Kirjallisuuden nobelisti Harold Pinter ja jazzlaulaja Eartha Kitt ovat kuolleet joulurauhan aikana. Molemmat kulttuurin raskasta sarjaa.
Siteeratkaamme Harold Pinteria.
Joulun pähkinä on tietysti kysymys siitä, kenestä hän puhuu?
"Mitä pidemmälle hän menee, sitä parempaa se tekee minulle. En halua filosofioita, trakteja, dogmeja, pakoteitä, totuuksia, vastauksia, en mitään alennusmyyntiosastolta. Hän on nykyisistä kaikkein rohkein, armottomin kirjoittaja, ja mitä useammin hän painaa nenäni paskaan, sitä kiitollisempi olen hänelle."
Modernismi ei ole kuollut, kun parempaakaan ei ole tullut tarjolle.
Alennusmyyntiosastoja kyllä riittää.
4 kommenttia:
Samuel Beckett tulee mieleen ensimmäiseksi.
Toiseksi, tulee mieleen Rauno Räsänen.
Muuten - ja tiedän ettei tämä tähän kuulu - menetin ns. "poikuuteni" Santoksessa. Olin silloin messikallena M/S Actinialla. Aamulla III perämies kysyi että "oliks se eartha kitti hyvä?". Vastasin, että "en tiedä" (herra perämies), "tämä oli ensimmäinen kertani".
Primera vez... Vähän aikaa opettelin espanjaa. No se puedo vivir sin amar. Mitäpä ihminen ei tekisi (muutakin kuin virheitä) kun on 17-v.?
Beckett se on!
Tarina on aito ja siksi hyvä.
Sedis, en muuten tiennyt!
Ajattelin, että Beckett kirjoitti (olen lukenut häntä aika vähän) armottomammin kuin Pinter (jota en ole lukenut juuri ollenkaan). Mutta tekstin erityisen "hellyyden" tähden sen täytyi olla P:lle tuttu...
Humalassa uskaltaa veikata väärin, vaikka menisi oikein.
Lähetä kommentti