Nain alkaa toinenkin paiva vierahtaa iltaan. Ainoa asia jonka olen oppinut on tama nappaimizto. Olen aina ihmetellyt niita jotka pitavat tata charmikkaana ja jotenkin upeana maailmana. Ei. Tama tekee jopa irlantilaisbaareista tylyja ja rahaa huijaavia. Sita paitsi ei irkkubaareissa suudella poskille. Oikeesti.
Olin unohtanut laittaa kellon Ranskan aikaan ja niinpa herasin aikaisin. Eilinen kotiintuloaikakin oli sopivasti aikaisempi etten ihan hulivilimainetta saa. Kommunikaatio hotellin kanssa on tyrehtynyt ja tervehdin heita ilkeyttani lahinna Teksasin murteella - vahinko ettei ranskaa voi aantaa "ala raakkaa ruisraakkaa" -tyyliin, kayttaisin varmaan sita. Aamiainen oli kurja. Kuiva sampyla, croissant sitkea mutta jo parempi ja se rusinapulla ihan hyvaa, kun siihen laittoi marmeladia paalle. Kahvi menetteli, mutta se lammin maito hieman tuoksahti. Olisko ollut vuohesta?
Eilen soin hyvaa omenapiirakkaa. Mutta alkaa nyt ottako tata niin etta taalla olisi mukavaa.
On tassa ranskankielisessa maailmassa jotakin kieroutunutta. Menen Forum des Hallesiin, eika kukaan puhu englantia, vaikka ymmartaakin sinne pain. Ja jokainen turisti yrittaa mongertaa naille kielisadisteille ranskaa. Vaadin turistien vapautusliiketta, paitsi sille meidan blogistanin turistille. Viela kierompaa on etta ko. kauppahelvetin lehden tarkein juttu on siita, etta kannattaisi matkustaa Helsinkiin. Oli kahden sivun juttu nimittain Suomesta; ei vaan Artekista, Marimekosta ja lohesta. Tyyli on kuulemma sama kuin Pietarissa - onneksi puhuivat arkkitehtuurista.
Forum Les Images aukesi vasta yhdelta joten ehdin tehda lauantain luennon alun kuntoon. Luultavasti annan itsestani selvasti itseani viisaamman vaikutelman. Annan tulkille ohjeeksi kayttaa semmoisia akateemisia lisukkeita. Eliitille eletaan eliitin tavoin.
Mutta nain mukavia uutiskatsauksia vuodelta 1920, hienon Chantal-dokumentin elokuvan teosta vuodelta 1928 - se keskittyi tekniikkaan ja sitten huvittelin katsomalla Godardin ensimmaisen elokuvan Rohmerin leffaan - 20 minuuttia naiseniskutekniikoita ja siita kuinka se ei koskaan lopu ja onnistuu aina. Realistista, you know. Lopuksi katsoin Jean Cocteaun Runoilijan veri-leffan vuodelta 1930. Paluumatkalla Sebastopolia pitkin huomasin halpoja laukkukauppoja. Luultavasti ne hinnat oli ilman veroa ja ranskankielenlisaa. En ostanut kun oli niin paljon kantamista.
Soittelin kotiin ja sielta hatisteltiin katsomaan nahtavyyksia. Mita muka? Notre Dame, se sanoi kotona. Mut ma meen joka paiva sen ohi. Montmartre on niin kaukana, naa metrot on ahtaita taalla kuin Benropen suunnittelemia. Ahdistaa.
Jaa sitten taalla on niin kuuma. Tanaankin yli 20, eika edes pilvia paljon. Ei siina paljon ehdi nahtavyyksia katsoa. Filmoteekin kayn huomenna tsekkaamassa. Ja jos kohdalle osuu, jonkin kiertoajelun. Ihan vain kotivaen mieliksi.
Lauantaina olisi se luento. Ja tietysti minua rangaistaan sillakin etta taalla on joku taiteiden yo silloin. Tulee joku miljoona ihmista kiusaksi. Yrita siina sitten saada palvelua.
Siis jos joku kuvittelee etta yritan saada teidat kateelliseksi silla etta taalla metropoleissa vaan kuhistaan. Pois se minusta. Nytkin on niin nalka etta on kai lahdettava tuohon viereen latinalaiskorttelin tylsiin brasserioihin syomaan. Mitahan ottais tanaan. Ehka tuon naapurin mukaan...
torstaina, syyskuuta 30, 2004
keskiviikkona, syyskuuta 29, 2004
Pariisi - eka paiva
Heratys oli viidelta. Huomasin vasta Finnairin bussissa etta olin liikkeella tunnin liian aikaisin. Ei siina muuta kuin oleskelua hallissa. Kone lensi niin kuin pitikin ja jopa laskeutuminen sujui vaikeuksitta. Bussi vei terminaaliin ja laukut saatiin varttitunnissa hammastyttavaa ripeytta Ranskassa.
Terminaalin alakerrasta Roissyssa lahtee RER-juna, joka vie puolessa tunnissa Pariisin keskustaan. Arvatkaa oliko ahdasta? Ulos St Michelin / Notre-Damen pysakilla, kulku Keskiajqn museon kylttien mukaan ja hymyn saattoi levayttaa St Germain Pr:n St Michelin kulmassa. Hotelli loytyi heti, pari korttelia ylos ja oikealle Rue des Ecoles Medicinella Hotel St Pierre. Huonetta piti odottaa; kello ei ollut viela edes yhta.
Menin tupakalle odottelemaan. Kun tulin takaisin, hotellin pitaja, joka oli ehtinyt kehua pitavansa suomalaisista, loihe lausumaan: You're big smoker? I can smell it.
Saattoi vahan kosteasta takista nousta reilun tupakan dunkkis. Olin silti kohtuullisen allistynyt, varsinkin kun kysyin hissin toimivuudesta ja mies sanoi ettei se toimi. Huone oli neljannessa kerroksessa. Lahdin tietysti kiipeamaan ja mies juoksi peraan etta han vain vitsaili. Hissi toimi. Paikallinen huumori onnistui valloittamaan minut heti. Palatessani suihkun raikkaana etelan tuoksut ymparillani muutaman puujalkavitsin heivautin poytaan vain jotta saisin hanetkin eparoimaan edes hetken. Nayteikkunan lapi vilkaistessani kadulta huomasin etta se onnistui. Yksi - yksi.
Kavin Suomen instituutissa naamaa nayttamassa, mutta en saanut karaokeseuraa. Tapasin kylla opiskelijoitani aiempien vuosien pyhilta luennoiltani. He vakuuttivat instituutin vaen omaperaisesta luennointityylistani. Jotkut kuulemma ottavat kaiken sanomani liian vakavasti. Sanoin etta olen aina kieltanyt nauramasta. Toissahan sita ollaan. Sovimme samalla etta testaamme instituutin laitteiston huomenna.
Karaoke on tulossa Pariisiin kovaa vauhtia taalla esitettavien karaoke-televisiosarjojen vuoksi. Silti erityisesti kiinalaiset sita harrastavat. Taytenee suunnistaa paikalle. Olen laulanut New Yorkissa, Washington dc:ssa, Lontoossa ja Ylivieskassa mutta Pariisi on viela valloittamatta. Vielakohan tanaan tarppaisi.
Kirjoittelen tata Internet-kahvilassa. 3 euroa 40 minuuttia. Yli viisikymmenta konetta. Hyvat tulot varmaan, paikka on taynna.
Mutta tama nappaimisto on hankala, kun ranskalaisilla kaikki on vinksin vonksin.
Iltapaiva on jo aika lammin. Takki piti riisua: muuten hiostaa. Mutta lohduttelen teita hieman. Kylla olisi tosi kiva olla Helsingissa tai vaikkapa Pihtiputaalla. Oma maa mansikka, mutta kylla tata leivosta paikallisen sampanjan kanssa tietysti nautiskelee. Lieko edes mustikkaa; ainakin siina on tosi hieno sokerikuorrutus paalla, punaisia marjoja ja joku vihrea silmanilo vieressa. Jos olisin poikamies, en mina tanne uskaltaisi tulla. On varmaan sen verran vientia.
Huomiseen.
Terminaalin alakerrasta Roissyssa lahtee RER-juna, joka vie puolessa tunnissa Pariisin keskustaan. Arvatkaa oliko ahdasta? Ulos St Michelin / Notre-Damen pysakilla, kulku Keskiajqn museon kylttien mukaan ja hymyn saattoi levayttaa St Germain Pr:n St Michelin kulmassa. Hotelli loytyi heti, pari korttelia ylos ja oikealle Rue des Ecoles Medicinella Hotel St Pierre. Huonetta piti odottaa; kello ei ollut viela edes yhta.
Menin tupakalle odottelemaan. Kun tulin takaisin, hotellin pitaja, joka oli ehtinyt kehua pitavansa suomalaisista, loihe lausumaan: You're big smoker? I can smell it.
Saattoi vahan kosteasta takista nousta reilun tupakan dunkkis. Olin silti kohtuullisen allistynyt, varsinkin kun kysyin hissin toimivuudesta ja mies sanoi ettei se toimi. Huone oli neljannessa kerroksessa. Lahdin tietysti kiipeamaan ja mies juoksi peraan etta han vain vitsaili. Hissi toimi. Paikallinen huumori onnistui valloittamaan minut heti. Palatessani suihkun raikkaana etelan tuoksut ymparillani muutaman puujalkavitsin heivautin poytaan vain jotta saisin hanetkin eparoimaan edes hetken. Nayteikkunan lapi vilkaistessani kadulta huomasin etta se onnistui. Yksi - yksi.
Kavin Suomen instituutissa naamaa nayttamassa, mutta en saanut karaokeseuraa. Tapasin kylla opiskelijoitani aiempien vuosien pyhilta luennoiltani. He vakuuttivat instituutin vaen omaperaisesta luennointityylistani. Jotkut kuulemma ottavat kaiken sanomani liian vakavasti. Sanoin etta olen aina kieltanyt nauramasta. Toissahan sita ollaan. Sovimme samalla etta testaamme instituutin laitteiston huomenna.
Karaoke on tulossa Pariisiin kovaa vauhtia taalla esitettavien karaoke-televisiosarjojen vuoksi. Silti erityisesti kiinalaiset sita harrastavat. Taytenee suunnistaa paikalle. Olen laulanut New Yorkissa, Washington dc:ssa, Lontoossa ja Ylivieskassa mutta Pariisi on viela valloittamatta. Vielakohan tanaan tarppaisi.
Kirjoittelen tata Internet-kahvilassa. 3 euroa 40 minuuttia. Yli viisikymmenta konetta. Hyvat tulot varmaan, paikka on taynna.
Mutta tama nappaimisto on hankala, kun ranskalaisilla kaikki on vinksin vonksin.
Iltapaiva on jo aika lammin. Takki piti riisua: muuten hiostaa. Mutta lohduttelen teita hieman. Kylla olisi tosi kiva olla Helsingissa tai vaikkapa Pihtiputaalla. Oma maa mansikka, mutta kylla tata leivosta paikallisen sampanjan kanssa tietysti nautiskelee. Lieko edes mustikkaa; ainakin siina on tosi hieno sokerikuorrutus paalla, punaisia marjoja ja joku vihrea silmanilo vieressa. Jos olisin poikamies, en mina tanne uskaltaisi tulla. On varmaan sen verran vientia.
Huomiseen.
tiistaina, syyskuuta 28, 2004
Pakattu ja lukittu
Meni kymmentä vaille puoliyöhön, vaikka piti olla nopea ja rutiininomainen pakkaus. Mutta niin vain kaikki pienet esineet olivat piilosilla ja isommat hukkasilla. Kumma että kolmen päivän matkaan ei tarvitse juuri mitään ja viiteen päivään kaiken. Eikä tähän ikään asti ole oppinut varautumaan ajoissa. Vanhan rocktoimittajan ohje, samettipuku ja sen rintataskuun paljon rahaa ja kolmessa viikossa olo alkaa olla kunnossa, ei ole nyt täysin toteutettavissa.
Mutta muuten on ja pysyy. Silitetty, taiteltu ja taiten pakattu. Ei paina paljoa. Ei mene sekaisin. Kaikkea on ja jos ei, hankitaan. Matkakuume on laantunut. Pientä freenisyyttä havaittavissa.
Huomenna kello 11.30 laskeudun toivon mukaan Roissyyn. Ja puolitoista tuntia myöhemmin, kun iltapäiväaurinko nostaa lämpötilan noin 20 asteeseen, astun lentokenttäviskin hienoinen maku suupielessäni Pariisin latinalaiskorttelin hotellin ovesta ulos kadun äärelle ja sytytän parikymmensenttisen sikarin. Mietin sitten hetken hiljakseen, ihan vain paikallani tuprutellen, lähdenkö oikealle vai vasemmalle.
Luulisin että silloin hymyilyttää. Niin se on ainakin ennen tehnyt.
Netin mukaan hotellissani on adsl-yhteys. Saas nähdä, mitä se käytännössä tarkoittaa.
Mutta muuten on ja pysyy. Silitetty, taiteltu ja taiten pakattu. Ei paina paljoa. Ei mene sekaisin. Kaikkea on ja jos ei, hankitaan. Matkakuume on laantunut. Pientä freenisyyttä havaittavissa.
Huomenna kello 11.30 laskeudun toivon mukaan Roissyyn. Ja puolitoista tuntia myöhemmin, kun iltapäiväaurinko nostaa lämpötilan noin 20 asteeseen, astun lentokenttäviskin hienoinen maku suupielessäni Pariisin latinalaiskorttelin hotellin ovesta ulos kadun äärelle ja sytytän parikymmensenttisen sikarin. Mietin sitten hetken hiljakseen, ihan vain paikallani tuprutellen, lähdenkö oikealle vai vasemmalle.
Luulisin että silloin hymyilyttää. Niin se on ainakin ennen tehnyt.
Netin mukaan hotellissani on adsl-yhteys. Saas nähdä, mitä se käytännössä tarkoittaa.
Le Monde ja minä
Le Monde näyttää reagoineen Institut finlandais'in ohjelmaan. Oli nimikin sentään oikein kirjoitettu.
maanantaina, syyskuuta 27, 2004
Long Live the New King
Sanovat, että hetki kuninkaana on parasta juuri silloin
kun karnevaalit ovat kukkeimmillaan:
1 (+1) mitvit 258 (465) 100% 224.8 [s] [k] [ ]
Mitvitin päivitys oli ajoitettu täydellisesti! Sedis Zedis Inc. aplodeeraa ja palauttaa varastamansa kalsarit ennen talven kylmiä.
kun karnevaalit ovat kukkeimmillaan:
1 (+1) mitvit 258 (465) 100% 224.8 [s] [k] [ ]
Mitvitin päivitys oli ajoitettu täydellisesti! Sedis Zedis Inc. aplodeeraa ja palauttaa varastamansa kalsarit ennen talven kylmiä.
Juosten selätettyä aikaa
Kiireitä pitää täällä ja pikaisen blogikierroksen jälkeen näyttää samaa riittävän muillakin. Lähden keskiviikkoaamuna Pariisiin ja viikon asiat pitäisi tehdä johonkin siedettävään kuntoon sitä ennen. Kollegalla riitti kiireitä niin, että hän jää kotimaahan, ja joudun menemään suureen maailmaan aivan yksin.
On selätettävä aikaa juosten. Sattui vielä niin, että kaiken kukkuraksi Texasin Liz saapuu vielä tänä iltana Pietarista muutaman päivän retkeltään. Kuinka pitkään hän aikoo olla Suomessa, en tiedä. Meneväinen nainen.
Pariisin puhe pitäisi viimeistellä. Esitelmää varten tehdyt DVD:t ovat kunnossa: on alkuperältään kotimaista ja ulkomaista esitettävää, ne on editoitu ja koostettu asianmukaisella pieteetillä. Pieniä yllätyksiäkin saimme kollegoiden kanssa mahdutettua mukaan, vaikka niinhän se on, että mitä kauemmaksi menee, sitä yleisemmäksi kuva on tehtävä. Paljon ei voi jättää arvailun varaan, vaikka visuaalisuus siihen aina välillä yllyttäisikin. Kill your darlings!
Aiheeksi on varmistunut Suomi-kuvan rakentaminen elokuvan keinoin ennen toista maailmansotaa. Teema korostaa Pariisissa avattua Denise Bellonin valokuvanäyttelyn teemaa: Bellonin kuviahan nähtiin taannoin täällä Helsingissäkin. Silloin selvisimme elokuvaosuudesta ehkä vähän liiankin vähällä: pistimme pöytään parhaan leffan mitä aihepiiristä saattoi löytää. Toisaalta koostamamme 85 minuuttinen lähtöaineksena yli sata elokuvaa oli vähän raskas paketti, vaikka siitä jotkut pitivätkin. Sitä emme käyttäneet nyt lainkaan. Yleisemmin ja varmemmalla pohjalla.
Esittelypuheen tekeminen ei ole vaikeaa, kun tuon yleistämisen tason jotenkin sisäistää. Se on vähän kuin ensyklopedia-tekstin tekemistä. Määrittelet käsitteet, lyöt faktat pöytään, höystät yksityiskohdilla ja kertaat olennaiset. Sillä voi hoitaa esitelmätilaisuuden kaikkialla maailmassa. Tässä tilanteessa jopa muiden esittämien kuvioiden pois jättäminen on mahdollista - ei ole kovin paljon mitä lainata. 1920-luvulta 1940-luvulle tehdystä dokumenttielokuvasta ei moni ole sanonut paljoa. Täytyy lainata itseään...
On selätettävä aikaa juosten. Sattui vielä niin, että kaiken kukkuraksi Texasin Liz saapuu vielä tänä iltana Pietarista muutaman päivän retkeltään. Kuinka pitkään hän aikoo olla Suomessa, en tiedä. Meneväinen nainen.
Pariisin puhe pitäisi viimeistellä. Esitelmää varten tehdyt DVD:t ovat kunnossa: on alkuperältään kotimaista ja ulkomaista esitettävää, ne on editoitu ja koostettu asianmukaisella pieteetillä. Pieniä yllätyksiäkin saimme kollegoiden kanssa mahdutettua mukaan, vaikka niinhän se on, että mitä kauemmaksi menee, sitä yleisemmäksi kuva on tehtävä. Paljon ei voi jättää arvailun varaan, vaikka visuaalisuus siihen aina välillä yllyttäisikin. Kill your darlings!
Aiheeksi on varmistunut Suomi-kuvan rakentaminen elokuvan keinoin ennen toista maailmansotaa. Teema korostaa Pariisissa avattua Denise Bellonin valokuvanäyttelyn teemaa: Bellonin kuviahan nähtiin taannoin täällä Helsingissäkin. Silloin selvisimme elokuvaosuudesta ehkä vähän liiankin vähällä: pistimme pöytään parhaan leffan mitä aihepiiristä saattoi löytää. Toisaalta koostamamme 85 minuuttinen lähtöaineksena yli sata elokuvaa oli vähän raskas paketti, vaikka siitä jotkut pitivätkin. Sitä emme käyttäneet nyt lainkaan. Yleisemmin ja varmemmalla pohjalla.
Esittelypuheen tekeminen ei ole vaikeaa, kun tuon yleistämisen tason jotenkin sisäistää. Se on vähän kuin ensyklopedia-tekstin tekemistä. Määrittelet käsitteet, lyöt faktat pöytään, höystät yksityiskohdilla ja kertaat olennaiset. Sillä voi hoitaa esitelmätilaisuuden kaikkialla maailmassa. Tässä tilanteessa jopa muiden esittämien kuvioiden pois jättäminen on mahdollista - ei ole kovin paljon mitä lainata. 1920-luvulta 1940-luvulle tehdystä dokumenttielokuvasta ei moni ole sanonut paljoa. Täytyy lainata itseään...
Some call it the blogging, we call it the "Information Revolution"
"Median saavutettavuuden suhteen tuolla jossakin on käynnissä vallankumous", Jay Rosen, New Yorkin yliopiston journalistiikan laitoksen johtaja toteaa tuoreessa New York Daily News -lehden kolumnissaan.
"Jotkut sanovat sitä bloggaamiseksi. Me kutsumme sitä informaatiovallankumoukseksi", Prweb julistaa omassa lehdistötiedotteessaan Declaration of War on Propaganda. Aloitusvirke riittänee herättämään mielenkiintonne: "The Information Revolution is sparking a war on the propaganda model, and bloggers are at the front line."
Rosenin loppupäätelmä on huimaava: "Blogs have corrected a power imbalance that had given the citizen with a grievance few options beyond "vote the bums out" and "write a letter." Journalists have gotten used to a world where consumers of the news have choices. Now there's a new choice: Become a producer of news yourself, one of the checks and balances on big media."
Pitäisi varmaankin alkaa kerätä näitä bloggaukseen liittyviä artikkeleita ja niiden refiksiä johonkin. Ehdotuksia?
Jenkit ovat vähän tilastoineetkin blogien määrää:
Age Range Blogs
10-12 55,500
13-19 2,120,000
20-29 1,630,000
30-39 241,000
40-49 41,700
50-59 18,500
60-69 13,900
Total 4,120,600
Source: Perseus Development Corp.
Lähde: http://www.detnews.com/2004/technology/0409/26/a01-284745.htm
"Jotkut sanovat sitä bloggaamiseksi. Me kutsumme sitä informaatiovallankumoukseksi", Prweb julistaa omassa lehdistötiedotteessaan Declaration of War on Propaganda. Aloitusvirke riittänee herättämään mielenkiintonne: "The Information Revolution is sparking a war on the propaganda model, and bloggers are at the front line."
Rosenin loppupäätelmä on huimaava: "Blogs have corrected a power imbalance that had given the citizen with a grievance few options beyond "vote the bums out" and "write a letter." Journalists have gotten used to a world where consumers of the news have choices. Now there's a new choice: Become a producer of news yourself, one of the checks and balances on big media."
Pitäisi varmaankin alkaa kerätä näitä bloggaukseen liittyviä artikkeleita ja niiden refiksiä johonkin. Ehdotuksia?
Jenkit ovat vähän tilastoineetkin blogien määrää:
Age Range Blogs
10-12 55,500
13-19 2,120,000
20-29 1,630,000
30-39 241,000
40-49 41,700
50-59 18,500
60-69 13,900
Total 4,120,600
Source: Perseus Development Corp.
Lähde: http://www.detnews.com/2004/technology/0409/26/a01-284745.htm
sunnuntai, syyskuuta 26, 2004
Return to Sender - E-mailia kuoleman jälkeen
Epsanjalaiset ovat keksineet, että ihmiset haluaisivat lähettää e-mailia kuolemansa jälkeen. Kuten arvata saattaa, tämänkaltaiset asiat ylittävät helposti uutiskynnyksen ja tulevat toistelluksi blogien kaltaisessa intertekstuaalisessa verkostossa. Toivottavasti ehdin ensimmäiseksi...
Sen verran elaboroitu tuo järjestelmä on, että mukaan voi liittää valokuvia ja jopa videoa. Varmaan puhetiedostokin on mahdollinen, vaikka uutinen ei siitä mitään sano.
Se mikä minua ihmetytti, oli uutisen painotus siitä, että olisi vain YKSI e-mail lähetettävänä. Itse keksin helposti monia kuoleman jälkeisen viestini kohteita. Blogistanista nuoruuden rakastettujen kautta työpaikalle. Ja kantakapakkiinkin pitäisi sana päästää, että voisivat pitää peijaiset. Sinne voisi lähettää karaokevideon.
Kai tästä sentään meemiksi on? Kuoleman jälkeinen e-maili.
Sen verran elaboroitu tuo järjestelmä on, että mukaan voi liittää valokuvia ja jopa videoa. Varmaan puhetiedostokin on mahdollinen, vaikka uutinen ei siitä mitään sano.
Se mikä minua ihmetytti, oli uutisen painotus siitä, että olisi vain YKSI e-mail lähetettävänä. Itse keksin helposti monia kuoleman jälkeisen viestini kohteita. Blogistanista nuoruuden rakastettujen kautta työpaikalle. Ja kantakapakkiinkin pitäisi sana päästää, että voisivat pitää peijaiset. Sinne voisi lähettää karaokevideon.
Kai tästä sentään meemiksi on? Kuoleman jälkeinen e-maili.
lauantaina, syyskuuta 25, 2004
Poliitikkojen nettiosoitteet
Näin kunnallisvaalien alla monet poliitikot ovat virkistäytyneet avaamalla joukon nettisivuja. Vaalien jälkeen kaikki eivät sivustoja tarvitse ja kansainväliset verkkotunnukset jäävät monilta tarpeettomina vapaille markkinoille. Näitä osoitteita hankitaan sitten ympäri maailman: kyse on luottamuksesta siihen, että hakukoneita käyttävät ja poliitikon nimen kanssa eri päätteitä kokeilevat ajautuvat näille sivustoille.
Varsinaista poliitikon mustamaalausta tämä toiminta ei liene. Pienelle mutta taatusti matalaotsaiselle anarkistille tässä avautuu mahdollisuus nettihäiriköintiin: eihän kyse ole siitä, että vain aiemmin käytettyjä tunnuksia haalittaisiin vaan siitä, että rekisteröidään tietyt nimiyhdistelmät kaikissa variaatioissaan. Poliitikon on tätä vaikea estää.
Tässä leikissä monille suomalaisillekin poliitikoille on jo käynyt köpelösti.
Erityisen hankalia ovat nimeen perustuvat osoitteet. SIC! En suosittele kenellekään seuraaville sivuille menoa. Niinpä http://www.pekkasauri.com/ vie pornosivustoon eikä keskustan kansanedustaja Jukka Vihriälälle ole käynyt sen paremmin sillä http://www.jukkavihriala.net/ vie sivustoon, jossa julkkiksia voi katsella vähemmissäkin vaatteissa.
Aktiivisimmin asiassa on toiminut Vihriälä, joka lehtitietojen mukaan perää hallitukselta toimia, joilla estettäisiin yksityishenkilöiden nimellä varattujen kotisivujen kauppaaminen uudelleen. Helsingin Sanomien (25.9., A 10) mukaan "monet eivät ole etunimi-sukunimi -tyyppisestä verkkotunnuksesta luopuessaan tienneet, että siitä tulee kansainvälistä kauppatavaraa." Saurikaan ei ole nimeään kantavan pornosivuston takana, vaikka HKL:n kuljettajalakon aikana annettujen kommenttien jälkeen en ihmettelisi edes sitä.
Vihriälä katsoo samaisen uutisen mukaan oikeusturvan kärsivän siitä, että asianomaisen olisi maksettava ja pidettävä hallussaan esimerkiksi .net -päätteinen verkkotunnuksensa vain siksi, ettei se menisi arvaamattomiin tarkoituksiin.
Lehti ei itse kerro, mitä kaapatulle sivustolle sitten voi tehdä, mutta sattumoisin yleisönosastolla on Atro Tossavaisen kirjoitus, jossa kaapatun verkkotunnuksen palauttamisproseduuri selvitetään.
Varsinaista poliitikon mustamaalausta tämä toiminta ei liene. Pienelle mutta taatusti matalaotsaiselle anarkistille tässä avautuu mahdollisuus nettihäiriköintiin: eihän kyse ole siitä, että vain aiemmin käytettyjä tunnuksia haalittaisiin vaan siitä, että rekisteröidään tietyt nimiyhdistelmät kaikissa variaatioissaan. Poliitikon on tätä vaikea estää.
Tässä leikissä monille suomalaisillekin poliitikoille on jo käynyt köpelösti.
Erityisen hankalia ovat nimeen perustuvat osoitteet. SIC! En suosittele kenellekään seuraaville sivuille menoa. Niinpä http://www.pekkasauri.com/ vie pornosivustoon eikä keskustan kansanedustaja Jukka Vihriälälle ole käynyt sen paremmin sillä http://www.jukkavihriala.net/ vie sivustoon, jossa julkkiksia voi katsella vähemmissäkin vaatteissa.
Aktiivisimmin asiassa on toiminut Vihriälä, joka lehtitietojen mukaan perää hallitukselta toimia, joilla estettäisiin yksityishenkilöiden nimellä varattujen kotisivujen kauppaaminen uudelleen. Helsingin Sanomien (25.9., A 10) mukaan "monet eivät ole etunimi-sukunimi -tyyppisestä verkkotunnuksesta luopuessaan tienneet, että siitä tulee kansainvälistä kauppatavaraa." Saurikaan ei ole nimeään kantavan pornosivuston takana, vaikka HKL:n kuljettajalakon aikana annettujen kommenttien jälkeen en ihmettelisi edes sitä.
Vihriälä katsoo samaisen uutisen mukaan oikeusturvan kärsivän siitä, että asianomaisen olisi maksettava ja pidettävä hallussaan esimerkiksi .net -päätteinen verkkotunnuksensa vain siksi, ettei se menisi arvaamattomiin tarkoituksiin.
Lehti ei itse kerro, mitä kaapatulle sivustolle sitten voi tehdä, mutta sattumoisin yleisönosastolla on Atro Tossavaisen kirjoitus, jossa kaapatun verkkotunnuksen palauttamisproseduuri selvitetään.
tiistaina, syyskuuta 21, 2004
Ground Zero Blog
Sedis Zedis ei uskonut silmiään tarkastellessaan Sedis Inc. Towerin yläkerroksesta avautuvaa maisemaa. Samaan aikaan kun trooppiset myrskyt ja hurrikaanit ovat aiheuttaneet valtaisia tuhoja toisella puolen maailmaa ja tuoneet pakolaisia Texasia myöten rakkaaseen pääkaupunkiimme, Helsinki on saanut nauttia raikkaasta ja leppoisasta syyssäästä.
Mutta nyt syysmyrskyt olivat tehneet tuhojaan täälläkin. Sedis Zedisin silmänvalkuaiset eivät koskaan olleet pullistuneet billclintonmaisiin suuruusluokkiin, mutta nykyistä välkettä ei voinut verrata mihinkään sitä vähempiarvoisiin pullistumiin. Ei, hämmennys ei johtunut huhuista, joiden mukaan terveysjuomia elämänsä rajuimmissa kasaribailuissa pillillä lutkuttaneen Minyan pömppövatsan sisään olisi ilmestynyt alien. Kyse oli elämää suuremmista asioista.
Jättiläismäisen Sedis Inc. Towerin ikkunoista on aina näkynyt myös muiden keskeisten blogituotantotoimistojen liikepalatseja. Nyt Sedis Zediksen pingispallon kokoisten valkuaisten äärellä kaksi suihkumoottorikäyttöistä blogiohjusta oli törmännyt Kysyn-Vaan Inc.:in jättiläismäiseen tornitalokaksikkoon, joista toinen tunnettiin nimellä Kysyn ja toinen Vaan. Nyt niitä ei ollut. Kysyn-Vaan Inc.:n kaksoistorni oli luhistunut yhdellä tai enintään kahdella napinpainalluksella. Jäljellä oli vain jättimäinen pölypilvi. Vallitsi kivespussiakiristävä tunnelma.
Sedis Zedis oli kutsunut koolle hätäkokouksen. Osaamiskeskusten exekutiivit olivat kerrankin kaikki paikalla, yhtä hämmentyneinä jok'ikinen.
- "Kuten kaikki näemme", Sedis Zedis sanoi kyyneleet silmissään, "Kysyn-Vaan Inc. on kadonnut. Näin omin silmin sen romahtavan valtaisaksi pölypilveksi. Paperinriekaleet melkein tukkivat meidänkin ilmastointimme. Massasta päätellen hänellä oli ollut blogiaiheita ainakin 468 vuoden tuotantoon. Tämä on surullista, mutta meillä ei ole aikaa hiljaisiin hetkiin. Tämä on sotaa. Blogistan on julistettava sotaan. Osaamiskeskus ykkönen. Logiikka, analyysi, kommentit."
- "Ydinosaamisalueellamme tämä ei paljoa merkitse", osaamiskeskusykkösen johtamisalueen johtava eksekutiivihenkilö totesi suuta mutristellen.
- "Voiko tuo pitää paikkaansa", Sedis Zedis karjahti ja hakkasi etusormellaan aamulla hankkimaansa tilastoa.
- "Tilastot näyttävät seuraavalta", Sedis Zedis luki ääneen dramaattisesti liioitellen: "Sijoitus 35 (+1) Elokuvia ja Valokuvia 88 (219), päiv. pros. 99%, 78.3 pistettä. Sijoitus 36 (-8) Sedis Blog, 92 (145), 100%, 77.8 pistettä."
- "Kuten näette meillä on yhä enemmän tilaajia" osaamisykkönen aloitti, mutta hänet keskeytettiin pian.
- "Kahdeksan sijaa alas. Yhä. Jumalauta." Sedis Zedis sanoi vertajanoavalla katseella ja äänellä.
- "Se johtuu tästä antarktisesta myrskystä. Kysyn-Vaan Inc.:n romahtamisesta...", vikisi osaamiskeskusykkönen ja pyyhki solmiollaan hikihelmiä hiusrajasta.
- "Ja tuota sinä sanot analyysiksi, logiikkaksi ja kommentiksi", Sedis Zedis totesi inhonväre huulien helmenä. Sedis Zediksen sormi läheni punaista nappia ja valkoinen kissa hänen sylissään oli nostanut pöyhöisän häntänsä kaarelle hänen päänsä yläpuolelle.
- "Elokuva...", osaamiskeskus ykkönen aloitti, mutta Sedis Zedis oli jo tehnyt päätöksensä.
Sedis Zediksen päätökset olivat peruuttamattomia.
- "Sedis Blog on luopunut elokuvasta. Keskeiset toiminnot on jo siirretty pari viikkoa sitten aloittaneeseen Sediksen elokuvablogiin", Sedis Zedis julisti. "Osaamiskeskus Ykköstä ja varsinkaan sen johtamisalueen johtavaa eksekutiivia ei enää ole." Johtajana Sedis Zedis oli aina ollut kova, eikä aina niin oikeudenmukainenkaan. Juuri siksi hän äänesti Tarja Halosta Blogistanin naapurivaltio Suomen presidentiksi.
Sedis Zedis painoi hehkuvaksi muuttunutta punaista nappia. Osaamisalueykkösen ex-exe vajosi tuolin alta lähtevään kuiluun hirveän kaikuhuudon saattelemana. Päälle kuului jättiläismäisen vessanpöntön vetämiseen helposti liitettävä vesijohdon melu.
Muut osaamisalueiden johtajat istuivat läptopiensa kanssa hiiren hiljaa. Vain Osaamiskeskus viiden - perheblogin - johtoon taannoin siirretty Sedis Zediksen tytär jatkoi hihkumisten säestämää huispaamista omalla koneellaan. Osaamisaluejohtajat kääntyivät katsomaan tytärtä, mutta Sedis Zediksen hiljaisuuden vuoksi päät kääntyivät ääntäkin nopeammin takaisin vinoon etuoikealle tai etuvasemmalle riippuen heidän istumapaikastaan.
- "Uusi osaamisalue ykkönen on politiikka. Politiikalla tarkoitan kaikkea merkittävää kuntavaaleista Blogistanin kansainvälisiin suhteisiin. Entinen osaamisalueykkösen johtaja on mennyt. Eläköön uusi johtaja. Eikä kukaan enää muista mitä meillä oli ennen politiikkaa."
- "Eläköön", toistivat osaamisalueiden johtajat vaisulla äänellä. Osaamisaluekeskus Viitosen johtaja hurrasi seitsenvuotiaan tarmolla huispaustuloksensa paranemista huomaamatta ympärillään vallitsevaa dynamisen toiminnan puutostilaa.
- "Osaamisalue ykkösen johtaja esitellee nyt oman strategiansa. Mutta ensin on kysyttävä analyysia, logiikkaa ja kommentteja tornitalokaksosten romahduksesta. Julistammeko sodan? Ykkönen ole hyvä", Sedis Zedis sanoi ääni jo pingoituksesta rauenneena.
- "From the political point of view", kansainvälisillä blogimarkkinoilla kannuksensa kerännyt uusykkönen aloitti, mutta vaihtoi kielen nopeasti hieman kangertelevaan suomeen. "Poliittisesta näkökulmasta Blogistanissa on tapahtunut mullistus, kangastuksenomainen järkyte, revolutsionitsi. Perustavaa laatua olevat mullistukset ovat aina vaarallisia, mutta niissä voi nähdä myös tulevaisuuden siemenen laskettuna hedelmälliseen multaan. Tuhka, mitä me kaikki näemme ympärillämme, voi synnyttää Feenix-linnun. Uuden loistavan pyrstösulkahyypän."
- "Voimme rauhassa, tunteiden vaikuttamatta katsoa mitä on tapahtunut. Kysyn-Vaan Inc. kaksoistornitalo on romahtanut. Jotta voisimme analysoida tilannetta, on meitin kysyttävä vaan, että oliko se itseaiheutettua vai olivatko asialla ulkopuoliset pahat voimat á la jihaadia huutavat Eastern Cowboysit", uusykkönen lasketteli leikinlööperiä ehkä vähän turhankin vakavassa paikassa.
"Psyykkinen arvio on tietysti se, että Kysyn-Vaanin management-tasolla on ollut jo pitkään itsetuhoisia ajatuksia. Havaitsimme entistä pidemmälle kehittyneitä ajatuksia splitroitumisesta. Pitkistä päivitystauoista huolimatta äänessä olivat milloin Ediittorit milloin vielä vähempiarvoiset eksekutiivit. Johdon ääni oli kuin huutavan ääni korvassa, hän ruoski itseään jopa kommenttiosastoissa. Kysyn Vaan Inc.:ltä puuttui kestävän kehityksen strategia. Sapluunat ikään kuin kuluivat rikki. Kun sitten kansa alkoi napinoida ääneen, tämä kävi liian raskaaksi, vaikka emme ajattelisi nyt ensi sijassa katolista moraalia."
Osaamisykkönen jatkoi: "On tietysti kysyttävä oliko tämä esitetty kritiikki naulan kärkikamaa. Osuiko, hittasko se kärjen kantaan. Räpyläpölkyn mielestä Kysyn Vaan oli aikansa elänyt. Hänestä se ei enää ollut hauska. Nimimerkki Räpyläpölkky on tässä kannassaan tyypillinen kvartaalitalousajattelija, jolta huomiotalous tai ulos - siis top-lista-ajattelu on jäänyt taka-alalle. Sen sijaan Räpyläpölkky ajatteli, että todellinen "respect" saavutetaan joka päivä, aina uudelleen. Pitäisi siis naurattaa joka päivä, eikä miten tahansa, vaan HÄNTÄ pitäisi naurattaa joka päivä. Huumoriblogin arvo alkaa ikään kuin joka aamu nollasta. Jos ajattelemme tätä yksilöllistä kritiikkiä, niin on tietysti kummallista, että hän vaatii Kysyn Vaanilta kollektiivista osaamista yksilöllisten ihmisten jokapäiväisessä arkinaurussa. Very strange, I'd say."
- "Mutta poliittisesta näkökulmasta Räpyläpölkyllä oli tärkeää ajankohtaista sanottavaa, sillä hän - luen tämän nyt ruudulta: 'Ei siinä muuten mitään, mutta kun etenkin alkuaikoinaan Kysyn vaan kirjoitti todella nasevasti ja hauskasti ajankohtaisista aiheista.' Räpyläpölkky palasi siis mielessään menneeseen, jossa hän, ehkä itse noviisina, arvosti taitavaa blogistia. Mutta nyt hän aiempaa kokeneempana bloggarina ei sitten enää niin arvostakaan, kun osaisi varmaan itsekin huvitukset ja sirkushuvit jos haluaisi. Tuo ajatus piti sitten julkistettiin niin, että me analyytikot emme voi muuta kuin lukea sen hyökkäykseksi ja suoranaiseksi lopetuskehotukseksi", osaamisykkönen huomautti. "Sen sijaan on kummallista, että Räpyläpölkky osoitti tyytymättömyytensä huumoriblogin aiheisiin. Ja nimenomaan tyytymättömyytensä. Aikoinaan ajankohtaiset aiheet olivat parempia. Kyllä toki Kekkosesta sai parempi juttuja aikaan kuin Matti Vanhasesta."
"Se, että Räpyläpölkky on sijalla 65 kuudellakymmenellä aktiivisella tilaajallaan - sijoitus on ollut joskus kovempikin - ei merkitse tässä mitään, kuten ei sekään, että Kysyn Vaan 270 aktiivisella tilaajallaan on ilmeisesti onnistunut hauskuttamaan useampia kuin närkästyttämään. 'Räpyläpölkky c'est moi' on ideologia, jolla on pitkät perinteet. Robespierre olisi tuosta ylpeä, jos hänellä olisi oma pää jäljellä."
- "Räpyläpölkky onnistui khilouttamaan kaverille, ja nimimerkki Näkymä rannalta sitten peesasi tätä: 'Itsekin laitoin tilauksen tauolle alkusyksystä kun huomasin, etten ollut enää vähään aikaan jaksanut lukea Kysyn vaania. Ajattelin ajautuneeni itse sivuun vastaanottavaiselta taajuudelta, mutta saattaa tietysti olla, että variaatiot teemasta on vain kaluttu loppuun.' Hänenkin ratkaisunsa, sijalta 23, oli yksilöllinen, sillä hän ei jaksa lukea tuota huumorittomaksi käynyttä luritusta. Eräänlainen peitetty, implisiittinen kehotus lopettaa siis sekin. Varovaisin sanankääntein toki. Mutta kuitenkin. Varsinkin kun se liittyi toiseen samanmoiseen. Huomattavaa on, että näkymien näkökulmasta kyse oli muodosta ja niiden variaatiosta. Kun Räpyläpölkky ei nauranut sisällön vuoksi - ei ajankohtaisia huvituksia - niin Näkymä ei pitänyt muodoista ja niiden variaatioiden vähäisyydestä. Yhdessä kritiikki oli siis 100 -prosenttinen. Sisältö fifty paskaa ja muoto fifty paskaa. Tekee sata paskelia. Köyttä ja rasvaa siis."
- "Tämän ulkopuolisen kritiikin näkökulmasta hyökkäykset Kysyn Vaan Inc.:iä kohtaan eivät lopultakaan olleet kovin pahoja eivätkä erityisen jyrkkäsanaisia. Herkkänahkaisuudellaan ykkössijan saaneen velvollisuuksiin kuuluu tulla horjutetuksi. Blogistanin kansan velvollisuuksiin kuuluu napista. Näin kaikki ikään kuin tekivät velvollisuutensa", uusykkönen muistutti Sedis Inc.:n managementtiä.
- "Mutta miksi Kysyn Vaan on sitten tehnyt niin kuin on tehnyt, mutta emme voi olla varmoja siitä vielä", osaamisykkönen valitteli. "On montakin mahdollisuutta. Ehkä joku murhaa huumoriblogeja: Moroskooppi vaikuttaa kuolleelta, Mielisairas on tullut uskoon. Ikuinen kahvitauko nousi pystyyn zombiena. Eikä tässä Sedis Blogin huumorissakaan ole ollut tarpeeksi elonvirettä."
Nuppineulankin tipautuksen olisi kuvitellut menevän lattian läpi kaikki 69 kerrosta, Zero Ground-kerroksen kohtuun asti.
- "Kyse voi olla väliaikaisesta lopetuksesta", osaamisykkönen korosti. "Kysyn Vaan kuuli kansan napisevan ja kerää nyt väliaikaisella lopetuksellaan myötätuntoa, sellaisia kuin Kobaian Julius ja Absolute Truthin Kuhlakaan esittivät. Tiramisun tyttöset, jotka taannoin saivat epäoikeudenmukaisia haukkuja tylsyydestään, ovat ihan pöyristyneitä: 'Ja mitä siitä, jos emme voikaan aloittaa aamuamme Kysyn vaanin seurassa, pääasia että joku on nyt tyytyväinen itseensä siellä jossain häntäpäässä ja odottaa noususuhdannettaan'. Näitä myötätunnon osoituksia - todellisia tai tehtyjä - on odotettavissa lisää. Ehkä jopa Schiczo-Janne aktivoituu tässä. Sanokaa minun sanoneen - kaikki haluavat syvällä sisimmässään nousta yhden sijan top-listalla..."
- "Kyse voi tietenkin olla teknisestä ongelmasta, itseaiheutetusta tai lopullisesta, kuka tietää. Jos se ongelma ratkeaa, voimme kaikki kieriskellä ajatuksinemme Blogistan-pölyssä ja nauraa hohottaa itserakkaille ajatuksillemme. Ehkä kaikki tulee olemaan kuin silloin ennen. Silloin toimimme psykologisesti ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Emme tee seppukua, koska kasvomme ovat peitetyt kivipölyllä jo nyt. Ehkä Kysyn Vaan on jo aloittanut toisella nimellä. Ehkä joku blogistanilaisista kasvattaa sisällään pientä Kysyn Vaania ja vaanii ja kyselee mahdollisuutta rekisteröidä hänen blogspot-osoitteensa itselleen..."
- "Mutta ehkä käy niin, että Blogistanin kansa suorastaan vaatii demokraattisesti valittua ykkösblogiaan takaisin kärkeen, keulakuvaksi ja esimerkilliseksi jopa epäonnistuessaan. Jos kerran Kysyn Vaan ei tänään ollut hauska, miksi meidänkään pitäisi olla työelämän nopeassa huononemisessa aina vaan parempia. Miksi meidän pitäisi olla täydellisiä, kun täydellisistä täydellisin voi olla olematta hauska. Kysyn Vaan oli tärkeä venttiili, joka osasi piiputtaa tarvittaessa. Kansa tarvitsi sellaisia venttiileitä. Mutta nyt, kun se on poissa, tarvitseeko se enää. Ja jos se ei tarvitse, kuka ottaa silloin johdon."
- "Haluan muistuttaa teitä", osaamisykkönen sanoi tarkoin kuunteleville Sedis Inc.:n eksekutiivit, "niistä marxilaisleniniläisistä voimista, jota aikoinaan Venäjän duumassa joutuivat samanlaiseen tilanteeseen. Nuo bolsevikit eivät olleet saaneet valtaa demokraattisissa vaaleissa, vaan olivat duumassa pieni ja jopa merkityksetön tekijä. Silti suurten puolueiden jahkatessa ja kysyessä ääneen, kuka haluaisi sekasorrossa ottaa johdon käsiinsä, vain huuto pienestä bolsevikkien ryhmästä ylitti hiljaisuuden. Me otamme sen, bolsevikit sanoivat. Muut tietysti nauroivat. Mutta eivät muut sitten lopulta nauraneet pitkään", osaamisykkönen lopetti.
Sedis Zedis oli asentanut vallankumouksellisen panosvyönsä kulkemaan univormunsa rinnan yli ja liitti sen päälle ristiin toisen. Viikset väpättivät untergang-tunnelmissa, silmissä ui vallanhimo. Eksekutiivit laittautuivat litteäksi nahkatuolinsa selkä- ja persemystä vasten.
- "Meidän on asetettava tässä historiallisessa Sedis Inc.:n eksekutiivien hätäpalaverissa kysymys itsellemme", Sedis Zedis sanoi ääni retorisesti väpäjäen.
"Kuka ottaa johdon, kun kaksoistorni on poissa. Kysyn vaan."
Mutta nyt syysmyrskyt olivat tehneet tuhojaan täälläkin. Sedis Zedisin silmänvalkuaiset eivät koskaan olleet pullistuneet billclintonmaisiin suuruusluokkiin, mutta nykyistä välkettä ei voinut verrata mihinkään sitä vähempiarvoisiin pullistumiin. Ei, hämmennys ei johtunut huhuista, joiden mukaan terveysjuomia elämänsä rajuimmissa kasaribailuissa pillillä lutkuttaneen Minyan pömppövatsan sisään olisi ilmestynyt alien. Kyse oli elämää suuremmista asioista.
Jättiläismäisen Sedis Inc. Towerin ikkunoista on aina näkynyt myös muiden keskeisten blogituotantotoimistojen liikepalatseja. Nyt Sedis Zediksen pingispallon kokoisten valkuaisten äärellä kaksi suihkumoottorikäyttöistä blogiohjusta oli törmännyt Kysyn-Vaan Inc.:in jättiläismäiseen tornitalokaksikkoon, joista toinen tunnettiin nimellä Kysyn ja toinen Vaan. Nyt niitä ei ollut. Kysyn-Vaan Inc.:n kaksoistorni oli luhistunut yhdellä tai enintään kahdella napinpainalluksella. Jäljellä oli vain jättimäinen pölypilvi. Vallitsi kivespussiakiristävä tunnelma.
Sedis Zedis oli kutsunut koolle hätäkokouksen. Osaamiskeskusten exekutiivit olivat kerrankin kaikki paikalla, yhtä hämmentyneinä jok'ikinen.
- "Kuten kaikki näemme", Sedis Zedis sanoi kyyneleet silmissään, "Kysyn-Vaan Inc. on kadonnut. Näin omin silmin sen romahtavan valtaisaksi pölypilveksi. Paperinriekaleet melkein tukkivat meidänkin ilmastointimme. Massasta päätellen hänellä oli ollut blogiaiheita ainakin 468 vuoden tuotantoon. Tämä on surullista, mutta meillä ei ole aikaa hiljaisiin hetkiin. Tämä on sotaa. Blogistan on julistettava sotaan. Osaamiskeskus ykkönen. Logiikka, analyysi, kommentit."
- "Ydinosaamisalueellamme tämä ei paljoa merkitse", osaamiskeskusykkösen johtamisalueen johtava eksekutiivihenkilö totesi suuta mutristellen.
- "Voiko tuo pitää paikkaansa", Sedis Zedis karjahti ja hakkasi etusormellaan aamulla hankkimaansa tilastoa.
- "Tilastot näyttävät seuraavalta", Sedis Zedis luki ääneen dramaattisesti liioitellen: "Sijoitus 35 (+1) Elokuvia ja Valokuvia 88 (219), päiv. pros. 99%, 78.3 pistettä. Sijoitus 36 (-8) Sedis Blog, 92 (145), 100%, 77.8 pistettä."
- "Kuten näette meillä on yhä enemmän tilaajia" osaamisykkönen aloitti, mutta hänet keskeytettiin pian.
- "Kahdeksan sijaa alas. Yhä. Jumalauta." Sedis Zedis sanoi vertajanoavalla katseella ja äänellä.
- "Se johtuu tästä antarktisesta myrskystä. Kysyn-Vaan Inc.:n romahtamisesta...", vikisi osaamiskeskusykkönen ja pyyhki solmiollaan hikihelmiä hiusrajasta.
- "Ja tuota sinä sanot analyysiksi, logiikkaksi ja kommentiksi", Sedis Zedis totesi inhonväre huulien helmenä. Sedis Zediksen sormi läheni punaista nappia ja valkoinen kissa hänen sylissään oli nostanut pöyhöisän häntänsä kaarelle hänen päänsä yläpuolelle.
- "Elokuva...", osaamiskeskus ykkönen aloitti, mutta Sedis Zedis oli jo tehnyt päätöksensä.
Sedis Zediksen päätökset olivat peruuttamattomia.
- "Sedis Blog on luopunut elokuvasta. Keskeiset toiminnot on jo siirretty pari viikkoa sitten aloittaneeseen Sediksen elokuvablogiin", Sedis Zedis julisti. "Osaamiskeskus Ykköstä ja varsinkaan sen johtamisalueen johtavaa eksekutiivia ei enää ole." Johtajana Sedis Zedis oli aina ollut kova, eikä aina niin oikeudenmukainenkaan. Juuri siksi hän äänesti Tarja Halosta Blogistanin naapurivaltio Suomen presidentiksi.
Sedis Zedis painoi hehkuvaksi muuttunutta punaista nappia. Osaamisalueykkösen ex-exe vajosi tuolin alta lähtevään kuiluun hirveän kaikuhuudon saattelemana. Päälle kuului jättiläismäisen vessanpöntön vetämiseen helposti liitettävä vesijohdon melu.
Muut osaamisalueiden johtajat istuivat läptopiensa kanssa hiiren hiljaa. Vain Osaamiskeskus viiden - perheblogin - johtoon taannoin siirretty Sedis Zediksen tytär jatkoi hihkumisten säestämää huispaamista omalla koneellaan. Osaamisaluejohtajat kääntyivät katsomaan tytärtä, mutta Sedis Zediksen hiljaisuuden vuoksi päät kääntyivät ääntäkin nopeammin takaisin vinoon etuoikealle tai etuvasemmalle riippuen heidän istumapaikastaan.
- "Uusi osaamisalue ykkönen on politiikka. Politiikalla tarkoitan kaikkea merkittävää kuntavaaleista Blogistanin kansainvälisiin suhteisiin. Entinen osaamisalueykkösen johtaja on mennyt. Eläköön uusi johtaja. Eikä kukaan enää muista mitä meillä oli ennen politiikkaa."
- "Eläköön", toistivat osaamisalueiden johtajat vaisulla äänellä. Osaamisaluekeskus Viitosen johtaja hurrasi seitsenvuotiaan tarmolla huispaustuloksensa paranemista huomaamatta ympärillään vallitsevaa dynamisen toiminnan puutostilaa.
- "Osaamisalue ykkösen johtaja esitellee nyt oman strategiansa. Mutta ensin on kysyttävä analyysia, logiikkaa ja kommentteja tornitalokaksosten romahduksesta. Julistammeko sodan? Ykkönen ole hyvä", Sedis Zedis sanoi ääni jo pingoituksesta rauenneena.
- "From the political point of view", kansainvälisillä blogimarkkinoilla kannuksensa kerännyt uusykkönen aloitti, mutta vaihtoi kielen nopeasti hieman kangertelevaan suomeen. "Poliittisesta näkökulmasta Blogistanissa on tapahtunut mullistus, kangastuksenomainen järkyte, revolutsionitsi. Perustavaa laatua olevat mullistukset ovat aina vaarallisia, mutta niissä voi nähdä myös tulevaisuuden siemenen laskettuna hedelmälliseen multaan. Tuhka, mitä me kaikki näemme ympärillämme, voi synnyttää Feenix-linnun. Uuden loistavan pyrstösulkahyypän."
- "Voimme rauhassa, tunteiden vaikuttamatta katsoa mitä on tapahtunut. Kysyn-Vaan Inc. kaksoistornitalo on romahtanut. Jotta voisimme analysoida tilannetta, on meitin kysyttävä vaan, että oliko se itseaiheutettua vai olivatko asialla ulkopuoliset pahat voimat á la jihaadia huutavat Eastern Cowboysit", uusykkönen lasketteli leikinlööperiä ehkä vähän turhankin vakavassa paikassa.
"Psyykkinen arvio on tietysti se, että Kysyn-Vaanin management-tasolla on ollut jo pitkään itsetuhoisia ajatuksia. Havaitsimme entistä pidemmälle kehittyneitä ajatuksia splitroitumisesta. Pitkistä päivitystauoista huolimatta äänessä olivat milloin Ediittorit milloin vielä vähempiarvoiset eksekutiivit. Johdon ääni oli kuin huutavan ääni korvassa, hän ruoski itseään jopa kommenttiosastoissa. Kysyn Vaan Inc.:ltä puuttui kestävän kehityksen strategia. Sapluunat ikään kuin kuluivat rikki. Kun sitten kansa alkoi napinoida ääneen, tämä kävi liian raskaaksi, vaikka emme ajattelisi nyt ensi sijassa katolista moraalia."
Osaamisykkönen jatkoi: "On tietysti kysyttävä oliko tämä esitetty kritiikki naulan kärkikamaa. Osuiko, hittasko se kärjen kantaan. Räpyläpölkyn mielestä Kysyn Vaan oli aikansa elänyt. Hänestä se ei enää ollut hauska. Nimimerkki Räpyläpölkky on tässä kannassaan tyypillinen kvartaalitalousajattelija, jolta huomiotalous tai ulos - siis top-lista-ajattelu on jäänyt taka-alalle. Sen sijaan Räpyläpölkky ajatteli, että todellinen "respect" saavutetaan joka päivä, aina uudelleen. Pitäisi siis naurattaa joka päivä, eikä miten tahansa, vaan HÄNTÄ pitäisi naurattaa joka päivä. Huumoriblogin arvo alkaa ikään kuin joka aamu nollasta. Jos ajattelemme tätä yksilöllistä kritiikkiä, niin on tietysti kummallista, että hän vaatii Kysyn Vaanilta kollektiivista osaamista yksilöllisten ihmisten jokapäiväisessä arkinaurussa. Very strange, I'd say."
- "Mutta poliittisesta näkökulmasta Räpyläpölkyllä oli tärkeää ajankohtaista sanottavaa, sillä hän - luen tämän nyt ruudulta: 'Ei siinä muuten mitään, mutta kun etenkin alkuaikoinaan Kysyn vaan kirjoitti todella nasevasti ja hauskasti ajankohtaisista aiheista.' Räpyläpölkky palasi siis mielessään menneeseen, jossa hän, ehkä itse noviisina, arvosti taitavaa blogistia. Mutta nyt hän aiempaa kokeneempana bloggarina ei sitten enää niin arvostakaan, kun osaisi varmaan itsekin huvitukset ja sirkushuvit jos haluaisi. Tuo ajatus piti sitten julkistettiin niin, että me analyytikot emme voi muuta kuin lukea sen hyökkäykseksi ja suoranaiseksi lopetuskehotukseksi", osaamisykkönen huomautti. "Sen sijaan on kummallista, että Räpyläpölkky osoitti tyytymättömyytensä huumoriblogin aiheisiin. Ja nimenomaan tyytymättömyytensä. Aikoinaan ajankohtaiset aiheet olivat parempia. Kyllä toki Kekkosesta sai parempi juttuja aikaan kuin Matti Vanhasesta."
"Se, että Räpyläpölkky on sijalla 65 kuudellakymmenellä aktiivisella tilaajallaan - sijoitus on ollut joskus kovempikin - ei merkitse tässä mitään, kuten ei sekään, että Kysyn Vaan 270 aktiivisella tilaajallaan on ilmeisesti onnistunut hauskuttamaan useampia kuin närkästyttämään. 'Räpyläpölkky c'est moi' on ideologia, jolla on pitkät perinteet. Robespierre olisi tuosta ylpeä, jos hänellä olisi oma pää jäljellä."
- "Räpyläpölkky onnistui khilouttamaan kaverille, ja nimimerkki Näkymä rannalta sitten peesasi tätä: 'Itsekin laitoin tilauksen tauolle alkusyksystä kun huomasin, etten ollut enää vähään aikaan jaksanut lukea Kysyn vaania. Ajattelin ajautuneeni itse sivuun vastaanottavaiselta taajuudelta, mutta saattaa tietysti olla, että variaatiot teemasta on vain kaluttu loppuun.' Hänenkin ratkaisunsa, sijalta 23, oli yksilöllinen, sillä hän ei jaksa lukea tuota huumorittomaksi käynyttä luritusta. Eräänlainen peitetty, implisiittinen kehotus lopettaa siis sekin. Varovaisin sanankääntein toki. Mutta kuitenkin. Varsinkin kun se liittyi toiseen samanmoiseen. Huomattavaa on, että näkymien näkökulmasta kyse oli muodosta ja niiden variaatiosta. Kun Räpyläpölkky ei nauranut sisällön vuoksi - ei ajankohtaisia huvituksia - niin Näkymä ei pitänyt muodoista ja niiden variaatioiden vähäisyydestä. Yhdessä kritiikki oli siis 100 -prosenttinen. Sisältö fifty paskaa ja muoto fifty paskaa. Tekee sata paskelia. Köyttä ja rasvaa siis."
- "Tämän ulkopuolisen kritiikin näkökulmasta hyökkäykset Kysyn Vaan Inc.:iä kohtaan eivät lopultakaan olleet kovin pahoja eivätkä erityisen jyrkkäsanaisia. Herkkänahkaisuudellaan ykkössijan saaneen velvollisuuksiin kuuluu tulla horjutetuksi. Blogistanin kansan velvollisuuksiin kuuluu napista. Näin kaikki ikään kuin tekivät velvollisuutensa", uusykkönen muistutti Sedis Inc.:n managementtiä.
- "Mutta miksi Kysyn Vaan on sitten tehnyt niin kuin on tehnyt, mutta emme voi olla varmoja siitä vielä", osaamisykkönen valitteli. "On montakin mahdollisuutta. Ehkä joku murhaa huumoriblogeja: Moroskooppi vaikuttaa kuolleelta, Mielisairas on tullut uskoon. Ikuinen kahvitauko nousi pystyyn zombiena. Eikä tässä Sedis Blogin huumorissakaan ole ollut tarpeeksi elonvirettä."
Nuppineulankin tipautuksen olisi kuvitellut menevän lattian läpi kaikki 69 kerrosta, Zero Ground-kerroksen kohtuun asti.
- "Kyse voi olla väliaikaisesta lopetuksesta", osaamisykkönen korosti. "Kysyn Vaan kuuli kansan napisevan ja kerää nyt väliaikaisella lopetuksellaan myötätuntoa, sellaisia kuin Kobaian Julius ja Absolute Truthin Kuhlakaan esittivät. Tiramisun tyttöset, jotka taannoin saivat epäoikeudenmukaisia haukkuja tylsyydestään, ovat ihan pöyristyneitä: 'Ja mitä siitä, jos emme voikaan aloittaa aamuamme Kysyn vaanin seurassa, pääasia että joku on nyt tyytyväinen itseensä siellä jossain häntäpäässä ja odottaa noususuhdannettaan'. Näitä myötätunnon osoituksia - todellisia tai tehtyjä - on odotettavissa lisää. Ehkä jopa Schiczo-Janne aktivoituu tässä. Sanokaa minun sanoneen - kaikki haluavat syvällä sisimmässään nousta yhden sijan top-listalla..."
- "Kyse voi tietenkin olla teknisestä ongelmasta, itseaiheutetusta tai lopullisesta, kuka tietää. Jos se ongelma ratkeaa, voimme kaikki kieriskellä ajatuksinemme Blogistan-pölyssä ja nauraa hohottaa itserakkaille ajatuksillemme. Ehkä kaikki tulee olemaan kuin silloin ennen. Silloin toimimme psykologisesti ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Emme tee seppukua, koska kasvomme ovat peitetyt kivipölyllä jo nyt. Ehkä Kysyn Vaan on jo aloittanut toisella nimellä. Ehkä joku blogistanilaisista kasvattaa sisällään pientä Kysyn Vaania ja vaanii ja kyselee mahdollisuutta rekisteröidä hänen blogspot-osoitteensa itselleen..."
- "Mutta ehkä käy niin, että Blogistanin kansa suorastaan vaatii demokraattisesti valittua ykkösblogiaan takaisin kärkeen, keulakuvaksi ja esimerkilliseksi jopa epäonnistuessaan. Jos kerran Kysyn Vaan ei tänään ollut hauska, miksi meidänkään pitäisi olla työelämän nopeassa huononemisessa aina vaan parempia. Miksi meidän pitäisi olla täydellisiä, kun täydellisistä täydellisin voi olla olematta hauska. Kysyn Vaan oli tärkeä venttiili, joka osasi piiputtaa tarvittaessa. Kansa tarvitsi sellaisia venttiileitä. Mutta nyt, kun se on poissa, tarvitseeko se enää. Ja jos se ei tarvitse, kuka ottaa silloin johdon."
- "Haluan muistuttaa teitä", osaamisykkönen sanoi tarkoin kuunteleville Sedis Inc.:n eksekutiivit, "niistä marxilaisleniniläisistä voimista, jota aikoinaan Venäjän duumassa joutuivat samanlaiseen tilanteeseen. Nuo bolsevikit eivät olleet saaneet valtaa demokraattisissa vaaleissa, vaan olivat duumassa pieni ja jopa merkityksetön tekijä. Silti suurten puolueiden jahkatessa ja kysyessä ääneen, kuka haluaisi sekasorrossa ottaa johdon käsiinsä, vain huuto pienestä bolsevikkien ryhmästä ylitti hiljaisuuden. Me otamme sen, bolsevikit sanoivat. Muut tietysti nauroivat. Mutta eivät muut sitten lopulta nauraneet pitkään", osaamisykkönen lopetti.
Sedis Zedis oli asentanut vallankumouksellisen panosvyönsä kulkemaan univormunsa rinnan yli ja liitti sen päälle ristiin toisen. Viikset väpättivät untergang-tunnelmissa, silmissä ui vallanhimo. Eksekutiivit laittautuivat litteäksi nahkatuolinsa selkä- ja persemystä vasten.
- "Meidän on asetettava tässä historiallisessa Sedis Inc.:n eksekutiivien hätäpalaverissa kysymys itsellemme", Sedis Zedis sanoi ääni retorisesti väpäjäen.
"Kuka ottaa johdon, kun kaksoistorni on poissa. Kysyn vaan."
Rämettynyt käytäntö - ruksitaan kalenteria
Joskus huomaa, että käytännöt ovat rämettyneet. Keittiön pöydällä lojuu analoginen "musta laatikko", joka sai puolitoista kuukautta sitten väistyä digiboxin vuoksi syrjään. Tilaus jätettiin päälle, koska digiboxin käytännöllinen toimivuus oli epävarmaa. Handan on toiminut loistavasti ja anaboxi vain odottaa vientiään tv-yhtiön toimistoon. Toimistossa odottaa jono. Ja ulkona sataa, niin kuin lähes joka päivä, mikä on tietysti elektroniikan kuljettamiselle julkisissa kulkuvälineissä ja niiden odotuspaikoilla ongelmallista. Sateettomana päivänä on kiire. Ei siis vain "kiire", vaan oikeasti kiire. Olen maksanut anaboxista kahden kuukauden vuokran ja sen päälle vielä yhdestä ohjelmapaketista, jonka olen tilannut ja saanut myös digimuodossa. Digi on parempi ja se toimii hyvin. Järki sanoo, että anabox pitäisi viedä pois.
Kaapissa on puhelin. Vaihdoimme kolme vuotta sitten uuteen. Puhelinkoje pitäisi viedä pois, sillä siitä menee vuokraa pari euroa laskutusjaksossa. Järki sanoo, että puhelinkoje pitäisi viedä pois.
Keittiön pöydän vieressä on muovipussi. Siinä on kirjaston kirjoja. Ovat karhunneet. Taksamittari käy. Neljän viikon laina-aika ei aiheuta muistipiireissä pysyvää jälkeä. Kuukausi on helppo muistaa: uusi lainat kuukauden X-päivänä. En tiedä mikä kirjaston lainausohjelmiston teossa on niin vaikeaa, että laina-aika piti aikoinaan säätää juuri neljäksi viikoksi. Ennen se oli kuukausi. Jatkuvasti vaihtuvia eräpäiviä varten pitäisi perustaa oma kalenterinsa ja niin elämään taas tulee yksi kalenteri lisää. Kalenteri tuo dead linejä ja dead linet tekevät elämän entistä tylsemmäksi. Järki sanoo, että myöhästyneet lainat on hoidettava.
Keittiön pöydän anaboksin päällä on työhön liittyvä videokasetti. Työtoverillani ja minulla oli molemmilla vähän kiire ja siksi ongelmia jakaa yhden videokasetin käyttövuoroja. Emme omista menoistamme johtuen saaneet aikataulutetuksi eli ruksituksi kalenteriin yhteensopivia aikoja. Ratkaisimme ongelman kopioimalla kasetin. Pistin juuri kasetin koneeseen, mutta kopiointi oli totaalisesti epäonnistunut. Siispä dead line siirtyy huomiseksi, ja koska huomisia dead linejä oli muitakin, ne siirtyvät myöhemmäksi tai ainakin päivä pidemmäksi. Ohje: tärkeissä kopioinneissa aina uusi kasetti. Järki sanoo, että olisi pitänyt tarkistaa kopioinnin taso ajoissa.
Keittiön pöydän päällä on myös reseptilääke. Resepti pitäisi uusia, sillä se on ruksittu täyteen. Kolmen päivän annos on jäljellä ja jatkoa tarvitaan. Sitä varten pitäisi käydä työpaikkalääkärillä kaksi kertaa. Jätä lappu luukkuun ja hae se seuraavana päivänä. Mutta kun olisi muutakin asiaa lääkärille. Esimerkiksi pitäisi tarkistaa näkö - ajokortti pitää uusia. Se vaatisi lääkärin puhelinnumeron etsimisen, ajan varauksen tekemistä ja taas ruksitaan kalenteria, mennään ja jonotetaan. Järki sanoo, että ilman tätä reseptilääkettä ei ole hyvä olla.
Työpaikalla on kellokortti. Joku on päättänyt ohjelmoida sen siten, että jos ruokatuntileimaukset unohtuvat, laskennalliseksi ruokatunniksi tulee 1 tunti. Hyvä niin. Itse olen useinkin niin vauhdissa päivällä, että tuo leimaus, jolloin ruokatunniksi lasketaan vähimmillään puoli tuntia, unohtuu. Toisin sanoen päivinä, jolloin on niin kiire, ettei ehdi käydä syömässä eikä muista leimata, kellokortti nakuttaa puoli tuntia miinusta, vaikka juuri on tehty puoli tuntia plussaa. Semmoinen rämettää ihmisen sielun. Kuukaudessa se tekee 11 tuntia. Kahdessa 22 tuntia. Sen verran menetin palkallista aikaa pelkästään tammi-helmikuussa, kun en viitsinyt leimailla tai ottaa käytännöistä selvää. Olisi pitänyt siis ruksia kalenteria. Tuota kellokorttikalenteria. Järki sanoo, että käytännössä on jotain vikaa.
Tämä alkaa kuulostaa Benropelta, mutta roskapussit ovat viemättä. Aamulla on niin kiire bussiin, ettei ehdi kiertää takapihan kautta. Ei ne pari mitään, mutta nuo kuusi alkavat jo estää kulkemista. Onneksi osa niistä on lehtiä. Järki sanoo, ettei tuo niin iso homma ole, etteikö sitä voisi hoitaa. Käytäntö on rämettynyt.
Ihmettelettekö, että otin saldovapaata juuri tänään.
Kaapissa on puhelin. Vaihdoimme kolme vuotta sitten uuteen. Puhelinkoje pitäisi viedä pois, sillä siitä menee vuokraa pari euroa laskutusjaksossa. Järki sanoo, että puhelinkoje pitäisi viedä pois.
Keittiön pöydän vieressä on muovipussi. Siinä on kirjaston kirjoja. Ovat karhunneet. Taksamittari käy. Neljän viikon laina-aika ei aiheuta muistipiireissä pysyvää jälkeä. Kuukausi on helppo muistaa: uusi lainat kuukauden X-päivänä. En tiedä mikä kirjaston lainausohjelmiston teossa on niin vaikeaa, että laina-aika piti aikoinaan säätää juuri neljäksi viikoksi. Ennen se oli kuukausi. Jatkuvasti vaihtuvia eräpäiviä varten pitäisi perustaa oma kalenterinsa ja niin elämään taas tulee yksi kalenteri lisää. Kalenteri tuo dead linejä ja dead linet tekevät elämän entistä tylsemmäksi. Järki sanoo, että myöhästyneet lainat on hoidettava.
Keittiön pöydän anaboksin päällä on työhön liittyvä videokasetti. Työtoverillani ja minulla oli molemmilla vähän kiire ja siksi ongelmia jakaa yhden videokasetin käyttövuoroja. Emme omista menoistamme johtuen saaneet aikataulutetuksi eli ruksituksi kalenteriin yhteensopivia aikoja. Ratkaisimme ongelman kopioimalla kasetin. Pistin juuri kasetin koneeseen, mutta kopiointi oli totaalisesti epäonnistunut. Siispä dead line siirtyy huomiseksi, ja koska huomisia dead linejä oli muitakin, ne siirtyvät myöhemmäksi tai ainakin päivä pidemmäksi. Ohje: tärkeissä kopioinneissa aina uusi kasetti. Järki sanoo, että olisi pitänyt tarkistaa kopioinnin taso ajoissa.
Keittiön pöydän päällä on myös reseptilääke. Resepti pitäisi uusia, sillä se on ruksittu täyteen. Kolmen päivän annos on jäljellä ja jatkoa tarvitaan. Sitä varten pitäisi käydä työpaikkalääkärillä kaksi kertaa. Jätä lappu luukkuun ja hae se seuraavana päivänä. Mutta kun olisi muutakin asiaa lääkärille. Esimerkiksi pitäisi tarkistaa näkö - ajokortti pitää uusia. Se vaatisi lääkärin puhelinnumeron etsimisen, ajan varauksen tekemistä ja taas ruksitaan kalenteria, mennään ja jonotetaan. Järki sanoo, että ilman tätä reseptilääkettä ei ole hyvä olla.
Työpaikalla on kellokortti. Joku on päättänyt ohjelmoida sen siten, että jos ruokatuntileimaukset unohtuvat, laskennalliseksi ruokatunniksi tulee 1 tunti. Hyvä niin. Itse olen useinkin niin vauhdissa päivällä, että tuo leimaus, jolloin ruokatunniksi lasketaan vähimmillään puoli tuntia, unohtuu. Toisin sanoen päivinä, jolloin on niin kiire, ettei ehdi käydä syömässä eikä muista leimata, kellokortti nakuttaa puoli tuntia miinusta, vaikka juuri on tehty puoli tuntia plussaa. Semmoinen rämettää ihmisen sielun. Kuukaudessa se tekee 11 tuntia. Kahdessa 22 tuntia. Sen verran menetin palkallista aikaa pelkästään tammi-helmikuussa, kun en viitsinyt leimailla tai ottaa käytännöistä selvää. Olisi pitänyt siis ruksia kalenteria. Tuota kellokorttikalenteria. Järki sanoo, että käytännössä on jotain vikaa.
Tämä alkaa kuulostaa Benropelta, mutta roskapussit ovat viemättä. Aamulla on niin kiire bussiin, ettei ehdi kiertää takapihan kautta. Ei ne pari mitään, mutta nuo kuusi alkavat jo estää kulkemista. Onneksi osa niistä on lehtiä. Järki sanoo, ettei tuo niin iso homma ole, etteikö sitä voisi hoitaa. Käytäntö on rämettynyt.
Ihmettelettekö, että otin saldovapaata juuri tänään.
sunnuntai, syyskuuta 19, 2004
Standardimaiseman hiljaisuus
Tämän päivän Hesarissa (HS 19.9.04, D19) Matti Ripatti kehottaa ihmisiä käymään nettisivustolla, jossa on tarjolla kilpailu kirjoittajille:
"Suomalaiset äänimaisemat kaupungeissa ja maaseudulla ovat monivivahteisia. Kirjoita, missä on sinulle tärkeä äänimaisema, miksi se on sinulle tärkeä tai miksi olet kiinnittänyt siihen huomiota. Kuvauksen voit kirjoittaa omaperäisesti. Äänimaiseman merkittävyyteen voi liittyä henkilökohtaisia tai yhteisöllisiä näkökulmia. Vastauksesi voi pyrkiä kyseisen äänimaiseman säilyttämiseen jälkipolville tai se voi olla kirjoitus omakohtaisesta kokemuksesta. Voit kirjoittaa yksittäisestä äänestä ympäristössään tai yksittäisestä paikasta äänimaisemineen."
MR pääsee tästä pohtimaan myös median äänellistä vaikutusta:
"Sen myötä ihmisen kokemusmaailmaan on tullut ikään kuin aineeton äänimaisema, jolla ei sinänsä ole mitään yhteyttä siihen paikkaa, jossa se soi."
Ja myöhemmin:
"Olemme ehkä jo niin tottuneet lakkaamattomaan mekaaniseen ääneen, jota äänilevytkin ovat, ettemme edes ole tietoisia sen kaikkivallasta. Silti ihminen, niin mieli kuin ruumiskin, tarvitsee hiljaisuutta."
Itselläni se alkoi juuri äsken. Vaikka raollaan olevasta ikkunasta kuuluu pärinäpoikien kulkuvälineiden ja isoäänisesti hiljaisuutta rohmuttavien peltilehmien ammunta, on tietokoneen hurinan ääni ja näppäimistön kolke rauhoittavaa.
Maroon Fiven iskubiitit ja lapsen volina sen ympärillä on lakannut, Texasin Liz ei puhu yksikseen amerikanaksentillaan Pietarin matkaopas ja turisteille tarkoitettu kuvakirja kädessä, vaimo ei soita Sibeliuksen Valse Tristeä vieraallemme ja anna samalla ohjeita minulle siitä kuinka ruoka laitetaan tällä kertaa niin kuin se laitettiin silloin kerran aiemmin.
Nyt voi jopa kuulla miten omaa päätä särkee: se on parasta Jean Sibeliuksen toisen sinfonian kanssa, jonka teemaan olen mielistynyt niiden viime sotien aikaisten venäläisvankien kuvien vuoksi, jonka yhteyteen minä tuon kauneuden juuri nyt liitän.
Meripihkaan vivahtavalla toonauksella väritetty filmaus siitä, kuinka kaivoksen pohjalle talvella telttoihin majoitetut venäläisvangit nousevat louhoksesta ylös pitkänä rivistönä kuin Charlie Chaplinin Kultakuumessa tai Brasilian nykyisissä kultakaivoksissa ja taustalla soivat Sibeliuksen toisen sinfonian hienoimmat kaarrokset. Syysmyrskyisiä ajatuksia se herättää.
Vetäydyn hetkeksi sohvalle hiljaisine kuvineni ja äänineni.
"Suomalaiset äänimaisemat kaupungeissa ja maaseudulla ovat monivivahteisia. Kirjoita, missä on sinulle tärkeä äänimaisema, miksi se on sinulle tärkeä tai miksi olet kiinnittänyt siihen huomiota. Kuvauksen voit kirjoittaa omaperäisesti. Äänimaiseman merkittävyyteen voi liittyä henkilökohtaisia tai yhteisöllisiä näkökulmia. Vastauksesi voi pyrkiä kyseisen äänimaiseman säilyttämiseen jälkipolville tai se voi olla kirjoitus omakohtaisesta kokemuksesta. Voit kirjoittaa yksittäisestä äänestä ympäristössään tai yksittäisestä paikasta äänimaisemineen."
MR pääsee tästä pohtimaan myös median äänellistä vaikutusta:
"Sen myötä ihmisen kokemusmaailmaan on tullut ikään kuin aineeton äänimaisema, jolla ei sinänsä ole mitään yhteyttä siihen paikkaa, jossa se soi."
Ja myöhemmin:
"Olemme ehkä jo niin tottuneet lakkaamattomaan mekaaniseen ääneen, jota äänilevytkin ovat, ettemme edes ole tietoisia sen kaikkivallasta. Silti ihminen, niin mieli kuin ruumiskin, tarvitsee hiljaisuutta."
Itselläni se alkoi juuri äsken. Vaikka raollaan olevasta ikkunasta kuuluu pärinäpoikien kulkuvälineiden ja isoäänisesti hiljaisuutta rohmuttavien peltilehmien ammunta, on tietokoneen hurinan ääni ja näppäimistön kolke rauhoittavaa.
Maroon Fiven iskubiitit ja lapsen volina sen ympärillä on lakannut, Texasin Liz ei puhu yksikseen amerikanaksentillaan Pietarin matkaopas ja turisteille tarkoitettu kuvakirja kädessä, vaimo ei soita Sibeliuksen Valse Tristeä vieraallemme ja anna samalla ohjeita minulle siitä kuinka ruoka laitetaan tällä kertaa niin kuin se laitettiin silloin kerran aiemmin.
Nyt voi jopa kuulla miten omaa päätä särkee: se on parasta Jean Sibeliuksen toisen sinfonian kanssa, jonka teemaan olen mielistynyt niiden viime sotien aikaisten venäläisvankien kuvien vuoksi, jonka yhteyteen minä tuon kauneuden juuri nyt liitän.
Meripihkaan vivahtavalla toonauksella väritetty filmaus siitä, kuinka kaivoksen pohjalle talvella telttoihin majoitetut venäläisvangit nousevat louhoksesta ylös pitkänä rivistönä kuin Charlie Chaplinin Kultakuumessa tai Brasilian nykyisissä kultakaivoksissa ja taustalla soivat Sibeliuksen toisen sinfonian hienoimmat kaarrokset. Syysmyrskyisiä ajatuksia se herättää.
Vetäydyn hetkeksi sohvalle hiljaisine kuvineni ja äänineni.
perjantaina, syyskuuta 17, 2004
Sediksen elokuvablogi (mainos)
Elokuvablogini on sitten rantautunut myös Pinserin blogilistalle. Kirjoitan ja toimitan sinne jatkuvasti uusia ja vähän vanhempiakin tekstejäni elokuvista ja niiden tekijöistä, yksittäisistä elokuvista ja ryhmistä. [Nyt jopa linkit toimivat. Lauantai-aamun editori.]
Niinpä jotta elämänne elokuvien parissa olisi auvoisaa ja helppoa, tässä todellinen pikaratkaisu:
Nopeimmat 11 ovatkin jo ehtineet tilata, kiitos teille aktiivisuudestanne. Ehditte ennen kuin edes huomasin. Elokuvablogin sijoitus näyttää olevan tällä hetkellä vaatimattomasti 299:s, mutta näiden joukkoon se varmaankin päätyy.
Sillä onhan se niin, että Sediksen elokuvablogi kannattaa tilata ihan vain varmuuden vuoksi.
Niinpä jotta elämänne elokuvien parissa olisi auvoisaa ja helppoa, tässä todellinen pikaratkaisu:
Pamauta Sediksen elokuvablogi
Nopeimmat 11 ovatkin jo ehtineet tilata, kiitos teille aktiivisuudestanne. Ehditte ennen kuin edes huomasin. Elokuvablogin sijoitus näyttää olevan tällä hetkellä vaatimattomasti 299:s, mutta näiden joukkoon se varmaankin päätyy.
Sillä onhan se niin, että Sediksen elokuvablogi kannattaa tilata ihan vain varmuuden vuoksi.
Texas - Helsinki
Texasin murre alkaa jo soljua aika mukavasti, vaikka Liz oikookin ääntämyksiäni amerikankieliseksi jatkuvasti. Keskiviikkoiltana sain sitten häneltä puhelun klo 17. Sanoin, että olet sitten päässyt Amsterdamiin. "Ei, olen rautatieasemalla Helsingissä. Minulla on hyvä lentokarma."
Nielaisu. Kämppä on aivan hirveässä kunnossa ja on pyykkipäivä. Soitto kotiin. Vaimo oli ehdoton: "Pidättelet sitä sitten vaikka väkisin kaksi tuntia."
Niinpä sitten myöhästyin tapaamisesta Lizin kanssa tahallani 20 minuuttia ja istahdin pöytään niitä näitä juttelemaan. Hän oli jo jäänyt suustaan kiinni Asemaravintolassa (ent. Eliel) istuneen miehen kanssa, joka oli onnistunut olemaan aviossa Yhdysvalloissa joitakin vuosia ja omasi oikean murteen. Niinpä olin hiljaa ja annoin keskustelun katketa luonnollisin metodein ennen kuin aloimme lörpöttelyn. Puoleen tuntiin en saanut suunvuoroa ja kerrankin olin siitä mahdollisuudesta kiitollinen. Tauon tultua otin olutta ja Liz sai toisen punaviinilasillisen. Hyvä kunto, kun ajattelee hänen olleen hereillä edellisvuorokauden kokonaan ja tätäkin oli kulunut jo 18 tuntia. Mutta kohta haukotukset jo paljastivat, että lähdettävä on.
Otin alun perin asenteeksi sen, että en kerro Suomesta kaunisteltuja juttuja. Sanoin etten aio puhua totta, virallista tai vähemmän virallista, vaan heijastelen miespuolisen väestön enemmistön julkilausuttuja kantoja.
Olen siis esittämissäni mielipiteissäni harkitusti juntti: hän ymmärtää sarkasmini ja ironiani, vaikka tapani harrastaa kielipelejä englanniksi ei aina tuotakaan parasta mahdollista ymmärrysympäristöä. Hän on itse sarkastinen ja ironinen amerikkalaisuutta kohtaan, mutta juuri tästä piirteestä, siitä kuinka hän paradoksaalisesti Suomessa ollessaan edustaa Amerikkaa ja amerikkalaisuutta, aina väliin häntä muistutan. Se näkyy myös elämänkäytännöissä. Kun valtsikan fuksit leikkivät piirileikkejään eilen illalla, naapuripöytään tulleet tyttöset - terveisiä sille vaalealle - päästelivät suustaan vov-huutoja kun kuulivat Lizin olevan Teksasista. Eivät he sitä Peräseinäjoelle tekisi, ja kyse on kuitenkin melkein samasta asiasta.
Koska Liz on menossa Venäjälle, kerroin tietysti miten Venäjään ja venäläisiin täällä tavallisesti suhtaudutaan. Suomi ei ole mikään suvaitsevainen maa, kerroin, ja ulkomaalaisia on niin vähän, että etnishomogeenisiä ravintoloita ei ole vaikea löytää. Hänen oli se helppo uskoa katsoessaan ympärilleen. Olemme kuulemma kaikki saman näköisiä. "Tuota et sano minun naistuttavilleni", kielsin. Olemme keskustelleet paljon Venäjästä, Amerikan käytännöistä, ammattiyhdistysliikkeestä, politiikasta, mutta myös mauttomia sanaleikkejä ja -pelejä sekä nokkeluuksia on syljetty niin paljon peliin kuin mahdollista. Hän yrittää aina aloittaa ekologiasta, mutta silloin käyn pisteliääksi.
Torstai-iltana hän kävi katsomassa Albert Edelfeltin 150-vuotisjuhlanäyttelyn ja taidemaalarina hän kommentoi hienosti pahimpia mogia. Taiteilijan uralle yleispätevästi tapahtuvaa löystymistä - esimerkiksi muotokuvien vaatetuksessa ja interiöörissä - veden virtauksen suunnassa tehdyistä virheistä, valaistusvirheistä tai valon suuntaamisen esittämisessä tapahtuneista virheistä, käden kietoutumisessa tehdyistä virheistä. Keskustelimme pitkään tahallisten virheiden mahdollisuudesta, mutta ne voitiin sulkea helposti pois näissä tapauksissa. Yleisvaikutelma oli että Edelfelt on kansainvälisen tason maalari, jonka vaikutehistoria on tutkimisen arvoista.
Pizzan jälkeen oli aika käydä karaokessa. Lauleskelin hänelle poppia, rokkia ja tangoja - tangoklubit oli ainoa asia jonka hän Suomesta tiesi. Kun paukkuja alkoi kertyä siinä määrin, että minun oli lopetettava tämän aamuisen kokouksen vuoksi, hän päätti jäädä vielä pariksi tunniksi ystäväni Akin, englannin ja toivottavasti loppuvaiheissa olevan opiskelijan ja merkittävän kotimaisen karaokelaulajan (tiedän hänen lukevan tätä!) seuraan. Ihme kyllä Liz löysi tiensä asunnollemme, noudattaen annettua ohjeistusta juuri niin kuin paperille yksityiskohtaisesti piirsimme. Olen hyvä antamaan ohjeistusta.
Koska kertaus on opintojen äiti, palaamme tänään ainakin hetkeksi karaoken pariin. Ehkä jo ennen neljää Jonesissa.
Nielaisu. Kämppä on aivan hirveässä kunnossa ja on pyykkipäivä. Soitto kotiin. Vaimo oli ehdoton: "Pidättelet sitä sitten vaikka väkisin kaksi tuntia."
Niinpä sitten myöhästyin tapaamisesta Lizin kanssa tahallani 20 minuuttia ja istahdin pöytään niitä näitä juttelemaan. Hän oli jo jäänyt suustaan kiinni Asemaravintolassa (ent. Eliel) istuneen miehen kanssa, joka oli onnistunut olemaan aviossa Yhdysvalloissa joitakin vuosia ja omasi oikean murteen. Niinpä olin hiljaa ja annoin keskustelun katketa luonnollisin metodein ennen kuin aloimme lörpöttelyn. Puoleen tuntiin en saanut suunvuoroa ja kerrankin olin siitä mahdollisuudesta kiitollinen. Tauon tultua otin olutta ja Liz sai toisen punaviinilasillisen. Hyvä kunto, kun ajattelee hänen olleen hereillä edellisvuorokauden kokonaan ja tätäkin oli kulunut jo 18 tuntia. Mutta kohta haukotukset jo paljastivat, että lähdettävä on.
Otin alun perin asenteeksi sen, että en kerro Suomesta kaunisteltuja juttuja. Sanoin etten aio puhua totta, virallista tai vähemmän virallista, vaan heijastelen miespuolisen väestön enemmistön julkilausuttuja kantoja.
Olen siis esittämissäni mielipiteissäni harkitusti juntti: hän ymmärtää sarkasmini ja ironiani, vaikka tapani harrastaa kielipelejä englanniksi ei aina tuotakaan parasta mahdollista ymmärrysympäristöä. Hän on itse sarkastinen ja ironinen amerikkalaisuutta kohtaan, mutta juuri tästä piirteestä, siitä kuinka hän paradoksaalisesti Suomessa ollessaan edustaa Amerikkaa ja amerikkalaisuutta, aina väliin häntä muistutan. Se näkyy myös elämänkäytännöissä. Kun valtsikan fuksit leikkivät piirileikkejään eilen illalla, naapuripöytään tulleet tyttöset - terveisiä sille vaalealle - päästelivät suustaan vov-huutoja kun kuulivat Lizin olevan Teksasista. Eivät he sitä Peräseinäjoelle tekisi, ja kyse on kuitenkin melkein samasta asiasta.
Koska Liz on menossa Venäjälle, kerroin tietysti miten Venäjään ja venäläisiin täällä tavallisesti suhtaudutaan. Suomi ei ole mikään suvaitsevainen maa, kerroin, ja ulkomaalaisia on niin vähän, että etnishomogeenisiä ravintoloita ei ole vaikea löytää. Hänen oli se helppo uskoa katsoessaan ympärilleen. Olemme kuulemma kaikki saman näköisiä. "Tuota et sano minun naistuttavilleni", kielsin. Olemme keskustelleet paljon Venäjästä, Amerikan käytännöistä, ammattiyhdistysliikkeestä, politiikasta, mutta myös mauttomia sanaleikkejä ja -pelejä sekä nokkeluuksia on syljetty niin paljon peliin kuin mahdollista. Hän yrittää aina aloittaa ekologiasta, mutta silloin käyn pisteliääksi.
Torstai-iltana hän kävi katsomassa Albert Edelfeltin 150-vuotisjuhlanäyttelyn ja taidemaalarina hän kommentoi hienosti pahimpia mogia. Taiteilijan uralle yleispätevästi tapahtuvaa löystymistä - esimerkiksi muotokuvien vaatetuksessa ja interiöörissä - veden virtauksen suunnassa tehdyistä virheistä, valaistusvirheistä tai valon suuntaamisen esittämisessä tapahtuneista virheistä, käden kietoutumisessa tehdyistä virheistä. Keskustelimme pitkään tahallisten virheiden mahdollisuudesta, mutta ne voitiin sulkea helposti pois näissä tapauksissa. Yleisvaikutelma oli että Edelfelt on kansainvälisen tason maalari, jonka vaikutehistoria on tutkimisen arvoista.
Pizzan jälkeen oli aika käydä karaokessa. Lauleskelin hänelle poppia, rokkia ja tangoja - tangoklubit oli ainoa asia jonka hän Suomesta tiesi. Kun paukkuja alkoi kertyä siinä määrin, että minun oli lopetettava tämän aamuisen kokouksen vuoksi, hän päätti jäädä vielä pariksi tunniksi ystäväni Akin, englannin ja toivottavasti loppuvaiheissa olevan opiskelijan ja merkittävän kotimaisen karaokelaulajan (tiedän hänen lukevan tätä!) seuraan. Ihme kyllä Liz löysi tiensä asunnollemme, noudattaen annettua ohjeistusta juuri niin kuin paperille yksityiskohtaisesti piirsimme. Olen hyvä antamaan ohjeistusta.
Koska kertaus on opintojen äiti, palaamme tänään ainakin hetkeksi karaoken pariin. Ehkä jo ennen neljää Jonesissa.
tiistaina, syyskuuta 14, 2004
Suunnitelmien muutos
Ystäväni Liz mailasi lähtevänsä Texasista ennen hurrikaania. Hän lentääkin jo tänään Amsterdamiin, josta etsii lentoa huomenna Suomeen. "I must go now as the storm will cause flight delays, cancellations, and general havoc."
Okei. Mitäs siitä seuraa... Siivousaikaa jää kaksi päivää vähemmän... Pitäisi olla itse hurrikaani jos tässä ehtii... Voihan luonnonvoimat!
Tässäpä muutamia Ivan-linkkejä:
Floridan turistit pakenevat
Länsi-Kuuba ja Jukatan - ei kuolleita, tuuli 155 mph.
Ivan Hurrikaanin matka sääkartalla Yhdysvaltain hurrikaanikeskuksesta.
Kolme hurrikaania ja trooppinen myrsky on tämän hetken tilanne tuolla toisella puolen maapalloa.
Okei. Mitäs siitä seuraa... Siivousaikaa jää kaksi päivää vähemmän... Pitäisi olla itse hurrikaani jos tässä ehtii... Voihan luonnonvoimat!
Tässäpä muutamia Ivan-linkkejä:
Floridan turistit pakenevat
Länsi-Kuuba ja Jukatan - ei kuolleita, tuuli 155 mph.
Ivan Hurrikaanin matka sääkartalla Yhdysvaltain hurrikaanikeskuksesta.
Kolme hurrikaania ja trooppinen myrsky on tämän hetken tilanne tuolla toisella puolen maapalloa.
Näin meillä, entäs muualla?
Seuraavan kirjan eka luku alkaa olla valmis. 35 liuskaa parista varhaisimmasta matkailuelokuvasta Suomessa (Finland, 1911 ja Finlandia, 1922). Kuvien kanssa ihan riittävä suoritus. Huomasin kyllä että aiheesta, matkailuelokuvasta, saisi helposti kokonaisen kirjankin. Ja niin luultavasti myös muista viidestä-kuudesta kirjan luvusta. Pitäisi oikeastaan olla iloinen, kun osaa tiivistää. Ilta sujuu lapsen hoidossa eli blogatessa. Vaimo on kaupunginmuseon näyttelyn avajaisissa, jossa sampanjalasikäsi ei saa täristä.
Ainoa ongelma päivän askareissa oli ettei tuo kirjan luvun väsääminen ollut sitä mitä tänään piti tehdä. Piti tehdä Pariisin puhetta, sillä matkaan sinne on aikaa enää kaksi viikkoa, ja perjantaina saan muutamaksi päiväksi vieraita Texasista eikä silloin mitään puheita kirjoitella muutamaan päivään.
Tai ehkä saan, sillä tämän päivän viestissä Liz kirjoitti: "I have been watching hurricane Ivan approaching the Gulf of Mexico, the shoreline upon which I live. At this time, it is expected to make landfall on Wednesday/Thursday somewhere on Florida's Western coast. These are the two days I had planned to fly out, so my plans may be disrupted by adverse flying conditions or heavy passenger loads due to people fleeing the storm. All I can do is prepare my home for a possible hurricane, watch the weather forecasts, and monitor the flight loads."
Joten elämme luonnon armoilla. Loppujen lopuksi.
Tapasin Lizin aikoinaan Washington D.C.:ssä. Olin ajatellut mennä katsomaan Washington Capitolsin peliä, mutta jäljellä olevien lippujen hinnat, 80$, oli vähän liikaa budjetilleni. Menin samalla rahalla katsomaan peliä Harry's Bar -nimiseen paikkaan, jossa baaritiskin yllä oli riittävän monta televisiota matsin seuraamiseen. Kupittelin olutta naapurikorttelissa FBI:n agenttina työskentelevän miehen kanssa, mutta kun hän lähti Capitol Hillin taakse siihen Hawks and Doves (tai jotain sellaista)-kapakkiin, jossa West Wing -sarjaakin kuvattiin, enkä lähtenyt mukaan, hän esitteli naapurin, joka oli kuulemma hyvä suustaan ja jutteleva ihminen.
Ja niin olikin. Kiersimme pari päivää museoita, puhuimme politiikkaa - hän on amerikan vihreiden aktivisti ihan johtotasolla - ja teimme löyhät treffit tulevaisuuteen, mutta vasta nyt, kaksi vuotta myöhemmin, saimme satunnaisen e-mailiston pelaamaan. Ja nyt hän sitten päätti tulla käymään Suomessa ja varmaankin ennen muuta Pietarissa ja sen Eremitaasissa.
Hieno homma. Jos ei hurrikaani yllätä.
Ainoa ongelma päivän askareissa oli ettei tuo kirjan luvun väsääminen ollut sitä mitä tänään piti tehdä. Piti tehdä Pariisin puhetta, sillä matkaan sinne on aikaa enää kaksi viikkoa, ja perjantaina saan muutamaksi päiväksi vieraita Texasista eikä silloin mitään puheita kirjoitella muutamaan päivään.
Tai ehkä saan, sillä tämän päivän viestissä Liz kirjoitti: "I have been watching hurricane Ivan approaching the Gulf of Mexico, the shoreline upon which I live. At this time, it is expected to make landfall on Wednesday/Thursday somewhere on Florida's Western coast. These are the two days I had planned to fly out, so my plans may be disrupted by adverse flying conditions or heavy passenger loads due to people fleeing the storm. All I can do is prepare my home for a possible hurricane, watch the weather forecasts, and monitor the flight loads."
Joten elämme luonnon armoilla. Loppujen lopuksi.
Tapasin Lizin aikoinaan Washington D.C.:ssä. Olin ajatellut mennä katsomaan Washington Capitolsin peliä, mutta jäljellä olevien lippujen hinnat, 80$, oli vähän liikaa budjetilleni. Menin samalla rahalla katsomaan peliä Harry's Bar -nimiseen paikkaan, jossa baaritiskin yllä oli riittävän monta televisiota matsin seuraamiseen. Kupittelin olutta naapurikorttelissa FBI:n agenttina työskentelevän miehen kanssa, mutta kun hän lähti Capitol Hillin taakse siihen Hawks and Doves (tai jotain sellaista)-kapakkiin, jossa West Wing -sarjaakin kuvattiin, enkä lähtenyt mukaan, hän esitteli naapurin, joka oli kuulemma hyvä suustaan ja jutteleva ihminen.
Ja niin olikin. Kiersimme pari päivää museoita, puhuimme politiikkaa - hän on amerikan vihreiden aktivisti ihan johtotasolla - ja teimme löyhät treffit tulevaisuuteen, mutta vasta nyt, kaksi vuotta myöhemmin, saimme satunnaisen e-mailiston pelaamaan. Ja nyt hän sitten päätti tulla käymään Suomessa ja varmaankin ennen muuta Pietarissa ja sen Eremitaasissa.
Hieno homma. Jos ei hurrikaani yllätä.
maanantaina, syyskuuta 13, 2004
Sedis Blog Inc. tiedottaa
Maanantai-aamuna Sedis Zedis istui hämmentyneenä Sedis Blogin Inc.:in vasta hankitussa avomaisemakonttorissa. Yksin hänen oli tuijotettava pilvenpiirtäjän huipulta yli harmaan Helsingin, oman kaupunkinsa, jonka rinnalla Tampere oli Köyliönjärvi vain ja Turku merisairas ruotsalaiskaupunki. Lasinen pilvenpiirtäjä sinkoili taivaaseen valonsäteitä, jotka toimivat yksinäisten merimiesten lohtuna heidän viedessä jättiläismäisiä öljylastejaan Pietarin dieselhirmuille.
Saarillaan majailevat yksinäiset harmaamerikarhut polttelivat iltaisin piippuaan miettiväisinä katse horisonttiin viritettynä nähdäkseen edes pilkahduksen Sedis Blog Inc.:in tornitalon loisteesta, ja varsinkin sen ylimmästä kerroksesta, jossa valo ei koskaan, ei koskaan sammunut hetkeksikään. Jokainen sen nähnyt tiesi, että Sedis Zedis valvoi, kun kansalaiset painoivat päänsä pieluksiin New Yorkissa, Pariisissa ja Wienissä. Sedis Blog Inc ei toivonut sotaa ja siksi se oli saatava pian loppumaan, maksoi mitä maksoi.
Kukaan ei ollut ilmestynyt paikalle Sedis Blog Inc.:n strategiakokoukseen, vaikka alhaalla tihkusateessa vilkkuivat satojen mutteriveneiden tukevat tuhdot. Sedis Blog oli romahtanut yleislakon tunnelmiin. Sedis Zedis mietti Urho Kaleva Kekkosta, jolla oli varmaan virkaan astuessaan 1956 ollut samanlaisia tuntemuksia.
Ne tuntemukset olivat tulleet kipeiksi shaahinvastaisissa mielenosoituksissa, kun Sedis Zediksen nahkaan iskeytyneet Nokian kumipamput olivat opettaneet kansainvälisen politiikan alkeita.
Kovimmilta lyönnit olivat tuntuineet silloin kun harmaapukuinen Supon mies, myöhempi salakuuntelusta kärähtänyt juristinplanttu, oli silponut kylkiluita opiskelutoverinsa poplarin alta kiloisella kumimöykyllään. Taiston tiimellyksessä vaihdetut kiihkeät katseet kuitenkin kertoivat, että kyse oli paradoksaalisesta taistelukumppanuudesta, jossa molemmilla oli brechtiläinen puolensa. Supotoverin tyttöystävän viettely seuraavassa juristikerhon kokouksessa oli riittänyt sovittamaan pahimmat fyysiset vammat.
Seuraavassa mielenosoituksessa pampunlyönnit olivat olleet vieläkin kovempia, mutta Vietnam-mielenosoituksissa hän osasi jo puolustaa itseään ja naistensa kunniaa ja ymmärsi salaa tölväistä kapitalistien agentteja kipeästi kainaloon ruuvimeisselillä.
Väkivalta ei ollut kuitenkaan lopullinen sanoma eikä terroriin ollut toveripäätöksellä aihetta. 1970-luvun alun yhteisrintamassa telakkatyöläisten kanssa solidaarisuuden sanoma oli vakiintunut jo vankaksi marxilaisleniniläisin sanakääntein vahvistetuksi yksimielisyydeksi, vaikka Tiedonantajaa hän ei koskaan tilannutkaan. Toverit olivat kuitenkin maksaneet ajoittaiset vapputervehdykset häneltä lupaa pyytämättä.
Protesteihin ei ollut varaa, sillä hänessä ei asunut pientä Ben Zyskowiczia edes noina kauhun vuosina, jolloin Leningradin ja Helsingin välillä risteilevät junat uhkuivat vallankumousta, tuhoa ja muuta untergangia.
Seinälle ripustetut Stalinin, Zedong Maon ja Lev Trotskin kuvat oli nyt piilotettu Sedis Blog Inc:n ylimmän kerroksen suurimpaan vaatekaappiin. Sieltä hän kaivoi ne yksinäisinä hetkinä esille muistaakseen sen mistä oli lähtenyt ja mihin tullut.
Samasta kaapista löytyvä KGB:n upseerin asu oli käynyt pieneksi, mutta niin oli rippipukukin, jota hän ei lopulta koskaan tarvinnut, sillä kaksosettomat ja yli 500 hehtaarin talon ainoat tytöt olivat loppuneet kesken, ennen kuin matka rippileirille oli valmis. Siksi hän oli murtautunut irti maaseudun ilmapiiristä ja tullut haistelemaan kaupunkilaisilmaa ja atmosfääriä, jossa vallankumous kukki kuin lenkkimakkara 250 asteen uunissa.
Aamun yksinäiset hetket Sedis Zedis käytti kuunnellen puhelinvastaajan viestejä aina uudestaan. Se oli surullista kuultavaa: "Osaamisalue ykkönen täällä. HKL lakkoilee ja polkupyöräni Sedis-ketjut olivat poissa paikoiltaan. Naapurin kakarat veikkaisin yksi risti kaksi. Menen siihen hampurilaisleffaan ja käyn varmaan syömässä jonkun hampurilaisen sen jälkeen." "Osaamisalue kakkonen täällä. HKL lakkoilee ja täällä Itä-Helsingissä sataa. Jos sade lakkaa, menen Mogadishu Streetille palloileen, jos vaikka tulis joitain huumori-idiksiä, eiköhän sieltä jonkun falafelin saa repäistyä, vaikka siinä onkin vitsit vähissä, kuten sä kätsynä ajattelijana tiedät." "Osaamisalue kolmonen täällä. HKL lakkoilee enkä tapaa ketään. Otan lounaaksi HK:n sinisen, jos vaikka siitä sais jotain ihmissuhdeajatuksia." "Osaamisalue nelonen ilmoittautuu poissaolevana. Ei tästä taksien muodostamasta ruuhkassa pääse eteenpäin, joten käännän keulan. Mutta älä ota tätä henkilökohtaisesti tai poliittisesti, kulta." "Kulta hei, osaamisalue kotipesä täällä. Älä toivokaan mitään sapuskaa illalla kotona. Tiskaa astiat. Jos mä en mahdu ruuhkabussiin, mä ootan aamukolmeen ja tuun ku tuun. Muistathan viedä roskat ja siivota jälkes." "Ai tää meni vastaajalle? Sun oma lapses täällä. Mä en tuu illaks kotiin ennen kuin askartelukerho on loppu enkä ehdi varmaan sittenkään heti. Enkä syö mitään kun oot niin pihi. En siivoo tällä viikolla. Ja katon Tom ja Jerryn iltauutisten aikaan oli sulla telkkarissa vaikka mikä matsi käynnissä hyvänsä. Eikä mitään vastalauseita. Mä teen mitä haluan. Viitsitsä panna mun possuun pari euroo, mut sit mä kyllä tartten uuden vasaran, kun sillä entisellä on niin huono kalauttaa possu palasix…"
Ja niin edelleen. Sedis Zedis painoi päänsä käsien väliin. Ei päivän huippuhetkeä, viihtyisää kollektiivilounasta tai edes ikuista kahvitaukoa... Eikä päivän blogia siis tule.
Tämä toimisto on rappiolla, hän ajatteli. On käytävä käsiksi pöytälaatikkoon, Sedis Zedis päätti ja avasi teakpuisen piirongin salalokeron. Päällimmäisenä oli mustanpunaiselle alustalle painettu edellisen strategiakokouksen pöytäkirja. Siinä kaikki osaamisalueet, elokuva, huumori, ihmissuhteet ja henkkoht. paljastusblogisegmentit saivat selkeän strategisen ilmaisunsa, mutta mitä oli tapahtunut käytännössä. Ei paljon mitään. Ei ole tämäkään blogitoimisto niin kuin ennen. Kulissit olivat komeat, mutta Potjomkin vieköön, se ei nykyaikana riitä. Pitää olla sisältöä.
Pitäisiköhän tälle Sedis Blogin looserijengille antaa potkut, Sedis Zedis pohti vastuuntuntoisen yrittäjän lailla. Mitä osakkeenomistajatkin ajattelevat? hän mietti raskain mielin ja huomasi kuin vanhasta tottumuksesta kaivelevansa perstaskusta lompakkoaan. Mieli teki palata vanhaan johtamismenetelmään: huutoa, ärjyntää, raippaa ja sihteerille tulppaanipehko. Mutta toki liikkeenjohtostrategioita on muitakin. Ehkä tämän yksinäisen filosofisen hetken voisi käyttää uusien, rankkojen ideoiden kehittelyyn.
Siitä poliittisesta blogista on kyllä viime aikoina kohuttu niin paljon, että sitä voisi yrittää panna vireille, Sedis Zedis saneli näpsäkkään kämmentietokoneeseensa, joka muutti äänen xml:ksi. Osaamiskeskusten on kaikkien politisoiduttava. Suomi tarvitsee todellisen poliittisen blogin. Kohta ovat kunnallisvaalit. Presidentinvaaleista keskustellaan. Ihmisten, demokraattisten kansalaisten on saatava tietää, äänestääkö kansalaisjournalisti nro 1 Sedis Blog vaaleissa, kannattaako hän taspres Tarja Halosen jatkokautta, mitä mieltä hän on Darfurin ja Ossetian verilöylyistä, tukeeko hän terrorisminvastaista sotaa kaikin keinoin ja kääntyykö hän lopulta henkilökohtaisesti Dzon Kerryn vai George Dabljuun puoleen ratkaistessaan sen, saavatko väsyneet äidit kiikuttaa ylimääräiset kakaransa solidaaristavaan päivähoitoon, jossa väsyneet hoitajat kansalaiskasvattavat heidät kiroileviksi Tony Halmeen äänestäjiksi. Pitäisikö raipparangaistus ottaa takaisin kouluun, kun kymmenet jälki-istunnot eivät ekaluokkaisia palauta kurinpitokomppanian vaatimusten tasolle. Onko tänne rakennettava uimahalli, silta vai kirjasto. Miten yksityisautoilijat saadaan kunnioittamaan liikennesääntöjä?
Mistä kaikesta Sedis Blog oli jäänyt paitsi, kun se ei ollut keksinyt tätä. Hän voisi sanoa painavan mielipiteensä kaikesta tästä. Se on kansalaisjournalismia. Se on demokratiaa. Se on Sedis-mielipidevaltaa!
Mahtavaa, Sedis Zedis ajatteli. Tällaisia yleislakkoja pitäisi saada lisää. Se on kuin mustikkapiirakka näiden mansikoiden keskellä. Työntekijöille tilatun kakun päälle oli piirretty suunnaton Leninin pää, jossa silmät olivat mansikoita ja suu mustikassa. Sedis Blog oli neljä kuukautta vanha juuri tänään.
Saarillaan majailevat yksinäiset harmaamerikarhut polttelivat iltaisin piippuaan miettiväisinä katse horisonttiin viritettynä nähdäkseen edes pilkahduksen Sedis Blog Inc.:in tornitalon loisteesta, ja varsinkin sen ylimmästä kerroksesta, jossa valo ei koskaan, ei koskaan sammunut hetkeksikään. Jokainen sen nähnyt tiesi, että Sedis Zedis valvoi, kun kansalaiset painoivat päänsä pieluksiin New Yorkissa, Pariisissa ja Wienissä. Sedis Blog Inc ei toivonut sotaa ja siksi se oli saatava pian loppumaan, maksoi mitä maksoi.
Kukaan ei ollut ilmestynyt paikalle Sedis Blog Inc.:n strategiakokoukseen, vaikka alhaalla tihkusateessa vilkkuivat satojen mutteriveneiden tukevat tuhdot. Sedis Blog oli romahtanut yleislakon tunnelmiin. Sedis Zedis mietti Urho Kaleva Kekkosta, jolla oli varmaan virkaan astuessaan 1956 ollut samanlaisia tuntemuksia.
Ne tuntemukset olivat tulleet kipeiksi shaahinvastaisissa mielenosoituksissa, kun Sedis Zediksen nahkaan iskeytyneet Nokian kumipamput olivat opettaneet kansainvälisen politiikan alkeita.
Kovimmilta lyönnit olivat tuntuineet silloin kun harmaapukuinen Supon mies, myöhempi salakuuntelusta kärähtänyt juristinplanttu, oli silponut kylkiluita opiskelutoverinsa poplarin alta kiloisella kumimöykyllään. Taiston tiimellyksessä vaihdetut kiihkeät katseet kuitenkin kertoivat, että kyse oli paradoksaalisesta taistelukumppanuudesta, jossa molemmilla oli brechtiläinen puolensa. Supotoverin tyttöystävän viettely seuraavassa juristikerhon kokouksessa oli riittänyt sovittamaan pahimmat fyysiset vammat.
Seuraavassa mielenosoituksessa pampunlyönnit olivat olleet vieläkin kovempia, mutta Vietnam-mielenosoituksissa hän osasi jo puolustaa itseään ja naistensa kunniaa ja ymmärsi salaa tölväistä kapitalistien agentteja kipeästi kainaloon ruuvimeisselillä.
Väkivalta ei ollut kuitenkaan lopullinen sanoma eikä terroriin ollut toveripäätöksellä aihetta. 1970-luvun alun yhteisrintamassa telakkatyöläisten kanssa solidaarisuuden sanoma oli vakiintunut jo vankaksi marxilaisleniniläisin sanakääntein vahvistetuksi yksimielisyydeksi, vaikka Tiedonantajaa hän ei koskaan tilannutkaan. Toverit olivat kuitenkin maksaneet ajoittaiset vapputervehdykset häneltä lupaa pyytämättä.
Protesteihin ei ollut varaa, sillä hänessä ei asunut pientä Ben Zyskowiczia edes noina kauhun vuosina, jolloin Leningradin ja Helsingin välillä risteilevät junat uhkuivat vallankumousta, tuhoa ja muuta untergangia.
Seinälle ripustetut Stalinin, Zedong Maon ja Lev Trotskin kuvat oli nyt piilotettu Sedis Blog Inc:n ylimmän kerroksen suurimpaan vaatekaappiin. Sieltä hän kaivoi ne yksinäisinä hetkinä esille muistaakseen sen mistä oli lähtenyt ja mihin tullut.
Samasta kaapista löytyvä KGB:n upseerin asu oli käynyt pieneksi, mutta niin oli rippipukukin, jota hän ei lopulta koskaan tarvinnut, sillä kaksosettomat ja yli 500 hehtaarin talon ainoat tytöt olivat loppuneet kesken, ennen kuin matka rippileirille oli valmis. Siksi hän oli murtautunut irti maaseudun ilmapiiristä ja tullut haistelemaan kaupunkilaisilmaa ja atmosfääriä, jossa vallankumous kukki kuin lenkkimakkara 250 asteen uunissa.
Aamun yksinäiset hetket Sedis Zedis käytti kuunnellen puhelinvastaajan viestejä aina uudestaan. Se oli surullista kuultavaa: "Osaamisalue ykkönen täällä. HKL lakkoilee ja polkupyöräni Sedis-ketjut olivat poissa paikoiltaan. Naapurin kakarat veikkaisin yksi risti kaksi. Menen siihen hampurilaisleffaan ja käyn varmaan syömässä jonkun hampurilaisen sen jälkeen." "Osaamisalue kakkonen täällä. HKL lakkoilee ja täällä Itä-Helsingissä sataa. Jos sade lakkaa, menen Mogadishu Streetille palloileen, jos vaikka tulis joitain huumori-idiksiä, eiköhän sieltä jonkun falafelin saa repäistyä, vaikka siinä onkin vitsit vähissä, kuten sä kätsynä ajattelijana tiedät." "Osaamisalue kolmonen täällä. HKL lakkoilee enkä tapaa ketään. Otan lounaaksi HK:n sinisen, jos vaikka siitä sais jotain ihmissuhdeajatuksia." "Osaamisalue nelonen ilmoittautuu poissaolevana. Ei tästä taksien muodostamasta ruuhkassa pääse eteenpäin, joten käännän keulan. Mutta älä ota tätä henkilökohtaisesti tai poliittisesti, kulta." "Kulta hei, osaamisalue kotipesä täällä. Älä toivokaan mitään sapuskaa illalla kotona. Tiskaa astiat. Jos mä en mahdu ruuhkabussiin, mä ootan aamukolmeen ja tuun ku tuun. Muistathan viedä roskat ja siivota jälkes." "Ai tää meni vastaajalle? Sun oma lapses täällä. Mä en tuu illaks kotiin ennen kuin askartelukerho on loppu enkä ehdi varmaan sittenkään heti. Enkä syö mitään kun oot niin pihi. En siivoo tällä viikolla. Ja katon Tom ja Jerryn iltauutisten aikaan oli sulla telkkarissa vaikka mikä matsi käynnissä hyvänsä. Eikä mitään vastalauseita. Mä teen mitä haluan. Viitsitsä panna mun possuun pari euroo, mut sit mä kyllä tartten uuden vasaran, kun sillä entisellä on niin huono kalauttaa possu palasix…"
Ja niin edelleen. Sedis Zedis painoi päänsä käsien väliin. Ei päivän huippuhetkeä, viihtyisää kollektiivilounasta tai edes ikuista kahvitaukoa... Eikä päivän blogia siis tule.
Tämä toimisto on rappiolla, hän ajatteli. On käytävä käsiksi pöytälaatikkoon, Sedis Zedis päätti ja avasi teakpuisen piirongin salalokeron. Päällimmäisenä oli mustanpunaiselle alustalle painettu edellisen strategiakokouksen pöytäkirja. Siinä kaikki osaamisalueet, elokuva, huumori, ihmissuhteet ja henkkoht. paljastusblogisegmentit saivat selkeän strategisen ilmaisunsa, mutta mitä oli tapahtunut käytännössä. Ei paljon mitään. Ei ole tämäkään blogitoimisto niin kuin ennen. Kulissit olivat komeat, mutta Potjomkin vieköön, se ei nykyaikana riitä. Pitää olla sisältöä.
Pitäisiköhän tälle Sedis Blogin looserijengille antaa potkut, Sedis Zedis pohti vastuuntuntoisen yrittäjän lailla. Mitä osakkeenomistajatkin ajattelevat? hän mietti raskain mielin ja huomasi kuin vanhasta tottumuksesta kaivelevansa perstaskusta lompakkoaan. Mieli teki palata vanhaan johtamismenetelmään: huutoa, ärjyntää, raippaa ja sihteerille tulppaanipehko. Mutta toki liikkeenjohtostrategioita on muitakin. Ehkä tämän yksinäisen filosofisen hetken voisi käyttää uusien, rankkojen ideoiden kehittelyyn.
Siitä poliittisesta blogista on kyllä viime aikoina kohuttu niin paljon, että sitä voisi yrittää panna vireille, Sedis Zedis saneli näpsäkkään kämmentietokoneeseensa, joka muutti äänen xml:ksi. Osaamiskeskusten on kaikkien politisoiduttava. Suomi tarvitsee todellisen poliittisen blogin. Kohta ovat kunnallisvaalit. Presidentinvaaleista keskustellaan. Ihmisten, demokraattisten kansalaisten on saatava tietää, äänestääkö kansalaisjournalisti nro 1 Sedis Blog vaaleissa, kannattaako hän taspres Tarja Halosen jatkokautta, mitä mieltä hän on Darfurin ja Ossetian verilöylyistä, tukeeko hän terrorisminvastaista sotaa kaikin keinoin ja kääntyykö hän lopulta henkilökohtaisesti Dzon Kerryn vai George Dabljuun puoleen ratkaistessaan sen, saavatko väsyneet äidit kiikuttaa ylimääräiset kakaransa solidaaristavaan päivähoitoon, jossa väsyneet hoitajat kansalaiskasvattavat heidät kiroileviksi Tony Halmeen äänestäjiksi. Pitäisikö raipparangaistus ottaa takaisin kouluun, kun kymmenet jälki-istunnot eivät ekaluokkaisia palauta kurinpitokomppanian vaatimusten tasolle. Onko tänne rakennettava uimahalli, silta vai kirjasto. Miten yksityisautoilijat saadaan kunnioittamaan liikennesääntöjä?
Mistä kaikesta Sedis Blog oli jäänyt paitsi, kun se ei ollut keksinyt tätä. Hän voisi sanoa painavan mielipiteensä kaikesta tästä. Se on kansalaisjournalismia. Se on demokratiaa. Se on Sedis-mielipidevaltaa!
Mahtavaa, Sedis Zedis ajatteli. Tällaisia yleislakkoja pitäisi saada lisää. Se on kuin mustikkapiirakka näiden mansikoiden keskellä. Työntekijöille tilatun kakun päälle oli piirretty suunnaton Leninin pää, jossa silmät olivat mansikoita ja suu mustikassa. Sedis Blog oli neljä kuukautta vanha juuri tänään.
Maanantai-aamun lista
SchizoBlog rakentaa tunnetusti vakio-ohjelmistonaan sunnuntailistaa. Se suuntautuu menneisyyteen, ja kirjaa tehtyjä asioita: "katson töihin tehtyihin" voisi olla sen motto. Minä katson vääjäämättömästi dynaamiseen tulevaisuuteeni maanantailistallani.
* Selitä työpaikallesi puhelimitse asuvasi Itä-Helsingissä.
* Kerro olevasi bussilakkoalueen ytimessä.
* Kerro televisiossa sanotun, että paha ruuhka alkaa juuri nyt Herttoniemestä.
* Kerro kuinka pitkään perheenjäsenet matkasivat töihin märässä ja kylmässä.
* Kerro kuinka paljon otit töitä kotiin jo perjantaina ennakoituasi tilanteen.
* Luettele näitä töitä puhelimessa kunnes toisessa päässä kyllästytään.
* Kun toisessa päässä on kyllästytty, jatka vielä vähän.
* Näyttele työn orjaa, sillä se sinulla on edessäsi tänäänkin.
* Laske luuri ja tartu lapion varteen.
* Muista: Trala-lal-lal-lal-lal-laa. [Korvissa työnjohdon huuto: "Lapiot heilumaan pojat. Näytetään naapuriojan kaivajille närhen tuikuttimet."]
* Selitä työpaikallesi puhelimitse asuvasi Itä-Helsingissä.
* Kerro olevasi bussilakkoalueen ytimessä.
* Kerro televisiossa sanotun, että paha ruuhka alkaa juuri nyt Herttoniemestä.
* Kerro kuinka pitkään perheenjäsenet matkasivat töihin märässä ja kylmässä.
* Kerro kuinka paljon otit töitä kotiin jo perjantaina ennakoituasi tilanteen.
* Luettele näitä töitä puhelimessa kunnes toisessa päässä kyllästytään.
* Kun toisessa päässä on kyllästytty, jatka vielä vähän.
* Näyttele työn orjaa, sillä se sinulla on edessäsi tänäänkin.
* Laske luuri ja tartu lapion varteen.
* Muista: Trala-lal-lal-lal-lal-laa. [Korvissa työnjohdon huuto: "Lapiot heilumaan pojat. Näytetään naapuriojan kaivajille närhen tuikuttimet."]
sunnuntai, syyskuuta 12, 2004
Artikkelin luonnostelua
Kauhufilmien filosofisia ulottuvuuksia etsiessäni törmäsin (pitkästä aikaa) sivustoon Film-Philosophy, jossa on kootusti erilaisia elokuvan ja filosofian suhdetta käsitteleviä linkkejä esittelevin kommentein varustettuna.
Sieltä löysin linkin hankkeeseen, johon minutkin on viime keväänä värvätty kirjoittamaan: CINEMA and the Swastika. The International Expansion of Third Reich Cinema (1933-1945).
Tarkoitukseni on kirjoittaa tähän kirjaan artikkeli saksalaisen elokuvan merkityksestä ja vaikutuksesta Suomessa 1930-1940-luvuilla. Saksalaisen elokuvan nousu ajoittuu Suomessa 1930-luvun puoliväliin ja sen jälkeen - amerikkalaisten ykkösasema ei syrjäytynyt silti edes sotavuosina, jolloin saksavetoinen elokuvapolitiikka synnytti Suomessa filmiriidan - ts. elokuva-alan toimijoiden jakautumisen saksalais- ja amerikkalaisorientoituneisiin - ja sitä symboloineen angloamerikkalaisen elokuvan boikotin, joka tietysti kaatui omaan mahdottomuuteensa sodan loppua lähestyttäessä. 1920-luvun lopussa ja 1930-luvun alussa kansainvälinen lama romautti markkinat - se tiesi Suomessakin elokuvayhtiöiden konkursseja. Kun sitten äänielokuvan tulo lisäsi kustannuksia, tilanne vaikeutui ratkaisevasti. Vasta verouudistus 1933 paransi tilannetta. Lamaan liittyivät myös valuuttasäännöstelyn tapaiset kauppaa estävät tekijät: Saksa oli pois pelistä. Vasta 1933 lähtien elokuvaan liittyvät kaupan muodot pääsivät esille uudestaan, vaikka kyllä yhteistyötä oli tehty 1932, esimerkkinä Morgenrot (1933), jonka sukellusveneet ovat suomalaisia armeijan sukellusveneitä Suomenlinnan vesistöllä.
Englantilaisen vaikutuksen saksalaiset onnistuivat syrjäyttämään sekä määrällään että laadullaan: saksalainen Kulturfilm-liike oli tuottanut saksalaista kulttuuria esiin tuoneen lyhytfilmiohjelmiston jo vuodesta 1919 lähtien ja natsien tultua valtaan se valjastettiin tehokkaaseen kulttuuripropagandaan. Suomeen tuotujen näytelmäelokuvien ohella saksalaiset antoivat lyhytfilminsä ilmaiseksi elokuvateatterinomistajien käyttöön. Se kelpasi suomalaisillekin oikein hyvin. Britit saattoivat talvisodan alla vain tuskastella, kuinka vähäiseksi jäivät heidän ponnistelunsa omaan maansa tunnetuksi tekemisessä tämän saksalaisrynnäkön rinnalla. Saksalaisen kulttuuripropagandan tekemisessä suomalainen verojärjestelmä tuki tällaisten kulttuuri- ja opetustarkoituksiin sopivan lyhytelokuvan käyttöä.
Mielenkiintoista on että saksalaisen kulttuurin vaikutuksesta väitöskirjan aikoinaan tehnyt Brita Hiedanniemi jätti elokuvan teoksestaan huomiotta, vaikka hänelle oli siitä huomautettu, kertoi elokuvatarkastamon aiempi johtaja Jerker A. Eriksson minulle kerran.
Näin artikkelini pääalueet alkavat olla kasassa:
1) Yleinen määrälliseen pohjaava tarkastelu: saksalaisen elokuvan merkityksen kasvu suomalaisilla elokuvamarkkinoilla tilastoin osoitettuna. Tähän yhteyteen myös rakenteiden (sensuuri, verotus) kuvaus ja merkitys. Sisällöllinen tarkastelu: kulttuuri- ja opetusfilmien merkitys elokuvien alkukuvina. Kontekstuaalinen tarkastelu: verotus- ym rakenteelliset tekijät (äänielokuvat, elokuvien hinnat, saatavuus, markkinointikoneisto) - kaikilla aloilla ei onnistuttu: esimerkkinä saksalainen uutisfilmi, jota Ufa yritti maahan tuoda, mutta jaksoi vain pari vuotta. Siinä yhteydessä Suomessa vieraillut Ufan johto antoi hauskoja lausuntoja elokuviensa "epäpoliittisuudesta". Niinpä. Aiheesta ei ole ennen kirjoitettu.
2) Kulttuuri- ja elokuvasuhteiden kehittyminen elokuvateollisuuden tasolla ja niiden poliittinen merkitys. Huippukohtana jatkosota, jonka aikana elokuvallinen yhteistyö on tähänkin mennessä jäänyt minun kirjoitettavakseni - minkäänlaista perinpohjaista tarkastelua ei ole tehty, vaikka jotkin sivut väitöskirjassani tähänkin toki viittaavat.
3) Saksalaisen sotapropagandan merkitys, laatu; sen vaikutus ja suomalaisen sensuurin toimet saksalaista elokuvaa kohtaan (tietysti vertaillen amerikkalaiseen). Tässä olen ollut käytännössä ainoa kirjoittaja Suomessa tähän asti. Pirkko-Liisa Niemisen lisensiaattityössä Jyväskylään on hieman sivuttu asiaa.
4) Filmiriita: saksalaisorientoituneen Suomen Filmiliiton ja amerikkalaisorientoituneen Suomen Filmikamarin tarina. Siitähän ovat kirjoittaneet perustarinan aiemmin elokuvaneuvos Kari Uusitalo ja tarkentanut ja laajentanut (amerikkalaisiin lähteisiin pohjaten) minä.
5) Lyhyt katsaus sodan jälkeiseen tilanteeseen (mm. saksalaisen omaisuuden takavarikoiminen ja siirtyminen Neuvostoliiton haltuun) ja maininta saksalaisen elokuvan paluusta suomalaisille markkinoille, minkä Pariisin rauhansopimus (1947) teki mahdolliseksi, sillä sensuurin mahdollistanut Tasavallan suojelulaki kumottiin ja suomalaisten hallussa olleet saksalaiset elokuvat tarkastettiin uudelleen. Tästä ainoa kirjoittanut vahvalla lähdepohjalla (Saksa, Yhdysvallat, Suomi) tähän mennessä olen minä, vaikka Uusitalo on joitakin yksityiskohtia toki tuonut esille aiemminkin Suomen elokuvahistoriaa eri muodoissa kirjoittaessaan.
Tulipahan tämäkin suunnitelma kirjatuksi: paremmin se tässä on kuin se mitä kirjan toimittajille aikoinaan lähetin.
Sieltä löysin linkin hankkeeseen, johon minutkin on viime keväänä värvätty kirjoittamaan: CINEMA and the Swastika. The International Expansion of Third Reich Cinema (1933-1945).
Tarkoitukseni on kirjoittaa tähän kirjaan artikkeli saksalaisen elokuvan merkityksestä ja vaikutuksesta Suomessa 1930-1940-luvuilla. Saksalaisen elokuvan nousu ajoittuu Suomessa 1930-luvun puoliväliin ja sen jälkeen - amerikkalaisten ykkösasema ei syrjäytynyt silti edes sotavuosina, jolloin saksavetoinen elokuvapolitiikka synnytti Suomessa filmiriidan - ts. elokuva-alan toimijoiden jakautumisen saksalais- ja amerikkalaisorientoituneisiin - ja sitä symboloineen angloamerikkalaisen elokuvan boikotin, joka tietysti kaatui omaan mahdottomuuteensa sodan loppua lähestyttäessä. 1920-luvun lopussa ja 1930-luvun alussa kansainvälinen lama romautti markkinat - se tiesi Suomessakin elokuvayhtiöiden konkursseja. Kun sitten äänielokuvan tulo lisäsi kustannuksia, tilanne vaikeutui ratkaisevasti. Vasta verouudistus 1933 paransi tilannetta. Lamaan liittyivät myös valuuttasäännöstelyn tapaiset kauppaa estävät tekijät: Saksa oli pois pelistä. Vasta 1933 lähtien elokuvaan liittyvät kaupan muodot pääsivät esille uudestaan, vaikka kyllä yhteistyötä oli tehty 1932, esimerkkinä Morgenrot (1933), jonka sukellusveneet ovat suomalaisia armeijan sukellusveneitä Suomenlinnan vesistöllä.
Englantilaisen vaikutuksen saksalaiset onnistuivat syrjäyttämään sekä määrällään että laadullaan: saksalainen Kulturfilm-liike oli tuottanut saksalaista kulttuuria esiin tuoneen lyhytfilmiohjelmiston jo vuodesta 1919 lähtien ja natsien tultua valtaan se valjastettiin tehokkaaseen kulttuuripropagandaan. Suomeen tuotujen näytelmäelokuvien ohella saksalaiset antoivat lyhytfilminsä ilmaiseksi elokuvateatterinomistajien käyttöön. Se kelpasi suomalaisillekin oikein hyvin. Britit saattoivat talvisodan alla vain tuskastella, kuinka vähäiseksi jäivät heidän ponnistelunsa omaan maansa tunnetuksi tekemisessä tämän saksalaisrynnäkön rinnalla. Saksalaisen kulttuuripropagandan tekemisessä suomalainen verojärjestelmä tuki tällaisten kulttuuri- ja opetustarkoituksiin sopivan lyhytelokuvan käyttöä.
Mielenkiintoista on että saksalaisen kulttuurin vaikutuksesta väitöskirjan aikoinaan tehnyt Brita Hiedanniemi jätti elokuvan teoksestaan huomiotta, vaikka hänelle oli siitä huomautettu, kertoi elokuvatarkastamon aiempi johtaja Jerker A. Eriksson minulle kerran.
Näin artikkelini pääalueet alkavat olla kasassa:
1) Yleinen määrälliseen pohjaava tarkastelu: saksalaisen elokuvan merkityksen kasvu suomalaisilla elokuvamarkkinoilla tilastoin osoitettuna. Tähän yhteyteen myös rakenteiden (sensuuri, verotus) kuvaus ja merkitys. Sisällöllinen tarkastelu: kulttuuri- ja opetusfilmien merkitys elokuvien alkukuvina. Kontekstuaalinen tarkastelu: verotus- ym rakenteelliset tekijät (äänielokuvat, elokuvien hinnat, saatavuus, markkinointikoneisto) - kaikilla aloilla ei onnistuttu: esimerkkinä saksalainen uutisfilmi, jota Ufa yritti maahan tuoda, mutta jaksoi vain pari vuotta. Siinä yhteydessä Suomessa vieraillut Ufan johto antoi hauskoja lausuntoja elokuviensa "epäpoliittisuudesta". Niinpä. Aiheesta ei ole ennen kirjoitettu.
2) Kulttuuri- ja elokuvasuhteiden kehittyminen elokuvateollisuuden tasolla ja niiden poliittinen merkitys. Huippukohtana jatkosota, jonka aikana elokuvallinen yhteistyö on tähänkin mennessä jäänyt minun kirjoitettavakseni - minkäänlaista perinpohjaista tarkastelua ei ole tehty, vaikka jotkin sivut väitöskirjassani tähänkin toki viittaavat.
3) Saksalaisen sotapropagandan merkitys, laatu; sen vaikutus ja suomalaisen sensuurin toimet saksalaista elokuvaa kohtaan (tietysti vertaillen amerikkalaiseen). Tässä olen ollut käytännössä ainoa kirjoittaja Suomessa tähän asti. Pirkko-Liisa Niemisen lisensiaattityössä Jyväskylään on hieman sivuttu asiaa.
4) Filmiriita: saksalaisorientoituneen Suomen Filmiliiton ja amerikkalaisorientoituneen Suomen Filmikamarin tarina. Siitähän ovat kirjoittaneet perustarinan aiemmin elokuvaneuvos Kari Uusitalo ja tarkentanut ja laajentanut (amerikkalaisiin lähteisiin pohjaten) minä.
5) Lyhyt katsaus sodan jälkeiseen tilanteeseen (mm. saksalaisen omaisuuden takavarikoiminen ja siirtyminen Neuvostoliiton haltuun) ja maininta saksalaisen elokuvan paluusta suomalaisille markkinoille, minkä Pariisin rauhansopimus (1947) teki mahdolliseksi, sillä sensuurin mahdollistanut Tasavallan suojelulaki kumottiin ja suomalaisten hallussa olleet saksalaiset elokuvat tarkastettiin uudelleen. Tästä ainoa kirjoittanut vahvalla lähdepohjalla (Saksa, Yhdysvallat, Suomi) tähän mennessä olen minä, vaikka Uusitalo on joitakin yksityiskohtia toki tuonut esille aiemminkin Suomen elokuvahistoriaa eri muodoissa kirjoittaessaan.
Tulipahan tämäkin suunnitelma kirjatuksi: paremmin se tässä on kuin se mitä kirjan toimittajille aikoinaan lähetin.
The Original Monsters Collection, osa I
Hankinpa Anttilasta boxin The Original Monster Collection, jossa on 8 eli koko joukko kauhuelokuvan klassikoita. Täytynee tänään aloittaa kahlaaminen kauhujen suon läpi. Se on itselleni ensimmäinen kerta, kun järjestelmällisesti pureudun tämän genren elokuvahistorialliseen ytimeen. Nähnyt olen tietysti melkein kaikki alan klassikot siksi, että tutkimusaiheeni on ollut vuosikaudet sensuuri. On ikään kuin ollut virkavelvollisuus katsella nämäkin, vaikka erityistä kiinnostusta ei ole aiemmin ollut.
Samalla tytär saa elokuvahistorian oppitunteja: hän on katsellut jonkin verran mykkäelokuvan klassikoita isin kainalossa, mutta saanut kokea myös katselemiskieltojen käytänteitä.
Elokuvahistoriaa harrastavassa kodissa ruudulta näkyy useinkin elokuvia, jotka eivät tuollaiselle vähän vajaa kahdeksanvuotiaalle sovi. Karl Freundin Universalille ohjaama, John Balderstonen käsikirjoittama The Mummy (1932) on siinä rajoilla: yksinään tai lapsiporukassa en antaisi sitä tämän ikäisten katsoa. Ohjaajan ura on mielenkiintoinen: se päätyi televisiossa hänen ohjaamansa Lucy-shown yhteydessä kehitettyyn ja yhä käytössä olevaan kolmikamerajärjestelmään. Matkalle mahtuu monenmoista, mutta ei siitä tällä kertaa enempää.
Tämä nimenomainen elokuva on ollut 1930-luvun lapsille aikamoinen perusshokki, niin monesta elokuvahistoriallisesta muistelosta se löytyy: lähes kaikki lapsena nähneet ja aikuisena aikaa ja elokuvia muistavat nostavat esiin The Mummyn tuottaman kokemuksen. Gore Vidal ja Eric Hobsbawm ovat siitä hyviä esimerkkejä. Jos ette tiedä ketä he ovat: googlettakaa, sillä nämä herrat olisi hyvä tietää. Suomessa elokuva tietysti kiellettiin, joten tyytyminen on ulkomaisiin esimerkkeihin. Esimerkiksi ensimmäiset Frankenstein-elokuvat sallittiin Suomessa 1970-luvun alussa.
Elokuvassa Imhotep (Boris Karloff, myös Ardath Bay), kirottu prinssi, joka on muumioitu ja haudattu tuhansia vuosia sitten, herää henkiin 1921 sen vuoksi, että joukko arkeologeja [David Manners roolissa Frank Whemple, Edward Van Sloan on Dr. Muller ja Arthur Byron Joseph Whemple] päästää vapaaksi pahan, osin tietämättömyyttään ja osin välinpitämättömyyttään. Tieteentekijät ja henkimaailma ovat siten perustavaa laatua olevassa vastakkainasettelussa tässäkin. Saksalaisessa traditiossa siinä ei ole mitään uutta ja he veivät sen Yhdysvaltoihinkin - viittaan tässä Dr. Caligariin.
Imhotep haluaa vapauttaa kauan sitten kuolleen rakkaansa sielun, jonka uskoo majailevan Helenin (Helen Grosvenoria näyttelee Zita Johann) ruumissa. Helen on tietysti kauhuissaan, mutta ei voi vastustaa muumion kutsua. Siksi hän kääntyy ystäviensä puoleen, joiden tehtäväksi jää estää Heleniä fyysisesti.
Palailen ehkä elokuvan tuomiin tunnelmiin Sediksen elokuvablogissa, kun sen ensin katsomme. Täytyy laittaa ruokaakin. Omaa muumiota me tuskin jaksamme väsätä, mutta yhtä ja toista arkeologiasta, Egyptistä ja populaarikulttuurin kuvista voimme lapsellemme valaista, vaikka te ette sitä uskokaan. Arkeologiasta tietää enemmän vaimoni, joka on ollut aikoinaan etruskikaivauksilla Italiassa kuukausitolkulla. Lapsen Egypti-tietoja on jo pohjustettu kuva- ja tietokirjoin. Nyt on populaarikulttuurin, sen esittämistapojen ja vääristymien aika, vaikka nehän ovat väistämättä aina esillä kodin keskusteluissa.
lauantaina, syyskuuta 11, 2004
Jääkiekoa
Kapakasta ehti vielä jääkiekkoa katsomaan. Kapakasta sen verran, että ihmettelen kuolemaa halveksuvia nuoria miehiä. Vaikka heille sanoo, että nyt kannattaa miettiä asia uudestaan, niin eikö kuitenkin intoa riitä. Eihän siinä hyvin voi käydä. Ainakaan minun kanssani.
torstaina, syyskuuta 09, 2004
Elokuvatekstejä
Laitoin lisää elokuvatekstejä ja -esittelyjä Sediksen elokuvablogiin. Valikoima on taas laidasta laitaan. Printattuina näyttävät tekevän tällä hetkellä 85 liuskaa, eli noin 40 elokuvaa on esitelty heti päällimmäisenä olevan Werner Herzog -artikkelin jälkeen. En panisi pahitteeksi, vaikka joku kommentoisi ja osoittaisi sormella lipsahduksia. Suoranaisista virheistä kommentointi on jo velvollisuus! Ja blogin olemassaolosta saa levittää tietoa.
Rintamamiestalo myydään
Varo vaan oli käynyt elokuvissa ja länttäsi lopuksi linkin kiinteistönvälittäjän sivuille. Juoksuhaudantien haaveiden täyttymys, rintamamiestalo, on myynnissä. Jossakin siellä Turistin nykyisellä kokkausreviirillä se on...
Asia ei tietysti minulle kuulu, mutta kysyn vaan mihin hintaan! Elokuva ilmestyi juuri ja siinä sitä myydään 1 200 000 markkaan. Nyt hinnaksi on saatu 209 000 euroa. Jo elokuvaan viitaten voi sanoa välittäjälle, että tässä on vähän ilmaa. Ja että voi helposti tehdä tarjouksen, josta ei voi eikä kannata kieltäytyä.
Kannattaa tarjota saman verran kuin elokuvan päähenkilö tarjosi. Ei killinkiäkään enempää.
Ja pukeutuminen tietysti unisono.
Asia ei tietysti minulle kuulu, mutta kysyn vaan mihin hintaan! Elokuva ilmestyi juuri ja siinä sitä myydään 1 200 000 markkaan. Nyt hinnaksi on saatu 209 000 euroa. Jo elokuvaan viitaten voi sanoa välittäjälle, että tässä on vähän ilmaa. Ja että voi helposti tehdä tarjouksen, josta ei voi eikä kannata kieltäytyä.
Kannattaa tarjota saman verran kuin elokuvan päähenkilö tarjosi. Ei killinkiäkään enempää.
Ja pukeutuminen tietysti unisono.
Kutsu Juku seiklusi
Viron ensimmäinen "joonisfilm" oli 1930-luvun animaatio: elokuvan loppuosa on hävinnyt. Tässä pääosan esittäjä. Kyse on elokuvasta Kutsu Juku Seiklusi. Se tehtiin A. Tepporin omistamassa ateljeessa, V. Päts ohjasi ja taiteilija E. Jaanimägi piirsi. Vuosi siis 1931. (EFA f nr 2425).
Ivi Tomingas
Viron elokuva-arkiston johtaja Ivi Tomingas esitteli Johannes Pääsuken karhujahti-elokuvan [Karujaht Pärnumaal, EFA:n filmi nro 23] liäksi saman ohjaajan dokumentit Retk läpi Setumaa (Estonia-Film 1913) ja Tartu linn ja ümbrus (Estonia-Filmi 1914) [EFA:n filmit nro 2 ja 3]. Näimme myös Tööstus- ja põllumajandusnäitus Tallinnas (Estonia-Film 1921-26, EFA f nro 28) sekä elokuvan Kalurid, jonka valmistaja oli vuonna 1936 Eesti Kultuurfilm. Se on tunnetun ohjaajan K. Märskan kansatieteellinen filmi kalastuksesta (Efa f nro 95).
Konstantin Märskan Mineviku varjud, 1924 (Menneisyyden varjot) on ensimmäinen "pitkä näytelmäelokuva" Virossa. Viron elokuvahistoria lasketaan alkaneeksi 1912, jolloin tarttolainen Pääsuke filmasi taitolentäjä Sergei Utostkinin lentonäytöksen.
keskiviikkona, syyskuuta 08, 2004
Ruminatiivinen ja repetatiivinen syklo
Blogihiljaisuus oli päivän sana. Blogspotilaiset eristettiin aamusta lähtien primaaliyhteydestään ja vieraan maailman agentit houkuttelivat liittymään muiden blogimallien käyttäjäksi.
Onneksi olimme tuskissamme kääriytyneet itsetuntomme rippeiden ympärille, ja unohdimme dr. Spockin vai mikä-Dunkkanen-se-nyt-olin sanat: "Although she does not have proof, Duncan speculates that diarists buck the usual trend because instead of a single, cathartic outpouring to offload trauma, diarists continually churn over their misfortunes and so never get over them. 'It’s probably better not to get caught in a ruminative, repetitive cycle.'" [Linkki: New Scientist]
Raikkaat blogien kommentointiosastot pelastivat meidät sanaähkystä kärsivät tavalla, josta voisi tehdä dokumentin tänään YLE:llä pyörineiden Estonia- ja Irak-dokumenttien tavoin. Mutta niissäkään ei itketty eikä tuijotettu hiljaa vaan pidettiin kiinni tärkeimmästä eli omasta elämänlangasta. Silti en liiottele vaan tunnustan, että hetken jo kuvittelin, että minun olisi taas otettava kynä purtavaksi. Tuo vanha kunnon kynä, joka on kuluttanut etuhampaani lyhyeksi, hionut korvantaustan arville, ruhjonut paitani taskun rikki, katkennut takamusta vasten, pistänyt nivuksiin ja mustannut kieleni kahdenkymmenenviiden asteen pakkasessa jolloin kuulakärki on etelän ihme vain.
Mutta kosmoskynä sai jäädä Espoon kaupunginmuseon kokoelmiin.
The Blogger Is Back!
Onneksi olimme tuskissamme kääriytyneet itsetuntomme rippeiden ympärille, ja unohdimme dr. Spockin vai mikä-Dunkkanen-se-nyt-olin sanat: "Although she does not have proof, Duncan speculates that diarists buck the usual trend because instead of a single, cathartic outpouring to offload trauma, diarists continually churn over their misfortunes and so never get over them. 'It’s probably better not to get caught in a ruminative, repetitive cycle.'" [Linkki: New Scientist]
Raikkaat blogien kommentointiosastot pelastivat meidät sanaähkystä kärsivät tavalla, josta voisi tehdä dokumentin tänään YLE:llä pyörineiden Estonia- ja Irak-dokumenttien tavoin. Mutta niissäkään ei itketty eikä tuijotettu hiljaa vaan pidettiin kiinni tärkeimmästä eli omasta elämänlangasta. Silti en liiottele vaan tunnustan, että hetken jo kuvittelin, että minun olisi taas otettava kynä purtavaksi. Tuo vanha kunnon kynä, joka on kuluttanut etuhampaani lyhyeksi, hionut korvantaustan arville, ruhjonut paitani taskun rikki, katkennut takamusta vasten, pistänyt nivuksiin ja mustannut kieleni kahdenkymmenenviiden asteen pakkasessa jolloin kuulakärki on etelän ihme vain.
Mutta kosmoskynä sai jäädä Espoon kaupunginmuseon kokoelmiin.
The Blogger Is Back!
Bordwell ja Rakkautta & Anarkiaa -festari
Elokuva- ja televisiotutkimuksen oppiaineen laajentumista Helsingin yliopistossa saadaan juhlistamaan yksi uudemman elokuvatutkimuksen keskeisimmistä hahmoista, historiallisen poetiikan teoreettisen pohjan luojana ja sen käytäntöjen innoittavana kehittäjänä tunnettu David Bordwell.
Bordwell saapuu maahan Elokuva- ja televisiotutkimuksen oppiaineen, Suomen elokuva-arkiston sekä rakkautta ja anarkiaa –festivaalin vieraaksi. Bordwell luennoi Suomen elokuva-arkistossa sekä Helsingin ja Turun yliopistoissa ja esittelee festivaalilla nähtävät Shaw Brothersien kung fu -klassikot.
David Bordwellin luennot:
- Helsingin Yliopistolla perjantaina 17.9. klo 12.15: “Cinematic staging: Problems and Solutions”
- Elokuvateatteri Orionissa lauantaina 18.9. klo 13.30: “Trends and Traditions in Martial Arts Film Style”
- Turun Yliopistossa maanantaina 21.9. klo 13.15: “New Narrative in Hollywood”
Viime vuoden Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin suurimpia yleisösuosikkeja oli The 36th Chamber of Shaolin (1978), maineikkaan Shaw Brothers -studion tuottama kung fu -elokuvan perusteos. Tänä syksynä Rakkautta & Anarkiaa -festivaali ja Suomen elokuva-arkisto tarjoavat yhteensä kymmenen elokuvan Shaw Brothers -paketin. Näistä kolme esitetään R&A:ssa.
Bordwell esittelee R&A –festivaalilla nähtävät Shaw Brothers -elokuvien esitykset:
- Bio Rex la 18.9. klo 18.30 Eight Diagram Pole Fighter
- Forum 1 su 19.8. klo 14.00 Intimate Confessions of Chinese Courtesan
- Bio Rex ti 21.8. klo 21.00 Come drink with me
Tiedot Suomen elokuva-arkistossa esitettävistä elokuvista löytyvät osoitteesta www.sea.fi
HYY:n elokuvaryhmä on osallistunut keskeisellä tavalla vierailun ideointiin ja suunnitteluun.
Vierailua tukee Yhdysvaltojen Helsingin suurlähetystö.
Bordwell saapuu maahan Elokuva- ja televisiotutkimuksen oppiaineen, Suomen elokuva-arkiston sekä rakkautta ja anarkiaa –festivaalin vieraaksi. Bordwell luennoi Suomen elokuva-arkistossa sekä Helsingin ja Turun yliopistoissa ja esittelee festivaalilla nähtävät Shaw Brothersien kung fu -klassikot.
David Bordwellin luennot:
- Helsingin Yliopistolla perjantaina 17.9. klo 12.15: “Cinematic staging: Problems and Solutions”
- Elokuvateatteri Orionissa lauantaina 18.9. klo 13.30: “Trends and Traditions in Martial Arts Film Style”
- Turun Yliopistossa maanantaina 21.9. klo 13.15: “New Narrative in Hollywood”
Viime vuoden Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin suurimpia yleisösuosikkeja oli The 36th Chamber of Shaolin (1978), maineikkaan Shaw Brothers -studion tuottama kung fu -elokuvan perusteos. Tänä syksynä Rakkautta & Anarkiaa -festivaali ja Suomen elokuva-arkisto tarjoavat yhteensä kymmenen elokuvan Shaw Brothers -paketin. Näistä kolme esitetään R&A:ssa.
Bordwell esittelee R&A –festivaalilla nähtävät Shaw Brothers -elokuvien esitykset:
- Bio Rex la 18.9. klo 18.30 Eight Diagram Pole Fighter
- Forum 1 su 19.8. klo 14.00 Intimate Confessions of Chinese Courtesan
- Bio Rex ti 21.8. klo 21.00 Come drink with me
Tiedot Suomen elokuva-arkistossa esitettävistä elokuvista löytyvät osoitteesta www.sea.fi
HYY:n elokuvaryhmä on osallistunut keskeisellä tavalla vierailun ideointiin ja suunnitteluun.
Vierailua tukee Yhdysvaltojen Helsingin suurlähetystö.
Musiikin arkistointia
Musiikki arkistoidaan myös Viron elokuva-arkistossa: arkisto on lähellä hukkua vinyyliin.Tässä Melodijan LP pääsee vihdoinkin tavoitteeseensa: excell-tiedoston muodostamaan tietokantaan. Arkistossa on myös paljon Viron radion ääninauhoja. Vanhat äänitykset vaativat monenlaista laitteistoa (ja niiden korjaamistaitoa), asiantuntemusta ja pieteettiä.
tiistaina, syyskuuta 07, 2004
Viron elokuva-arkiston takaosan portaat
Matkalla Viron elokuva-arkiston yläkertaan tapaamme jo bysantista tutun "ryssänsinisen" värityksen. Kaiteet ovat kauniit.
Viron elokuva-arkiston alakerta
Rakennus on alakerrassaan hiema karu, ei kuitenkaan pelkkiä sellejä enää.
Komendantuuri
Alakerran vankisellistä löytyy garnitsoonin komendantuuran kylttikin. Klikatkaa, vähän kuva paranee...
Vankilasta elokuva-arkistoksi
Viron elokuva-arkisto on tehty vanhaan vankilaan. Kuva tupakkahuoneesta ulos. Klikkaa kuvaa.
Tallinnaan!
Tallinnaan. Hyräillen tätä.
Kyllä viipyi viisumi Tallinnan,
minä hukkasin lanttuni hallinnan,
taoin sormia pöytään kuin nuorempi Charlie Watts.
Viimein saapui paperi tärkeä,
hypin ilmaan kuin vailla järkeä.
Pian laivaan töytään, sen nimi on Georg Ots.
Se on osa Neuvostoliitosta,
siellä digataan Eeva-Riitta Siitosta,
siellä aamuun asti juon Viru Valgeaa!
Ehkä tapaan tuttuja huomenna,
jos en ymmärrä, sanon: "Suomenna!"
"Puhu varovasti
tai galloni halgeaa!"
Eesti, Eesti, Eesti! kaipaan sinne perkeleesti.
Eesti, Eesti, Eesti! sinne tahdon vain.
Eesti, Eesti, Eesti! kaipaan sinne perkeleesti.
Eesti, Eesti, Eesti! On my mind!
Kun matkan loppu jo läheni,
meni taalat - ja ruplat väheni.
Käsi maassa kävi,
nyt listoja sorvataan.
No, ei kai ne minua teurasta,
vaikken olekaan SN-seurasta,
multa tukka hävisi,
kai se korvataan
Eesti, Eesti, Eesti! Kaipaan sinne perkeleesti.
Eesti, Eesti, Eesti! Sinne tahdon vain.
Eesti, Eesti, Eesti! Kaipaan sinne perkeleesti.
Eesti, Eesti, Eesti! On my mind!
Byrokraatit teksteistä tappel' siin',
kun taustoja nauhoitti Appelsin.
Minä tein niille riimit,
ne maksoi mitä pyys.
Kato, ystävyys, se on kallista,
se ei riipu hallintomallista.
Siinä auta ei tiimit
vaan ystävällisyys.
Eesti, Eesti, Eesti! Kaipaan sinne perkeleesti.
Eesti, Eesti, Eesti! Sinne tahdon vain.
Eesti, Eesti, Eesti! Kaipaan sinne perkeleesti
Eesti, Eesti, Eesti! On my mind!
[Tästä tulee vielä TEIDÄN päivänne korvissa soiva ja kekkuloiva oiva meemilaulu]
Kyllä viipyi viisumi Tallinnan,
minä hukkasin lanttuni hallinnan,
taoin sormia pöytään kuin nuorempi Charlie Watts.
Viimein saapui paperi tärkeä,
hypin ilmaan kuin vailla järkeä.
Pian laivaan töytään, sen nimi on Georg Ots.
Se on osa Neuvostoliitosta,
siellä digataan Eeva-Riitta Siitosta,
siellä aamuun asti juon Viru Valgeaa!
Ehkä tapaan tuttuja huomenna,
jos en ymmärrä, sanon: "Suomenna!"
"Puhu varovasti
tai galloni halgeaa!"
Eesti, Eesti, Eesti! kaipaan sinne perkeleesti.
Eesti, Eesti, Eesti! sinne tahdon vain.
Eesti, Eesti, Eesti! kaipaan sinne perkeleesti.
Eesti, Eesti, Eesti! On my mind!
Kun matkan loppu jo läheni,
meni taalat - ja ruplat väheni.
Käsi maassa kävi,
nyt listoja sorvataan.
No, ei kai ne minua teurasta,
vaikken olekaan SN-seurasta,
multa tukka hävisi,
kai se korvataan
Eesti, Eesti, Eesti! Kaipaan sinne perkeleesti.
Eesti, Eesti, Eesti! Sinne tahdon vain.
Eesti, Eesti, Eesti! Kaipaan sinne perkeleesti.
Eesti, Eesti, Eesti! On my mind!
Byrokraatit teksteistä tappel' siin',
kun taustoja nauhoitti Appelsin.
Minä tein niille riimit,
ne maksoi mitä pyys.
Kato, ystävyys, se on kallista,
se ei riipu hallintomallista.
Siinä auta ei tiimit
vaan ystävällisyys.
Eesti, Eesti, Eesti! Kaipaan sinne perkeleesti.
Eesti, Eesti, Eesti! Sinne tahdon vain.
Eesti, Eesti, Eesti! Kaipaan sinne perkeleesti
Eesti, Eesti, Eesti! On my mind!
[Tästä tulee vielä TEIDÄN päivänne korvissa soiva ja kekkuloiva oiva meemilaulu]
maanantaina, syyskuuta 06, 2004
Tauko
Aikaisin aamulla töihin, illalla myöhään pois. Välissä ei taukoja. Huomenna Tallinnaan katsomaan Cinema Houseen Karujaht Pärnumaal -elokuvaa, jonka Viron elokuva-arkisto on restauroinut. Jo pelkästään lippujen varaaminen oli yhtä tuskaa: kurjempia nettisivuja saa etsimällä hakea kuin nämä lätäkön yli miljoonia kuljettavat yhtiöt saavat rahoillaan aikaiseksi.
Laitoin joitakin uusia elokuvaesittelyjä Sediksen elokuvablogiin, joten käykääpä katsomassa. Blogia ei voi vielä pamautella, mutta ehkä sekin Pinserin listoille joskus pääsee. Kiitos aina aurinkoiselle, joka on ohjannut muutaman lukijan uuteen blogiini ystävällismielisen kommenttinsa avulla. Isä aurinkoinen kiittää! Karatkoon pilvet kauas!
Vaikkei blogeja ehdi edes lukea, huolestuneena seuraan Schizo-Jannen katoamista Oulun mustaan aukkoon. Kuten kommenttiin laitoin: ensin katoaa mies, sitten tekstit ja kohta varmaan Pariisikin... Ja minne on kadonnut Moroskooppi. Oulun ylle on kohta laitettava jättiläiskokoinen stetoskooppi!
Jos toiset häviävät, toiset taas ilmestyvät kehiin. Top-listalla perääni ja kohta varmaan ohikin on ampautunut Rosa, jonka sivusto on varmaan kasvojenpesun jälkeen edustuskelpoisempaa kuin ennen.
Huomasin että Pala maailmaani oli kommentoinut taannoista Juoksuhaudantie-merkintääni: "Ikävintä asiassa oli, etten voinut lukea Sediksen ansiokasta merkintää aiheesta aikanaan, siis kesken työpäivän. Vasta äsken annoin itselleni luvan. Pelkäsin spoileria. Onneksi turhaan."
Toista kertaa en erehdy. BenRopen sain narutettua kertomalla häneltä jo useamman kerran kesken jääneen Titanicin jännittävän, ennalta-arvaamattoman loppuratkaisun. Ylpeänä voin esittää, että kyse oli päivän spoilerista, johon harva teekkarikaan yltäisi vaikka tupsun hukkaisi.
Toivottavasti hän ei sotkeudu pyöränsä Sedis-kettinkiin sen vuoksi. Kommentissaan hän vielä vannotti, ettei kukaan kerro Juoksuhaudantie-elokuvan loppuratkaisua.
Minultakaan se ei onnistu, sillä Minya ei suostunut jälkeenpäin kertomaan, vaikka sitä useasti kysyin elokuvan jälkeen ja nyt hän ei yöjuoksu-uupumukseltaan varmaan jaksaisikaan.
Älkää kertoko Benropelle, mutta todennäköisesti nainen löi takaisin! Eikös se olisi nykytrendin mukaista? Liekö harrastanut aikidoa?
Vaikka mistä minä sen voisin naisten tavoista tietää, kirjoittihan Soopakin näin blogimiitin viimeisimpänä kommentoijana:
"Sedis istui lähellä, joten hänen kanssaan juttelin. Ja jostain syystä naiset aina ilahtuivat, kun Janne esitteli Sediksen. Olisko jotain karismajuttuja. Mukava heppu."
Soopa on ensimmäinen mies, joka minua tuosta kiittää! Mutta tottahan se on. Jo Soopan DDR-paidasta saattoi päätellä, että luotettavia analyyseja saa häneltä pilkkahintaan. Voisin varmaan ostaa häneltä käytetyn pilkkakirveen. Ehkä hän voisi toimittaa jonkin sopivan, asiaan- ja muutenkin, vastauksen myös Katja W:lle, jota tämä jo Urho Kekkosen syntymäpäivänä 3.9. kaipasi, vieläpä mököttäen tähtilöiden välissä. Minulle, mutta ei maailmalle onneksi, muut miehet osoittautuivat jälleen kerran vielä petollisemmaksi. Miehet tulevat ja menevät, mutta Sedis jää! Se on se viimeinen mies maailmassa efekti. [Älkää kysykö mistä kohti pikkuaivoja tuo tuli... Ehkä kyse on intuitiosta... Induktiivisesta päättelystä... Ehkä minussa asuu pieni Sherlock...]
Ennen kuin alatte epäillä minua nokkelaksi tai peräti pikkunokkelaksi, vaikenen. Tauko.
Laitoin joitakin uusia elokuvaesittelyjä Sediksen elokuvablogiin, joten käykääpä katsomassa. Blogia ei voi vielä pamautella, mutta ehkä sekin Pinserin listoille joskus pääsee. Kiitos aina aurinkoiselle, joka on ohjannut muutaman lukijan uuteen blogiini ystävällismielisen kommenttinsa avulla. Isä aurinkoinen kiittää! Karatkoon pilvet kauas!
Vaikkei blogeja ehdi edes lukea, huolestuneena seuraan Schizo-Jannen katoamista Oulun mustaan aukkoon. Kuten kommenttiin laitoin: ensin katoaa mies, sitten tekstit ja kohta varmaan Pariisikin... Ja minne on kadonnut Moroskooppi. Oulun ylle on kohta laitettava jättiläiskokoinen stetoskooppi!
Jos toiset häviävät, toiset taas ilmestyvät kehiin. Top-listalla perääni ja kohta varmaan ohikin on ampautunut Rosa, jonka sivusto on varmaan kasvojenpesun jälkeen edustuskelpoisempaa kuin ennen.
Huomasin että Pala maailmaani oli kommentoinut taannoista Juoksuhaudantie-merkintääni: "Ikävintä asiassa oli, etten voinut lukea Sediksen ansiokasta merkintää aiheesta aikanaan, siis kesken työpäivän. Vasta äsken annoin itselleni luvan. Pelkäsin spoileria. Onneksi turhaan."
Toista kertaa en erehdy. BenRopen sain narutettua kertomalla häneltä jo useamman kerran kesken jääneen Titanicin jännittävän, ennalta-arvaamattoman loppuratkaisun. Ylpeänä voin esittää, että kyse oli päivän spoilerista, johon harva teekkarikaan yltäisi vaikka tupsun hukkaisi.
Toivottavasti hän ei sotkeudu pyöränsä Sedis-kettinkiin sen vuoksi. Kommentissaan hän vielä vannotti, ettei kukaan kerro Juoksuhaudantie-elokuvan loppuratkaisua.
Minultakaan se ei onnistu, sillä Minya ei suostunut jälkeenpäin kertomaan, vaikka sitä useasti kysyin elokuvan jälkeen ja nyt hän ei yöjuoksu-uupumukseltaan varmaan jaksaisikaan.
Älkää kertoko Benropelle, mutta todennäköisesti nainen löi takaisin! Eikös se olisi nykytrendin mukaista? Liekö harrastanut aikidoa?
Vaikka mistä minä sen voisin naisten tavoista tietää, kirjoittihan Soopakin näin blogimiitin viimeisimpänä kommentoijana:
"Sedis istui lähellä, joten hänen kanssaan juttelin. Ja jostain syystä naiset aina ilahtuivat, kun Janne esitteli Sediksen. Olisko jotain karismajuttuja. Mukava heppu."
Soopa on ensimmäinen mies, joka minua tuosta kiittää! Mutta tottahan se on. Jo Soopan DDR-paidasta saattoi päätellä, että luotettavia analyyseja saa häneltä pilkkahintaan. Voisin varmaan ostaa häneltä käytetyn pilkkakirveen. Ehkä hän voisi toimittaa jonkin sopivan, asiaan- ja muutenkin, vastauksen myös Katja W:lle, jota tämä jo Urho Kekkosen syntymäpäivänä 3.9. kaipasi, vieläpä mököttäen tähtilöiden välissä. Minulle, mutta ei maailmalle onneksi, muut miehet osoittautuivat jälleen kerran vielä petollisemmaksi. Miehet tulevat ja menevät, mutta Sedis jää! Se on se viimeinen mies maailmassa efekti. [Älkää kysykö mistä kohti pikkuaivoja tuo tuli... Ehkä kyse on intuitiosta... Induktiivisesta päättelystä... Ehkä minussa asuu pieni Sherlock...]
Ennen kuin alatte epäillä minua nokkelaksi tai peräti pikkunokkelaksi, vaikenen. Tauko.
sunnuntai, syyskuuta 05, 2004
Guardian valvoo puolestamme
Marjut kiinnitti huomiota The Guardianin blogikommenttiin: työväenpuolue ei Englannissa ottanut kokoukseensa yhtään bloggaria.
Guardian, joka on maailman lehdistä yksi aktiivisimmista bloggaus-asioiden seuraajista, on muodostanut selkeästi oman kantansa:
"The value of political blogging to the public and its contribution to national debate, are at best unproven, but "citizen journalists" are surely here to stay."
Kansalaisjournalismi syntyy vielä Suomeenkin. Voitte sanoa minun sanoneen.
Tämän päivän Helsingin Sanomissa (jonka verkkomaksullisuuden vuoksi ei sitä voi linkein mainostaa) Matti Ripatti kirjoittaa, että (HS, 5.9., tv-sivut D 19) Kansanradiossa kuulee esittäjilleen tärkeitä asioita: "Sen kuulee jo raivonkin seassa kipunoivasta riemusta, joka äänessä soi, kun ihminen kerrankin pääsee sanomaan julkisesti jotain painavaa."
Bloggaamallakin pääsee niin halutessaan sanomaan painavia sanoja. Poliittisia blogeja ei saisi jättää pelkästään ammattipoliitikoille, jotka asian arvon ovat ensin havainneet. Ja kunnallisvaalit kun ovat tulossa, luulisi näistä ihmisiä kiinnostavista asioista blogattavan paikallistasollakin. Ainakin tärkeät asiat voisi nostaa pöydälle kissan viereen.
Guardian, joka on maailman lehdistä yksi aktiivisimmista bloggaus-asioiden seuraajista, on muodostanut selkeästi oman kantansa:
"The value of political blogging to the public and its contribution to national debate, are at best unproven, but "citizen journalists" are surely here to stay."
Kansalaisjournalismi syntyy vielä Suomeenkin. Voitte sanoa minun sanoneen.
Tämän päivän Helsingin Sanomissa (jonka verkkomaksullisuuden vuoksi ei sitä voi linkein mainostaa) Matti Ripatti kirjoittaa, että (HS, 5.9., tv-sivut D 19) Kansanradiossa kuulee esittäjilleen tärkeitä asioita: "Sen kuulee jo raivonkin seassa kipunoivasta riemusta, joka äänessä soi, kun ihminen kerrankin pääsee sanomaan julkisesti jotain painavaa."
Bloggaamallakin pääsee niin halutessaan sanomaan painavia sanoja. Poliittisia blogeja ei saisi jättää pelkästään ammattipoliitikoille, jotka asian arvon ovat ensin havainneet. Ja kunnallisvaalit kun ovat tulossa, luulisi näistä ihmisiä kiinnostavista asioista blogattavan paikallistasollakin. Ainakin tärkeät asiat voisi nostaa pöydälle kissan viereen.
Elokuvauutuuksia 2005, III
Peruslistaus iltagoogletukselle ensi vuoden elokuvista jatkuu (eli täydentelen vähitellen muiden tekemisieni lomassa):
21) DANNY THE DOG
Universal? Rogue Pictures eli osa Focus Featuresia levittelee. Ohjaus: Louis Leterrier - nimi on enne tähän elokuvaan. Kässärissä: Luc Besson ja Robert Mark Kamen. Danny the Dogin tähti on Jet Li, joka yhdessä Bob Hoskinsin ja Morgan Freemanin kanssa tähdittävät tätä elokuvaa tappelijasta. Danny (Li) ei ole saanut normaalia elämää tai koulutusta, on mieleltään pieni poika, mutta osaa tapella nujakoida. Pomo Bart(Hoskins) kohtelee häntä kuin koiraa, mukaanlukien kaulapanta, ja Danista on tullut taistelukone salaisiin taisteluklubeihin. Bart joutuu auto-onnettomuuteen, ja Danny tapaa pianonvirittäjän (Freeman), joka on pahoja poikia paossa, koska tietää liikaa. Dan oppii musiikin kautta maailmaa ja saa ripauksen inhimillisyyttä ja ihmisarvon. Elokuva tunnetaan myös nimellä Unleashed.
22) THE HITCHHIKER'S GUIDE TO THE GALAXY
Touvhstone. Walt Disney. Buena Vista levittää. Debyyttiohjaus!: Garth Jennings, joka yhdessä Karey Kirkpatrickin kanssa käsikirjoitti elokuvan Douglas Adamsin romaanin ja ensimmäisen käsikirjoitusversion pohjalta. Miljoona tekijää jo tiedossa. Pääosissa: Martin Freeman, John Malkovich, Mos Def, Zooey Deschanel, Bill Nighy, Sam Rockwell, Warwick Davis, Steve Pemberton ja Anna Chancellor. Ja tiiseriäkin jo pukkaa.
23) HALLOWEEN 9
Ohjaaja: Rick Rosenthal, joka teki aikoinaan Halloween II ja Halloween: Resurrection -elokuvat. Tuottaja: Moustapha Akkad. Pääosassa: Shawn Crawford. Eipä paljon tietoa vielä, Jamie Lee Curtis taisi olla ankkaa vain.
24) SILENT HILL kertoo saitillaan kaiken tarpeellisen tästä kauhupläjäyksestä, joka perustuu samannimiseen peliin: "Konami Corporation (CEO: Kagemasa Kozuki) has teamed with Samuel Hadida and his production company Davis Films Sarl to produce a live feature adaptation of the popular horror adventure videogame Silent Hill."
25) THE EYE, on Sebastian Gutierrezin (Big Bounce, Gothika) käsikirjoittama työn alla oleva hanke, joka on ilmeisesti Paramountin kehittelyssä. Nainen saa elinsiirrossa uuden silmän ja alkaa nähdä yliluonnolliseen maailmaan sen avulla. Eli thai-remake: "Remake du film Thaïlandais du même nom. Par l'équipe de "Les Autres", donc peut-être un bon remake en vue. Tournage prévu en 2005."
Älä sotke Red Eye -elokuvaan, jossa Cilian Murphy pääosittelee.
26) HIDE AND SEEK
Fox. Ohjaus: John Polson. Kässäri: Ari Schlossberg. Tuottaja: Barry Josephson. Pääosissa: Robert De Niro, Dakota Fanning, Famke Janssen, Elisabeth Shue. Leskeksi jäänyt isä yrittää päästä mukaan 9-vuotiaan tyttärensä maailmaan. Tyttären mielikuvitusmaailmaan kuuluu maaninen ja hirmuisa mielikuvitusystävä, jolla on kauhistuttava kostoprojekti käynnissä.
27) STAY
FOX. Ohjaus: Marc Forster. Kässäri: David Benioff. Tuottajat: Eric Kopeloff, Tom Lassally. Pääosissa: Ewan McGregor, Naomi Watts, Ryan Gosling, Bob Hoskins, Janeane Garofalo.
"A reality-bending thriller about a psychologist whose suicidal client makes bizarre predictions that to the psychologist's mounting terror, begin to come true. The shrink must race against time to save everything he loves before it disappears. From the director of "Monster's Ball."
28) CARS.
Walt Disney Pictures ja Pixar Animation Studios. Walt D ja Buena Vista levittävät. John Lasseter näyttää tekevän koko filmin. Kunhan ei näyttele... Ei vaineskaan. Se on animaatio: "Klassiset automobiilit seikkailevat Route 66 -valtatiellä"
29) ELIZABETHTOWN
Paramount. Vinyl Films. Tuottajat: Cameron Crowe, Tom Cruise, Paula Wagner. Ohjaus: Cameron Crowe. Pääosissa: Kirsten Dunst, Orlando Bloom, Susan Sarandon, Alec Baldwin, Judy Greer, Jessica Biel, Loudon Wainwright III, Paula Dean, Paul Schneider, Bruce McGill, Gaillard Sartain. Komedia syvästä Etelästä: yllättävä rakkaustarina, elämän vetovoima pelissä...
"After causing the shoe company he works for to lose millions of dollars and being fired, then being dumped by his girlfriend, Drew Baylor (Orlando Bloom) is on the verge of suicide. Following the death of his father, he heads back to his hometown of Elizabethtown for the funeral. On the way there, he meets flight attendant Claire Colburn (Kirsten Dunst), whom he falls in love with, and starts a romance that will get his life back on track."
30) ROMANCE AND CIGARETTES
United Artists. Ohjaus ja kässäri: John Turturro. Pääosissa: James Gandolfini, Susan Sarandon, Kate Winslet, Steve Buscemi, Kumar Pallana, Christopher Walken, Mandy Moore, Aida Turturro, Mary-Louise Parker, Eddie Izzard, Bobby Cannavale, Ivan Fatovic, Tony Goldwyn, Amy Sedaris, Elaine Stritch, Amedeo Turturro. New Yorkiin sijoittuvassa musikaalissa petollinen aviomies(James Gandofini), joutuu valitsemaan rakastajattarensa (Kate Winslet) ja vaimonsa (Susan Sarandon) väliltä. Kyllä se Kate on ollut niin upea...
ILMAINEN EXTRA SEDIS BLOGIN KANTA-ASIAKKAILLE (mutta muistakaa silti lähettää rahanne minulle):
Ranskaa taitaville: Valmisteilla olevia elokuvia.
21) DANNY THE DOG
Universal? Rogue Pictures eli osa Focus Featuresia levittelee. Ohjaus: Louis Leterrier - nimi on enne tähän elokuvaan. Kässärissä: Luc Besson ja Robert Mark Kamen. Danny the Dogin tähti on Jet Li, joka yhdessä Bob Hoskinsin ja Morgan Freemanin kanssa tähdittävät tätä elokuvaa tappelijasta. Danny (Li) ei ole saanut normaalia elämää tai koulutusta, on mieleltään pieni poika, mutta osaa tapella nujakoida. Pomo Bart(Hoskins) kohtelee häntä kuin koiraa, mukaanlukien kaulapanta, ja Danista on tullut taistelukone salaisiin taisteluklubeihin. Bart joutuu auto-onnettomuuteen, ja Danny tapaa pianonvirittäjän (Freeman), joka on pahoja poikia paossa, koska tietää liikaa. Dan oppii musiikin kautta maailmaa ja saa ripauksen inhimillisyyttä ja ihmisarvon. Elokuva tunnetaan myös nimellä Unleashed.
22) THE HITCHHIKER'S GUIDE TO THE GALAXY
Touvhstone. Walt Disney. Buena Vista levittää. Debyyttiohjaus!: Garth Jennings, joka yhdessä Karey Kirkpatrickin kanssa käsikirjoitti elokuvan Douglas Adamsin romaanin ja ensimmäisen käsikirjoitusversion pohjalta. Miljoona tekijää jo tiedossa. Pääosissa: Martin Freeman, John Malkovich, Mos Def, Zooey Deschanel, Bill Nighy, Sam Rockwell, Warwick Davis, Steve Pemberton ja Anna Chancellor. Ja tiiseriäkin jo pukkaa.
23) HALLOWEEN 9
Ohjaaja: Rick Rosenthal, joka teki aikoinaan Halloween II ja Halloween: Resurrection -elokuvat. Tuottaja: Moustapha Akkad. Pääosassa: Shawn Crawford. Eipä paljon tietoa vielä, Jamie Lee Curtis taisi olla ankkaa vain.
24) SILENT HILL kertoo saitillaan kaiken tarpeellisen tästä kauhupläjäyksestä, joka perustuu samannimiseen peliin: "Konami Corporation (CEO: Kagemasa Kozuki) has teamed with Samuel Hadida and his production company Davis Films Sarl to produce a live feature adaptation of the popular horror adventure videogame Silent Hill."
25) THE EYE, on Sebastian Gutierrezin (Big Bounce, Gothika) käsikirjoittama työn alla oleva hanke, joka on ilmeisesti Paramountin kehittelyssä. Nainen saa elinsiirrossa uuden silmän ja alkaa nähdä yliluonnolliseen maailmaan sen avulla. Eli thai-remake: "Remake du film Thaïlandais du même nom. Par l'équipe de "Les Autres", donc peut-être un bon remake en vue. Tournage prévu en 2005."
Älä sotke Red Eye -elokuvaan, jossa Cilian Murphy pääosittelee.
26) HIDE AND SEEK
Fox. Ohjaus: John Polson. Kässäri: Ari Schlossberg. Tuottaja: Barry Josephson. Pääosissa: Robert De Niro, Dakota Fanning, Famke Janssen, Elisabeth Shue. Leskeksi jäänyt isä yrittää päästä mukaan 9-vuotiaan tyttärensä maailmaan. Tyttären mielikuvitusmaailmaan kuuluu maaninen ja hirmuisa mielikuvitusystävä, jolla on kauhistuttava kostoprojekti käynnissä.
27) STAY
FOX. Ohjaus: Marc Forster. Kässäri: David Benioff. Tuottajat: Eric Kopeloff, Tom Lassally. Pääosissa: Ewan McGregor, Naomi Watts, Ryan Gosling, Bob Hoskins, Janeane Garofalo.
"A reality-bending thriller about a psychologist whose suicidal client makes bizarre predictions that to the psychologist's mounting terror, begin to come true. The shrink must race against time to save everything he loves before it disappears. From the director of "Monster's Ball."
28) CARS.
Walt Disney Pictures ja Pixar Animation Studios. Walt D ja Buena Vista levittävät. John Lasseter näyttää tekevän koko filmin. Kunhan ei näyttele... Ei vaineskaan. Se on animaatio: "Klassiset automobiilit seikkailevat Route 66 -valtatiellä"
29) ELIZABETHTOWN
Paramount. Vinyl Films. Tuottajat: Cameron Crowe, Tom Cruise, Paula Wagner. Ohjaus: Cameron Crowe. Pääosissa: Kirsten Dunst, Orlando Bloom, Susan Sarandon, Alec Baldwin, Judy Greer, Jessica Biel, Loudon Wainwright III, Paula Dean, Paul Schneider, Bruce McGill, Gaillard Sartain. Komedia syvästä Etelästä: yllättävä rakkaustarina, elämän vetovoima pelissä...
"After causing the shoe company he works for to lose millions of dollars and being fired, then being dumped by his girlfriend, Drew Baylor (Orlando Bloom) is on the verge of suicide. Following the death of his father, he heads back to his hometown of Elizabethtown for the funeral. On the way there, he meets flight attendant Claire Colburn (Kirsten Dunst), whom he falls in love with, and starts a romance that will get his life back on track."
30) ROMANCE AND CIGARETTES
United Artists. Ohjaus ja kässäri: John Turturro. Pääosissa: James Gandolfini, Susan Sarandon, Kate Winslet, Steve Buscemi, Kumar Pallana, Christopher Walken, Mandy Moore, Aida Turturro, Mary-Louise Parker, Eddie Izzard, Bobby Cannavale, Ivan Fatovic, Tony Goldwyn, Amy Sedaris, Elaine Stritch, Amedeo Turturro. New Yorkiin sijoittuvassa musikaalissa petollinen aviomies(James Gandofini), joutuu valitsemaan rakastajattarensa (Kate Winslet) ja vaimonsa (Susan Sarandon) väliltä. Kyllä se Kate on ollut niin upea...
ILMAINEN EXTRA SEDIS BLOGIN KANTA-ASIAKKAILLE (mutta muistakaa silti lähettää rahanne minulle):
Ranskaa taitaville: Valmisteilla olevia elokuvia.
Elokuvauutuuksia 2005 II
11) CHARLIE AND THE CHOCOLATE FACTORY. Warner Bros. Tulossa 15.6. 2004. Ohjaus: Tim Burton. Kässäri: John August Roald Dahlin romaanista. Pääosissa: Johnny Depp, Freddie Highmore, David Kelly, AnnaSophia Robb, Jordan Fry, Julia Winter, Philip Wiegratz. "Nuori poika lähtee kiertueelle maailman suurimpaan suklaatehtaaseen. Sen johdossa on sitten vähän kummallinen heppu operaattorina."
12) THE WALLACE & GROMIT MOVIE
Aardman Animations on brittifirma, DreamWorks SKG Amerikasta. Ohjaus: Nick Box, Steve Park. Peter Sallis on palkattu näyttelemään Wallace-ääntä, Helena Bonham Carter on Lady Tottington, ja Ralph Fiennes Lordi Victor Quatermaine. Kyse on savianimaatiosta.
13) SPIKE JONZE: WHERE THE WILD THINGS ARE
Universal. Ja kovasti epävarmaa tuleeko mitään. "A restless little boy, Max, banished to his room for prancing about dressed like a wolf, sneaks out, into a world created by his own imagination populated by massive furry beasts, who make him the king of their world..."
14) THE WAR OF THE WORLDS
Pendragon Pictures. Tuottajat: Tom Cruise, Steven Spielberg. Ohjaaja: auki.
Kässäri: David Koepp, Josh Friedman. Muita tunnettuja tekijöitä: Ron Thornton and Michele Jeffers (Special Effects, Foundation Imaging), Jon Sorenson (Effects)
15) 3001
"Michael Fleming of Variety reports that there is another project called 3001 in development at Fox, a comedy which would be directed by Mike Judge (Office Space, Beavis and Butt-Head). (8/13/02) That project is about a man who wakes up 1,000 years later to discover that because of generations of "dumbing down", he is now the smartest man on the planet."
Se toinen on tietysti 2001-leffasarjan jatko-osa Lopullinen odysseija, jota kovasti uumoillaan joskus jossain tulevaksi.
16) THE WEDDING CRASHES Joblon sivustolta. "It's actually about a couple of guys that enjoy showing up to weddings they were never invited to for a chance to meet women. Drunk women. When one of them unexpectedly falls in love with a bridesmaid, they have to deal with the girl's father, who happens to be the U.S. Treasury secretary."
17) MADAGASCAR
DreamWorks Pictures. Tulossa: 27.5. 2005. Tuottaja: Karey Kirkpatrick. Ohjaus: Eric Darnell ja Conrad Vernon. Kässäri: Billy Frolick, Mark Burton. Ääninä: Ben Stiller (Alex, leijona), Jada Pinkett Smith (Gloria, virtahepo), Chris Rock (Marty, seepra) and David Schwimmer (Melman, kirahvi). Neljä eläintä karkaa New Yorkin eläintarhasta. Elämä jatkuu Madagascarilla, mutta kuinka, sillä heillä ei ole kokemusta elämästä vapaudessa.
18) RUSH HOUR III
Steven Seagull The Sun-lehdelle. "Jackie and I have talked about Rush Hour III. I'd be playing the villain. We've long looked for something to work on together and this could be it. Jackie is someone I have admired for many years. I shudder to think who would win in the on-screen fights, but that'll keep it interesting for the viewer. I hope it happens. If the scripts good, then I'll definitely be interested." Kungfu-kamaa, joten Kungfu Cinema -sivusto helpottaa iloista potkijaa. Couting Down kertoo kukn alkaa tapahtua... Viime aikaiset viestit ovat juuri päinvastaisia. Ei siis tapahdu. Punainen valo. Ei toimi. Peace. Lähteenä käsikirjoittajaksi Jeff Nathanson, joka tosin voi käydä palkkioneuvotteluja näinkin, sillä hän vaatii 20 miljoonaa dollaria kassatuloista päältä...
19) RING II
Ohjaaja: Hideo Nakata. Kässäri: Ehren Kruger Kôji Suzukin romaanin pohjalta. Rachel Keller (Naomi Watts) ja hänen poikansa Aidan (David Dorfman) ovat muuttaneet vuoristokaupunkiin, Ashevilleen. Rachelilla on uusi työ Asheville Gazettessa, työtoveri on David Rourke (Simon Baker). Lehden sähköisestä arkistosta löytyy tietoja teinin murhasta, Rachel käy sen kimppuun ja juttu linkkautuu mystiseen videonauhaan. Kun homma on selviämäisillään, hän saa tietää että Aidan on joutunut pahassa kunnossa sairaalaan. Rachel epäilee erästä Samara Morgan, mutta tri Emma Temple (Sissy Spacek) ounastelee muuta. Rachelia syytetään lapsen pahoinpitelystä, ja hän palaa Seattelee selvittääksen Samaran taustoja, mutta onko siitä seurauksena jutun selviäminen vai vielä pahempia kuvioita?
20) A SCANNER DARKLY
Ohjaus: Richard Linklater, joka kirjoitti myös kässärin Philipp K. Dickin romaanin pohjalta. Kyse on siis scifissä. Amerikka on hävinnyt sotansa huumeita vastaan. Salainen poliisi Fred (Keanu Reeves) on itse koukussa Olemus D:hen, muotihuumeeseen, joka tuottaa jakaantuneita persoonallisuuksia sen yhden oman tilalle. Fred on samalla Bob, kuuluisa huumediileri. Ja nyt Fred siis yrittää napata Bobin.
12) THE WALLACE & GROMIT MOVIE
Aardman Animations on brittifirma, DreamWorks SKG Amerikasta. Ohjaus: Nick Box, Steve Park. Peter Sallis on palkattu näyttelemään Wallace-ääntä, Helena Bonham Carter on Lady Tottington, ja Ralph Fiennes Lordi Victor Quatermaine. Kyse on savianimaatiosta.
13) SPIKE JONZE: WHERE THE WILD THINGS ARE
Universal. Ja kovasti epävarmaa tuleeko mitään. "A restless little boy, Max, banished to his room for prancing about dressed like a wolf, sneaks out, into a world created by his own imagination populated by massive furry beasts, who make him the king of their world..."
14) THE WAR OF THE WORLDS
Pendragon Pictures. Tuottajat: Tom Cruise, Steven Spielberg. Ohjaaja: auki.
Kässäri: David Koepp, Josh Friedman. Muita tunnettuja tekijöitä: Ron Thornton and Michele Jeffers (Special Effects, Foundation Imaging), Jon Sorenson (Effects)
15) 3001
"Michael Fleming of Variety reports that there is another project called 3001 in development at Fox, a comedy which would be directed by Mike Judge (Office Space, Beavis and Butt-Head). (8/13/02) That project is about a man who wakes up 1,000 years later to discover that because of generations of "dumbing down", he is now the smartest man on the planet."
Se toinen on tietysti 2001-leffasarjan jatko-osa Lopullinen odysseija, jota kovasti uumoillaan joskus jossain tulevaksi.
16) THE WEDDING CRASHES Joblon sivustolta. "It's actually about a couple of guys that enjoy showing up to weddings they were never invited to for a chance to meet women. Drunk women. When one of them unexpectedly falls in love with a bridesmaid, they have to deal with the girl's father, who happens to be the U.S. Treasury secretary."
17) MADAGASCAR
DreamWorks Pictures. Tulossa: 27.5. 2005. Tuottaja: Karey Kirkpatrick. Ohjaus: Eric Darnell ja Conrad Vernon. Kässäri: Billy Frolick, Mark Burton. Ääninä: Ben Stiller (Alex, leijona), Jada Pinkett Smith (Gloria, virtahepo), Chris Rock (Marty, seepra) and David Schwimmer (Melman, kirahvi). Neljä eläintä karkaa New Yorkin eläintarhasta. Elämä jatkuu Madagascarilla, mutta kuinka, sillä heillä ei ole kokemusta elämästä vapaudessa.
18) RUSH HOUR III
Steven Seagull The Sun-lehdelle. "Jackie and I have talked about Rush Hour III. I'd be playing the villain. We've long looked for something to work on together and this could be it. Jackie is someone I have admired for many years. I shudder to think who would win in the on-screen fights, but that'll keep it interesting for the viewer. I hope it happens. If the scripts good, then I'll definitely be interested." Kungfu-kamaa, joten Kungfu Cinema -sivusto helpottaa iloista potkijaa. Couting Down kertoo kukn alkaa tapahtua... Viime aikaiset viestit ovat juuri päinvastaisia. Ei siis tapahdu. Punainen valo. Ei toimi. Peace. Lähteenä käsikirjoittajaksi Jeff Nathanson, joka tosin voi käydä palkkioneuvotteluja näinkin, sillä hän vaatii 20 miljoonaa dollaria kassatuloista päältä...
19) RING II
Ohjaaja: Hideo Nakata. Kässäri: Ehren Kruger Kôji Suzukin romaanin pohjalta. Rachel Keller (Naomi Watts) ja hänen poikansa Aidan (David Dorfman) ovat muuttaneet vuoristokaupunkiin, Ashevilleen. Rachelilla on uusi työ Asheville Gazettessa, työtoveri on David Rourke (Simon Baker). Lehden sähköisestä arkistosta löytyy tietoja teinin murhasta, Rachel käy sen kimppuun ja juttu linkkautuu mystiseen videonauhaan. Kun homma on selviämäisillään, hän saa tietää että Aidan on joutunut pahassa kunnossa sairaalaan. Rachel epäilee erästä Samara Morgan, mutta tri Emma Temple (Sissy Spacek) ounastelee muuta. Rachelia syytetään lapsen pahoinpitelystä, ja hän palaa Seattelee selvittääksen Samaran taustoja, mutta onko siitä seurauksena jutun selviäminen vai vielä pahempia kuvioita?
20) A SCANNER DARKLY
Ohjaus: Richard Linklater, joka kirjoitti myös kässärin Philipp K. Dickin romaanin pohjalta. Kyse on siis scifissä. Amerikka on hävinnyt sotansa huumeita vastaan. Salainen poliisi Fred (Keanu Reeves) on itse koukussa Olemus D:hen, muotihuumeeseen, joka tuottaa jakaantuneita persoonallisuuksia sen yhden oman tilalle. Fred on samalla Bob, kuuluisa huumediileri. Ja nyt Fred siis yrittää napata Bobin.
Elokuvauutuuksia 2005, I
1) THE BROTHERS GRIMM
MGM / Dimension Films levittää. Ohjaaja: Terry Gilliam. Kässäri: Ehren Kruger eli Ring- ja Scream 3 -elokuvien kirjoittaja. Pitäs tulla ulos 19.11. 2004. Matt Damon, Heath Ledger ja Robin Williams tähdittävät tätä juttua, joka on ollut jälkituotannossa jo vuoden. Terry Gilliamin tapauksessa se ei ole pitkä aika. "A fictional action-adventure tale about folklore collectors and brothers Jacob and Wilhelm Grimm, called Jake (Ledger) and Will (Damon). While traveling from village to village pretending to protect townsfolk from enchanted creatures, they encounter a real sorceress with terrifying powers and are put to the test." Traileria EI ole, mutta tänne se tulee kun ehtii...
2) THE FOUNTAIN
Ohj. Darren Aronofsky. "Spanning over three centuries, and three seemingly parallel stories, The Fountain is a story of love, death, spirituality, and the fragility of our existence in this world."
3) MR. AND MRS. SMITH.
Ohj. Doug Liman. "Ikävystynyt aviopari yllättyy huomatesssaan että he ovat palkkamurhaajia, jotka ovat saaneet tehtäväkseen tappaa toisensa."
4) THE DEPARTED
Warner Bros.. Ohjaaja: Martin Scorcese. Kässäri: William Monahan. Pääosissa: Leonardo Di Caprio, Matt Damon. "Damon would play a gangster who has infiltrated the Boston police department as part of its cadet class and has been steadily rising through the ranks. DiCaprio will play a cop who's been deep undercover inside the mob and is starting to come unglued. Each side works feverishly to flush the mole out, with deadly consequences."
Nimi on matkalla muuttunut: Infernal Affairs on siis The Departed. Remake-ajatus ei siis kantanut loppuun saakka.
5) WAR OF THE WORLDS on H. G. Wellsin scifi-klassikon filmatisointi. Valmistunee loppukeväästä / kesällä 2005. Paramount / DreamWorks. Ohjaaja: Steven Spielberg. Kässäri: David Koepp. Pääosissa: Tom Cruise, Dakota Fanning.
6) KING KONG
Universal. Tuotanto: WingNut Films. 14.12. 2005. Ohjaaja: Peter Jackson. Kässäri: Peter Jackson, Fran Walsh, ja Philippa Boyens. Alkuperäinen tarina: Merian C. Cooper ja Edgar Wallace. Pääosissa: Naomi Watts, Jack Black, Adrien Brody, Andy Serkis, Colin Hanks, Kyle Chandler, Thomas Kretschmann, Jamie Bell, Evan Parke, John Sumner, Richard Kavanagh, Stephen Hall. Elokuvaa ei kuvata New Yorkissa! "A remake of the 1933 classic in which an expedition exploring a remote island capture a gigantic ape and bring it back to New York for exhibition. A beautiful actress who accompanies them is menaced when the monster's love for her causes him to break out." Lehdistökonferenssin video pitäisi löytyä täältä.
7) "STAR WARS EPISODE III: REVENGE OF THE SITH
Ohjaus ja tuotanto ja kässäri: George Lucas. Yksityiskohtia on tyrkyllä. Ja minä tarkoitan yksityiskohtia... "After three long years of relentless fighting, the Clone Wars are nearly at an end. With most of the Separatist leaders dead or captured, the Jedi Council dispatches Obi-Wan Kenobi to find and bring the deadly leader of the Separatist droid army, Viceroy Nute Gunrey, to justice as well as Count Dooku still in hiding. Meanwhile, back on Coruscant, Chancellor Palpatine has grown in power. His sweeping political changes transform the war-weary Republic into the mighty Galactic Empire. To his closest ally, Anakin Skywalker, he reveals the true nature of power and the promised secrets of the Force in an attempt to lure him to the dark side which puts Anakin at odds with his very pregnant, wife-in-secret, the vain senator Amidala."
8)THE CORPSE BRIDE.
Studio: Will Vinton Studios / Warner Bros. Ohjaaja: Mike Johnson & Tim Burton. Kässäri: Pamela Pettler & Caroline Thompson. Tuottaja: Tim Burton. Lavastus: Alex McDowell. Kuvaus: Pete Kozachik. Alkuperäismusiikki: Danny Elfman. "This is a stop motion animated feature film, based on a 19th Century Russian folktale, where a man mistakenly weds a corpse."
9) SIN CITY
Dimension Films; Troublemaker Studios. Ohjaus: Frank Miller ja Robert Rodriguez. Tässäpä juoniselostuksia. Elämää kovassa ja korruptoituneessa Basin Cityssa. Imdb:n mukaan: "All based on the brilliant graphic novels "Sin City" "A Dame To Kill For", "The Big Fat Kill" and "That Yellow Bastard", written and illustrated by Frank Miller." Kotisivut taas sanovat: "Frank Miller's comic books, "Sin City, "The Big Fat Kill" and "That Yellow Bastard.". Graafinen romaani vai sarjakuva! "Liekö traileri jo kunnossa.
10) BATMAN BEGINS
Ohjaaja: Christopher Nolan. Kässäri: David S. Goyer tietenkin Bob Kanen hahmojen perusteella. "Bruce Wayne (Batman) must do battle with the wicked Ra's Al Ghul, and the infamous Dr. Jonathan Crane, AKA The Scarecrow. The Caped Crusader tracks Al Ghul to the city of London where he must confront the criminal mastermind." Lisää synopsiskamaa, ks. IMDB.
MGM / Dimension Films levittää. Ohjaaja: Terry Gilliam. Kässäri: Ehren Kruger eli Ring- ja Scream 3 -elokuvien kirjoittaja. Pitäs tulla ulos 19.11. 2004. Matt Damon, Heath Ledger ja Robin Williams tähdittävät tätä juttua, joka on ollut jälkituotannossa jo vuoden. Terry Gilliamin tapauksessa se ei ole pitkä aika. "A fictional action-adventure tale about folklore collectors and brothers Jacob and Wilhelm Grimm, called Jake (Ledger) and Will (Damon). While traveling from village to village pretending to protect townsfolk from enchanted creatures, they encounter a real sorceress with terrifying powers and are put to the test." Traileria EI ole, mutta tänne se tulee kun ehtii...
2) THE FOUNTAIN
Ohj. Darren Aronofsky. "Spanning over three centuries, and three seemingly parallel stories, The Fountain is a story of love, death, spirituality, and the fragility of our existence in this world."
3) MR. AND MRS. SMITH.
Ohj. Doug Liman. "Ikävystynyt aviopari yllättyy huomatesssaan että he ovat palkkamurhaajia, jotka ovat saaneet tehtäväkseen tappaa toisensa."
4) THE DEPARTED
Warner Bros.. Ohjaaja: Martin Scorcese. Kässäri: William Monahan. Pääosissa: Leonardo Di Caprio, Matt Damon. "Damon would play a gangster who has infiltrated the Boston police department as part of its cadet class and has been steadily rising through the ranks. DiCaprio will play a cop who's been deep undercover inside the mob and is starting to come unglued. Each side works feverishly to flush the mole out, with deadly consequences."
Nimi on matkalla muuttunut: Infernal Affairs on siis The Departed. Remake-ajatus ei siis kantanut loppuun saakka.
5) WAR OF THE WORLDS on H. G. Wellsin scifi-klassikon filmatisointi. Valmistunee loppukeväästä / kesällä 2005. Paramount / DreamWorks. Ohjaaja: Steven Spielberg. Kässäri: David Koepp. Pääosissa: Tom Cruise, Dakota Fanning.
6) KING KONG
Universal. Tuotanto: WingNut Films. 14.12. 2005. Ohjaaja: Peter Jackson. Kässäri: Peter Jackson, Fran Walsh, ja Philippa Boyens. Alkuperäinen tarina: Merian C. Cooper ja Edgar Wallace. Pääosissa: Naomi Watts, Jack Black, Adrien Brody, Andy Serkis, Colin Hanks, Kyle Chandler, Thomas Kretschmann, Jamie Bell, Evan Parke, John Sumner, Richard Kavanagh, Stephen Hall. Elokuvaa ei kuvata New Yorkissa! "A remake of the 1933 classic in which an expedition exploring a remote island capture a gigantic ape and bring it back to New York for exhibition. A beautiful actress who accompanies them is menaced when the monster's love for her causes him to break out." Lehdistökonferenssin video pitäisi löytyä täältä.
7) "STAR WARS EPISODE III: REVENGE OF THE SITH
Ohjaus ja tuotanto ja kässäri: George Lucas. Yksityiskohtia on tyrkyllä. Ja minä tarkoitan yksityiskohtia... "After three long years of relentless fighting, the Clone Wars are nearly at an end. With most of the Separatist leaders dead or captured, the Jedi Council dispatches Obi-Wan Kenobi to find and bring the deadly leader of the Separatist droid army, Viceroy Nute Gunrey, to justice as well as Count Dooku still in hiding. Meanwhile, back on Coruscant, Chancellor Palpatine has grown in power. His sweeping political changes transform the war-weary Republic into the mighty Galactic Empire. To his closest ally, Anakin Skywalker, he reveals the true nature of power and the promised secrets of the Force in an attempt to lure him to the dark side which puts Anakin at odds with his very pregnant, wife-in-secret, the vain senator Amidala."
8)THE CORPSE BRIDE.
Studio: Will Vinton Studios / Warner Bros. Ohjaaja: Mike Johnson & Tim Burton. Kässäri: Pamela Pettler & Caroline Thompson. Tuottaja: Tim Burton. Lavastus: Alex McDowell. Kuvaus: Pete Kozachik. Alkuperäismusiikki: Danny Elfman. "This is a stop motion animated feature film, based on a 19th Century Russian folktale, where a man mistakenly weds a corpse."
9) SIN CITY
Dimension Films; Troublemaker Studios. Ohjaus: Frank Miller ja Robert Rodriguez. Tässäpä juoniselostuksia. Elämää kovassa ja korruptoituneessa Basin Cityssa. Imdb:n mukaan: "All based on the brilliant graphic novels "Sin City" "A Dame To Kill For", "The Big Fat Kill" and "That Yellow Bastard", written and illustrated by Frank Miller." Kotisivut taas sanovat: "Frank Miller's comic books, "Sin City, "The Big Fat Kill" and "That Yellow Bastard.". Graafinen romaani vai sarjakuva! "Liekö traileri jo kunnossa.
10) BATMAN BEGINS
Ohjaaja: Christopher Nolan. Kässäri: David S. Goyer tietenkin Bob Kanen hahmojen perusteella. "Bruce Wayne (Batman) must do battle with the wicked Ra's Al Ghul, and the infamous Dr. Jonathan Crane, AKA The Scarecrow. The Caped Crusader tracks Al Ghul to the city of London where he must confront the criminal mastermind." Lisää synopsiskamaa, ks. IMDB.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)