Rahat ovat aina ongelmallisia. Åke Blomqvistin Nordea-show "Tanssii rahojen kanssa" tuotti miljoonan euron tappion. Mies ei pareineen uskonut, että pääoma voi kadota rahastosijoituksissa. "Ei tee tiukkaakaan", toteavat pankkialan konsultit.
Entäs sitten kansanedustaja Timo Kalli, joka on rahojensa alkuperän piilottaakseen valmis rikkomaan lakia. Eikä pelkästään valmis, vaan sen jo tehnytkin. Vaalirahoituslaki on laki siinä missä muutkin, ja kansanedustajilta odotetaan lainkuuliaisuutta. Kallin teko ei mene kansalaistottelemattomuuden piikkiin, päinvastoin, sillä hän nimenomaan ilakoi sillä, että tästä lainrikkomuksesta ei rangaista.
Suomessa ei ole tavattu puhua korruptiosta ja sen voimasta, mutta ehkä pitäisi. Vaalirahoituslaki kun on olemassa juuri korruption vastustamiseksi, vaikka kyllä sen yhteydessä puhutaan myös demokraattisen järjestelmän avoimuudesta. Kallia ei kumpikaan hetkauta. Miten minä haistan tässä poliittisen kalmon.
En ole juristi, joten kysyn: Onko vajaan kolmenkymmenen tuhannen euron vaaliavustus, joka pidetään lakia rikkoen pois näkyvistä, itse asiassa korruptoiva lahjus?
2 kommenttia:
Tästähän olen puhunut aikaisemmin. Suomessa rehottaa korruptio, mutta sitä ei vain täällä siksi kutsuta.
Åke olisi mielellään antanut Timolle enemmänkin kuin kolkyt donaa, mutta kun pankki vei fyrkat.
Lähetä kommentti