Lasse Pöysti haastattelussa Sodankylässä 2008.
maanantaina, kesäkuuta 16, 2008
Lasse Pöysti
- Jaa, tekin olette näyttelijä, Lasse Pöysti sanoi Seymour Cassellille Helsingin lentokentällä.
- 49 vuotta, Seymour totesi.
- Niin vähän, Lasse totesi. Minä olen näytellyt 70 vuotta.
Lauri Timonen
Filmihullun toimitussihteeri toteuttaa vanhaa sananlaskua: "Ken Olviin tartuu, se Olviin hukkuu". Sunnuntaiaamu oli hyvin kuuma ja olut kylmä.
Henrik Otto Donner
Henrik Otto Donner tutustuu lähtöpäivänä Lapin Kansan sanomaan. Paluumatkalla meillä oli mielenkiintoinen keskustelu taiteilijuudesta, lapsuudesta ja suvuista.
Mestariluokka
Mestariluokka antaa festivaaliyleisölle huipputasoisia luentoja elokuvista. Tässä aiheena Godard.
Milos Forman ja Martti Puukko
Kaverukset Milos ja Martti, joka on tehnyt kaveristaan dokumenttielokuvankin.
Seymour Cassel ja Milos Forman
Saavuin Helsingin lentoasemalle tunnin liian aikaisin. Onneksi siellä oli tupakkahuone. Polttelin tupakkaa, kun tuntematon herrasmies saapui paikalle ja mutisi jotain amerikaksi. Kädessä oli vodkalasi.
- Tämä on varmaan ensimmäinen kerta, kun rikotte lakia Suomessa, kysäisin aloitukseksi.
Mies virkkoi ilmekään värähtämättä:
- Olen rikkonut lakia niin usein, ettei se tunnu missään.
Hän käveli käsi ojossa luokseni:
- Seymour, Seymour Cassell.
Puoli tuntia myöhemmin tiesin senkin, että Sodankylään saapuva Milos Forman oli Seymourille tuttu, vanha golfkaveri. Velikultamainen Seymour tarjosi minulle vodkan, vaihdoimme yleiselle puolelle ja pian Milos saapui.
Kuvasin iloisen jälleennäkemisen.
tiistaina, kesäkuuta 10, 2008
Viileää ja kosteaa
Pikkulinnut varmaankin jäätyvät lentäessään. Lämpöaallon jälkeinen kylmyys riipii luita.
Huomenna lentäjän tie vie Sodankylään elokuvajuhlille.
Siellä on yötön yö, mutta aurinkoa ei taida näkyä. Ennustajatietokoneet ovat laskeneet, että noin neljästä asteesta käyrä ehtii nousta sunnuntaihin mennessä kymmeneen. Sadetta luvataan runsaahkosti. Kerrankin toivoo, että ennustus on täysin pielssä.
Menoahan se ei haittaa, mutta puheenaiheena sää tulee olemaan ylittämätön.
Festarisäät, kuten paikalliset tapaavat sanoa. Muutoin on kaunista, mutta festarin aikana viilenee ja kostuu. Milos Forman, Andrej Konchalovsky, Seymor Cassel ja monet muut vieraat saavat tuta kolean kesäsään.
Vedän Iidan kanssa elokuvakaraokea teltassa tänäkin vuonna. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä laululeffana on Alan Parkerin hieno The Commitments. You Tubesta voi soul-klassikkoja treenata helpoimmin.
Tänään ehditään vielä vääntää dvd:n takakansitekstejä ja ekstroja. Jatkosodan katsauksien ensimmäinen paketti (4-dvd) ilmestyy jo alkusyksystä.
Huomenna lentäjän tie vie Sodankylään elokuvajuhlille.
Siellä on yötön yö, mutta aurinkoa ei taida näkyä. Ennustajatietokoneet ovat laskeneet, että noin neljästä asteesta käyrä ehtii nousta sunnuntaihin mennessä kymmeneen. Sadetta luvataan runsaahkosti. Kerrankin toivoo, että ennustus on täysin pielssä.
Menoahan se ei haittaa, mutta puheenaiheena sää tulee olemaan ylittämätön.
Festarisäät, kuten paikalliset tapaavat sanoa. Muutoin on kaunista, mutta festarin aikana viilenee ja kostuu. Milos Forman, Andrej Konchalovsky, Seymor Cassel ja monet muut vieraat saavat tuta kolean kesäsään.
Vedän Iidan kanssa elokuvakaraokea teltassa tänäkin vuonna. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä laululeffana on Alan Parkerin hieno The Commitments. You Tubesta voi soul-klassikkoja treenata helpoimmin.
Tänään ehditään vielä vääntää dvd:n takakansitekstejä ja ekstroja. Jatkosodan katsauksien ensimmäinen paketti (4-dvd) ilmestyy jo alkusyksystä.
maanantaina, kesäkuuta 09, 2008
Parvekkeen pidot
Parvekepidot ovat alkaneet! Rauno Räsäsen vaatimuksesta laitoimme lihaan tällä kertaa vuohenjuustotäytteen lisäksi myös salviaa. Hyvää oli!
Kaivarin konsertti IV
Tässä alkaa olla meininkiä jo Lovexin fanikuvaksi asti. Paras asento kuitenkin tv-kuvaajalla?
Kaivari 2008 II
Lähelle lavaa oli turha yrittää kuvaamaan, sen verran Negatiivista sähkövarausta siellä oli. Oli zoomattava 60 metrin päästä. Mutta meno kuulosti todella hyvältä kauempana. Positiivinen ylläri.
Kaivarin konsertissa
Valmistautuminen Kaivopuiston konserttiin oli kaikilla viimeisen päälle, kuten lähistöllä konserttia seuranneen Oonan varustuksista näkyy.
Meno oli rauhallista koko konsertin ajan. On käsittämätöntä, että konsertti asetetaan syypääksi rähinöintiin joka alkaa kaksi ja puoli tuntia konsertin päättymisen jälkeen. Uutisoinnin etikkaa!
sunnuntaina, kesäkuuta 08, 2008
Yliopistojen digitaaliset markkinat
Tieteen digitaalisilla markkinoilla tapahtuu hurjia. Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto on päättänyt, että yliopiston henkilökunnalla on tieteellisiä julkaisujaan koskeva tallennusvelvoite.
Kaikki 1.1.2010 jälkeen koti- ja ulkomaisissa tieteellisissä julkaisuissa ilmestyneet artikkelit pitää tallentaa myös yliopiston omaan avoimeen julkaisuarkistoon. Kukin saa tallentaa vain omansa, ryhmäjulkaisuihin täytyy tallentajan hankkia muiden kirjoittajien lupa. Päätös koskee tieteellisessä aikakauslehdessä, sarjajulkaisussa tai konferenssijulkaisussa tai muussa kokoomateoksessa julkaistavia yksittäisiä artikkeleita.
Samalla kirjoittajien pitää pyrkiä siihen, että kaikkiin julkaisuihin julkaisusopimuksen yhteydessä kirjataan Helsingin yliopiston rinnakkaistallennusoikeus.
Oman oikeutensa tallentaa voi tietysti myös luovuttaa muille. Helsingin yliopiston kirjaston projektipäällikkö Veera Ristikartano lupaakin jo tallennusapua yliopiston tiedekunta- ja kampuskirjastoista. Jälkimmäisiä on peräti neljä, minkä lisäksi Kansalliskirjastolla on oma opinnäytteitä julkaiseva E-thesis-palvelu.
Asia ei tietenkään ole yksinkertainen, kuten maailman ensimmäiselle historioitsijoiden nettikurssille pari vuosikymmentä sitten osallistunut "digioppilaani" Jyrki Ilva Kansalliskirjaston yhteisblogissa kirjoittaa.
"Rehtorin päätös tarkoittaa periaatteessa siis sitä, että Helsingin yliopiston henkilökunnan vuosittain julkaisemat noin kymmenen tuhatta artikkelia alkavat 1.1.2010 alkaen tallentua yliopiston julkaisuarkistoihin. Käytännössä kukaan tuskin odottaa, että tallennuksessa päästäisiin aivan heti automaattisesti lähellekään sataa prosenttia. Myös tallennuksen käytäntöjen ja työkalujen luomisessa on vielä kova työ, vaikka julkaisuarkistosovelluksia sinänsä jo pystyssä onkin."
Ilvalla on paljon muutakin kiintoisaa sanottavaa asiasta, joten klikkailkaa linkkejä. Esimerkiksi: Mikä versio artikkelista pitäisi tallentaa: oma, hyväksytty versio vai se lehdessä (ehkä jopa vuotta myöhemmin) julkaistu, editoitu versio? Nyt on päädytty jälkimmäiseen.
Muitakin haasteita järjestelmälle on helppo keksiä. Tässä pari mutu-tuntumalta. Rinnakkaisjulkaisuoikeuden saaminen julkaisusopimukseen tuottaa varmasti vaikeuksia. Miksi joku (myynnissä oleva) julkaisu antaisi sellaisen.
Käytännössä alkuperäisjulkaisijan embargo voi olla vuoden, kaksi tai jopa kolme. Tämähän on jo tavallistenkin nettiversioiden ongelma käyttäjän kannalta.
Ja ensimmäinen peruskysymys on, voiko yliopisto yksipuolisella hallinnollisella päätöksellä, ilman erillistä julkaisusopimusta, ottaa julkaisuoikeuden työntekijänsä tieteellisiin artikkeleihin vieläpä ilman mitään korvausta?
Kaikki 1.1.2010 jälkeen koti- ja ulkomaisissa tieteellisissä julkaisuissa ilmestyneet artikkelit pitää tallentaa myös yliopiston omaan avoimeen julkaisuarkistoon. Kukin saa tallentaa vain omansa, ryhmäjulkaisuihin täytyy tallentajan hankkia muiden kirjoittajien lupa. Päätös koskee tieteellisessä aikakauslehdessä, sarjajulkaisussa tai konferenssijulkaisussa tai muussa kokoomateoksessa julkaistavia yksittäisiä artikkeleita.
Samalla kirjoittajien pitää pyrkiä siihen, että kaikkiin julkaisuihin julkaisusopimuksen yhteydessä kirjataan Helsingin yliopiston rinnakkaistallennusoikeus.
Oman oikeutensa tallentaa voi tietysti myös luovuttaa muille. Helsingin yliopiston kirjaston projektipäällikkö Veera Ristikartano lupaakin jo tallennusapua yliopiston tiedekunta- ja kampuskirjastoista. Jälkimmäisiä on peräti neljä, minkä lisäksi Kansalliskirjastolla on oma opinnäytteitä julkaiseva E-thesis-palvelu.
Asia ei tietenkään ole yksinkertainen, kuten maailman ensimmäiselle historioitsijoiden nettikurssille pari vuosikymmentä sitten osallistunut "digioppilaani" Jyrki Ilva Kansalliskirjaston yhteisblogissa kirjoittaa.
"Rehtorin päätös tarkoittaa periaatteessa siis sitä, että Helsingin yliopiston henkilökunnan vuosittain julkaisemat noin kymmenen tuhatta artikkelia alkavat 1.1.2010 alkaen tallentua yliopiston julkaisuarkistoihin. Käytännössä kukaan tuskin odottaa, että tallennuksessa päästäisiin aivan heti automaattisesti lähellekään sataa prosenttia. Myös tallennuksen käytäntöjen ja työkalujen luomisessa on vielä kova työ, vaikka julkaisuarkistosovelluksia sinänsä jo pystyssä onkin."
Ilvalla on paljon muutakin kiintoisaa sanottavaa asiasta, joten klikkailkaa linkkejä. Esimerkiksi: Mikä versio artikkelista pitäisi tallentaa: oma, hyväksytty versio vai se lehdessä (ehkä jopa vuotta myöhemmin) julkaistu, editoitu versio? Nyt on päädytty jälkimmäiseen.
Muitakin haasteita järjestelmälle on helppo keksiä. Tässä pari mutu-tuntumalta. Rinnakkaisjulkaisuoikeuden saaminen julkaisusopimukseen tuottaa varmasti vaikeuksia. Miksi joku (myynnissä oleva) julkaisu antaisi sellaisen.
Käytännössä alkuperäisjulkaisijan embargo voi olla vuoden, kaksi tai jopa kolme. Tämähän on jo tavallistenkin nettiversioiden ongelma käyttäjän kannalta.
Ja ensimmäinen peruskysymys on, voiko yliopisto yksipuolisella hallinnollisella päätöksellä, ilman erillistä julkaisusopimusta, ottaa julkaisuoikeuden työntekijänsä tieteellisiin artikkeleihin vieläpä ilman mitään korvausta?
lauantaina, kesäkuuta 07, 2008
Prof. Eric Ketelaar
Prof. Eric Ketelaar Amsterdamin yliopistosta luennoi 5.6.2008 Tampereella Memornet-kesäkoulussa.
Näistä voi miettiä, miten mikin kohta toteutuu omassa organisaatiossasi.
EDIT:
Pekka Henttonen on blogannut samasta aiheesta blogissaan Asiakirjahallinnon reunamerkintöjä.
Muistiorganisaatioiden tehtävä
Muistiorganisaatiot laajentavat näkökulmaansa muun muassa meihin bloggareihin päin. Prof. Eric Ketelaarin aineistoa Memornet-kesäkolussa Tampereella 5.-6.6.2008. Bloggarille ja nettisuuntautuneelle historioitsijalle harvinaisen mukavaa kuultavaa. Kun vielä instituutiotkin herkistäisivät vihdoin korviaan.
Memornet
Pistäydyin helteessä kylpivässä Tampereen kaupungissa. Tampereen yliopiston Pinni-rakennuksessa pidettiin kaksipäiväinen seminaari, joka on osa Yhteiskunnan muistitutkijoiden jatkokoulutusverkostoa". Tarkempaa tietoa Memornetista saa verkoston tutkijakoulutushakemuksesta tehdystä tiivistelmästä. Jatkokoulutusohjelma tähtää "muistitohtoreiden" määrän kasvuun.
Laitan kuitenkin tähänkin nettisivuilta otteen: "Yhteiskunnan muistifunktioiden tutkijakoulutusverkoston Memornetin tavoitteena on vahvistaa yhteiskunnan muistifunktioiden tutkimusta ja siihen liittyvää tutkijakoulutusta. Viime vuosikymmenien teknologinen ja yhteiskunnallinen kehitys on lähentänyt aiemmin erillään toimineita muistiorganisaatioita, arkistoja, kirjastoja ja museoita, toisiinsa. Vastaavalla tavalla muistifunktioita tutkivat ja niihin liittyvästä jatkokoulutuksesta kiinnostuneet tieteenalat etsivät yhteistyömahdollisuuksia. Alan tutkimustarpeet ovat suuret, koska teknologinen ja yhteiskunnallinen murros etenee nopeasti eivätkä perinteiset koulutus- ja tutkimuskäytännöt kykene vastaamaan tähän haasteeseen. Memornetin tutkimusteemoissa kiinnitetään erityistä huomiota digitalisoitumisen ja verkottumisen aiheuttamiin periaatteellisiin ja käytännöllisiin muutoksiin yhteiskunnan muistifunktioiden toiminnassa. Tutkimusteemojen joukossa ovat mm. aineistojen pitkäaikaissäilytys, elinkaariajattelu, kokoelmien ja digitoimistarpeiden evaluointi, kansalaisten oikeus tietoon, kansainvälinen verkottuminen jne."
Kansainvälisenä vieraana oli professori Eric Ketelaar Amsterdamin yliopistosta. Netti, blogit ja ihmisten parissa toimiminen eli käyttäjän / asiakkaan näkökulman mukaan tuominen olivat hänen tärkeimpiä viestejään suomalaisillekin muistiorganisaatioille. Eli se, mitä me täällä blogosfäärissä olemme tienneet vuosikaudet, alkaa vähitellen avautua - tietysti kansainvälisten tähtien kertomana - suomalaisille (valtiollisille) instituuteille. Tästä avautumisesta käytäntöön on tietysti pitkä matka, mutta ehkä aktiviisille ehdottajille ja uudistajille ei enää sanota niin helposti ei (- niin kuin tähän asti).
Toivottavasti viesti menee perille - yritysmaailmassahan esimerkiksi blogien pitoa viedään tällä hetkellä - blogien pidon 2. vaiheeksikin sitä voisi varmaan kutsua - entistä lähemmäksi käyttäjä / asiakasta. Muistiorganisaatiot odottelevat sitä ensimmäistä vaihetta.
Ketelaarin ajatuksia (pdf) vuodelta 2003 (SIC!):
"· Archives-on- line should be a goal-oriented entrepreneurial shift to new products and
services; they should not be restricted to only improving what archives-as-a-place
already do.
· Archives-on- line offer services that relate to people’s histories and memories. They
establish and maintain partnerships with people, connecting the memories in the
archives with people’s memories, recognizing the essential contribution of individuals
and communities in constituting, preserving, using and transferring the collective
memory.
· Institutional boundaries between archives, libraries, and museums, are not relevant for
an archives-on- line. Archives, however, have a specificity derived from the specific
function of records as memory, evidence and instruments for accountability in all
dimensions of the records continuum.
· Archives-on- line are a public sphere where records of government and records of civil
society serve as memo ry and evidence.
· Finally, what Archives-on-line ensure is not only connecting an archives with a mind,
but also a secure storage memory, so that society can be confident of the future."
keskiviikkona, kesäkuuta 04, 2008
KMS - haamujärjestö
Kun Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n hallitus 21.11.2006 valittiin, merkittiin hallitukseen vain kolme jäsentä. Puheenjohtajaksi tuli Pekka Lind, varapuheenjohtajaksi Jorma Kosunen ja ainaksi jäseneksi Timo Töykkä. Viimeisin oli houkuteltu mukaan sanomalla, ettei tarvitse paljon tehdä. Töykkä onkin saanut sittemmin muuta tekemistä yritysrypäänsä konkurssia setviessä.
Nyt sekä Kosunen että Töykkä ovat ilmoittaneet julkisuudessa, että KMS:n hallitus ei koskaan kokoontunut. Lind sanoo, että on kokoontunut. Tässä tapauksessa nimenomaan maalaisjärjellä ajatellen yhdistyksen olisi pitänyt pitää vuosikokous, mitä yleensä edeltää hallituksen kokous. Jonkunhan pitää asiat vuosikokoukseen tuoda ja kutsua koko kokous pidettäväksi. Nyt näyttää siltä, että Lind on pitänyt hallituksen kokoukset yksinään. Siihen tuskin hänkään pystyy.
Näillä näkymillä KMS on selvästi haamu eli se on peitejärjestö. Asioita ovat pyörittäneet muut kuin ne, jotka virallisesti on merkitty yhdistyksen vastuunalaisiksi. Noin isoja rahoja liikuttelevan järjestön tulisi olla laillinen. Nyt se näyttää olevan vähintäänkin sillä rajalla.
Nyt pitäisi saada tietää ketkä kaikki yhdistyksen nimissä ja käytännössä yhdistyksen rahanjakoelimenä toimivat. Tapani Yli-Saunamäki, joka junailee asioita, vaikka ei ole yhdistyksen johtotehtävissä, on sanonut jakaneensa rahat ja pitäneensä yhteyttä vaaliehdokkaihin ja heidän vaalijärjestöihinsä. Millä valtuutuksella? Yksinkö? Vai yhdistyksen hallituksen valtuutuksella, jonka enemmistö kiistää kokouksia olleen? Toinen liikemies Kakkonen on myös kerännyt yhdistykselle rahaa, se tiedetään. Ovatko Saunamäki ja Kakkonen edes KMS-yhdistyksen jäseniä?
Kaksi Keskustan puoluesihteerin miestä on mukana. Keskustan nykyinen kehittämispäällikkö Lasse Kontiola, joka puoluesihteeri Korhosen käskystä junaili yhdistyksen säännöt kuntoon, toi vieraat Keskustan puoluetoimistoon ja puoluesihteerin huoneeseen (luvatta?), jossa KMS perustettiin. Entä puoluesihteeri itse? Hän vieraili työhuoneessaan kokouksien välillä, mutta ei edes kysynyt, ketä tai miksi hänen omassa työhuoneessaan oleskelee. Kätteli kuitenkin näitä tuntemattomia, joita ei muista tuntevansa muutenkaan, enintään hämärästi joskus tavanneensa. Kyllä kaveri (Kontiola) saa pitää puuhakokouksiaan hänen työhuoneessaan lupaa kysymättä milloin tahansa. Varovaisesti esiin tulleen Kontiolan mukaan Korhosen olisi pitänyt kyllä olla kärryillä ketä paikalla oli. En tiedä, onko maailmassa monta, joka uskoisi, ettei Korhonen tiennyt. Puoluesihteerit tietävät kyllä ketä heidän huoneessaan oleskelee, varsinkin kun ovat itse käskeneet asialle.
Huonomuistisia näissä asioissa on Kepussa ja Kokoomuksessa enemmän kuin Suomen kansassa keskimäärin.
KNS:n varatilintarkastajaksi on perustamiskokouksessa valittu nykyinen Keskustan talouspäällikkö Aki Haaro. Yhdistyksissä toimineet tietävät, että varatilintarkastaja ei ole yhdistyksessä tavallisesti kovin tärkeä tai keskeinen hahmo. Tässä tapauksessa valittu oli kyllä ammattimies. Kepulainen ammattimies, joka on kyllä talousmieheksi harvinaisen huonomuistinen hänkin. Ei nimittäin muistanut HS:n kysyessä, onko KMS:n hallinnossa mukana vai ei.
Keskustan puoluekokouksesta tulee varsin hauska.
Demarithan iskevät 6.6. Hehän ovat toimineet varsin varovaisesti tähän asti.
Nyt sekä Kosunen että Töykkä ovat ilmoittaneet julkisuudessa, että KMS:n hallitus ei koskaan kokoontunut. Lind sanoo, että on kokoontunut. Tässä tapauksessa nimenomaan maalaisjärjellä ajatellen yhdistyksen olisi pitänyt pitää vuosikokous, mitä yleensä edeltää hallituksen kokous. Jonkunhan pitää asiat vuosikokoukseen tuoda ja kutsua koko kokous pidettäväksi. Nyt näyttää siltä, että Lind on pitänyt hallituksen kokoukset yksinään. Siihen tuskin hänkään pystyy.
Näillä näkymillä KMS on selvästi haamu eli se on peitejärjestö. Asioita ovat pyörittäneet muut kuin ne, jotka virallisesti on merkitty yhdistyksen vastuunalaisiksi. Noin isoja rahoja liikuttelevan järjestön tulisi olla laillinen. Nyt se näyttää olevan vähintäänkin sillä rajalla.
Nyt pitäisi saada tietää ketkä kaikki yhdistyksen nimissä ja käytännössä yhdistyksen rahanjakoelimenä toimivat. Tapani Yli-Saunamäki, joka junailee asioita, vaikka ei ole yhdistyksen johtotehtävissä, on sanonut jakaneensa rahat ja pitäneensä yhteyttä vaaliehdokkaihin ja heidän vaalijärjestöihinsä. Millä valtuutuksella? Yksinkö? Vai yhdistyksen hallituksen valtuutuksella, jonka enemmistö kiistää kokouksia olleen? Toinen liikemies Kakkonen on myös kerännyt yhdistykselle rahaa, se tiedetään. Ovatko Saunamäki ja Kakkonen edes KMS-yhdistyksen jäseniä?
Kaksi Keskustan puoluesihteerin miestä on mukana. Keskustan nykyinen kehittämispäällikkö Lasse Kontiola, joka puoluesihteeri Korhosen käskystä junaili yhdistyksen säännöt kuntoon, toi vieraat Keskustan puoluetoimistoon ja puoluesihteerin huoneeseen (luvatta?), jossa KMS perustettiin. Entä puoluesihteeri itse? Hän vieraili työhuoneessaan kokouksien välillä, mutta ei edes kysynyt, ketä tai miksi hänen omassa työhuoneessaan oleskelee. Kätteli kuitenkin näitä tuntemattomia, joita ei muista tuntevansa muutenkaan, enintään hämärästi joskus tavanneensa. Kyllä kaveri (Kontiola) saa pitää puuhakokouksiaan hänen työhuoneessaan lupaa kysymättä milloin tahansa. Varovaisesti esiin tulleen Kontiolan mukaan Korhosen olisi pitänyt kyllä olla kärryillä ketä paikalla oli. En tiedä, onko maailmassa monta, joka uskoisi, ettei Korhonen tiennyt. Puoluesihteerit tietävät kyllä ketä heidän huoneessaan oleskelee, varsinkin kun ovat itse käskeneet asialle.
Huonomuistisia näissä asioissa on Kepussa ja Kokoomuksessa enemmän kuin Suomen kansassa keskimäärin.
KNS:n varatilintarkastajaksi on perustamiskokouksessa valittu nykyinen Keskustan talouspäällikkö Aki Haaro. Yhdistyksissä toimineet tietävät, että varatilintarkastaja ei ole yhdistyksessä tavallisesti kovin tärkeä tai keskeinen hahmo. Tässä tapauksessa valittu oli kyllä ammattimies. Kepulainen ammattimies, joka on kyllä talousmieheksi harvinaisen huonomuistinen hänkin. Ei nimittäin muistanut HS:n kysyessä, onko KMS:n hallinnossa mukana vai ei.
Keskustan puoluekokouksesta tulee varsin hauska.
Demarithan iskevät 6.6. Hehän ovat toimineet varsin varovaisesti tähän asti.
tiistaina, kesäkuuta 03, 2008
Kesänaama
Naama punottaa entistä tehokkaammin, joten on kesä. Tarvitsen kuvan festaripasseja varten ja siksi yritin ottaa (jälleen kerran) itsestäni kuvan.
Ei tällä naamalla taida onnistua.
maanantaina, kesäkuuta 02, 2008
Emme opi tästä mitään
Jokelan koulusurmat mediassa (pdf) on parisataasivuinen tutkimus.
Pikaisella selailulla siinä ei ole yllättävää. Media toimi kohtuullisesti ja kulki pääosin keskitietä, vaikka vähän lipsui joillakin toimittajilla.
Media on varmaan tutkimusta raportoidessaan tyytyväinen. Lakia ei näytetä rikotun ja hyviä tapojakin vain ihan pikkuisen. Tutkijatkin ovat tästä tyytyväisiä, vaikka antavat kritiikin tulla esiin.
Ainoat, jotka eivät ole tyytyväisiä, ovat jokelalaiset ja uhrien läheiset. He ovat saaneet tutkimuksen loppuun sijaa addressillaan.
Emme opi tästä mitään. Median ja ihmisten välillä on syvä kuilu.
Pikaisella selailulla siinä ei ole yllättävää. Media toimi kohtuullisesti ja kulki pääosin keskitietä, vaikka vähän lipsui joillakin toimittajilla.
Media on varmaan tutkimusta raportoidessaan tyytyväinen. Lakia ei näytetä rikotun ja hyviä tapojakin vain ihan pikkuisen. Tutkijatkin ovat tästä tyytyväisiä, vaikka antavat kritiikin tulla esiin.
Ainoat, jotka eivät ole tyytyväisiä, ovat jokelalaiset ja uhrien läheiset. He ovat saaneet tutkimuksen loppuun sijaa addressillaan.
Emme opi tästä mitään. Median ja ihmisten välillä on syvä kuilu.
Kaksintaistelu?
Kaksintaistelu tiedossa? Rehdisti mies miestä vastaan?
Pesäpallomailan hyvin tunteva eversti evp. Jorma Kosunen avasi sanaisen arkkunsa ja kertoi osallistuneensa Kehittyvän Maakuntien Suomen perustamiskokoukseen joulukuussa 2006.
Kosunen on KMS:n yhdistyksen varapuheenjohtaja, mutta sanoo, ettei ole osallistunut yhteenkään hallituksen kokoukseen, koska niitä ei ole pidetty. Rahanjakokin on suoritettu muuten. Kaiken järjen mukaan sentään edes vuosikokous on pidetty vuonna 2007 ja tilejäkin vähän tarkastettu? Kun sentään rahaa liikkuu muutama sata tuhatta euroa. Ja siihen hallitus antaa yleensä jonkinlaista osviittaa eli kokoontuu vuosikokousta miettimään.
Rajoja vartioimaan tottunut Kosunen sanoi Helsingin Sanomille, että yhdistys perustettiin Keskustan puoluetoimistossa ja totesi ykskantaan, että puoluesihteeri Jarmo Korhonen oli sitä perustamassa, ja tapahtuipa akti vielä hänen työhuoneessaan. Perustamispapereissa ei Korhosen nimeä ole. Hesari mainitsee, että hän saapui kokoukseen "pahasti myöhässä", josta voitaisiin päätellä, että hän on ollut läsnä fyysisesti perustamiskokouksessa omassa työhuoneessaan.
Ylen mukaan Korhonen kiistää kaiken. Ei tunne yhdistyksen perustamista. Ei ole ollut perustamiskokouksessa.
Korho tarkoittaa huonokuuloista. Ehkä hän on vain sanonut tiukkaavalle toimittajalle kerta toisensa jälkeen, että "mitä?" Ehkä Keskustan puoluetoimistossa pelattiin vain Mustaa Pekkaa? Toisaalta rehelliseksi tunnettu eversti kieltää juuri tämän.
Tuntuuko sekavalta? Ei haittaa. Ensi kerralla asiat Kepussa selvenevät.
Korhoselle vinkki. Ei kannata antaa Kosusen valita aseita.
Pesäpallomailan hyvin tunteva eversti evp. Jorma Kosunen avasi sanaisen arkkunsa ja kertoi osallistuneensa Kehittyvän Maakuntien Suomen perustamiskokoukseen joulukuussa 2006.
Kosunen on KMS:n yhdistyksen varapuheenjohtaja, mutta sanoo, ettei ole osallistunut yhteenkään hallituksen kokoukseen, koska niitä ei ole pidetty. Rahanjakokin on suoritettu muuten. Kaiken järjen mukaan sentään edes vuosikokous on pidetty vuonna 2007 ja tilejäkin vähän tarkastettu? Kun sentään rahaa liikkuu muutama sata tuhatta euroa. Ja siihen hallitus antaa yleensä jonkinlaista osviittaa eli kokoontuu vuosikokousta miettimään.
Rajoja vartioimaan tottunut Kosunen sanoi Helsingin Sanomille, että yhdistys perustettiin Keskustan puoluetoimistossa ja totesi ykskantaan, että puoluesihteeri Jarmo Korhonen oli sitä perustamassa, ja tapahtuipa akti vielä hänen työhuoneessaan. Perustamispapereissa ei Korhosen nimeä ole. Hesari mainitsee, että hän saapui kokoukseen "pahasti myöhässä", josta voitaisiin päätellä, että hän on ollut läsnä fyysisesti perustamiskokouksessa omassa työhuoneessaan.
Ylen mukaan Korhonen kiistää kaiken. Ei tunne yhdistyksen perustamista. Ei ole ollut perustamiskokouksessa.
Korho tarkoittaa huonokuuloista. Ehkä hän on vain sanonut tiukkaavalle toimittajalle kerta toisensa jälkeen, että "mitä?" Ehkä Keskustan puoluetoimistossa pelattiin vain Mustaa Pekkaa? Toisaalta rehelliseksi tunnettu eversti kieltää juuri tämän.
Tuntuuko sekavalta? Ei haittaa. Ensi kerralla asiat Kepussa selvenevät.
Korhoselle vinkki. Ei kannata antaa Kosusen valita aseita.
sunnuntaina, kesäkuuta 01, 2008
Sublimointia
Kesäaamu oli sen verran valloittava, että käväisimme vajaan kahdeksan kilometrin lenkillä. Lähdimme jo ennen yhdeksää liikkeelle.
Tasoitukseksi urheiluhengen sublimoinnille olemme syöneet pari tuntia jääkaappia tyhjäksi: Heti lenkin jälkeen ciabattaa vuohenjuustolla ja ohuella siivulla eilen tehtyä jääkaappikylmää, valkosipulista ja pippuroitua porsaanfilettä. Sen jälkeen rauhoittuminen. Parvekkeen lämmössä nautimme kumpikin lasillisen camparia hyvälaatuisen appelsiinimehun ja kivennäisveden seassa.
Parvekenotkuilun jälkeen oli aika kattaa ateria parvekkeelle. Pidättäydyimme porsaanfileessä, joka oli nyt uunikuumaa, täytetty vuohenjuustolla ja reunustettu uunissa samalla kertaa kypsyneillä luumutomaateilla. Plain and simple.
Lisukkeena ruotsalaisia uusia perunoita ja herkkusieni-sipuliseosta - valmistetaan paistinpannulla voissa ja öljyssä, sekaan tavallista soijaa ja makeaa soijaa sekä ripaus pippuria). Ruokajuomana proseccoa lasillinen. Jälkiruoaksi ryypyllinen sisilialaista limoncelloa.
Välissä oli tapahtunut kaikenlaista. Lapsi oli lenkin aikana tehnyt täydellisen suunnitelman. Palattuamme hän esitti 107 euron laskun vanhemmilleen eilisestä todistuksesta. Euro per numero.
Ainakin bisneshenkisyys tarttuu näemmä lapsiin kuin häkä. Tätä ei ole kotona opetettu. Eilen ensi töikseen saatu kymppi oli hävinnyt - koko kaveripiiri nautti sillä jäätelöä ja limonadia.
Lenkin endorfiinit kai aiheuttivat sen, että palkitsemista tapahtui, mutta ei suinkaan läheskään vaaditussa määrin.
Hyvän liikeidean mielestään keksineen lapsen naamassa se näkyi, ja antoi minulle aiheen ihmetellä viattomasti, miksi luonteva ilo kesäloman alkaessa ei näy olemuksessa.
Neuvottelut olivat rankat, mutta toivottavasti elämän perusteita selventäviä.
Tasoitukseksi urheiluhengen sublimoinnille olemme syöneet pari tuntia jääkaappia tyhjäksi: Heti lenkin jälkeen ciabattaa vuohenjuustolla ja ohuella siivulla eilen tehtyä jääkaappikylmää, valkosipulista ja pippuroitua porsaanfilettä. Sen jälkeen rauhoittuminen. Parvekkeen lämmössä nautimme kumpikin lasillisen camparia hyvälaatuisen appelsiinimehun ja kivennäisveden seassa.
Parvekenotkuilun jälkeen oli aika kattaa ateria parvekkeelle. Pidättäydyimme porsaanfileessä, joka oli nyt uunikuumaa, täytetty vuohenjuustolla ja reunustettu uunissa samalla kertaa kypsyneillä luumutomaateilla. Plain and simple.
Lisukkeena ruotsalaisia uusia perunoita ja herkkusieni-sipuliseosta - valmistetaan paistinpannulla voissa ja öljyssä, sekaan tavallista soijaa ja makeaa soijaa sekä ripaus pippuria). Ruokajuomana proseccoa lasillinen. Jälkiruoaksi ryypyllinen sisilialaista limoncelloa.
Välissä oli tapahtunut kaikenlaista. Lapsi oli lenkin aikana tehnyt täydellisen suunnitelman. Palattuamme hän esitti 107 euron laskun vanhemmilleen eilisestä todistuksesta. Euro per numero.
Ainakin bisneshenkisyys tarttuu näemmä lapsiin kuin häkä. Tätä ei ole kotona opetettu. Eilen ensi töikseen saatu kymppi oli hävinnyt - koko kaveripiiri nautti sillä jäätelöä ja limonadia.
Lenkin endorfiinit kai aiheuttivat sen, että palkitsemista tapahtui, mutta ei suinkaan läheskään vaaditussa määrin.
Hyvän liikeidean mielestään keksineen lapsen naamassa se näkyi, ja antoi minulle aiheen ihmetellä viattomasti, miksi luonteva ilo kesäloman alkaessa ei näy olemuksessa.
Neuvottelut olivat rankat, mutta toivottavasti elämän perusteita selventäviä.
lauantaina, toukokuuta 31, 2008
Koululaisen kesäloma
Koululaisen kesäloma alkaa vasta sitten, kun todistus tuodaan vanhempien arvioivan katseen alle. Lapsen viidennen luokan tulos oli odotusten mukainen, englannin kymppi tietysti mukava yllätys, mutta siihen viime koetulokset kyllä antoivat aiheen. Kahden historioitsijan lapselle tietysti odottaisi parempaa historian numeroa, mutta kokeet olivat kyllä aika vaikeat, kuten monessa muussakin aineessa tänä keväänä. Itse niistä ei olisi hyvillä numeroilla selvinnyt yleistiedoilla.
Mutta kyllä tuolla kelpaa kuudennelle luokalle mennä oikein hyvin. Joten kirmaisepa rauhassa kesälaitumelle.
Kuvasta on sensuroitu käytösnumero. Vanhan koulun kasvateille sitä on nykyisin karmaisevaa katsoa. Luulenpa, että niillä koulutovereillani, jotka räjäyttivät poikien vessan pönttöjä räjähdysaineilla ja jotka erotettiin kahdeksi viikoksi sen vuoksi koulusta, oli aikoinaan parempi.
perjantaina, toukokuuta 30, 2008
Kesä alkoi
Kesä alkoi sitten oikein kunnolla. Lapsen koulu päättyi ja hän kirmasi saman tiensä uimaan Stadikalle. Yksi muodollisuus on jäljellä. Todistukset jaetaan huomenaamuna.
Itse lämmittelen luita helteisellä parvekkeella; ajattelen postimerkkejä tai jatkosotaa. Taidanpa ottaa tuon postimerkkiluettelon.
Reijo Valta on kirjoittanut napakasti Oulun perspektiivistä vaalirahoitusasioita ja koonnut bloggareilta asiaan liittyvän linkkilistan.
torstaina, toukokuuta 29, 2008
Turkan jäljillä
Jouko Turkka on pääkaupunkiseudun näkökulmasta ollut jo pitkään poissa. Wikipedian mukaan noin 65-vuotias ohjaaja on sompaillut enämpi Turun suunnassa. Silti toimittajat ovat innostuneet repimään isoja otsikoita. Ja mistäs muista kuin vanhoista skandaaleista.
Turkka liittyy kyllä moniin sopivasti kokoon keitettyihin skandaaleihin, mutta voisiko 1970-luvun alussa tehdä teatteria Joensuussa ja jäädä niitä ilman. Turkka erotettiin ja näyttelijät lakkoilivat. Hyvä meininki! Syynä oli riitely siitä, kuka saa päättää ohjelmistosta.
Teatterikorkeakoulussa, jossa Turkka oli kantava fyysinen voima koko 1980-luvun, skandaalit kuuluvat arkipäivään ja voimme olla huolissamme nykyisin enemmän siitä, että sieltä ei niitä viime aikoina ole kuulunut. Nehän ovat taantuneet ihan huippuyliopistosakiksi.
Kun en ole teatteri-ihmisiä, itse kiinnitin Turkkaan huomiota opiskelijana 1980-luvun alussa, sillä hän oli ensimmäisiä suomalaisia intellektuelleja, joka osasi käyttää termiä kansallinen identiteetti jotenkin järkevästi. Identiteetti-puhe alkoi maailmalla oikeastaan vasta vuonna 1979, joten Turkka seurasi kansainvälisiä keskusteluja päinvastoin kuin monet aikalaisensa. Ja mikä parasta, hän niitä myös ymmärsi.
Eräät Turkan oppilaat ovat nyt neli-viisikymppisinä itkeneet kovaa kohtaloaan. Tämän päivän HS haastattelee (Esa Lilja, HS 29.5.) viisikymppistä Jarmo Mäkistä, jonka tunnetuimmat työt taitavat olla tehty ruotsalaisen elokuvan pahana poikana. Vaikka mies opiskeluaikanaan veteli 3500 m Cooperin testissä ja 150 kiloa penkiltä, silti: "[...] samalla tavalla mä tärisin kuin muutkin".
Turkan jengi jakautuu selvästi kahtia. Mäkinen ajattelee tärinästään huolimatta HS:n haastattelussa posiiivisesti: "Olin jo aikamies, ei ollut korvantaukset märkinä. Se oli henkistä runttausta, mutta kun mankelista selvisi, monia asia on tuntunut helpolta." Toisin sanoen hyvin harjoiteltu on puoliksi tehty. Fyysisesti kykeneväiselle Mäkiselle se saattoi olla helpompaa kuin muille.
Mutta ei Mikko Kivinenkään, jota sentään ei voi urheilijan perikuvana pitää, itke kovaa kohtaloaan. Karjalaisen haastattelussa: "Se antoi kyllä sellaiset eväät, ettei mikään tässä ammatissa eteen tuleva pelota."
Toisille kävi huonommin. Eppu Salminen kirjoitti asiasta tänä keväänä gradunkin, "Lasten ristiretki", mikä on tietysti aika paljastava nimi, vaikka kyseessä onkin Salmisen HS:n haastattelun mukaan tilanne, jossa olisi ollut aihetta useampaan rikosilmoitukseen. Turkan ja Jussi Parviaisen ronskisti suuta soittavassa kuntopiirissä kaikki eivät jaksaneet ja hävinneitä kohdeltiin huonosti.
"Tästä nykyisestä perspektiivistä ihmetyttää, miksi kukaan ulkopuolinen ei puuttunut siihen, mitä koulussa tapahtui", Salminen kertoo edellä linkatussa haastattelussaan.
Kummat sitten olivat oikeassa? Ne jotka kasvoivat kärsimyksen kanssa selviytyjäksi vai ne joille asiat jäivät kaivertamaan?
Oikeassa eivät tietenkään ole kummatkaan. Kysymyshän on kokemuksista.
Näitä kokemuksia näytetään jo selviteltävän. Jenny ja Antti Wihurin rahastosta myönnettiin vuonna 2007 teatteritaiteen maisteri Janne Tapperille 18 000 väitöskirjatyöhön ”Jouko Turkan koulutustoiminta Suomen Teatterikorkeakoulussa vuosina 1981-1985.” Liekö haastattelut jo käynnissä, kun vanhat muistiradat ovat niin monella virkistyneet.
Mitä mieltä Turkka itse on maailmasta? Tuorein löytämäni haastattelu on Sanna Hongiston Aviisille vuonna 2006 tekemä Aito anarkisti.
"Eli sinulla on tunnonvaivoja valinnoista, ei menetelmistä.Herrajumala! Mitä muuta on olemassa kuin valinta?
Suomessa valitaan enintään 20 oppilasta vuodessa, ja kun ne on valittu, niin kaikki on jo siinä. Tunnonvaivoja tunnen hyvin monista asioista, mutta useimmiten siitä, että olen armahtanut jonkun toimittajan tyhmyyttä, joka ei ole nyt tämä toimittaja tässä - hän on vain sokea ja kuuro ja hänen puheensa on sammallusta!
Yritäksää nyt nöyryyttää mua?
En! Mähän kehun sua! Me pääsimme jotenkin kiinni johonkin olennaiseen..."
Turkka liittyy kyllä moniin sopivasti kokoon keitettyihin skandaaleihin, mutta voisiko 1970-luvun alussa tehdä teatteria Joensuussa ja jäädä niitä ilman. Turkka erotettiin ja näyttelijät lakkoilivat. Hyvä meininki! Syynä oli riitely siitä, kuka saa päättää ohjelmistosta.
Teatterikorkeakoulussa, jossa Turkka oli kantava fyysinen voima koko 1980-luvun, skandaalit kuuluvat arkipäivään ja voimme olla huolissamme nykyisin enemmän siitä, että sieltä ei niitä viime aikoina ole kuulunut. Nehän ovat taantuneet ihan huippuyliopistosakiksi.
Kun en ole teatteri-ihmisiä, itse kiinnitin Turkkaan huomiota opiskelijana 1980-luvun alussa, sillä hän oli ensimmäisiä suomalaisia intellektuelleja, joka osasi käyttää termiä kansallinen identiteetti jotenkin järkevästi. Identiteetti-puhe alkoi maailmalla oikeastaan vasta vuonna 1979, joten Turkka seurasi kansainvälisiä keskusteluja päinvastoin kuin monet aikalaisensa. Ja mikä parasta, hän niitä myös ymmärsi.
Eräät Turkan oppilaat ovat nyt neli-viisikymppisinä itkeneet kovaa kohtaloaan. Tämän päivän HS haastattelee (Esa Lilja, HS 29.5.) viisikymppistä Jarmo Mäkistä, jonka tunnetuimmat työt taitavat olla tehty ruotsalaisen elokuvan pahana poikana. Vaikka mies opiskeluaikanaan veteli 3500 m Cooperin testissä ja 150 kiloa penkiltä, silti: "[...] samalla tavalla mä tärisin kuin muutkin".
Turkan jengi jakautuu selvästi kahtia. Mäkinen ajattelee tärinästään huolimatta HS:n haastattelussa posiiivisesti: "Olin jo aikamies, ei ollut korvantaukset märkinä. Se oli henkistä runttausta, mutta kun mankelista selvisi, monia asia on tuntunut helpolta." Toisin sanoen hyvin harjoiteltu on puoliksi tehty. Fyysisesti kykeneväiselle Mäkiselle se saattoi olla helpompaa kuin muille.
Mutta ei Mikko Kivinenkään, jota sentään ei voi urheilijan perikuvana pitää, itke kovaa kohtaloaan. Karjalaisen haastattelussa: "Se antoi kyllä sellaiset eväät, ettei mikään tässä ammatissa eteen tuleva pelota."
Toisille kävi huonommin. Eppu Salminen kirjoitti asiasta tänä keväänä gradunkin, "Lasten ristiretki", mikä on tietysti aika paljastava nimi, vaikka kyseessä onkin Salmisen HS:n haastattelun mukaan tilanne, jossa olisi ollut aihetta useampaan rikosilmoitukseen. Turkan ja Jussi Parviaisen ronskisti suuta soittavassa kuntopiirissä kaikki eivät jaksaneet ja hävinneitä kohdeltiin huonosti.
"Tästä nykyisestä perspektiivistä ihmetyttää, miksi kukaan ulkopuolinen ei puuttunut siihen, mitä koulussa tapahtui", Salminen kertoo edellä linkatussa haastattelussaan.
Kummat sitten olivat oikeassa? Ne jotka kasvoivat kärsimyksen kanssa selviytyjäksi vai ne joille asiat jäivät kaivertamaan?
Oikeassa eivät tietenkään ole kummatkaan. Kysymyshän on kokemuksista.
Näitä kokemuksia näytetään jo selviteltävän. Jenny ja Antti Wihurin rahastosta myönnettiin vuonna 2007 teatteritaiteen maisteri Janne Tapperille 18 000 väitöskirjatyöhön ”Jouko Turkan koulutustoiminta Suomen Teatterikorkeakoulussa vuosina 1981-1985.” Liekö haastattelut jo käynnissä, kun vanhat muistiradat ovat niin monella virkistyneet.
Mitä mieltä Turkka itse on maailmasta? Tuorein löytämäni haastattelu on Sanna Hongiston Aviisille vuonna 2006 tekemä Aito anarkisti.
"Eli sinulla on tunnonvaivoja valinnoista, ei menetelmistä.Herrajumala! Mitä muuta on olemassa kuin valinta?
Suomessa valitaan enintään 20 oppilasta vuodessa, ja kun ne on valittu, niin kaikki on jo siinä. Tunnonvaivoja tunnen hyvin monista asioista, mutta useimmiten siitä, että olen armahtanut jonkun toimittajan tyhmyyttä, joka ei ole nyt tämä toimittaja tässä - hän on vain sokea ja kuuro ja hänen puheensa on sammallusta!
Yritäksää nyt nöyryyttää mua?
En! Mähän kehun sua! Me pääsimme jotenkin kiinni johonkin olennaiseen..."
keskiviikkona, toukokuuta 28, 2008
Saranavaihe
Bussi tulee kohta. On kiire, kun on luvannut jelpata dokumenttielokuvaohjaajaa hänen kuvaongelmassaan.
Viidessä minuutissa ehtii kuitenkin blogata. Siinä minua avittaa 55-vuotias sosiologi Tommi Hoikkala, joka on kirjoittanut Ylen aamuohjelmille kolumnin.
Maratoonari Hoikkala pohdiskelee työhallinnon antamaa attribuuttia 55-vuotiaalle työntekijälle: "ikääntynyt työntekijä". Jees. 55-vuotiaat eivät varmaankaan tästä nimityksestä aivan hirvittävästi riemastu. Hoikkala pohtii kuitenkin, että tietynlainen saranatilanne tuossa on. Päästääkö asiat irti vai pitääkö kiinni?
"Silti en kuvittele olevani millään tavoin ikuisen nuoruuden leijona. [- - -] Mitä siitä vaikka joudun Jukka Relanderin karanteeniin. Hän kertoi jo vuosia sitten, miksi ei kutsu ohjelmiinsa yli viisikymppisiä äijiä: niissä on vain out put -nappula."
Hieno kolumni päättyy varsin konfutselaiseen ratkaisuun: "Antakaa minun olla rauhassa, mutta älkää jättäkö minua yksin."
Tämän bloggaaja täyttää vasta 49 ja senkin vasta seuraavassa kvartaalissa syksyllä, mutta allekirjoittaa jo kaiken.
Viidessä minuutissa ehtii kuitenkin blogata. Siinä minua avittaa 55-vuotias sosiologi Tommi Hoikkala, joka on kirjoittanut Ylen aamuohjelmille kolumnin.
Maratoonari Hoikkala pohdiskelee työhallinnon antamaa attribuuttia 55-vuotiaalle työntekijälle: "ikääntynyt työntekijä". Jees. 55-vuotiaat eivät varmaankaan tästä nimityksestä aivan hirvittävästi riemastu. Hoikkala pohtii kuitenkin, että tietynlainen saranatilanne tuossa on. Päästääkö asiat irti vai pitääkö kiinni?
"Silti en kuvittele olevani millään tavoin ikuisen nuoruuden leijona. [- - -] Mitä siitä vaikka joudun Jukka Relanderin karanteeniin. Hän kertoi jo vuosia sitten, miksi ei kutsu ohjelmiinsa yli viisikymppisiä äijiä: niissä on vain out put -nappula."
Hieno kolumni päättyy varsin konfutselaiseen ratkaisuun: "Antakaa minun olla rauhassa, mutta älkää jättäkö minua yksin."
Tämän bloggaaja täyttää vasta 49 ja senkin vasta seuraavassa kvartaalissa syksyllä, mutta allekirjoittaa jo kaiken.
tiistaina, toukokuuta 27, 2008
Vaalirahoituksen tämän hetkinen tilanne
Olen jo pariin kertaan avannut sanaisen arkkuni vaalirahoitusasiasta, välillä vähän leikkimielisestikin.
Kiinnitin aluksi huomiota siihen, että moni vähän punastuneen oloinen porvaripoliitikko sysäili syitä ammattiyhdistykselle, jonka nimen lausumisestakin näyttää tulleen jumalankieltämiseen verrattava synti. On käsittämätöntä, ettei ay-liike näihin reagoi. Mutta jääköön sen pohtiminen toiseen kertaan.
Maailmaa ei paljon hetkauta se, tuleeko Tokmannin Kakkosesta ykkönen vuorineuvoslistalla. Jos ja kun ei tule, valtio menettää rahat, jotka nimityksestä peritään. Kakkonenkin on niin nuori mies, että ehtii rakentaa vaikka vuoren ennen kuin alkaa nauttia elämänsä tuloksista neuvoksena. Kun hänellä on niin hyvät verkostotkin pääministeriä myöten.
Mutta tämä taidekauppias ja huutokauppamies Mauri Pekkarinen, kauppa- ja teollisuusministeri, kyllä jaksaa yllättää. Mainiota kalastusseuraa soutamisine ja huopaamisineen. Puhetta riittää avoimuudesta tässäkin, mutta teot, niitä pitää odotella kuin rekkaa itärajan tuolla puolen.
Pekkarinenhan lausui taannoin asiaan liittyvässä televisio-ohjelmassa kuolemattomia ajatelmia siitä, kuinka Timo Kalli teki palveluksen yhteiskunnalle julistautuessaan paatuneeksi ja katumattomaksi rikosten tekijäksi ihan omaa hölmöyttään. Kaduilla kuului kolkkoa naurua. Keskustelun herättäminen ei tee paholaisesta enkeliä, vaikka ilahtuisimmekin siitä, että hitaasti, vähän kerrallaan ja hivuttaen yksi ja toinen kansanedustaja on alkanut ajatella.
Pekkarinen korosti kaikessa, kuinka laillisuus on tässä ainoa asia, josta kannattaa puhua. Nyt näyttää käyneen niin, että Pekkarinenkin on ojentautumassa kaidalle tielle juuri laillisuussyistä - ei siis mitenkään vapaaehtoisesti - sillä tuskin oikeusministeri Braxin silmien räpyttely hänen päätään käänsi.
Ylen uutista kelpaa lainata, ei vähiten sen viimeisen virkkeen vitsin vuoksi:
"Pekkarinen on toistuvasti todennut, että vaalirahoituksen avoimuutta pitää lisätä.
Vaalirahoitusilmoitustaan hän siis kuitenkin täydensi vasta nyt, vaikka pääministeri Matti Vanhasen keskustan edustajille asettama takaraja umpeutui jo perjantaina. Pekkarinen väittää laatineensa asiasta tiedotteen jo 19. toukokuuta. Se on kuitenkin jäänyt lähettämättä.
Pekkarinen on tämänhetkisen ilmoituksensa mukaan kerännyt tauluilla ja seminaareilla yli 37 000 euroa vaalirahaa." Boldaus bloggaajan.
Yksi asia on varma. Seuraavien tosivaalien vaalitaidenäyttelyissä hintalappu voidaan monistaa: kaikissa lukee 1699 euroa.
Kiinnitin aluksi huomiota siihen, että moni vähän punastuneen oloinen porvaripoliitikko sysäili syitä ammattiyhdistykselle, jonka nimen lausumisestakin näyttää tulleen jumalankieltämiseen verrattava synti. On käsittämätöntä, ettei ay-liike näihin reagoi. Mutta jääköön sen pohtiminen toiseen kertaan.
Maailmaa ei paljon hetkauta se, tuleeko Tokmannin Kakkosesta ykkönen vuorineuvoslistalla. Jos ja kun ei tule, valtio menettää rahat, jotka nimityksestä peritään. Kakkonenkin on niin nuori mies, että ehtii rakentaa vaikka vuoren ennen kuin alkaa nauttia elämänsä tuloksista neuvoksena. Kun hänellä on niin hyvät verkostotkin pääministeriä myöten.
Mutta tämä taidekauppias ja huutokauppamies Mauri Pekkarinen, kauppa- ja teollisuusministeri, kyllä jaksaa yllättää. Mainiota kalastusseuraa soutamisine ja huopaamisineen. Puhetta riittää avoimuudesta tässäkin, mutta teot, niitä pitää odotella kuin rekkaa itärajan tuolla puolen.
Pekkarinenhan lausui taannoin asiaan liittyvässä televisio-ohjelmassa kuolemattomia ajatelmia siitä, kuinka Timo Kalli teki palveluksen yhteiskunnalle julistautuessaan paatuneeksi ja katumattomaksi rikosten tekijäksi ihan omaa hölmöyttään. Kaduilla kuului kolkkoa naurua. Keskustelun herättäminen ei tee paholaisesta enkeliä, vaikka ilahtuisimmekin siitä, että hitaasti, vähän kerrallaan ja hivuttaen yksi ja toinen kansanedustaja on alkanut ajatella.
Pekkarinen korosti kaikessa, kuinka laillisuus on tässä ainoa asia, josta kannattaa puhua. Nyt näyttää käyneen niin, että Pekkarinenkin on ojentautumassa kaidalle tielle juuri laillisuussyistä - ei siis mitenkään vapaaehtoisesti - sillä tuskin oikeusministeri Braxin silmien räpyttely hänen päätään käänsi.
Ylen uutista kelpaa lainata, ei vähiten sen viimeisen virkkeen vitsin vuoksi:
"Pekkarinen on toistuvasti todennut, että vaalirahoituksen avoimuutta pitää lisätä.
Vaalirahoitusilmoitustaan hän siis kuitenkin täydensi vasta nyt, vaikka pääministeri Matti Vanhasen keskustan edustajille asettama takaraja umpeutui jo perjantaina. Pekkarinen väittää laatineensa asiasta tiedotteen jo 19. toukokuuta. Se on kuitenkin jäänyt lähettämättä.
Pekkarinen on tämänhetkisen ilmoituksensa mukaan kerännyt tauluilla ja seminaareilla yli 37 000 euroa vaalirahaa." Boldaus bloggaajan.
Yksi asia on varma. Seuraavien tosivaalien vaalitaidenäyttelyissä hintalappu voidaan monistaa: kaikissa lukee 1699 euroa.
maanantaina, toukokuuta 26, 2008
Maistereita joka niemeen, notkoon ja saarelmaan
Massatilaisuuksissa kierrellessä törmää vanhoihin tuttuihin. Yllättävän monet heistä ovat aktivoituneet keväällä opiskelemaan. Suurimmalla osalla tavatuista maisterin opinnoista puuttui vain gradu.
Toteutumassa olevan tutkinnonuudistuksen jälleen kerran runnellessa vanhoja perinnearvoja monet ottivat lusikan kauniiseen käteen. Osa tuli kylläiseksi ja osalla gradu jäi yhä tekemättä. Varsinkin aktivistien kiireet olivat liian suuret.
Vanhana valtsikalaisena pistäydyin tiedekunnan sivujen uutisten parissa. Näin uutisoitiin 16.5.:
”Valtiotieteellisen tiedekunnan kevään viimeisenä pro gradu-tutkielmien sisäänjättöpäivänä tiedekunnan ovista virtasi opiskelijoita. 12.5. klo 11:een mennessä graduja jätettiin tarkastettavaksi 333 kappaletta, mikä on saman verran kuin yhteensä tiedekunnassa normaalivuonna”, opintoasianpäällikkö Tuula Hakkola kertoi haastattelijalle.
Kesällä ei juhlallisia bileitä pidetä, mutta Hakkola kertoo nyt gradunsa jättäneiden saavan valtiotieteiden maisterin paperit heinäkuussa. Ehtona tietysti se, että kaikki muutkin tutkintoon vaaditut opinnot on suoritettu kesäkuun alkuun mennessä.
Heinäkuussa valtsikasta saa paperit noin 500 akateemista suoriutujaa. Valtiotieteiden maistereiden lisäksi todistuksensa saavat myös valtiotieteiden kandidaatit - varmaan pari uutta lisensiaattia ja tohtoriakin mahtuu mukaan.
Tässä on hyvä muistuttaa pilkkuviilasta. Muistakaa kirjoittaa nämä tittelit sitten monikossa. Niin on tehty jo koko tämä vuosituhat kaikkialla muualla paitsi käytännössä. Nämä uudet kandidaatit ja maisterit ja lisensiaatit ja tohtorit ovat valtiotieteiden, ei valtiotieteen. Niin toki minäkin viimeisimmällä tutkintotittelillä vuodelta 1999. Lisensiaatin lisenssi oli aikoinaan omatoimiseen tutkimiseen, sen tutkinnon jälkeen ei tarvinnut syödä professorin kädestä. Miten lie nykyisin?
Tämä ryysis tuskin aiheuttaa työttömyyspiikkiä vastavalmistuneiden seurantatilastoon. Monet nyt valmistuvista ovat hyvinvoineet valitsemissaan ammateissa vuosikaudet. Mutta aika monta gradulomaa näille mattimyöhäisille on varmaan työpaikoilla myönnetty tänä keväänä ja monta kosmoskynää nuoltu loppuun asti.
Tiedekunta laskee myös valmistuneiden opintoaikojen keskiarvoja. Veikkaanpa, että tilastoja puhdistetaan rankalla kädellä. Tämän jengin kanssa valmistusmisajan keskiarvo hilautuisi varmaan lähelle kymmentä vuotta ellei ylikin. Ja sitähän ei yliopiston image kestä.
Kun kaikkien pitää olla nuoria ja kauniita, koska me ollaan Euroopassa.
Onnittelut minulta kaikille uurteita silmäkulmiinsa jo vuolleille uusille valtsikan akateemisille.
Toteutumassa olevan tutkinnonuudistuksen jälleen kerran runnellessa vanhoja perinnearvoja monet ottivat lusikan kauniiseen käteen. Osa tuli kylläiseksi ja osalla gradu jäi yhä tekemättä. Varsinkin aktivistien kiireet olivat liian suuret.
Vanhana valtsikalaisena pistäydyin tiedekunnan sivujen uutisten parissa. Näin uutisoitiin 16.5.:
”Valtiotieteellisen tiedekunnan kevään viimeisenä pro gradu-tutkielmien sisäänjättöpäivänä tiedekunnan ovista virtasi opiskelijoita. 12.5. klo 11:een mennessä graduja jätettiin tarkastettavaksi 333 kappaletta, mikä on saman verran kuin yhteensä tiedekunnassa normaalivuonna”, opintoasianpäällikkö Tuula Hakkola kertoi haastattelijalle.
Kesällä ei juhlallisia bileitä pidetä, mutta Hakkola kertoo nyt gradunsa jättäneiden saavan valtiotieteiden maisterin paperit heinäkuussa. Ehtona tietysti se, että kaikki muutkin tutkintoon vaaditut opinnot on suoritettu kesäkuun alkuun mennessä.
Heinäkuussa valtsikasta saa paperit noin 500 akateemista suoriutujaa. Valtiotieteiden maistereiden lisäksi todistuksensa saavat myös valtiotieteiden kandidaatit - varmaan pari uutta lisensiaattia ja tohtoriakin mahtuu mukaan.
Tässä on hyvä muistuttaa pilkkuviilasta. Muistakaa kirjoittaa nämä tittelit sitten monikossa. Niin on tehty jo koko tämä vuosituhat kaikkialla muualla paitsi käytännössä. Nämä uudet kandidaatit ja maisterit ja lisensiaatit ja tohtorit ovat valtiotieteiden, ei valtiotieteen. Niin toki minäkin viimeisimmällä tutkintotittelillä vuodelta 1999. Lisensiaatin lisenssi oli aikoinaan omatoimiseen tutkimiseen, sen tutkinnon jälkeen ei tarvinnut syödä professorin kädestä. Miten lie nykyisin?
Tämä ryysis tuskin aiheuttaa työttömyyspiikkiä vastavalmistuneiden seurantatilastoon. Monet nyt valmistuvista ovat hyvinvoineet valitsemissaan ammateissa vuosikaudet. Mutta aika monta gradulomaa näille mattimyöhäisille on varmaan työpaikoilla myönnetty tänä keväänä ja monta kosmoskynää nuoltu loppuun asti.
Tiedekunta laskee myös valmistuneiden opintoaikojen keskiarvoja. Veikkaanpa, että tilastoja puhdistetaan rankalla kädellä. Tämän jengin kanssa valmistusmisajan keskiarvo hilautuisi varmaan lähelle kymmentä vuotta ellei ylikin. Ja sitähän ei yliopiston image kestä.
Kun kaikkien pitää olla nuoria ja kauniita, koska me ollaan Euroopassa.
Onnittelut minulta kaikille uurteita silmäkulmiinsa jo vuolleille uusille valtsikan akateemisille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)