen olemassa olo paitsi tiedettäisiin myös tunnustettaisiin.
Tällainen ei ole monimutkaista tai poikkeuksellista. Kulttuurin parissa työskennelleet tietävät, että tämmöiset asiat etenevät parinkymmenen vuoden periodein, eivät vuosittain - paitsi jos ministeri ottaa jonkun asian omaksi huolekseen.
Minusta hyvin resurssein varustettu elokuvamuseo olisi hyvä lisä myös Helsingin kaupungin näkökulmasta. Hyvällä paikalla se elävöittäisi monin tavoin kulttuuristuvaa Sörkkaa ja säteilisi ympäristöönsä kulttuurista valoa, hehkuisi kauniisti kuin mustavalkoinen nitraattifilmi parhaimmillaan.
Ylen Areenaan on tallennettu eilinen Kultakuume-ohjelma Kansallisen audiovisuaalisen arkiston uusista tehtävistä: Paikallisradioiden ja kaupallisten tv-kanavien systemaattinen tallennus käynnistymässä audiovisuaalisessa arkistossa. Kuunnelkaapas.
keskiviikkona, huhtikuuta 16, 2008
Irti tsaareista
Hallituksen sivistysohjelman toteuttajat ovat kaivaneet esille kulttuurikirveen. Nyt ei höylätä ja fiilata juustohöylällä vaan pannaan halki, poikki ja pinoon. Kulttuurin- ja taiteiden tutkimuksen uusien opiskelijoiden määrää aiotaan vähentää 50 prosenttia vuoteen 2012 mennessä. Porvarihallitus näyttää karvansa.
Jo aiemmin on ilmoitettu, että yliopistoista vähennetään 1 000 henkilötyövuotta vuoteen 2015 mennessä. Tämä leikkaus aiotaan nyt ilmeisesti toteuttaa humanistien ja kulttuurialojen opetuksen kustannuksella.
Maailmassa on selvästi liikaa niitä, jotka osaavat avata merkityksiä ja selostaa niitä järkeenkäyvällä tavalla. "Kulttuuriala on se, jota pitää vähentää aika suurestikin pitkällä aikavälillä", opetusneuvos Jukka Katajisto opetusministeriöstä sanoo.
Siellä ei ole paljon säästettävää. Kynä ja kumi eivät paljon maksa, eikä palkoilla ole päässyt rehvastelemaan.
Samaan aikaan kulttuurivientiin lisätään määrärahoja. Toivottavasti en muista väärin, kun sanon, että Saksaan suunnattuun musiikkivientiin satsattiin 190 000 euroa. Music Export Finland oli sitä ennen saanut puolisen miljoonaa tukea muuhun, esimerkiksi hallintoonsa. Sitä ei kannata verrata yliopiston menoihin, mutta festivaaleihin kyllä. Niihin nähden tuo vientituki on aika paljon. Tämä siis vain vertauksen vuoksi sanottuna vailla taka-ajatuksia.
Lainaan uutista: "YLEn haastattelemat yliopistojen edustajat eivät ole nähneet suunnitelmia ennen opetusministeriön raportin julkaisua. Jukka Katajisto Opetushallituksesta myöntää, että kaikki pienemmät tieteenalat eivät välttämättä ole olleet mukana lausuntokierroksella. - Valitettavasti yhteys on hyvin ohutta. Voi olla, että joku pieni ala ei aina tule esiin, Katajisto kertoo."
Mitäpä sitä hyvän tsaarin aikana kyselemään. Siirtymä kulttuurillisesta analysoinnista kulttuuriseen yritystoimintaan on selkeää. Se mikä on jäänyt sanomatta, on se, että kulttuurialan koulutuksen painopiste siirtyy samalla yliopistoista ammattikorkeakouluihin. Yliopistoille opetusministeriön linjaus on varmasti tappiollista.
Tsaareista irti pääsystä tuli mieleen, että viime aikoina on alkanut ropsahdella esitelmäkutsuja loppukesälle ja syksylle. Myös artikkeleita, pieniä ja laajempia, pyydetään. 1918-aiheilla on varsinkin kysyntää.
On käynyt selväksi, että valtiovallalla ei intressiä näihin vanhojen kaivelemiseen ole. Ihmiset ajattelevat toisin. Tilaisuuksiin on ollut jopa tunkua. Sana niistä kiertää suusta suuhun. Televisiokeskusteluja sentään järjestetään. Oli setiä ja tätejä ja setämäisyyksiä ja tätimäisyyksiä. Tiedämme, että tietty sukupolvi elää juoksuhaudoissa, mutta luulin jo niiden aikojen olevan ohi, että vuoden 1918 juoksuhautoihin olisi tungosta. Siltä varalta, että kirjamainoksiin tarvitaan bloggarin sanaa sanottakoon: Ylikangas on ylitse muiden.
Takaisin luentoihin ja esitelmiin ja muuhun kulttuuriseen evankeliointiin. Näistä tilaisuuksista ei enää nykyisen journalismikäsityksen mukaan informoida. Lyhyet uutiset saattavat joskus harvoin kertoa etukäteen tilaisuudesta, mikä on tietysti kiitettävää. Kulttuuriala kaipaa sponssausta: ihmisten saaminen tiettyyn tilaan tiettynä aikana ei ole helppoa varsinkaan kaupungeissa. Mutta tilaisuuden sisällöstä ei sitten enää kerrotakaan, koska se on eilispäivää. Sadan vuoden aikana tämä on varmaankin journalismin suurin sisällöllinen muutos. Siitä on tullut ennustustehdas, ei asioita kertova ja analysoiva (symbolinen) instituutio.
Tai jos kerrotaan, kyse on raportti, jonka ydin on toimittajan minän oleminen siinä tilassa. Haastatteluissa sanottava kutistetaan minimiin, entistä useammin haastateltavakin. Toimittaja, kansan palvelija, osoittaa kaapin paikan entistä useammin. Mutta ei valtaa pitäville, vaan niille, jotka heitä työssään auttavat antamalla haastatteluja - asiantuntemuksesta riippumatta tietenkin korvauksetta.
Esitelmän pitäminen kuuluu niihin kulttuurituotteisiin, jotka näennäisesti häviävät, kun ne on pidetty. Jotakin niistä kuitenkin jää läsnäolevien päähän. Taiteista teatteri ja baletti ovat vastaavassa asemassa. Oopperaa kuullaan paljon levyltäkin, ja oopperaelokuvia on aikamoinen määrä, mutta eihän se sama ole.
Elokuvista puheen ollen. Uusi Ennen ja nyt on ilmestynyt verkkoon. Käykääpä katsomassa juttutarjontaa. Outi Nieminen on tehnyt tiedettä nuorena kuolleesta elokuvatähdestä Sirkka Sarista ja Kalle Kaarnan Isovihasta, talvisodan alla ilmestyneestä historiallisesta spektaakkelista, tarjolla on hieman vähemmän tiedettä allekirjoittaneen artikkelissa. Lehti on uudessa olomuodossaan muutenkin tutustumisen arvoinen.
Myös Idäntutkimus satsaa erikoisnumerossaan (1/2008) elokuvaan. Arvostetun venäläisen tutkijan Juri Tsivjanin artikkeli "Mitä elokuva on?" löytyy pdf-muodossa, omaa vaatimatonta kolumniani ei. Lehteä saa ainakin keskustan hyvinvarustetuista kirjakaupoista.
Vielä jonkun päivän voi netissä kuunnella myös Ylen Jukka Kuosmasen elokuvaohjaaja Arto Halosesta toimittamaa ohjelmaa Miten minusta tuli minä? Arton siskon ja lapsuudenkaverin lisäksi heittelen ajatuksia miehen persoonasta minäkin. Kuosmanen on mainio toimittaja ja hyvä tunnelman luoja.
Jo aiemmin on ilmoitettu, että yliopistoista vähennetään 1 000 henkilötyövuotta vuoteen 2015 mennessä. Tämä leikkaus aiotaan nyt ilmeisesti toteuttaa humanistien ja kulttuurialojen opetuksen kustannuksella.
Maailmassa on selvästi liikaa niitä, jotka osaavat avata merkityksiä ja selostaa niitä järkeenkäyvällä tavalla. "Kulttuuriala on se, jota pitää vähentää aika suurestikin pitkällä aikavälillä", opetusneuvos Jukka Katajisto opetusministeriöstä sanoo.
Siellä ei ole paljon säästettävää. Kynä ja kumi eivät paljon maksa, eikä palkoilla ole päässyt rehvastelemaan.
Samaan aikaan kulttuurivientiin lisätään määrärahoja. Toivottavasti en muista väärin, kun sanon, että Saksaan suunnattuun musiikkivientiin satsattiin 190 000 euroa. Music Export Finland oli sitä ennen saanut puolisen miljoonaa tukea muuhun, esimerkiksi hallintoonsa. Sitä ei kannata verrata yliopiston menoihin, mutta festivaaleihin kyllä. Niihin nähden tuo vientituki on aika paljon. Tämä siis vain vertauksen vuoksi sanottuna vailla taka-ajatuksia.
Lainaan uutista: "YLEn haastattelemat yliopistojen edustajat eivät ole nähneet suunnitelmia ennen opetusministeriön raportin julkaisua. Jukka Katajisto Opetushallituksesta myöntää, että kaikki pienemmät tieteenalat eivät välttämättä ole olleet mukana lausuntokierroksella. - Valitettavasti yhteys on hyvin ohutta. Voi olla, että joku pieni ala ei aina tule esiin, Katajisto kertoo."
Mitäpä sitä hyvän tsaarin aikana kyselemään. Siirtymä kulttuurillisesta analysoinnista kulttuuriseen yritystoimintaan on selkeää. Se mikä on jäänyt sanomatta, on se, että kulttuurialan koulutuksen painopiste siirtyy samalla yliopistoista ammattikorkeakouluihin. Yliopistoille opetusministeriön linjaus on varmasti tappiollista.
Tsaareista irti pääsystä tuli mieleen, että viime aikoina on alkanut ropsahdella esitelmäkutsuja loppukesälle ja syksylle. Myös artikkeleita, pieniä ja laajempia, pyydetään. 1918-aiheilla on varsinkin kysyntää.
On käynyt selväksi, että valtiovallalla ei intressiä näihin vanhojen kaivelemiseen ole. Ihmiset ajattelevat toisin. Tilaisuuksiin on ollut jopa tunkua. Sana niistä kiertää suusta suuhun. Televisiokeskusteluja sentään järjestetään. Oli setiä ja tätejä ja setämäisyyksiä ja tätimäisyyksiä. Tiedämme, että tietty sukupolvi elää juoksuhaudoissa, mutta luulin jo niiden aikojen olevan ohi, että vuoden 1918 juoksuhautoihin olisi tungosta. Siltä varalta, että kirjamainoksiin tarvitaan bloggarin sanaa sanottakoon: Ylikangas on ylitse muiden.
Takaisin luentoihin ja esitelmiin ja muuhun kulttuuriseen evankeliointiin. Näistä tilaisuuksista ei enää nykyisen journalismikäsityksen mukaan informoida. Lyhyet uutiset saattavat joskus harvoin kertoa etukäteen tilaisuudesta, mikä on tietysti kiitettävää. Kulttuuriala kaipaa sponssausta: ihmisten saaminen tiettyyn tilaan tiettynä aikana ei ole helppoa varsinkaan kaupungeissa. Mutta tilaisuuden sisällöstä ei sitten enää kerrotakaan, koska se on eilispäivää. Sadan vuoden aikana tämä on varmaankin journalismin suurin sisällöllinen muutos. Siitä on tullut ennustustehdas, ei asioita kertova ja analysoiva (symbolinen) instituutio.
Tai jos kerrotaan, kyse on raportti, jonka ydin on toimittajan minän oleminen siinä tilassa. Haastatteluissa sanottava kutistetaan minimiin, entistä useammin haastateltavakin. Toimittaja, kansan palvelija, osoittaa kaapin paikan entistä useammin. Mutta ei valtaa pitäville, vaan niille, jotka heitä työssään auttavat antamalla haastatteluja - asiantuntemuksesta riippumatta tietenkin korvauksetta.
Esitelmän pitäminen kuuluu niihin kulttuurituotteisiin, jotka näennäisesti häviävät, kun ne on pidetty. Jotakin niistä kuitenkin jää läsnäolevien päähän. Taiteista teatteri ja baletti ovat vastaavassa asemassa. Oopperaa kuullaan paljon levyltäkin, ja oopperaelokuvia on aikamoinen määrä, mutta eihän se sama ole.
Elokuvista puheen ollen. Uusi Ennen ja nyt on ilmestynyt verkkoon. Käykääpä katsomassa juttutarjontaa. Outi Nieminen on tehnyt tiedettä nuorena kuolleesta elokuvatähdestä Sirkka Sarista ja Kalle Kaarnan Isovihasta, talvisodan alla ilmestyneestä historiallisesta spektaakkelista, tarjolla on hieman vähemmän tiedettä allekirjoittaneen artikkelissa. Lehti on uudessa olomuodossaan muutenkin tutustumisen arvoinen.
Myös Idäntutkimus satsaa erikoisnumerossaan (1/2008) elokuvaan. Arvostetun venäläisen tutkijan Juri Tsivjanin artikkeli "Mitä elokuva on?" löytyy pdf-muodossa, omaa vaatimatonta kolumniani ei. Lehteä saa ainakin keskustan hyvinvarustetuista kirjakaupoista.
Vielä jonkun päivän voi netissä kuunnella myös Ylen Jukka Kuosmasen elokuvaohjaaja Arto Halosesta toimittamaa ohjelmaa Miten minusta tuli minä? Arton siskon ja lapsuudenkaverin lisäksi heittelen ajatuksia miehen persoonasta minäkin. Kuosmanen on mainio toimittaja ja hyvä tunnelman luoja.
tiistaina, maaliskuuta 18, 2008
KYLTTYYRIN VASTAISKU!
Kopsasin tämän sellaisenaan Maalaiselta, joka oli saanut sen Meteltä, mutta ellen ihan väärin kuvittele, taidan olla ainakin joltakin osalta itsekin vastuullinen ieasta:
"KYLTTYYRIN VASTAISKU!
Mitä on se kulttuuri! Ota selvää.
<< Tilaa kulttuuriblogeja Blogilistalta >>
<< Valitse kulttuuriblogeja suosikiksi Blogispotissa >>
Se on kulttuuriteko.
[Kopsaa tämä viesti omaan blogiisi, levitä sanaa ja tee tilaamalla tilaa kulttuurille.]"
Maailmalla uutisoidaan että Jyrki "Jyräys" Hämäläinen, legendaarinen rocktoimittaja ja Suosikin pitkäaikainen päätoimittaja on kuollut äkillisesti 65-vuotiaana. Kepeät mullat miehelle, jonka journalisminäkemys siivitti minunkin viihtyisää nuoruuttani.
"KYLTTYYRIN VASTAISKU!
Mitä on se kulttuuri! Ota selvää.
<< Tilaa kulttuuriblogeja Blogilistalta >>
<< Valitse kulttuuriblogeja suosikiksi Blogispotissa >>
Se on kulttuuriteko.
[Kopsaa tämä viesti omaan blogiisi, levitä sanaa ja tee tilaamalla tilaa kulttuurille.]"
Maailmalla uutisoidaan että Jyrki "Jyräys" Hämäläinen, legendaarinen rocktoimittaja ja Suosikin pitkäaikainen päätoimittaja on kuollut äkillisesti 65-vuotiaana. Kepeät mullat miehelle, jonka journalisminäkemys siivitti minunkin viihtyisää nuoruuttani.
maanantaina, helmikuuta 11, 2008
Nato hajoaa
[Blogilista ei näytä päivittävän tätä blogia, joten tilatkaa RSS-syöte. Napit ohessa.]
Tärkein ensin. Nato kitisee ja on ilmeisesti hajoamaisillaan. Syynä on eurooppalaisten huono osallistuminen Afganistanin tilapäisten ongelmien sotilaalliseen ratkaisuun.
Onneksi Ile tapaa Condin. Liittyisiköhän tämä jotenkin Afganistaniin? Jihaaa!
Liipasin herkäksi tässä asiassa, revolverijournalisti, kuka lienetkin.
Oli todettava, että kesä on käynyt koleaksi, kun laahustin läpi tihkusateisen kaupungin. Vain toistuvat hyvät kulttuuritekoni antoivat anteeksi sen kostean ja nihkeän tuoksun, jonka käärinliinoistani irtosi epävirallisessa kokouksessa.
Parhaat päätökset tehdään aina epävirallisissa kokouksissa. Sitä ennen olin kirjoittanut pihtisynnytyksellä ilmaisen kolumnin, toimittanut sen jo epätoivoiseksi käyneelle päätoimittajalle ja tavannut hyvistä teoistani lähes onnellisen elokuvaohjaajan. Kokous, jonka epävirallista luonnetta en lakkaa korostamasta, johtanee ainakin yhden ihmisen vakiintuneeseen onnen tilaan.
Matkalla kokouspaikalle etsiydyin kahden euron kirjakauppaan. Ostin Johannes Salmisen päiväkirjat vuodelta 2003.
Se täyttää perushistorioitsijan ehdon: on niin lähellä nykypäivää että hirvittää. Kirjassa kirjoitetaan jännittävistä asioista. Yhdysvallat on hyökkäämässä Irakiin!
Afganistan oli silloin jo taakse jäänyttä elämää, mutta nyt se on hajottamassa Naton. Ja Ile hoitaa homman Condin kanssa. Siitä kannattaa kirjoittaa leikkisiä tarinoita laatulehteen.
Tärkein ensin. Nato kitisee ja on ilmeisesti hajoamaisillaan. Syynä on eurooppalaisten huono osallistuminen Afganistanin tilapäisten ongelmien sotilaalliseen ratkaisuun.
Onneksi Ile tapaa Condin. Liittyisiköhän tämä jotenkin Afganistaniin? Jihaaa!
Liipasin herkäksi tässä asiassa, revolverijournalisti, kuka lienetkin.
Oli todettava, että kesä on käynyt koleaksi, kun laahustin läpi tihkusateisen kaupungin. Vain toistuvat hyvät kulttuuritekoni antoivat anteeksi sen kostean ja nihkeän tuoksun, jonka käärinliinoistani irtosi epävirallisessa kokouksessa.
Parhaat päätökset tehdään aina epävirallisissa kokouksissa. Sitä ennen olin kirjoittanut pihtisynnytyksellä ilmaisen kolumnin, toimittanut sen jo epätoivoiseksi käyneelle päätoimittajalle ja tavannut hyvistä teoistani lähes onnellisen elokuvaohjaajan. Kokous, jonka epävirallista luonnetta en lakkaa korostamasta, johtanee ainakin yhden ihmisen vakiintuneeseen onnen tilaan.
Matkalla kokouspaikalle etsiydyin kahden euron kirjakauppaan. Ostin Johannes Salmisen päiväkirjat vuodelta 2003.
Se täyttää perushistorioitsijan ehdon: on niin lähellä nykypäivää että hirvittää. Kirjassa kirjoitetaan jännittävistä asioista. Yhdysvallat on hyökkäämässä Irakiin!
Afganistan oli silloin jo taakse jäänyttä elämää, mutta nyt se on hajottamassa Naton. Ja Ile hoitaa homman Condin kanssa. Siitä kannattaa kirjoittaa leikkisiä tarinoita laatulehteen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)