Ensimmäinen varteenotettava ehdotus uuteen hallitusohjelmaan on jo tehty. Tupakkalaittomat alueet.
Hieno ajatus, Kansatieteilijä.
maanantaina, maaliskuuta 19, 2007
Tulevan hallituksen pohja
Vaalitulos, josta selviävät valitut kansanedustajat ja puolueittaiset äänijakaumat myös kuntakohtaisesti.
Monet jättivät äänestämättä.Sen voi päätellä vaikkapa siitä, mistä Helsingin Sanomat (Juha Akkanen) uutisoi 16. maaliskuuta:
"Punamultaa kannattaa maaliskuisen kyselyn perusteella 43 prosenttia, porvarihallitusta 24 prosenttia ja sinipunaa 16 prosenttia äänestäjistä.
Punamultaa suosii enemmistö Sdp:n, keskustan ja vasemmistoliiton kannattajista sekä puolet vihreiden kannattajista.
Suurin muutos helmikuun kyselyyn on, että vihreiden kannattajat suosivat nyt enemmän punamultaa kuin sinipunaa. Myös keskustan ja Sdp:n kannattajien joukossa punamulta on lisännyt suosiotaan.
Kokoomuksen kannattajien ehdoton ykkösvaihtoehto on edelleen porvarihallitus, keskustalaiset eivät porvarihallitukselle lämpene niinkään."
Tähän perustuu se SDP:ssä oljenkortena elävä toive siitä, että Keskusta sittenkin valitsisi hallituskumppanikseen sosialidemokraatit ennen vähemmän maltillisesti uhoavaa Kokoomusta. Koalitio vaatisi RKP:n lisäksi mukaan Vihreät. Vasemmistoliitto lähtee tietysti mukaan, jos vain pyydetään, mutta ei taideta pyytää.
Eikä ole mahdotonta, että hurmoksellinen porvariuho voi koitua kykypuolueen kohtaloksi. Elämys kun ei aina takaa järjenkäyttöä.
Monet jättivät äänestämättä.Sen voi päätellä vaikkapa siitä, mistä Helsingin Sanomat (Juha Akkanen) uutisoi 16. maaliskuuta:
"Punamultaa kannattaa maaliskuisen kyselyn perusteella 43 prosenttia, porvarihallitusta 24 prosenttia ja sinipunaa 16 prosenttia äänestäjistä.
Punamultaa suosii enemmistö Sdp:n, keskustan ja vasemmistoliiton kannattajista sekä puolet vihreiden kannattajista.
Suurin muutos helmikuun kyselyyn on, että vihreiden kannattajat suosivat nyt enemmän punamultaa kuin sinipunaa. Myös keskustan ja Sdp:n kannattajien joukossa punamulta on lisännyt suosiotaan.
Kokoomuksen kannattajien ehdoton ykkösvaihtoehto on edelleen porvarihallitus, keskustalaiset eivät porvarihallitukselle lämpene niinkään."
Tähän perustuu se SDP:ssä oljenkortena elävä toive siitä, että Keskusta sittenkin valitsisi hallituskumppanikseen sosialidemokraatit ennen vähemmän maltillisesti uhoavaa Kokoomusta. Koalitio vaatisi RKP:n lisäksi mukaan Vihreät. Vasemmistoliitto lähtee tietysti mukaan, jos vain pyydetään, mutta ei taideta pyytää.
Eikä ole mahdotonta, että hurmoksellinen porvariuho voi koitua kykypuolueen kohtaloksi. Elämys kun ei aina takaa järjenkäyttöä.
sunnuntaina, maaliskuuta 18, 2007
Porvarihallitus
Porvarihallitus on tulossa. Riittääpähän blogattavaa neljäksi vuodeksi. Mutta kyllä tuossa Kataisessa on kestettävää. Mikä siinä niin irriteeraa minua, mutta ei muita?
Äänestämään
Aurinko paistaa. Hyvä lenkkeilykeli.
Samalla voi käydä äänestämässä.
Miksikö? Valintani on demokratia.
Muistutukseksi: niitä muita ovat
Anarkia
Aristokratia
Autokratia
Despotismi
Diktatuuri
Feodalismi
Itsevaltius
Kleptokratia
Monarkia
Absoluuttinen monarkia
Perustuslaillinen monarkia
Oklokratia/Mobokratia
Oligarkia
Plutokratia
Yksipuoluejärjestelmä
Teokratia
Tyrannia
Samalla voi käydä äänestämässä.
Miksikö? Valintani on demokratia.
Muistutukseksi: niitä muita ovat
Anarkia
Aristokratia
Autokratia
Despotismi
Diktatuuri
Feodalismi
Itsevaltius
Kleptokratia
Monarkia
Absoluuttinen monarkia
Perustuslaillinen monarkia
Oklokratia/Mobokratia
Oligarkia
Plutokratia
Yksipuoluejärjestelmä
Teokratia
Tyrannia
lauantaina, maaliskuuta 17, 2007
Italian studies
Meillähän on näitä bloggareita, jotka käyttävät vuosia italian opiskeluun.
Höh. Mitä se on nykyaikana?
Onneksi meillä on YouTube. Italiaa voi opiskella kymmenessä minuutissa.
Höh. Mitä se on nykyaikana?
Onneksi meillä on YouTube. Italiaa voi opiskella kymmenessä minuutissa.
Liberalia
Mitä se vapaus perinteisesti onkaan? Tänään meille roomalaisen kalenterin ystäville on Liberalia-juhlan päivä. Siinähän palvottiin Liber-jumalaa, hedelmällisyyden ja viinin nimiin ylistettyä, joka samastettiin myöhemmin Dionysokseen (Liber Pater, "Isä Liber" - kreikkalaisen Dionysoksen vastine Roomassa oli tietysti Bacchus).
Juhlan kunniaksi vanhat naiset pukeutuivat Liber-jumalan papittareksi ja kiersivät kaupungilla päässään murattiseppeleet. Naiset jakoivat kulkiessaan uhrikakkuja (libia valmistettiin öljystä ja hunajasta), joita aina väliin Liberille uhrattiin. Minä epäilen, että viiniäkin vähän latkittiin.
Maaseudulla, missä Liber oli erityisesti kunniassaan, kuljetettiin usein valtavaa siitintä vaunuilla. Saattoväki lauloi matkan ratoksi riettaita lauluja. Siitin kuljetettiin lopuksi kaupunkiin, jossa joku erityisen siveäksi tunnettu rouvashenkilö oli saanut velvollisuuden seppelöidä se. Liber suojeli miehen siemennestettä. Naisen hedelmällisyyttä suojeli Libera, jolla on joku yhtymäkohta Ceres-jumalattareen (ceres = vilja).
Liberalia on nuoren miehen juhlapäivä, muutoksen päivä, jolloin hän saa ensi kertaa pukeutua toga puraan eli valkoiseen (sananmukaisesti värittömään). Toinen nimi tälle miehen ikään eli 16- tai 17-vuotiaalle miehen puvulle oli toga virilis. (Jotkut lähteet puhuvat nuoremmastakin miehuusiästä, mutta luotanpa tähän.)
Päivän ohjelmaan Roomassa kuului uhraaminen laareille eli "hattuhyllyillä" säilytettäville kotijumalille, pukeutuminen miehen togaan ja matka Forumille, jossa oli tabulatorium, Rooman valtionarkisto. Siellä pojat kirjattiin mieheksi ja täysiarvoiseksi kansalaiseksi sekä kelvolliseksi asepalvelukseen. Matka jatkui Capitolinus-kukkulalle, jossa uhrattiin Liberille.
Joidenkin antiikista periytyvien tietojen mukaan tänään on myös dies religiosus, pahaenteinen päivä.
Tänään ei kannata mennä naimisiin, aloittaa mitään hanketta, lähteä matkalle eikä varsinkaan sotia kenenkään kanssa. Joten olkaa varovaisia siellä ulkona.
Juhlan kunniaksi vanhat naiset pukeutuivat Liber-jumalan papittareksi ja kiersivät kaupungilla päässään murattiseppeleet. Naiset jakoivat kulkiessaan uhrikakkuja (libia valmistettiin öljystä ja hunajasta), joita aina väliin Liberille uhrattiin. Minä epäilen, että viiniäkin vähän latkittiin.
Maaseudulla, missä Liber oli erityisesti kunniassaan, kuljetettiin usein valtavaa siitintä vaunuilla. Saattoväki lauloi matkan ratoksi riettaita lauluja. Siitin kuljetettiin lopuksi kaupunkiin, jossa joku erityisen siveäksi tunnettu rouvashenkilö oli saanut velvollisuuden seppelöidä se. Liber suojeli miehen siemennestettä. Naisen hedelmällisyyttä suojeli Libera, jolla on joku yhtymäkohta Ceres-jumalattareen (ceres = vilja).
Liberalia on nuoren miehen juhlapäivä, muutoksen päivä, jolloin hän saa ensi kertaa pukeutua toga puraan eli valkoiseen (sananmukaisesti värittömään). Toinen nimi tälle miehen ikään eli 16- tai 17-vuotiaalle miehen puvulle oli toga virilis. (Jotkut lähteet puhuvat nuoremmastakin miehuusiästä, mutta luotanpa tähän.)
Päivän ohjelmaan Roomassa kuului uhraaminen laareille eli "hattuhyllyillä" säilytettäville kotijumalille, pukeutuminen miehen togaan ja matka Forumille, jossa oli tabulatorium, Rooman valtionarkisto. Siellä pojat kirjattiin mieheksi ja täysiarvoiseksi kansalaiseksi sekä kelvolliseksi asepalvelukseen. Matka jatkui Capitolinus-kukkulalle, jossa uhrattiin Liberille.
Joidenkin antiikista periytyvien tietojen mukaan tänään on myös dies religiosus, pahaenteinen päivä.
Tänään ei kannata mennä naimisiin, aloittaa mitään hanketta, lähteä matkalle eikä varsinkaan sotia kenenkään kanssa. Joten olkaa varovaisia siellä ulkona.
perjantaina, maaliskuuta 16, 2007
Tampereen parhaat Kiasmassa
Kun nyt agitoimaan taas ryhdyttiin, niin laitetaanpa tämäkin mainos. Kiasma-teatterissa esitetään lauantaina 17.3.2007 klo 14 Tampereen elokuvajuhlilla viime sunnuntaina palkittuja elokuvia. Lippujakin myydään kuuden euron hintaan. Voin muuten suositella. Milan ja Heavy Metal tekevät varmasti vaikutuksen, eivätkä hullumpia ole muutkaan palkitut. Tuhansien joukostahan ne on pikattu.
Esitettävät elokuvat:
MILAN / Grand Prix / Kansainvälinen sarja / Michaela Kezele, F, 23 min, beta, GERMANY, 2006
Belgrad NATO:n ilmahyökkäyksen aikaan vuonna 1999. Kesken
piiloleikkien pikku Milan löytää metsästä pakkolaskun tehneen
lentäjän. Hänellä ei ole aavistustakaan, että samaan aikaan oma veli
taistelee elämästään sairaalassa. Elokuva tuo esille lapsen viattoman
katseen kautta sen, että yleismaailmallista vihollista ei ole.
YNGLINGE / Paras fiktio / Kansainvälinen sarja / Mikkel Munch-Fals, F, 24 min, beta, DENMARK, 2006
Aistillinen, pureva tarina teini-ikäisistä, jotka etsivät epätoivoisesti seksuaalista identiteettiään pornografian täyttämässä maailmassa.
ILO IRTI / Kunniamaininta / Kotimainen sarja / Ami Lindholm, A, 7 min, beta, FINLAND, 2006
Oivaltava ja riemukas pelkistetyllä visualisoinnilla toteutettu animaatio. Lentokoneellinen hankalia matkustajia. Ehtiikö lentoemäntä ratkaista kaikkien ongelmat?
ELÄÄ, OLLA OLEMASSA / Opiskelijapalkinto / Kotimainen sarja / Reetta Aalto, F, 14 min, 35 mm, FINLAND, 2007
Lakkiaisten aattona Veera saa tietää äidiltään, että isä on sanonut jaksavansa vain juhlia varten. Rukkaset saanut poikaystäväkin uhkaa itsemurhalla. Muiden romahtaessa Veera pitää itsensä kasassa - hän kohtaa tunteensa vasta juhlien jälkeen.
DREAMS AND DESIRES - FAMILY TIES / Prix UIP Tampere / Yleisöpalkinto /
Kansainvälinen sarja Joanna Quinn, A, 10 min, 35 mm, UNITED KINGDOM, 2006
Uuden videokameran hankkimisen jälkeen kuvaamisesta tulee pakkomielle animaation (anti)sankarille Berylille. Cineaste par excellence lupautuu tallentamaan myös ystävänsä häät. Lopputulos on räiskyvä ja hysteerinen vuoristoratakyyti.
HEAVY METAL / Pääpalkinto alle 30-minuuttiset / Yleisöpalkinto / Kotimainen sarja / Zaida Bergroth, F, 30 min, beta, FINLAND, 2006
Elokuva 15-vuotiaan pojan parhaimmasta ja samalla pahimmasta yöstä. Heavy Metal on osuva ajankuva 1980-luvusta. Toisaalta hyväksymistä ja läheisyyttä janoavat nuoret ovat tunnistettavia myös tästä päivästä.
Kiasma-teatteri
Mannerheiminaukio 2
00100 Helsinki
www.kiasma.fi
Esitettävät elokuvat:
MILAN / Grand Prix / Kansainvälinen sarja / Michaela Kezele, F, 23 min, beta, GERMANY, 2006
Belgrad NATO:n ilmahyökkäyksen aikaan vuonna 1999. Kesken
piiloleikkien pikku Milan löytää metsästä pakkolaskun tehneen
lentäjän. Hänellä ei ole aavistustakaan, että samaan aikaan oma veli
taistelee elämästään sairaalassa. Elokuva tuo esille lapsen viattoman
katseen kautta sen, että yleismaailmallista vihollista ei ole.
YNGLINGE / Paras fiktio / Kansainvälinen sarja / Mikkel Munch-Fals, F, 24 min, beta, DENMARK, 2006
Aistillinen, pureva tarina teini-ikäisistä, jotka etsivät epätoivoisesti seksuaalista identiteettiään pornografian täyttämässä maailmassa.
ILO IRTI / Kunniamaininta / Kotimainen sarja / Ami Lindholm, A, 7 min, beta, FINLAND, 2006
Oivaltava ja riemukas pelkistetyllä visualisoinnilla toteutettu animaatio. Lentokoneellinen hankalia matkustajia. Ehtiikö lentoemäntä ratkaista kaikkien ongelmat?
ELÄÄ, OLLA OLEMASSA / Opiskelijapalkinto / Kotimainen sarja / Reetta Aalto, F, 14 min, 35 mm, FINLAND, 2007
Lakkiaisten aattona Veera saa tietää äidiltään, että isä on sanonut jaksavansa vain juhlia varten. Rukkaset saanut poikaystäväkin uhkaa itsemurhalla. Muiden romahtaessa Veera pitää itsensä kasassa - hän kohtaa tunteensa vasta juhlien jälkeen.
DREAMS AND DESIRES - FAMILY TIES / Prix UIP Tampere / Yleisöpalkinto /
Kansainvälinen sarja Joanna Quinn, A, 10 min, 35 mm, UNITED KINGDOM, 2006
Uuden videokameran hankkimisen jälkeen kuvaamisesta tulee pakkomielle animaation (anti)sankarille Berylille. Cineaste par excellence lupautuu tallentamaan myös ystävänsä häät. Lopputulos on räiskyvä ja hysteerinen vuoristoratakyyti.
HEAVY METAL / Pääpalkinto alle 30-minuuttiset / Yleisöpalkinto / Kotimainen sarja / Zaida Bergroth, F, 30 min, beta, FINLAND, 2006
Elokuva 15-vuotiaan pojan parhaimmasta ja samalla pahimmasta yöstä. Heavy Metal on osuva ajankuva 1980-luvusta. Toisaalta hyväksymistä ja läheisyyttä janoavat nuoret ovat tunnistettavia myös tästä päivästä.
Kiasma-teatteri
Mannerheiminaukio 2
00100 Helsinki
www.kiasma.fi
Tuliot DVD:llä
SEA:n tiedote teillekin luettavaksi:
Teuvo Tulion elokuvat nyt kokonaisuudessaan DVD:llä – mukana myös ennennäkemätöntä materiaalia.
Suomen elokuva-arkisto ja Finnkino julkaisivat 16.3. 2007 DVD:n, johon sisältyvät Teuvo Tulion elokuvat Mustasukkaisuus (1953), Olet mennyt minun vereeni (1956) ja Sensuela (1972).
Ennennäkemätöntä materiaalia nyt julkaistuilla DVD:eillä ovat:
* Sensuela - lisämateriaaleihin sisältyy Tulion esikoisohjauksen, Johannes Linnankosken pienoisromaaniin pohjautuvan Taistelu Heikkilän talosta (1936) alku- ja loppukohtaukset (yhteensä 7 min), jotka yhdessä muodostavat elokuvan kehyskertomuksen.
Näihin päiviin asti on uskottu, että Tulion kolmen ensimmäisen ohjaustyön – Taistelu Heikkilän talosta, Nuorena nukkunut (1937), Kiusaus (1938) – kaikki kopiot ja materiaalit tuhoutuivat elokuvien tuotantoyhtiön Adams-Filmin filmivaraston tulipalossa 1959. Marraskuussa 2006 Suomen elokuva-arkistossa löydettiin Adams-Filmin jäämistöstä filmipurkki, jonka sisällöksi oli merkitty "Musiikkia". Todellisuudessa purkissa olivat laboratorioversiot Tulion esikoisohjauksen alku- ja loppukohtauksista.
* Sensuelan Hampurin bordellijakso. Sensuelan DVD-versio julkaistaan Tulion haluamassa, alkuperäisessä muodossa. DVD:llä on mukana (elokuvan teemojen ja juonen kannalta oleellinen) nk. Hampurin bordellijakso, jonka Tulio 1970-luvulla suostui leikkaamaan välttääkseen elokuvatarkastamon määräämän rangaistusveron.
* Olet mennyt minun vereeni – otteita ruotsinkielisen version työkopioista.
Useimpien muiden Tulion ohjausten tapaan myös tämän elokuvan dialogikohtaukset kuvattiin ruotsiksi, mutta tuntemattomasta syystä ruotsinkielinen versio jäi keskeneräiseksi. Myöhemmin Tulion jäämistöstä on löydetty ruotsinkielisen version työkopioita, ja DVD:llä on kooste em. kopioista.
12 elokuvan kokonaisuuden muodostava Tulio-elokuvien DVD-sarja on nyt valmis. Aikaisemmin julkaistujen elokuvien tavoin nyt julkaistuilla levyillä on runsaasti lisämateriaalia:
*Teuvo Tulion esittely (sama kaikissa elokuvissa)
*Elokuvien esittelyt: Mustasukkaisuus – esittelijänä Martti-Tapio Kuuskoski + ruotsinkielinen rinnakkaisversio elokuvasta; Olet mennyt minun vereeni – esittelijänä Sakari Toiviainen; Sensuela – esittelijänä Markku Varjola.
Aiemmin sarjassa on julkaistu Tulion elokuvat Laulu tulipunaisesta kukasta (1938), Vihtori ja Klaara (1939), Unelma karjamajalla (1940), Sellaisena kuin sinä minut halusit (1944), Rakkauden risti (1946), Levoton veri (1946), Intohimon vallassa (1947), Hornankoski (1949) ja Rikollinen nainen (1952).
Teuvo Tulion elokuvat nyt kokonaisuudessaan DVD:llä – mukana myös ennennäkemätöntä materiaalia.
Suomen elokuva-arkisto ja Finnkino julkaisivat 16.3. 2007 DVD:n, johon sisältyvät Teuvo Tulion elokuvat Mustasukkaisuus (1953), Olet mennyt minun vereeni (1956) ja Sensuela (1972).
Ennennäkemätöntä materiaalia nyt julkaistuilla DVD:eillä ovat:
* Sensuela - lisämateriaaleihin sisältyy Tulion esikoisohjauksen, Johannes Linnankosken pienoisromaaniin pohjautuvan Taistelu Heikkilän talosta (1936) alku- ja loppukohtaukset (yhteensä 7 min), jotka yhdessä muodostavat elokuvan kehyskertomuksen.
Näihin päiviin asti on uskottu, että Tulion kolmen ensimmäisen ohjaustyön – Taistelu Heikkilän talosta, Nuorena nukkunut (1937), Kiusaus (1938) – kaikki kopiot ja materiaalit tuhoutuivat elokuvien tuotantoyhtiön Adams-Filmin filmivaraston tulipalossa 1959. Marraskuussa 2006 Suomen elokuva-arkistossa löydettiin Adams-Filmin jäämistöstä filmipurkki, jonka sisällöksi oli merkitty "Musiikkia". Todellisuudessa purkissa olivat laboratorioversiot Tulion esikoisohjauksen alku- ja loppukohtauksista.
* Sensuelan Hampurin bordellijakso. Sensuelan DVD-versio julkaistaan Tulion haluamassa, alkuperäisessä muodossa. DVD:llä on mukana (elokuvan teemojen ja juonen kannalta oleellinen) nk. Hampurin bordellijakso, jonka Tulio 1970-luvulla suostui leikkaamaan välttääkseen elokuvatarkastamon määräämän rangaistusveron.
* Olet mennyt minun vereeni – otteita ruotsinkielisen version työkopioista.
Useimpien muiden Tulion ohjausten tapaan myös tämän elokuvan dialogikohtaukset kuvattiin ruotsiksi, mutta tuntemattomasta syystä ruotsinkielinen versio jäi keskeneräiseksi. Myöhemmin Tulion jäämistöstä on löydetty ruotsinkielisen version työkopioita, ja DVD:llä on kooste em. kopioista.
12 elokuvan kokonaisuuden muodostava Tulio-elokuvien DVD-sarja on nyt valmis. Aikaisemmin julkaistujen elokuvien tavoin nyt julkaistuilla levyillä on runsaasti lisämateriaalia:
*Teuvo Tulion esittely (sama kaikissa elokuvissa)
*Elokuvien esittelyt: Mustasukkaisuus – esittelijänä Martti-Tapio Kuuskoski + ruotsinkielinen rinnakkaisversio elokuvasta; Olet mennyt minun vereeni – esittelijänä Sakari Toiviainen; Sensuela – esittelijänä Markku Varjola.
Aiemmin sarjassa on julkaistu Tulion elokuvat Laulu tulipunaisesta kukasta (1938), Vihtori ja Klaara (1939), Unelma karjamajalla (1940), Sellaisena kuin sinä minut halusit (1944), Rakkauden risti (1946), Levoton veri (1946), Intohimon vallassa (1947), Hornankoski (1949) ja Rikollinen nainen (1952).
torstaina, maaliskuuta 15, 2007
Rypäleitä poimimaan
Minähän olen tunnetusti rauhantahtoinen mies. Sitä ei ole aina helppoa yhdistää realismiin. Sadankomitean Pax-lehden toimituksessa aikoinaan ollessani rauhanliike kävi kovaa kampanjaa maamiinoja vastaan.
Minä suhtauduin siihen rehellisenä miehenä hieman epäilevästi. Pitkä raja, eikä naapuri ole tehnyt samanlaista sopimusta. Älkää käsittäkö väärin. En vastusta Ottawan sopimusta.
Ottawan maamiinasopimusta eivät ole allekirjoittaneet (anteeksi kielenvaihdos) Armenia, Azerbaijan, Bahrain, Burma, China, Cuba, Egypt, Finland, Georgia, India, Iran, Iraq, Israel, Kazakhstan, North Korea, South Korea, Kuwait, Kyrgyzstan, Lao PDR, Lebanon, Libya, Marshall Islands, Micronesia, Mongolia, Morocco, Nepal, Oman, Pakistan, Palau, Poland, Russian Federation, Saudi Arabia, Singapore, Somalia, Sri Lanka, Syria, Tonga, Tuvalu, United Arab Emirates, United States, Uzbekistan, Vietnam.
Viime aikoina poliittiset puolueet ovat olleet valmiita maamiinojen poistamiseen pitkän siirtymäajan puitteissa. Miinoista luopuminen ja korvaavan järjestelmän pikainen ratkaisu olisi maksanut satoja miljoonia euroja. Liian kallista, kun ottaa huomioon, että miinat ovat kaapeissa ja kaapin ovet lukossa.
Moni luuli, että elektroniikan kehitys auttaa tässä, eikä yhtä huonoja ratkaisuja ole tarjolla joskus 2010-luvulla. Näyttää olevan. Rypälepommi (googlausintoisille tiedoksi: engl. cluster bomb).
Rypälepommeja vastaan käydään samankaltaista kampanjaa kuin maamiinojakin vastaan. Aloite on tullut läheltä, sillä kampanjan taustalla on Norjan hallituksen aloite rypälepommien käytön kieltämiseksi. Myös uudet itsetuhoavat tytärpommit (tytärammukset) ovat osoittautuneet sellaiseksi, että niitä jää runsaasti räjähtämättöminä maastoon. Tämä nähtiin kesällä 2006 reilun kuukauden mittaisen Libanonin sodan aikana. Israel levitti Libanoniin arviolta 1 200 000 - 1 600 000 rypälepommin (kuorma-ammuksen) tytärpommia. Myös uusia itsetuhoutuvia (M85-)pommeja jäi maastoon varsin paljon.
Norjan hallituksen aloitteesta maassa helmikuussa 2007 pidetty kansainvälinen kokous hyväksyi 23.2.2007 julkilausuman, jossa 46 maata sopi neuvotteluprosessin aloittamisesta rypälepommien kieltämiseksi. Yhdysvallat, Venäjä, Israel ja Kiina, jotka pitävät kiinni myös maamiinoista, eivät osallistuneet kokoukseen. Osallistujamaista Puola, Romania ja Japani eivät hyväksyneet julkilausumaa. Näistä Romania ja Japani ovat hyväksyneet maamiinakiellon jo joulukuussa 1997.
Suomi on jälleen kerran välitilassa. Pääministeri Vanhasen mukaan maamiinat voidaa korvata sellaisella rypälepommijärjestelmällä, josta maastoon ei jää räjähtämättömiä ammuksia. Asiasta ei ole vielä päätetty poliittisesti. Vanhan Sadankomitealaisen, ulkoasiainministeri Erkki Tuomiojan mukaan Suomen armeijalla on rypälepommeja ja ne voivat korvata ainakin osan maamiinoista. Rypälepommikieltosopimus ei kuitenkaan koskisi kaikkia rypälepommeja, sellaisia, joita ei jää maamiinojen tavoin eniten siviilituhoja aiheuttavina vaaraksi ympäristöön. Suomen tavoitteena neuvotteluprosessissa on vaikuttaa siihen, ettei se vahingoita Suomen puolustusta ja samalla pitää huolta siitä, ettei Suomen puolustus perustu laajoja siviilituhoja aiheuttaviin aseisiin.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen on liputtanut taannoisessa Kalevan haastattelussaan rypälepommien puolesta: "Lähdemme siitä, että hankittavat rypälepommit ovat täysin kansainvälisten sopimusten mukaisia. Kaikilla nyt käytettävissä olevilla tiedoilla meillä on ihan turvallinen pohja mennä eteenpäin"
Presidentin mukaan ristiriitaa Oslon rypälepommeja koskevan sopimuksen ja Suomen tulevan asehankinnan välillä ei ole olemassa: "Nyt on myös vältetty jotkut aikaisemmat virheet. Kansainvälisessä sopimuksessa on oltu riittävän ajoissa ja aktiivisesti mukana, jolloin voidaan tuoda myös omat haasteet ja mielipiteet esille. Tämä on minusta se tärkein asia. Aikoinaan Ottawan miinakieltosopimuksen kohdalla oltaisiin voitu olla aktiivisempia."
Puolustusvoimien komentaja, amiraali Juhani Kaskeala, mainitsi Suomen koeampumatulosten perusteella rypälepommien tytärammusten toimintavarmuudeksi 99,8%.
Kaskealan tarjoama luku lienee kansainvälisen vertailun näkökulmasta hämmästyttävän korkea. Libanonin sodassa elokuussa 2006 Israel ampui Libanoniin 1800 pommia ja ammusta, joista maastoon jäi mainitut 1 600 000 ammusta. Niistä 40 % jäi räjähtämättä ja ne ovat surmanneet kymmeniä ihmisiä sodan jälkeen, haavoittaneet satoja. Israel käytti osin vanhaa varastoaan.
Vietnamin sodassa maastoon jääneet rypälepommit tappavat yhä satoja ihmisiä vuodessa. Nykyisin suurimmista rypälepommiongelmista kärsivät Libanonin, Vietnamin ja Laoksen lisäksi Kosovo, Afganistan ja Irak. Rypälepommiongelmista ovat kärsineet viime aikoina myös Albania, Bosnia & Herzegovina, Kamputsea, Tsad, Kroatia, Eritrea, Etiopia, Israel, Kuwait, Laos, Montegro, Pakistan, Tsetsenia, Saudi-Arabia, Serbia, Sierra Leone, Sudan, Syyria ja Tadzikistan.
Minusta näyttää siltä, että olemme menossa ojasta allikkoon. Siksi rypälepommeihin ei ole nyt syytä tarttua. Pidetään miinat kaapeissa vielä jonkun aikaa. Rypälepommien vastustus on lähtenyt liikkeelle Norjasta, mutta Ruotsi ja Norja ovat siinä aktiivisesti eturintamassa mukana. Jos tavoitteena on hakea puolustusyhteistyötä Pohjoismaista, kovin näyttävä alku rypälepommihanke ei sille ole. Maamiinojen osalta maine on jo mennyt. Ei se siitä lähivuosina pahene. Mutta uusia tahroja kilpeen ei kannata pyytämällä pyytää.
Minä suhtauduin siihen rehellisenä miehenä hieman epäilevästi. Pitkä raja, eikä naapuri ole tehnyt samanlaista sopimusta. Älkää käsittäkö väärin. En vastusta Ottawan sopimusta.
Ottawan maamiinasopimusta eivät ole allekirjoittaneet (anteeksi kielenvaihdos) Armenia, Azerbaijan, Bahrain, Burma, China, Cuba, Egypt, Finland, Georgia, India, Iran, Iraq, Israel, Kazakhstan, North Korea, South Korea, Kuwait, Kyrgyzstan, Lao PDR, Lebanon, Libya, Marshall Islands, Micronesia, Mongolia, Morocco, Nepal, Oman, Pakistan, Palau, Poland, Russian Federation, Saudi Arabia, Singapore, Somalia, Sri Lanka, Syria, Tonga, Tuvalu, United Arab Emirates, United States, Uzbekistan, Vietnam.
Viime aikoina poliittiset puolueet ovat olleet valmiita maamiinojen poistamiseen pitkän siirtymäajan puitteissa. Miinoista luopuminen ja korvaavan järjestelmän pikainen ratkaisu olisi maksanut satoja miljoonia euroja. Liian kallista, kun ottaa huomioon, että miinat ovat kaapeissa ja kaapin ovet lukossa.
Moni luuli, että elektroniikan kehitys auttaa tässä, eikä yhtä huonoja ratkaisuja ole tarjolla joskus 2010-luvulla. Näyttää olevan. Rypälepommi (googlausintoisille tiedoksi: engl. cluster bomb).
Rypälepommeja vastaan käydään samankaltaista kampanjaa kuin maamiinojakin vastaan. Aloite on tullut läheltä, sillä kampanjan taustalla on Norjan hallituksen aloite rypälepommien käytön kieltämiseksi. Myös uudet itsetuhoavat tytärpommit (tytärammukset) ovat osoittautuneet sellaiseksi, että niitä jää runsaasti räjähtämättöminä maastoon. Tämä nähtiin kesällä 2006 reilun kuukauden mittaisen Libanonin sodan aikana. Israel levitti Libanoniin arviolta 1 200 000 - 1 600 000 rypälepommin (kuorma-ammuksen) tytärpommia. Myös uusia itsetuhoutuvia (M85-)pommeja jäi maastoon varsin paljon.
Norjan hallituksen aloitteesta maassa helmikuussa 2007 pidetty kansainvälinen kokous hyväksyi 23.2.2007 julkilausuman, jossa 46 maata sopi neuvotteluprosessin aloittamisesta rypälepommien kieltämiseksi. Yhdysvallat, Venäjä, Israel ja Kiina, jotka pitävät kiinni myös maamiinoista, eivät osallistuneet kokoukseen. Osallistujamaista Puola, Romania ja Japani eivät hyväksyneet julkilausumaa. Näistä Romania ja Japani ovat hyväksyneet maamiinakiellon jo joulukuussa 1997.
Suomi on jälleen kerran välitilassa. Pääministeri Vanhasen mukaan maamiinat voidaa korvata sellaisella rypälepommijärjestelmällä, josta maastoon ei jää räjähtämättömiä ammuksia. Asiasta ei ole vielä päätetty poliittisesti. Vanhan Sadankomitealaisen, ulkoasiainministeri Erkki Tuomiojan mukaan Suomen armeijalla on rypälepommeja ja ne voivat korvata ainakin osan maamiinoista. Rypälepommikieltosopimus ei kuitenkaan koskisi kaikkia rypälepommeja, sellaisia, joita ei jää maamiinojen tavoin eniten siviilituhoja aiheuttavina vaaraksi ympäristöön. Suomen tavoitteena neuvotteluprosessissa on vaikuttaa siihen, ettei se vahingoita Suomen puolustusta ja samalla pitää huolta siitä, ettei Suomen puolustus perustu laajoja siviilituhoja aiheuttaviin aseisiin.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen on liputtanut taannoisessa Kalevan haastattelussaan rypälepommien puolesta: "Lähdemme siitä, että hankittavat rypälepommit ovat täysin kansainvälisten sopimusten mukaisia. Kaikilla nyt käytettävissä olevilla tiedoilla meillä on ihan turvallinen pohja mennä eteenpäin"
Presidentin mukaan ristiriitaa Oslon rypälepommeja koskevan sopimuksen ja Suomen tulevan asehankinnan välillä ei ole olemassa: "Nyt on myös vältetty jotkut aikaisemmat virheet. Kansainvälisessä sopimuksessa on oltu riittävän ajoissa ja aktiivisesti mukana, jolloin voidaan tuoda myös omat haasteet ja mielipiteet esille. Tämä on minusta se tärkein asia. Aikoinaan Ottawan miinakieltosopimuksen kohdalla oltaisiin voitu olla aktiivisempia."
Puolustusvoimien komentaja, amiraali Juhani Kaskeala, mainitsi Suomen koeampumatulosten perusteella rypälepommien tytärammusten toimintavarmuudeksi 99,8%.
Kaskealan tarjoama luku lienee kansainvälisen vertailun näkökulmasta hämmästyttävän korkea. Libanonin sodassa elokuussa 2006 Israel ampui Libanoniin 1800 pommia ja ammusta, joista maastoon jäi mainitut 1 600 000 ammusta. Niistä 40 % jäi räjähtämättä ja ne ovat surmanneet kymmeniä ihmisiä sodan jälkeen, haavoittaneet satoja. Israel käytti osin vanhaa varastoaan.
Vietnamin sodassa maastoon jääneet rypälepommit tappavat yhä satoja ihmisiä vuodessa. Nykyisin suurimmista rypälepommiongelmista kärsivät Libanonin, Vietnamin ja Laoksen lisäksi Kosovo, Afganistan ja Irak. Rypälepommiongelmista ovat kärsineet viime aikoina myös Albania, Bosnia & Herzegovina, Kamputsea, Tsad, Kroatia, Eritrea, Etiopia, Israel, Kuwait, Laos, Montegro, Pakistan, Tsetsenia, Saudi-Arabia, Serbia, Sierra Leone, Sudan, Syyria ja Tadzikistan.
Minusta näyttää siltä, että olemme menossa ojasta allikkoon. Siksi rypälepommeihin ei ole nyt syytä tarttua. Pidetään miinat kaapeissa vielä jonkun aikaa. Rypälepommien vastustus on lähtenyt liikkeelle Norjasta, mutta Ruotsi ja Norja ovat siinä aktiivisesti eturintamassa mukana. Jos tavoitteena on hakea puolustusyhteistyötä Pohjoismaista, kovin näyttävä alku rypälepommihanke ei sille ole. Maamiinojen osalta maine on jo mennyt. Ei se siitä lähivuosina pahene. Mutta uusia tahroja kilpeen ei kannata pyytämällä pyytää.
keskiviikkona, maaliskuuta 14, 2007
Koekuvauksia Orionissa tänään klo 17
Dokumentin ytimessä –sarjan 35 osa, Paljastava kamera –esitys Orionissa keskiviikkona 14.3.2007 klo 17 keskittyy suomalaisen elokuvan juuri ja juuri säilyneeseen, harvinaiseen ja ennennäkemättömään koekuvausmateriaaliin. Esitys sisältää elokuvien koekuvauksia 1940–1970 –luvuilta. Mukana tänään filmiaikojaan muistelemassa ovat ainutlaatuiset tähdet Heidi Krohn ja Maija Karhi.
Haluatko filmitähdeksi? –teemaa on väläytelty lähes läpi suomalaisen elokuvan satavuotisen historian. Ensimmäistä kertaa naispuolisia elokuvatähtiä lähdettiin metsästämään yleisön joukosta 1920-luvun puolessa välissä Filmiaitta-elokuvalehden aloitteesta. Mitään suuria rooleja ei ehdokkaille suotu. Pisimmälle eteni sittemmin Suomen Kansallisteatterin näyttelijänä tunnettu ja 38 elokuvassa esiintynyt Henny Waljus.
Elokuvatähtien metsästys jatkui. Suomi-Filmi ja Suomen Filmiteollisuus perustivat 1930-luvulla omat oppilaskoulunsa tulevien näyttelijälahjakkuuksien valmentamiseen, esimerkiksi Sirkka Sipilä, Kyllikki Forssell ja Olavi Virta aloittivat filmiuransa tätä kautta.
Fotogeenisyys eli kuvauksellisuus oli keskeistä elokuvanäyttelijöitä haettaessa.Vuonna 1942 filmattiin kansalle avoimeksi julistetun käsikirjoituskilpailun tuloksia. Samalla myös filmitähtiä haettiin kansan parista. Suomi-Filmi julisti lehdessään Suomi-Filmin Uutisaitta miesten ja naisten filmikasvokilpailu á la Haluatko filmitähdeksi? Suosio oli suuri. Ehdokkaita esiteltiin useassa numerossa ja kansa sai äänestää suosikkiaan kilpailulautakunnan valitsemista 20 kandidaatista.
Valintaraatiin kuuluivat mm. yhtiön johtaja Risto Orko, näyttelijätär Eine Laine, kirjailijatar Serp alias Seere Salminen, taidemaalari Erkki Kulovesi ja kuvanveistäjä Jussi Mäntynen. Elokuun Uutisaitassa 5-6/1942 esiteltiin ratkaisu: voiton veivät mm. riihimäkeläinen Toivo (Topi) Ruuth, turkulainen Mailis Laaksonen, karhulalainen Anja Laakso ja Anna-Liisa Koivumäki, jonka asuinpaikkaa ei tiedetty, vaan hänet pyydettiin ilmoittautumaan koekuvaukseen, kuten nyt nähtävällä tavalla kävi.
Uutisaitan 8/1842 mukaan Suomi-Filmin Munkkisaaren studioilla taltioidun koefilmauksen toteuttivat ohjaaja Jorma Nortimo ja kuvaaja Erkki Majava. Mukana olivat myös Uutisaitan päätoimittaja Toini Pyykkö alias nimimerkki Toe ja lavastaja-käsikirjoittaja Tapio Vilpponen, joka tunnetaan myös nimimerkillään Roy.
Tähtikokelaat saivat näyteltäväkseen kohtauksia Suomi-Filmin 1930-luvun loppupuolen elokuvista. Hyödynnettävistä teksteistä mainittakoon Vaalan elokuvat Mieheke, Rikas tyttö ja uunituore Synnin puumerkki (1942).
Tulokset olivat lähinnä kirjavia. Kauniit kasvot eivät aina auttaneet kankean replikoinnin vaivaan. Mutta kaksi kokelaista onnistui luomaan uraa myös filmissä. Mailis Laaksonen esiintyi turkulaisessa pioneerielokuvassa Miehen vankina (1943) nimellä Mailis Marne ja jatkoi Suomi-Filmin elokuviin Herra ja ylhäisyys (1944), Linnaisten vihreä kamari (1945) ja Amor hoi! (1950). Hänen suurin roolinsa oli toinen naispääosa Simo Penttilän jännärissä Kolmastoista koputus (1945). Topi Ruuth puolestaan näytteli rehdin työläismiehen roolin SF:n sodanjälkeisessä "kuppaelokuvassa" Nuoruus sumussa (1946).
Sodan jälkeisissä kuvissa kameran tähtäimessä on elokuvatähdistä esimerkiksi fotogeenisyydestään tunnettu Helena Kara. Hän ei ollut teatterinäyttelijä, vaan loi uransa nimenomaan filmin parissa. Suomi-Filmin Risto Orko löysi hänet Turun Kino-Palatsin lippukassalta, ja kohta Karasta tuli Ansa Ikosen ohella 1930-luvun pirtsakoiden naiskomedioiden tähti (esim. Hätävara, Kyökin puolella). 1940-luvulla Suomen Filmiteollisuuteen miehensä Hannu Lemisen mukana siirtyneen Karan tähtikuvaa laajennettiin dramaattisempaan suuntaan, hyvänä esimerkkinä aviomiehen ohjaama Valkoiset ruusut (1943).
SF:n koekuvauksista ei ole paljoakaan säilynyt. Ehkä juuri siksi on nautinnollista katsoa, kuinka Helena Karaa kuvataan hänen viimeistä SF-elokuvaansa Hedelmätön puu (1947) varten yhdessä heidän poikansa Esa Lemisen kanssa. Valokuvauksellinen Kara on näytteillä, kun kuvauksessa käytettävää katseen suuntaa, valaistusta ja kameran etäisyyttä etsitään kuvaaja Kalle Peronkosken suorittamissa kokeissa. Viimeisen "kuppaelokuvan" koekuvauksessa Esa-poika hihkuu: "Nyt ne pussaa!"
Taiteilijapari Leminen ja Kara siirtyivät tämän jälkeen Adamsiin. Suuritöisestä Rosvo-Roopesta (1949) on niin ikään olemassa hienoja kuvaaja Esko Töyrin kuvaamia kasvotutkielmia. Kameran kohteena ovat Karan ohella Juliska Koka, Kirsti Ortola ja Yrjö Ikonen.
Myös ajan laulajatähdet kävivät näyttäytymässä elokuvastudiolla: 1950-luvun laulajista Rita Elmgreniä koekuvattiin Aarne Tarkaksen ohjaamaan, lyhytikäisen Junior-Filmin tuottamaan film noir –elokuvaan Yö on pitkä (1952). Rosoisen omalaatuisen ja jännittävän näköinen Rita Elmgren ei jostakin syystä saanut roolia, vaikka hänellä oli jo kokemusta Ilmari Unhon elokuvasta Kuisma ja Helinä. Särkkä otti hänet myöhemmin Hilja – maitotyttöön (1953) ja Eddie Stenberg Rantasalmen sulttaaniin (1953) ja hänellä oli ravintolakohtauksen laulusolistin rooli myös William Markuksen elokuvassa Rakkaus kahleissa (1955).
Tarkaksen valinnan kohteeksi osui tuleva lasten televisio-ohjelmien tuottaja Mirja Karisto, jonka lauluosuudet lauloi Harmony Sistersin Maire Ojonen. Rita Elmgren puolestaan puolestaan toimi Chris Paischeffin lauluäänenä Matti Kassilan spriin salakuljetuselokuvassa Varsovan laulu (1953).
Toista laulajatähteä, teatterikoulun käynyttä Vieno Kekkosta puolestaan koekuvataan sittemmin ala-arvoiseksi haukuttuun melodraamaan Rakastin sinua, Hilde (1954). Hilden, jota esitti tuottaja-ohjaaja Veikko Itkosen puoliso Eija Karipää, hyveellisen vastapuolen, Maisan, roolin sai kuitenkin Itkosen missimarkkinoiden löytö, Suomen Neito Teija Sopanen. Vieno Kekkonen puolestaan pääsi selvemmille vesille. Hän sai toisen naispääosan Matti Kassilan komediaklassikoksi nousseessa elokuvassa Hilman päivät (1954).
Vaasan oopperan myöhemmin perustanut, sen johtajana toiminut ja taitelijaprofessorin arvon saanut Irma Rewell (o.s. Kentala; s. 1929) antaa näytteen muhkeista laulutaidoistaan, eikä hänen esityksestään puutu vekkulimaista komiikkaakaan. Kaustisilta kotoisin oleva rempseä laulajatyttö oli saanut myös liikunnanopettajan koulutuksen, minkä monet vaasalaiset muistavat hyvin. Suomen Kulttuurirahastoa ja sen Etelä-Pohjanmaan rahastoa Irma on palvellut 23 vuotta. Valitettavasti veikeästi läpäisty, Veikko Itkosen vuonna 1953 suorittama koekuvaus ei kuitenkaan tuonut hänelle roolia elokuvassa.
Useat koekuvauksista säilyneet esimerkit vaihtelevan tasoisine kuvattavineen paljastavat ohjaajan intentiot etsittäessä oikeanlaista tyyppiä. Tuottaja-ohjaaja Veikko Itkonen käy läpi 1950-luvun missikaartia ja valikoi säilyneiden haastattelujen kautta filmeihinsä kaunottaria: Suomen Neidoksi valittu Teija Sopanen ja vuoden 1955 ensimmäinen perintöprinsessa Mirva Arvinen. Arvinen avioitui myöhemmin Italiaan, ja teki mm. Annan roolin Turi Vasilen ohjaamassa komediassa Classe di ferro (1957).
Erikoisimpana löytönä tämäniltaisessa koosteessa on mukana Seura-lehden missikilpailun voittaja Mirjam Heinonen, joka parhaansa mukaan yrittää eläytyä Leena-elokuvan käsikirjoituksen tunnelmiin. Taltioitu näyte on realistisen piinaava. Itkonen jututtaa missin historiaa hauskasti, mutta kun varsinainen työ alkaa, missin ilme jäykistyy ja puhe kääntyy monotoniseksi lateluksi. Myös Teija Sopasta kuvataan samaan elokuvan päärooliin. Monet haastatteluluontoisista koekuvauksista tehtiin Veikko Itkosen asunnolla. Klaffina toimii Itkosen poika Jussi, 1960-luvun alun tunnettu rautalankakitaristi.
Leenan (1954) pääroolin sai lopulta niinikään koekuvauksissa käynyt kauneuspilkustaan ja tähtisilmistään muistettu Heidi Krohn, jonka löytäminen oli ratkaiseva askel tuottaja Veikko Itkosen päätökselle ryhtyä todella tekemään elokuvaa. Toisen vuoden teatterikoululainen, professori Eino ja näyttelijä Kerttu Krohnin tytär tunsi alan. Ohjaajaksi kiinnitettiin ensikertalainen, teatterissa toki jo kunnostautunut Sakari Jurkka, komediallisen veijaritarinan käsikirjoituksen teki Suomi-Filmin päätoimittaja Roy eli Tapio Vilpponen.
Elokuvan hyvä menestys vaikutti näyttelijättären tulevaisuuteen: Leenaa seurasi Tähtisilmä ja muitakin pääosaelokuvia, esim. Tyttö tuli taloon (1956). Kirkkaimpana suorituksena mainittakoon kuitenkin Sillanpään romaaniin perustuva Jack Witikan ohjaama Silja – nuorena nukkunut (1956). Krohn kokeili myös muita yhtiöitä: hän filmasi Nummisuutarien (1957) Jaanan osan Suomi-Filmin Valentin Vaalalle ja Fennada-Filmissä kuvaajana tunnetun Esko Töyrin ohjaaman Aino Räsäs-filmatisoinnin Pää pystyyn Helena! (1957). "Paukku-Arska" lempinimen saaneen SF:n ja Fennadan vauhtiohjaajan Aarne Tarkaksen Vihdoinkin hääyö ja Paksunahka –elokuvissa hän näytteli viimeiset osansa. Aika ajoin hän astui elokuvakameroiden eteen myöhemminkin: esimerkeistä käyvät Vihreä leski (1968), Runoilija ja muusa (1978), Apinan vuosi (1983), V. Y. Vihdoinkin yhdessä (1986), Anita (1994), Mannen utan ansikte (1995), tv-sarja Parhaat vuodet ja Ilmalaiva Finlandia (2000).
Elina Salo muistelee Pariisista puhelinhaastattelussa 13.3.2007, kuinka hän teatterikoululaisena avustamassa elokuvan joukkokohtauksissa. Loppuvuodesta 1955 häntä koekuvattiin Veikko Itkosen elokuvaan Tyttö tuli taloon (1956). Luonnollisuudellaan jo tuolloin hurmaava Salo improvisoi Itko-sen kanssa jutustelun kuvitteellisesta professorista. Kohtauksella ei ole mitään tekemistä elokuvan roolin kanssa. Varsinaisessa elokuvassa Salo esittää purkkaa jauhavaa kuvaussihteeriä rikoselokuvan teon tuoksinnassa. Ohjaajaa näyttelee Jorma Nortimo.
Samoihin aikoihin tuottaja Toivo Särkkä koekuvautti Saloa myös SF:lle. Ensimmäinen rooli oli V. A. Koskenniemen runoon perustuvassa lyhytelokuvassa Yhteinen koulutie (1956). Siinä toisessa pääroolissa oli Ismo Kallio, joka oli saanut tulikasteensa elokuvissa Aarne Tarkaksen elokuvassa Olemme kaikki syyllisiä kahta vuotta aiemmin. Yhteinen koulutie propagoi uunituoretta, tyttö- ja poikaoppilaat yhdistävää yhteiskoulua.
1950-luvun lopulla tähdeksi noussut Leni Katajakoskikin nähdään varhaisessa koekuvauksessa vuodelta 1955, jolloin hänellä oli takanaan jo esiintyminen kahdessa pitkässä elokuvassa Fennada-Filmissä, konttoristina elokuvassa Laivaston monnit maissa ja "Pertan Sanelmana" elokuvassa Putkinotko (1954). Hän pyrki toiseen naispääosaan elokuvaan Tyttö tuli taloon (1956), mutta roolin sai Maija Karhi. 1950-luvun lopulla asemansa elokuvissa vakiinnuttaneen Katajakosken tähteys alkoi vasta myöhemmin esimerkiksi elokuvissa Yks' tavallinen Virtanen (1959), Opettajatar seikkailee (1960) ja Minkkiturkki (1961).
Mukana on myös näyte jossa nuori Saara Pakkasvirta, tuolloin vielä tyttönimellään Pulkkinen, kohtaa Antti Litjan Tatu Pekkarisen näytelmän Vihtori ja Klaaran nuorisona Sakari Jurkan ohjaaman elokuvan Voi veljet, mikä päivä! (1961) koekuvauksissa.
Näyttelijä-pukusuunnittelija-sisustusarkkitehti Liisi Tandefelt muistelee haastattelussaan 13.3.2007, kuinka ohjaaja Jack Witikka löysi hänet ylioppilaiden kulttuurikilpailusta vuonna 1956. Tuottaja Veikko Itkonen etsikin uutta sielukasta tähteä SF:ään siirtyneen Heidi Krohnin tilalle. Koekuvauksen tekstiksi valittiin Yleisradion toimittajan Eila Kaiposen esikoisromaani Ohikulkija (Otava 1946), jota ei koskaan elokuvaksi filmattu. Tandefeltiä koekuvattiin Haagan studioilla ja lähimetsässä koomikkouttaan ansiokkaasti karistavan Tommi Rinteen kanssa. Molemmat ovat uskottavia ja herkkiä pienissä, eri tyylejä tavoittelevissa roolikokeiluissa.
Tandefelt harmittelee, että Witikan ansiokas ohjaushanke kuitenkin kaatui rahoitusvaikeuksiin. Jo koekuvauksissa rahapula ilmeni mm. siinä, ettei elokuvayhtiön järjestäjä "monsieur Mosse" Raimo Jääskeläinen saanut yhtiön velkojen takia irtolettiä lainaan Hannes Kuokkasen peruukkiliikkeestä! Itkosen kauneusihanteessa korostui missimäisyys. Tandefeltilla oli ylähuulessaan pientä viiksen alkua, jota kamera ja maskit vielä korostivat. Tuon ajan kauneusihanteeseen tämä luonnollinen vivahde ei sopinut…
Tandefelt loi myöhemmin uraa 1960-luvulla vastaperustetussa Televisioteatterissa ja muistetaan hyvin Seppo Wallinin ohjaamasta Hiltu ja Ragnar (1965) –näytelmästä ja useista monologitaltioinneistaan. Varsinaiseen elokuvauraan hän pääsi käsiksi vasta Markku Lehmuskallion elokuvassa Inuksuk (1988) ja Saara Tikan ohjaamassa elokuvassa Hiekkamorsian (1997).
Itkosen rahatilanteen vakiutuessa 1950-luvun lopussa Witikka teki elokuvaa uuden tähtensä Tea Istan kanssa. Realismiin pyrkiminen nousi yhä vahvemmin esiin hänen ohjauksessaan, osin Alkon rahoittamassa elokuvassa Mies tältä tähdeltä (1958). Sen koekuvauksissa nuori Tea Ista ja hänen alkoholisoitunutta miestään esittävä, lähes 20 vuotta Istaa vanhempi Kaarlo Halttunen etsivät keskinäistä yhteyttä.
1950-luvun lopulta on peräisin myös ainutlaatuinen värikokeilu Mirjami Kuosmasesta, Valkoisen peuran päätähdestä. Mirjami kokeilee filmissä erilaisia ja erivärisiä asuja sekä näyttää ilmearsenaalinsa koko skaalan. Mirjamin puolison, tuottaja-elokuvaaja-ohjaaja Erik Blombergin lanseeraama, ohjaama ja osittain kuvaama filmikokeilu on todennäköisesti tehty suomalais-puolalaista yhteistyöelokuvaa Hääyö (1959) valmisteltaessa.
1960-luvun luotiin elokuvantekijöille houkutukseksi Valtion elokuvapalkinto –järjestelmä. Sitä lähti tavoittelemaan myös yksityinen elokuvantekijä Veikko Itkonen. Hän valitsi aiheekseen Tuuli Reijosen poliittisen romaanin Kenen on syy?
Vaarallista vapautta -elokuvaa lähdettiin tekemään aivan uudelta pohjalta, uusin ilmein. Varsinaista käsikirjoitusta ei ollut, vaan repliikit otettiin suoraan kirjasta. Maija Karhin muistelujen (12.3.2007) mukaan kohtaukset improvisoitiin ja tätä myös harjoiteltiin kameran eri etäisyyksiä kokeillen. Poliittisesti epäkorrektin, Kekkosen itsensä sensuroiman Vaarallista vapautta –elokuvan koekuvauksissa myöhemmin Jussi-palkittu Maija Karhi etsii luontevuutta rooliinsa. Virosta loikannutta pakolaista esittävää sorvaria, Tupla ja Kuitti –televisiotietokilpailun raamattutietäjää Toivo Lehkosta prepataan rooliin.
Eero Melasniemelle etsitään sopivaa vastaparia 1960-luvun lopun Kesyttömiin veljeksiin. Vaihtoehtoina ovat mm. Tarja Markus, kuvaaja Kari Sohlbergin myöhempi puoliso Petra Frey, MTV-Teatterin kantavana näyttelijänä muistettu Kirsti Kemppainen ja Kassilan Natalia (1979) –elokuvassa virallisesti debytoiva Marjukka Arasola.
Lisäksi mukana on esittelyä Asfalttilampaiden filmauksesta Naantalissa kesällä 1968 ja nähdäänpä Mikko Niskanenkin esittelemässä 1970-luvun suurtyötään Kahdeksan surmanluotia.
Esityksen elokuvaotokset näet tämän linkin takaa
– Juha Seitajärvi (myös haastattelut), Ilkka Kippola, Jari Sedergren 14.3.2007
Haluatko filmitähdeksi? –teemaa on väläytelty lähes läpi suomalaisen elokuvan satavuotisen historian. Ensimmäistä kertaa naispuolisia elokuvatähtiä lähdettiin metsästämään yleisön joukosta 1920-luvun puolessa välissä Filmiaitta-elokuvalehden aloitteesta. Mitään suuria rooleja ei ehdokkaille suotu. Pisimmälle eteni sittemmin Suomen Kansallisteatterin näyttelijänä tunnettu ja 38 elokuvassa esiintynyt Henny Waljus.
Elokuvatähtien metsästys jatkui. Suomi-Filmi ja Suomen Filmiteollisuus perustivat 1930-luvulla omat oppilaskoulunsa tulevien näyttelijälahjakkuuksien valmentamiseen, esimerkiksi Sirkka Sipilä, Kyllikki Forssell ja Olavi Virta aloittivat filmiuransa tätä kautta.
Fotogeenisyys eli kuvauksellisuus oli keskeistä elokuvanäyttelijöitä haettaessa.Vuonna 1942 filmattiin kansalle avoimeksi julistetun käsikirjoituskilpailun tuloksia. Samalla myös filmitähtiä haettiin kansan parista. Suomi-Filmi julisti lehdessään Suomi-Filmin Uutisaitta miesten ja naisten filmikasvokilpailu á la Haluatko filmitähdeksi? Suosio oli suuri. Ehdokkaita esiteltiin useassa numerossa ja kansa sai äänestää suosikkiaan kilpailulautakunnan valitsemista 20 kandidaatista.
Valintaraatiin kuuluivat mm. yhtiön johtaja Risto Orko, näyttelijätär Eine Laine, kirjailijatar Serp alias Seere Salminen, taidemaalari Erkki Kulovesi ja kuvanveistäjä Jussi Mäntynen. Elokuun Uutisaitassa 5-6/1942 esiteltiin ratkaisu: voiton veivät mm. riihimäkeläinen Toivo (Topi) Ruuth, turkulainen Mailis Laaksonen, karhulalainen Anja Laakso ja Anna-Liisa Koivumäki, jonka asuinpaikkaa ei tiedetty, vaan hänet pyydettiin ilmoittautumaan koekuvaukseen, kuten nyt nähtävällä tavalla kävi.
Uutisaitan 8/1842 mukaan Suomi-Filmin Munkkisaaren studioilla taltioidun koefilmauksen toteuttivat ohjaaja Jorma Nortimo ja kuvaaja Erkki Majava. Mukana olivat myös Uutisaitan päätoimittaja Toini Pyykkö alias nimimerkki Toe ja lavastaja-käsikirjoittaja Tapio Vilpponen, joka tunnetaan myös nimimerkillään Roy.
Tähtikokelaat saivat näyteltäväkseen kohtauksia Suomi-Filmin 1930-luvun loppupuolen elokuvista. Hyödynnettävistä teksteistä mainittakoon Vaalan elokuvat Mieheke, Rikas tyttö ja uunituore Synnin puumerkki (1942).
Tulokset olivat lähinnä kirjavia. Kauniit kasvot eivät aina auttaneet kankean replikoinnin vaivaan. Mutta kaksi kokelaista onnistui luomaan uraa myös filmissä. Mailis Laaksonen esiintyi turkulaisessa pioneerielokuvassa Miehen vankina (1943) nimellä Mailis Marne ja jatkoi Suomi-Filmin elokuviin Herra ja ylhäisyys (1944), Linnaisten vihreä kamari (1945) ja Amor hoi! (1950). Hänen suurin roolinsa oli toinen naispääosa Simo Penttilän jännärissä Kolmastoista koputus (1945). Topi Ruuth puolestaan näytteli rehdin työläismiehen roolin SF:n sodanjälkeisessä "kuppaelokuvassa" Nuoruus sumussa (1946).
Sodan jälkeisissä kuvissa kameran tähtäimessä on elokuvatähdistä esimerkiksi fotogeenisyydestään tunnettu Helena Kara. Hän ei ollut teatterinäyttelijä, vaan loi uransa nimenomaan filmin parissa. Suomi-Filmin Risto Orko löysi hänet Turun Kino-Palatsin lippukassalta, ja kohta Karasta tuli Ansa Ikosen ohella 1930-luvun pirtsakoiden naiskomedioiden tähti (esim. Hätävara, Kyökin puolella). 1940-luvulla Suomen Filmiteollisuuteen miehensä Hannu Lemisen mukana siirtyneen Karan tähtikuvaa laajennettiin dramaattisempaan suuntaan, hyvänä esimerkkinä aviomiehen ohjaama Valkoiset ruusut (1943).
SF:n koekuvauksista ei ole paljoakaan säilynyt. Ehkä juuri siksi on nautinnollista katsoa, kuinka Helena Karaa kuvataan hänen viimeistä SF-elokuvaansa Hedelmätön puu (1947) varten yhdessä heidän poikansa Esa Lemisen kanssa. Valokuvauksellinen Kara on näytteillä, kun kuvauksessa käytettävää katseen suuntaa, valaistusta ja kameran etäisyyttä etsitään kuvaaja Kalle Peronkosken suorittamissa kokeissa. Viimeisen "kuppaelokuvan" koekuvauksessa Esa-poika hihkuu: "Nyt ne pussaa!"
Taiteilijapari Leminen ja Kara siirtyivät tämän jälkeen Adamsiin. Suuritöisestä Rosvo-Roopesta (1949) on niin ikään olemassa hienoja kuvaaja Esko Töyrin kuvaamia kasvotutkielmia. Kameran kohteena ovat Karan ohella Juliska Koka, Kirsti Ortola ja Yrjö Ikonen.
Myös ajan laulajatähdet kävivät näyttäytymässä elokuvastudiolla: 1950-luvun laulajista Rita Elmgreniä koekuvattiin Aarne Tarkaksen ohjaamaan, lyhytikäisen Junior-Filmin tuottamaan film noir –elokuvaan Yö on pitkä (1952). Rosoisen omalaatuisen ja jännittävän näköinen Rita Elmgren ei jostakin syystä saanut roolia, vaikka hänellä oli jo kokemusta Ilmari Unhon elokuvasta Kuisma ja Helinä. Särkkä otti hänet myöhemmin Hilja – maitotyttöön (1953) ja Eddie Stenberg Rantasalmen sulttaaniin (1953) ja hänellä oli ravintolakohtauksen laulusolistin rooli myös William Markuksen elokuvassa Rakkaus kahleissa (1955).
Tarkaksen valinnan kohteeksi osui tuleva lasten televisio-ohjelmien tuottaja Mirja Karisto, jonka lauluosuudet lauloi Harmony Sistersin Maire Ojonen. Rita Elmgren puolestaan puolestaan toimi Chris Paischeffin lauluäänenä Matti Kassilan spriin salakuljetuselokuvassa Varsovan laulu (1953).
Toista laulajatähteä, teatterikoulun käynyttä Vieno Kekkosta puolestaan koekuvataan sittemmin ala-arvoiseksi haukuttuun melodraamaan Rakastin sinua, Hilde (1954). Hilden, jota esitti tuottaja-ohjaaja Veikko Itkosen puoliso Eija Karipää, hyveellisen vastapuolen, Maisan, roolin sai kuitenkin Itkosen missimarkkinoiden löytö, Suomen Neito Teija Sopanen. Vieno Kekkonen puolestaan pääsi selvemmille vesille. Hän sai toisen naispääosan Matti Kassilan komediaklassikoksi nousseessa elokuvassa Hilman päivät (1954).
Vaasan oopperan myöhemmin perustanut, sen johtajana toiminut ja taitelijaprofessorin arvon saanut Irma Rewell (o.s. Kentala; s. 1929) antaa näytteen muhkeista laulutaidoistaan, eikä hänen esityksestään puutu vekkulimaista komiikkaakaan. Kaustisilta kotoisin oleva rempseä laulajatyttö oli saanut myös liikunnanopettajan koulutuksen, minkä monet vaasalaiset muistavat hyvin. Suomen Kulttuurirahastoa ja sen Etelä-Pohjanmaan rahastoa Irma on palvellut 23 vuotta. Valitettavasti veikeästi läpäisty, Veikko Itkosen vuonna 1953 suorittama koekuvaus ei kuitenkaan tuonut hänelle roolia elokuvassa.
Useat koekuvauksista säilyneet esimerkit vaihtelevan tasoisine kuvattavineen paljastavat ohjaajan intentiot etsittäessä oikeanlaista tyyppiä. Tuottaja-ohjaaja Veikko Itkonen käy läpi 1950-luvun missikaartia ja valikoi säilyneiden haastattelujen kautta filmeihinsä kaunottaria: Suomen Neidoksi valittu Teija Sopanen ja vuoden 1955 ensimmäinen perintöprinsessa Mirva Arvinen. Arvinen avioitui myöhemmin Italiaan, ja teki mm. Annan roolin Turi Vasilen ohjaamassa komediassa Classe di ferro (1957).
Erikoisimpana löytönä tämäniltaisessa koosteessa on mukana Seura-lehden missikilpailun voittaja Mirjam Heinonen, joka parhaansa mukaan yrittää eläytyä Leena-elokuvan käsikirjoituksen tunnelmiin. Taltioitu näyte on realistisen piinaava. Itkonen jututtaa missin historiaa hauskasti, mutta kun varsinainen työ alkaa, missin ilme jäykistyy ja puhe kääntyy monotoniseksi lateluksi. Myös Teija Sopasta kuvataan samaan elokuvan päärooliin. Monet haastatteluluontoisista koekuvauksista tehtiin Veikko Itkosen asunnolla. Klaffina toimii Itkosen poika Jussi, 1960-luvun alun tunnettu rautalankakitaristi.
Leenan (1954) pääroolin sai lopulta niinikään koekuvauksissa käynyt kauneuspilkustaan ja tähtisilmistään muistettu Heidi Krohn, jonka löytäminen oli ratkaiseva askel tuottaja Veikko Itkosen päätökselle ryhtyä todella tekemään elokuvaa. Toisen vuoden teatterikoululainen, professori Eino ja näyttelijä Kerttu Krohnin tytär tunsi alan. Ohjaajaksi kiinnitettiin ensikertalainen, teatterissa toki jo kunnostautunut Sakari Jurkka, komediallisen veijaritarinan käsikirjoituksen teki Suomi-Filmin päätoimittaja Roy eli Tapio Vilpponen.
Elokuvan hyvä menestys vaikutti näyttelijättären tulevaisuuteen: Leenaa seurasi Tähtisilmä ja muitakin pääosaelokuvia, esim. Tyttö tuli taloon (1956). Kirkkaimpana suorituksena mainittakoon kuitenkin Sillanpään romaaniin perustuva Jack Witikan ohjaama Silja – nuorena nukkunut (1956). Krohn kokeili myös muita yhtiöitä: hän filmasi Nummisuutarien (1957) Jaanan osan Suomi-Filmin Valentin Vaalalle ja Fennada-Filmissä kuvaajana tunnetun Esko Töyrin ohjaaman Aino Räsäs-filmatisoinnin Pää pystyyn Helena! (1957). "Paukku-Arska" lempinimen saaneen SF:n ja Fennadan vauhtiohjaajan Aarne Tarkaksen Vihdoinkin hääyö ja Paksunahka –elokuvissa hän näytteli viimeiset osansa. Aika ajoin hän astui elokuvakameroiden eteen myöhemminkin: esimerkeistä käyvät Vihreä leski (1968), Runoilija ja muusa (1978), Apinan vuosi (1983), V. Y. Vihdoinkin yhdessä (1986), Anita (1994), Mannen utan ansikte (1995), tv-sarja Parhaat vuodet ja Ilmalaiva Finlandia (2000).
Elina Salo muistelee Pariisista puhelinhaastattelussa 13.3.2007, kuinka hän teatterikoululaisena avustamassa elokuvan joukkokohtauksissa. Loppuvuodesta 1955 häntä koekuvattiin Veikko Itkosen elokuvaan Tyttö tuli taloon (1956). Luonnollisuudellaan jo tuolloin hurmaava Salo improvisoi Itko-sen kanssa jutustelun kuvitteellisesta professorista. Kohtauksella ei ole mitään tekemistä elokuvan roolin kanssa. Varsinaisessa elokuvassa Salo esittää purkkaa jauhavaa kuvaussihteeriä rikoselokuvan teon tuoksinnassa. Ohjaajaa näyttelee Jorma Nortimo.
Samoihin aikoihin tuottaja Toivo Särkkä koekuvautti Saloa myös SF:lle. Ensimmäinen rooli oli V. A. Koskenniemen runoon perustuvassa lyhytelokuvassa Yhteinen koulutie (1956). Siinä toisessa pääroolissa oli Ismo Kallio, joka oli saanut tulikasteensa elokuvissa Aarne Tarkaksen elokuvassa Olemme kaikki syyllisiä kahta vuotta aiemmin. Yhteinen koulutie propagoi uunituoretta, tyttö- ja poikaoppilaat yhdistävää yhteiskoulua.
1950-luvun lopulla tähdeksi noussut Leni Katajakoskikin nähdään varhaisessa koekuvauksessa vuodelta 1955, jolloin hänellä oli takanaan jo esiintyminen kahdessa pitkässä elokuvassa Fennada-Filmissä, konttoristina elokuvassa Laivaston monnit maissa ja "Pertan Sanelmana" elokuvassa Putkinotko (1954). Hän pyrki toiseen naispääosaan elokuvaan Tyttö tuli taloon (1956), mutta roolin sai Maija Karhi. 1950-luvun lopulla asemansa elokuvissa vakiinnuttaneen Katajakosken tähteys alkoi vasta myöhemmin esimerkiksi elokuvissa Yks' tavallinen Virtanen (1959), Opettajatar seikkailee (1960) ja Minkkiturkki (1961).
Mukana on myös näyte jossa nuori Saara Pakkasvirta, tuolloin vielä tyttönimellään Pulkkinen, kohtaa Antti Litjan Tatu Pekkarisen näytelmän Vihtori ja Klaaran nuorisona Sakari Jurkan ohjaaman elokuvan Voi veljet, mikä päivä! (1961) koekuvauksissa.
Näyttelijä-pukusuunnittelija-sisustusarkkitehti Liisi Tandefelt muistelee haastattelussaan 13.3.2007, kuinka ohjaaja Jack Witikka löysi hänet ylioppilaiden kulttuurikilpailusta vuonna 1956. Tuottaja Veikko Itkonen etsikin uutta sielukasta tähteä SF:ään siirtyneen Heidi Krohnin tilalle. Koekuvauksen tekstiksi valittiin Yleisradion toimittajan Eila Kaiposen esikoisromaani Ohikulkija (Otava 1946), jota ei koskaan elokuvaksi filmattu. Tandefeltiä koekuvattiin Haagan studioilla ja lähimetsässä koomikkouttaan ansiokkaasti karistavan Tommi Rinteen kanssa. Molemmat ovat uskottavia ja herkkiä pienissä, eri tyylejä tavoittelevissa roolikokeiluissa.
Tandefelt harmittelee, että Witikan ansiokas ohjaushanke kuitenkin kaatui rahoitusvaikeuksiin. Jo koekuvauksissa rahapula ilmeni mm. siinä, ettei elokuvayhtiön järjestäjä "monsieur Mosse" Raimo Jääskeläinen saanut yhtiön velkojen takia irtolettiä lainaan Hannes Kuokkasen peruukkiliikkeestä! Itkosen kauneusihanteessa korostui missimäisyys. Tandefeltilla oli ylähuulessaan pientä viiksen alkua, jota kamera ja maskit vielä korostivat. Tuon ajan kauneusihanteeseen tämä luonnollinen vivahde ei sopinut…
Tandefelt loi myöhemmin uraa 1960-luvulla vastaperustetussa Televisioteatterissa ja muistetaan hyvin Seppo Wallinin ohjaamasta Hiltu ja Ragnar (1965) –näytelmästä ja useista monologitaltioinneistaan. Varsinaiseen elokuvauraan hän pääsi käsiksi vasta Markku Lehmuskallion elokuvassa Inuksuk (1988) ja Saara Tikan ohjaamassa elokuvassa Hiekkamorsian (1997).
Itkosen rahatilanteen vakiutuessa 1950-luvun lopussa Witikka teki elokuvaa uuden tähtensä Tea Istan kanssa. Realismiin pyrkiminen nousi yhä vahvemmin esiin hänen ohjauksessaan, osin Alkon rahoittamassa elokuvassa Mies tältä tähdeltä (1958). Sen koekuvauksissa nuori Tea Ista ja hänen alkoholisoitunutta miestään esittävä, lähes 20 vuotta Istaa vanhempi Kaarlo Halttunen etsivät keskinäistä yhteyttä.
1950-luvun lopulta on peräisin myös ainutlaatuinen värikokeilu Mirjami Kuosmasesta, Valkoisen peuran päätähdestä. Mirjami kokeilee filmissä erilaisia ja erivärisiä asuja sekä näyttää ilmearsenaalinsa koko skaalan. Mirjamin puolison, tuottaja-elokuvaaja-ohjaaja Erik Blombergin lanseeraama, ohjaama ja osittain kuvaama filmikokeilu on todennäköisesti tehty suomalais-puolalaista yhteistyöelokuvaa Hääyö (1959) valmisteltaessa.
1960-luvun luotiin elokuvantekijöille houkutukseksi Valtion elokuvapalkinto –järjestelmä. Sitä lähti tavoittelemaan myös yksityinen elokuvantekijä Veikko Itkonen. Hän valitsi aiheekseen Tuuli Reijosen poliittisen romaanin Kenen on syy?
Vaarallista vapautta -elokuvaa lähdettiin tekemään aivan uudelta pohjalta, uusin ilmein. Varsinaista käsikirjoitusta ei ollut, vaan repliikit otettiin suoraan kirjasta. Maija Karhin muistelujen (12.3.2007) mukaan kohtaukset improvisoitiin ja tätä myös harjoiteltiin kameran eri etäisyyksiä kokeillen. Poliittisesti epäkorrektin, Kekkosen itsensä sensuroiman Vaarallista vapautta –elokuvan koekuvauksissa myöhemmin Jussi-palkittu Maija Karhi etsii luontevuutta rooliinsa. Virosta loikannutta pakolaista esittävää sorvaria, Tupla ja Kuitti –televisiotietokilpailun raamattutietäjää Toivo Lehkosta prepataan rooliin.
Eero Melasniemelle etsitään sopivaa vastaparia 1960-luvun lopun Kesyttömiin veljeksiin. Vaihtoehtoina ovat mm. Tarja Markus, kuvaaja Kari Sohlbergin myöhempi puoliso Petra Frey, MTV-Teatterin kantavana näyttelijänä muistettu Kirsti Kemppainen ja Kassilan Natalia (1979) –elokuvassa virallisesti debytoiva Marjukka Arasola.
Lisäksi mukana on esittelyä Asfalttilampaiden filmauksesta Naantalissa kesällä 1968 ja nähdäänpä Mikko Niskanenkin esittelemässä 1970-luvun suurtyötään Kahdeksan surmanluotia.
Esityksen elokuvaotokset näet tämän linkin takaa
– Juha Seitajärvi (myös haastattelut), Ilkka Kippola, Jari Sedergren 14.3.2007
Tiedettä ja tähtiä
Heli Sillanmikko on tehnyt Tampereelle selvityksen Blogien käytöstä viestinnässä [pdf]. Informaatiotieteen tiedekunnan laatutavaraa, tarkoitettu Blogipäivyri-hankkeen tutkijoiden käyttöön.
Mutta tänään siis Orioniin, Eerikinkat 15, klo 17. Paikalla filmitähtösiä.
Mutta tänään siis Orioniin, Eerikinkat 15, klo 17. Paikalla filmitähtösiä.
tiistaina, maaliskuuta 13, 2007
Keskiviikkona Orioniin
Tätä ei voi kukaan kotimaisen elokuvan ystävä jättää katsomatta:
Huomenna keskiviikkona 14.3.2007 alkaen klo 17.00 Orionissa nähdään Dokumentin ytimessä 35 – Paljastava kamera.
Ohjelma on muuttunut varsin paljon vihkosen Suomen elokuva-arkiston ohjelmavihkossa esitettyyn nähden, mutta varmasti vähintäänkin kiinnostavaan suuntaan, sillä mukana on tullut live-osuus.
Voit tavata huomenna elokuvatähdistämme Heidi Krohnin ja Maija Karhin. Esitystä ja tilaisuudessa jaettavaa esitettä valmisteltaessa on haastateltu myös Liisi Tandefeltia ja Elina Saloa.
Keskiviikkona Orionissa esitettävät koekuvausnäytteet:
Mirjam Kuosmanen – kasvot, mykkä (Blombergin värifilmikoe, n. 1960)
Heidi Krohn – kasvot, mykkä (Silja, 1956)
Helena Kara – kasvot, mykkä (Hedelmätön puu, 1947)
Esa Leminen poika, ääni (Hedelmätön puu, 1947)
Heidi Krohn ja Matti Oravisto, ääni – suuteloa, (Leena 1954)
Heidi Krohn, monologi (Leena, 1954)
Heidi Krohn ja Matti Oravisto, dialogi (Leena, 1954)
Heidi Krohn ja Matti Lehtelä, dialogi (Leena, 1954)
Heidi Krohn ja Holger Salin, dialogi (Leena, 1954)
Arvo Lehesmaa, monologi ja Jussi Itkonen klaffissa (Leena, 1954)
Anja Laakso, Mailis Laaksonen, mykkä (koekuvaus, Suomi-Filmi, 1942)
Topi Ruuth (koekuvaus, Suomi-Filmi, 1942), mykkä
Anja Laakso, Topi Ruuth ja Mailis Laaksonen(koekuvaus, Suomi-Filmi), dialogi
Åke Lindman, Jussi Jurkka ja Rita Elmgren, ääni (Yö on pitkä, 1952)
Leni Katajakoski, monologi (Tyttö tuli taloon, 1956)
Mirjam Heinonen (Miss Seura-lehti), dialogit Itkosen kanssa (Leena, 1954)
Teija Sopanen, dialogit Itkosen kanssa (Leena, 1954)
Eija Karipää ja Sakari Jurkka, dialogi (Rakastin sinua, Hilde, 1954)
Matti Oravisto ja Sakari Jurkka, tappelu (Rakastin sinua, Hilde, 1954)
Vieno Kekkonen ja Matti Oravisto, dialogi (Rakastin sinua, Hilde, 1954)
Tunnistamaton (lukee käsikirjoitusta) ja Sakari Jurkka (Helunan häämatka, 1955)
Heidi Krohn, Hillevi Lagerstam ja Jussi Jurkka, ääni (Tähtisilmä, 1955)
Maikki Länsiö ja Jussi Jurkka, repliikkejä (Tähtisilmä, 1955)
Elina Salo ja Itkonen, dialogi kameran takaa (Tyttö tuli taloon, 1956)
Mirva Arvinen ja Itkonen, dialogi kameran takaa (Tyttö tuli taloon, 1956)
Irma Rewell ja Itkonen, laulua ja tanssia (Tyttö tuli taloon, 1956)
Liisi Tandefelt ja Tommi Rinne, kohtauksia (Jack Witikka, koe Ohikulkijaan (ei toteutunut), 1956)
Tea Ista ja Kaarlo Halttunen, kohtauksia ( Mies tältä tähdeltä, 1958)
Saara Pulkkinen – Pakkasvirta ja Antti Litja, dialogi (Voi veljet, mikä päivä, 1961)
Maija Karhi, monologi (Vaarallista vapautta, 1962)
Antti Litja ja Maija Karhi, dialogi (Vaarallista vapautta, 1962)
Toivo Lehkonen, monologi, mukana Itkonen ja Eija Karipää (Vaarallista vapautta, 1962)
Toivo Lehkonen ja Ville-Veikko Salminen (Vaarallista vapautta, 1962)
Petra Frey ja Eero Melasniemi (Kesyttömät veljekset, 1969)
Tarja Markus ja Eero Melasniemi sekä Kirsti Kemppainen, Marjukka Aratola ja Riittaliisa Helminen (Kesyttömät veljekset, 1969)
Mikko Niskanen sekä Kirsti Kemppainen, Marjukka Aratola ja Riittaliisa Helminen (Asfalttilampaat 1968, Kahdeksan surmanuotia, 1972)
En pane pahakseni jos levitätte tietoa kiinnostuneisiin piireihin vaikkapa erilaisilla sähköpostilistoilla.
maanantaina, maaliskuuta 12, 2007
Limoncello-resepti
10 sitruunaa
7,5 dl votkaa
3 1/2 kupillista vettä
2 1/2 kupillista sokeria
Irrota kuori sitruunoista. Erota valkoinen hedelmäliha kuorista.
Laita kuoret sopivaan astiaan ja kaada votka päälle.
Peitä astia muovikalvolla ja jätä silleen aivan tavalliseen huoneenlämpöön.
Odota.
Neljä vuorokautta myöhemmin.
Kiehauta vesi paistinpannulla ja sulata sokeri siihen. Siihen menee noin viisi minuuttia.
Viilennä sokerisiirappi täysin. Kaada se vasta sitten vodkasekoituksen päälle.
Peitä astia, jätä se huoneenlämpöön.
Odota.
Vuorokautta myöhemmin. Siivilöi limoncello. Pullota neste.
Sinetöi pullot ja laita kylmään.
Odota.
Juotavissa neljän tunnin kuluttua, mutta säilyy kuukauden, jos säilyy.
7,5 dl votkaa
3 1/2 kupillista vettä
2 1/2 kupillista sokeria
Irrota kuori sitruunoista. Erota valkoinen hedelmäliha kuorista.
Laita kuoret sopivaan astiaan ja kaada votka päälle.
Peitä astia muovikalvolla ja jätä silleen aivan tavalliseen huoneenlämpöön.
Odota.
Neljä vuorokautta myöhemmin.
Kiehauta vesi paistinpannulla ja sulata sokeri siihen. Siihen menee noin viisi minuuttia.
Viilennä sokerisiirappi täysin. Kaada se vasta sitten vodkasekoituksen päälle.
Peitä astia, jätä se huoneenlämpöön.
Odota.
Vuorokautta myöhemmin. Siivilöi limoncello. Pullota neste.
Sinetöi pullot ja laita kylmään.
Odota.
Juotavissa neljän tunnin kuluttua, mutta säilyy kuukauden, jos säilyy.
Naisten valtaa
Osat ovat kääntyneet. Naiset valloittivat Tampereen, sillä festarin palkituista suurin osa oli ehdottomasti naissukupuolta.
Tässä ei ole mitään hämmästelemistä, mutta siinä, kuinka naiset siitä ilakoivat on. Vihjasin jo parillekin, että tässä hehkuttelussa alkaa maistua baijerilainen olut.
Hauskaa oli, että suurimpien palkintojen saajat olivat lopulta niitä, joita minäkin olin sydämestäni takapöydissä kannattanut ja keskusteluissa puolustanut. Monta hyvää elokuvaa on taas kaalissa.
[En muuten näin vanhana jaksa enää ymmärtää tätä kalkatusta siitä, että hyvää ja huonoa ei voi erottaa toisistaan. Höh, eiväthän kaikki argumentitkaan ole yhtä hyviä. Väärä (relativistinen) filosofia on vallinnut ihmisten mielet. Vaan ei minun subjektiivista.]
Michaela Kezelen Milan ja Zaida Bergrothin Heavy Metal ovat palkintonsa ansainneet: molempien elokuvat kestivät toisenkin näkemisen vaivatta.
Mitä muuta Tampereelta. Karaoke-laulanta jäi tänä vuonna lähes väliin, kadut olivat hyvin, hyvin hiekkaiset, hotellin aamiainen ja palvelu - ehkä sitä päädeskiä lukuunottamatta - parempi kuin koskaan.
Palvelun yleinen ystävällisyys lähes hämmensi, mutta onneksi pari tavanomaisempaa tapausta piti muiston vanhasta yllä.
Mukavaa oli se, että Tommi käväisi pöydässä, mutta säästän hänen mainettaan, enkä kerro aiheista mistä keskustelimme. Sen muistan elävästi, että lähtiessään ehdotin hänelle lörpöttelyblogin perustamista.
Tässä ei ole mitään hämmästelemistä, mutta siinä, kuinka naiset siitä ilakoivat on. Vihjasin jo parillekin, että tässä hehkuttelussa alkaa maistua baijerilainen olut.
Hauskaa oli, että suurimpien palkintojen saajat olivat lopulta niitä, joita minäkin olin sydämestäni takapöydissä kannattanut ja keskusteluissa puolustanut. Monta hyvää elokuvaa on taas kaalissa.
[En muuten näin vanhana jaksa enää ymmärtää tätä kalkatusta siitä, että hyvää ja huonoa ei voi erottaa toisistaan. Höh, eiväthän kaikki argumentitkaan ole yhtä hyviä. Väärä (relativistinen) filosofia on vallinnut ihmisten mielet. Vaan ei minun subjektiivista.]
Michaela Kezelen Milan ja Zaida Bergrothin Heavy Metal ovat palkintonsa ansainneet: molempien elokuvat kestivät toisenkin näkemisen vaivatta.
Mitä muuta Tampereelta. Karaoke-laulanta jäi tänä vuonna lähes väliin, kadut olivat hyvin, hyvin hiekkaiset, hotellin aamiainen ja palvelu - ehkä sitä päädeskiä lukuunottamatta - parempi kuin koskaan.
Palvelun yleinen ystävällisyys lähes hämmensi, mutta onneksi pari tavanomaisempaa tapausta piti muiston vanhasta yllä.
Mukavaa oli se, että Tommi käväisi pöydässä, mutta säästän hänen mainettaan, enkä kerro aiheista mistä keskustelimme. Sen muistan elävästi, että lähtiessään ehdotin hänelle lörpöttelyblogin perustamista.
keskiviikkona, maaliskuuta 07, 2007
Tampere
Onhan tämä jo ihme. Sanoo, että on tulossa Tampereelle, eikä kukaan reagoi mitenkään.
Helsingin festivaaliharjoitusilta oli ihan kiva. Toistan. Ihan kiva.
Helsingin festivaaliharjoitusilta oli ihan kiva. Toistan. Ihan kiva.
tiistaina, maaliskuuta 06, 2007
Tampereen filkkarit
Huomenna keskiviikkona alkavat filkkarit Tampereella.
Nähdään siellä, bloggarit. Nykäiskää hihasta.
Vaalimainoksista vielä. Kun SAK poisti omat porvarikarikatyyrinsä,
milloinkas kokoomuslaiset sen tekevät. Minun puolesta kyllä molemmat saisivat elää yhtenä visuaalisen propagandan muotona. Ei niitä sensuroimaan kannata ryhtyä.
Nähdään siellä, bloggarit. Nykäiskää hihasta.
Vaalimainoksista vielä. Kun SAK poisti omat porvarikarikatyyrinsä,
milloinkas kokoomuslaiset sen tekevät. Minun puolesta kyllä molemmat saisivat elää yhtenä visuaalisen propagandan muotona. Ei niitä sensuroimaan kannata ryhtyä.
maanantaina, maaliskuuta 05, 2007
Miljoonan kysymyksen meemi
Tähän meemiin on törmätty monessa blogissa, mutta hukkasin viimeisimmän, joten ei linkkiä.
1. Mitä on yöpöydälläsi?
Televisio ja muuta tilpehööriä. Juuri äsken siinä televisiossa oli keskustanuori, jolla oli arabihuivi päällä. Ja sitten Sauli Niinistö mainosti Fiat Puntoa, kokoomuslaisten limusiinia.
2. CD-levy, jota häpeät tunnustaa omistavasi?
Olavi Virta, koska nyt kaikki luulevat, että mä oikeasti harjoittelen sitä. En, sillä Olavi ja Elvis ovat Pyhiä.
3. Käytkö öisin jääkaapilla?
Tämä on ns. Muhammedin dilemma. Mieluummin käyn itse kuin että jääkaappi tulisi minun luokseni.
4. Elokuva, jonka aikana itkit?
Viimeisimmät vaalimainokset. Lähestulkoon puolueesta riippumatta.
5. Mitä pelkäät?
Vaimoa. En kyllä tiedä miksi.
6. Mikä eleesi paljastaa epävarmuutesi?
Madonnan hymy.
7. Tunnetko ketään julkkista?
Hieman useamman kuin ne, jotka tunnustaisivat tuntevansa minut. Leegion.
8. Kuvaile sänkyäsi.
Patja.
9. Oletko spontaani vai suunnitelmallinen?
Suunnitelmallisesti spontaani ja spontaanisti suunnitelmallinen, kuten arvata saattoi.
10. Kuka esittäisi sinua elokuvassa elämästäsi?
Jos Jope Ruonansuu ei suostu niin ihan ite.
11. Oletko koskaan pelannut räsypokkaa?
Enkä pelasin, ehkä en.
12. Mitä kannat aina mukanasi?
Ryhtini.
13. Mitä kaipaat lapsuudessasi eniten?
Raittiutta, reippautta ja nuoruuden aatteellisuuksia.
14. Oletko tyytyväinen nimeesi?
Olen. Muutenhan se olisi jo muutettu. Xavier voisi olla aika hyvä.
15. Mitä kappaletta kuuntelit viimeksi?
Tänä päivänä korvissa on soinut George Harrisonin My Sweet Lord. Olo on kuin Leevin piisissä.
16. Oletko ollut mukana koulunäytelmässä?
Varsin usein. Simo Hurttana kohottelin tuoppeja keskikoulussa. Laulukuoroissa ja muuten esiintymässä, esimerkiksi Tiernapojissa ja jopa runoja lausumassa. Julkinen eläin, siis.
17. Pidätkö itsestäsi?
Mikä ettei.
18. Oletko tehnyt mitään laitonta?
Onkohan joku onnistunut tähän ikään mennessä elämään niin, ettei joskus olisi lipsahtanut. Yritän kuitenkin aktiivisesti välttää jopa punaisia päin kävelemistä.
19. Pidätkö itseäsi söpönä?
Varmaankin harvemmin kuin muut minua. Luulisin.
20. Epämiellyttävin kotiaskare?
Kotioloissa tapahtuvat työnjohdolliset tehtävät.
21. Syötkö roskaruokaa?
Pullaa.
22. Viilaatko kynsiäsi?
Tästä tulikin mieleeni, että pitäisi ostaa kitara.
23. Miten pidät huolta ulkonäöstäsi?
Tarkkailen itseäni huolestuneesti joka aamu karvoja katkoessa.
24. Oletko koskaan laulanut karaokea?
Todistettavasti. Ks. esim. Pirjo Kesseli, Karaoken ABC.
25. Mitä sanaa toistat paljon?
Veikkaisin että ja-sanaa.
26. Seuraatko tosi-tv-ohjelmia?
En. En edes osallistu.
27. Oletko koskaan halunnut malliksi?
Mallikappaleena olen itseäni pitänyt.
28. Seuraatko naapureidesi elämää?
En. Ovat tosi huomaamattomia.
29. Oletko koskaan syönyt rautatabletteja?
En. Hirmuinen hemoglobiini. Tuskin voisin osallistua urheilukilpailuihin. Olen elävä doping-tapaus.
30. Jos voittaisit 1000e, mitä tekisit sillä?
Maksaisin osan videokamerasta.
31. Mitä olet viimeksi maksanut käteisellä? Paljonko se maksoi?
Paistinpannuja ja muita keittiötarvikkeita. Mm. silikonipäällystetyn kapean vispilän kastikkeita varten. 155 euroa.
32. Odotatko jo kesää?
Tässä maassa sitä saa odottaa ympäri vuoden.
33. Lasketko laudalla, bleidellä vai suksilla?
"Antaa mennä kun on alamäki vain. Kauan sitten jätin kotimökin harmaan."
34. Turhin juhla?
Taloyhtiön pihabileet.
35. Mitä kieliä osaat puhua?
Pääasiassa eurooppalaisia. Paitsi ranskaa, jota sitäkin kuuntelin tänään sujuvasti. Ja taisin ymmärtää ihan oikein. (Mitähän elokuvia sekin ranskalanen festivaali tulee tämän vuoksi saamaan...)
36. Edellinen matikan numerosi?
10. Onko niitä muitakin.
37. Onko sinulla lävistyksiä?
Ei. Eikä edes stigmoja. Stigmoja on muuten viidenlaisia: naulan jäljet ranteissa, naulan jäljet jalkapohjissa, ruoskan sivalluksia selässä, orjantappurakruunun aiheuttavat haavat päässä ja keihään pisto kyljessä.
38. Jos tulisit (/kumppanisi tulisi) nyt raskaaksi, mihin ratkaisuun todennäköisesti päätyisit?
Eipä siinä olisi juuri muuta tehtävissä kuin varautua Jeesuksen toiseen tulemiseen. [Mistä hemmetistä tämä vastaus tähän ilmestyi? Bloginpitäjä.]
39. Onko sinulla hyvä itsetunto?
On se varmaan keskimääräistä parempi. Aivan kuten olen auton ajajanakin.
40. Onko paras ystäväsi sinua nuorempi vai vanhempi?
Sekä että. Sukupuoliriippuvainen kysymys.
41. Milloin olet viimeksi käynyt rautakaupassa? Miksi?
20 vuotta sitten. Ostin nauloja. Vai sotkenkohan tämän johonkin Speden sketsiin?
42. Mitä mieltä olet lapsityövoimasta?
Vihasin sitä jo lapsena.
43. Onko sinulla nälkä?
En tiedä miksi isäni aina hoki minulle: "Juomahullua auttaa Jumala. Syömähullua ei kukaan."
44. Oletko hankkinut/hankitko mopokortin?
En. Mikä se on?
45. Oletko sitä mieltä, että neonvärit yhdistettynä toisiinsa ovat jotain kamalaa?
Tämän kysymyksen tekijä on muuten varsin outo.
46. Ripari vai protuleiri?
En ole käynyt kumpaakaan. Protu.
47. Teetkö kotitöitä?
Riippuu keneltä tätä kysyy.
48. Pidätkö linnunlaulusta?
Kyllä jos ne eivät käy ihan mahdottomaksi.
49. Haluatko isona naimisiin, omakotitalon, 2 lasta ja koiran?
Onko yksi neljästä huonosti?
50. Jos saisit aloittaa täysin uuden kouluaineen Suomen kouluissa, mikä se olisi?
Mediakritiikki.
51. Minkä asian parantaisit itsessäsi, jos voisit?
Allergisuuden melkein mille tahansa.
52. Mikä sinusta tulee isona?
Toivottavasti pienempi ihminen.
53. Mitä aiot nyt tehdä?
Kyllä tässä voimat jo alkavat mennä.
54. Haluaisitko muuttaa nyt pois kotoa?
Kukapa nyt kodistaan. Paitsi ehkä saamelaiset kivitaloon.
55. Edes yksi hyvä puoli koulussa?
Opettajat (hei vaan siskolle ja veljelle).
56. Kuinka monta levyä omistat?
Omistaminen on varkautta.
57. Oletko tehnyt jotain maailman parantamisen hyväksi?
Kylmän sodan päättymisen jälkeen varsin vähän, kuten kriittiset intellektuellit yleensäkin.
58. Laitatko rahaa esim. Punaisen ristin keräyksiin?
Niukasti.
59. Tiedätkö, mitä haluat tulevaisuudeltasi?
Lähivuosille kyllä riittää tekemistä. Muutama kirja pitäisi kirjoittaa ennen kuin eläkettä voi alkaa miettiä vakavasti.
60. Janottaako sinua tällä hetkellä?
Ei.
61. Mitä tahtoisit juoda?
Eikö sana kuulu!
62. Miten vietät viikonloppusi?
Perjantaina karaokessa, lauantaina kodin hehkeässä ilmapiirissä, sunnuntaina ihan missä vain.
1. Mitä on yöpöydälläsi?
Televisio ja muuta tilpehööriä. Juuri äsken siinä televisiossa oli keskustanuori, jolla oli arabihuivi päällä. Ja sitten Sauli Niinistö mainosti Fiat Puntoa, kokoomuslaisten limusiinia.
2. CD-levy, jota häpeät tunnustaa omistavasi?
Olavi Virta, koska nyt kaikki luulevat, että mä oikeasti harjoittelen sitä. En, sillä Olavi ja Elvis ovat Pyhiä.
3. Käytkö öisin jääkaapilla?
Tämä on ns. Muhammedin dilemma. Mieluummin käyn itse kuin että jääkaappi tulisi minun luokseni.
4. Elokuva, jonka aikana itkit?
Viimeisimmät vaalimainokset. Lähestulkoon puolueesta riippumatta.
5. Mitä pelkäät?
Vaimoa. En kyllä tiedä miksi.
6. Mikä eleesi paljastaa epävarmuutesi?
Madonnan hymy.
7. Tunnetko ketään julkkista?
Hieman useamman kuin ne, jotka tunnustaisivat tuntevansa minut. Leegion.
8. Kuvaile sänkyäsi.
Patja.
9. Oletko spontaani vai suunnitelmallinen?
Suunnitelmallisesti spontaani ja spontaanisti suunnitelmallinen, kuten arvata saattoi.
10. Kuka esittäisi sinua elokuvassa elämästäsi?
Jos Jope Ruonansuu ei suostu niin ihan ite.
11. Oletko koskaan pelannut räsypokkaa?
Enkä pelasin, ehkä en.
12. Mitä kannat aina mukanasi?
Ryhtini.
13. Mitä kaipaat lapsuudessasi eniten?
Raittiutta, reippautta ja nuoruuden aatteellisuuksia.
14. Oletko tyytyväinen nimeesi?
Olen. Muutenhan se olisi jo muutettu. Xavier voisi olla aika hyvä.
15. Mitä kappaletta kuuntelit viimeksi?
Tänä päivänä korvissa on soinut George Harrisonin My Sweet Lord. Olo on kuin Leevin piisissä.
16. Oletko ollut mukana koulunäytelmässä?
Varsin usein. Simo Hurttana kohottelin tuoppeja keskikoulussa. Laulukuoroissa ja muuten esiintymässä, esimerkiksi Tiernapojissa ja jopa runoja lausumassa. Julkinen eläin, siis.
17. Pidätkö itsestäsi?
Mikä ettei.
18. Oletko tehnyt mitään laitonta?
Onkohan joku onnistunut tähän ikään mennessä elämään niin, ettei joskus olisi lipsahtanut. Yritän kuitenkin aktiivisesti välttää jopa punaisia päin kävelemistä.
19. Pidätkö itseäsi söpönä?
Varmaankin harvemmin kuin muut minua. Luulisin.
20. Epämiellyttävin kotiaskare?
Kotioloissa tapahtuvat työnjohdolliset tehtävät.
21. Syötkö roskaruokaa?
Pullaa.
22. Viilaatko kynsiäsi?
Tästä tulikin mieleeni, että pitäisi ostaa kitara.
23. Miten pidät huolta ulkonäöstäsi?
Tarkkailen itseäni huolestuneesti joka aamu karvoja katkoessa.
24. Oletko koskaan laulanut karaokea?
Todistettavasti. Ks. esim. Pirjo Kesseli, Karaoken ABC.
25. Mitä sanaa toistat paljon?
Veikkaisin että ja-sanaa.
26. Seuraatko tosi-tv-ohjelmia?
En. En edes osallistu.
27. Oletko koskaan halunnut malliksi?
Mallikappaleena olen itseäni pitänyt.
28. Seuraatko naapureidesi elämää?
En. Ovat tosi huomaamattomia.
29. Oletko koskaan syönyt rautatabletteja?
En. Hirmuinen hemoglobiini. Tuskin voisin osallistua urheilukilpailuihin. Olen elävä doping-tapaus.
30. Jos voittaisit 1000e, mitä tekisit sillä?
Maksaisin osan videokamerasta.
31. Mitä olet viimeksi maksanut käteisellä? Paljonko se maksoi?
Paistinpannuja ja muita keittiötarvikkeita. Mm. silikonipäällystetyn kapean vispilän kastikkeita varten. 155 euroa.
32. Odotatko jo kesää?
Tässä maassa sitä saa odottaa ympäri vuoden.
33. Lasketko laudalla, bleidellä vai suksilla?
"Antaa mennä kun on alamäki vain. Kauan sitten jätin kotimökin harmaan."
34. Turhin juhla?
Taloyhtiön pihabileet.
35. Mitä kieliä osaat puhua?
Pääasiassa eurooppalaisia. Paitsi ranskaa, jota sitäkin kuuntelin tänään sujuvasti. Ja taisin ymmärtää ihan oikein. (Mitähän elokuvia sekin ranskalanen festivaali tulee tämän vuoksi saamaan...)
36. Edellinen matikan numerosi?
10. Onko niitä muitakin.
37. Onko sinulla lävistyksiä?
Ei. Eikä edes stigmoja. Stigmoja on muuten viidenlaisia: naulan jäljet ranteissa, naulan jäljet jalkapohjissa, ruoskan sivalluksia selässä, orjantappurakruunun aiheuttavat haavat päässä ja keihään pisto kyljessä.
38. Jos tulisit (/kumppanisi tulisi) nyt raskaaksi, mihin ratkaisuun todennäköisesti päätyisit?
Eipä siinä olisi juuri muuta tehtävissä kuin varautua Jeesuksen toiseen tulemiseen. [Mistä hemmetistä tämä vastaus tähän ilmestyi? Bloginpitäjä.]
39. Onko sinulla hyvä itsetunto?
On se varmaan keskimääräistä parempi. Aivan kuten olen auton ajajanakin.
40. Onko paras ystäväsi sinua nuorempi vai vanhempi?
Sekä että. Sukupuoliriippuvainen kysymys.
41. Milloin olet viimeksi käynyt rautakaupassa? Miksi?
20 vuotta sitten. Ostin nauloja. Vai sotkenkohan tämän johonkin Speden sketsiin?
42. Mitä mieltä olet lapsityövoimasta?
Vihasin sitä jo lapsena.
43. Onko sinulla nälkä?
En tiedä miksi isäni aina hoki minulle: "Juomahullua auttaa Jumala. Syömähullua ei kukaan."
44. Oletko hankkinut/hankitko mopokortin?
En. Mikä se on?
45. Oletko sitä mieltä, että neonvärit yhdistettynä toisiinsa ovat jotain kamalaa?
Tämän kysymyksen tekijä on muuten varsin outo.
46. Ripari vai protuleiri?
En ole käynyt kumpaakaan. Protu.
47. Teetkö kotitöitä?
Riippuu keneltä tätä kysyy.
48. Pidätkö linnunlaulusta?
Kyllä jos ne eivät käy ihan mahdottomaksi.
49. Haluatko isona naimisiin, omakotitalon, 2 lasta ja koiran?
Onko yksi neljästä huonosti?
50. Jos saisit aloittaa täysin uuden kouluaineen Suomen kouluissa, mikä se olisi?
Mediakritiikki.
51. Minkä asian parantaisit itsessäsi, jos voisit?
Allergisuuden melkein mille tahansa.
52. Mikä sinusta tulee isona?
Toivottavasti pienempi ihminen.
53. Mitä aiot nyt tehdä?
Kyllä tässä voimat jo alkavat mennä.
54. Haluaisitko muuttaa nyt pois kotoa?
Kukapa nyt kodistaan. Paitsi ehkä saamelaiset kivitaloon.
55. Edes yksi hyvä puoli koulussa?
Opettajat (hei vaan siskolle ja veljelle).
56. Kuinka monta levyä omistat?
Omistaminen on varkautta.
57. Oletko tehnyt jotain maailman parantamisen hyväksi?
Kylmän sodan päättymisen jälkeen varsin vähän, kuten kriittiset intellektuellit yleensäkin.
58. Laitatko rahaa esim. Punaisen ristin keräyksiin?
Niukasti.
59. Tiedätkö, mitä haluat tulevaisuudeltasi?
Lähivuosille kyllä riittää tekemistä. Muutama kirja pitäisi kirjoittaa ennen kuin eläkettä voi alkaa miettiä vakavasti.
60. Janottaako sinua tällä hetkellä?
Ei.
61. Mitä tahtoisit juoda?
Eikö sana kuulu!
62. Miten vietät viikonloppusi?
Perjantaina karaokessa, lauantaina kodin hehkeässä ilmapiirissä, sunnuntaina ihan missä vain.
Ei voi unohtaa
Joitakin asioita ei voi unohtaa sen jälkeen, kun ne on nähnyt.
Roger Vadimin Barbarellan alku on sellainen.
Miksiköhän?
Variaatioitakin teemasta toki on. Tässä Barbiella (ohj. Gary McGrew)
Mutta kukaan ei ole täydellinen. Siitä todistavat nämäkin kuvat.
Mutta kuka on Hanoi-Jane.
Roger Vadimin Barbarellan alku on sellainen.
Miksiköhän?
Variaatioitakin teemasta toki on. Tässä Barbiella (ohj. Gary McGrew)
Mutta kukaan ei ole täydellinen. Siitä todistavat nämäkin kuvat.
Mutta kuka on Hanoi-Jane.
sunnuntaina, maaliskuuta 04, 2007
Tyylikysymyksiä
Tyylikysymykset ovat aina hankalia. On olemassa paljon ihmisiä, jotka haluavat puuttua toisten tyyleihin.
Oman vapautensa he toki mieluusti sallisivat, erityisesti sanan. Huomio kohdistuu useimmiten muihin kuin itseensä.
SAK:n vaalimainokset mässäilevine porvarikarikatyyreineen ovat herättäneet yllättävän paljon huomiota. Se on selvää, että sananvapauden puitteissa nuo satiiriset kuvat on luotu.
Nämä vaalimainokset tuovat oikeastaan ensimmäisen kerran mainoksen keinot politiikkaan. Politiikkaa siis tehdään samoilla ehdoilla kuin mainontaa. Tulos on tämän kaltaiselle mainokselle tyypillinen, ne puhututtavat.
Minusta on kummallista, että muutaman demarikansanedustajan arviointikyky on niin heikko, että näistä mainoksista halutaan sanotua julkisesti irti.
YLE:n uutisen mukaan Gustafsson haluaa siirtää "abstraktisen mielikuvamainonnan naftaliiniin". Gustafsson sanoo, ettei kärjistetty mainos "valitettavasti toimi olleenkaan" eikä kannusta ketään äänestämään, sillä se herättää pahaa mieltä. Tamperelaisedustaja muistuttaa että demarien perustajissa oli paljon itsenäisiä pienyrittäjiä, suutareita ja räätäleitä.
Se kyllä olisi pitänyt huomata, että mainos ei kyllä pienyrittäjiin päin viittaa mitenkään. SDP:n varapuheenjohtaja Gustafsson laajentaa mainoksen alluusiokenttää turhan pitkälle.
Nyt valituskuoroon ovat yhtyneet myös demariedustajat Arja Alho ja Minna Lintonen.
Alho sanoo, että mainos loukkaa hyviä tapoja, koska "mainostoimistossa on nyt mopo karannut käsistä" ja muistuttaa sivistysvaltiossa minimipalkkalainsäädäntö, irtisanomissuoja ja turvalliset työsuhteen ehdot ovat itsestään selviä. Hyvien tapojen vastaisuudesta puhuminen muistuttaa takavuosien sensuurimentaliteettia. Ei hyvä.
Arjalle tiedoksi että ne eivät ole. Asiaa voi kysyä mistä tahansa ammattiliitosta.
Kun Alho sanoo, että "ammatillisen ja poliittisen työväenliikkeen ei pidä kaivaa tälle sivistykselle hautaa", on kyse jo käsittämättömästä väärinymmärtämisestä. Eivät nuo railakkaat televisomainokset sivistykselle hautaa kaiva sen enempää kuin nakkimakkaramainoksetkaan.
Edustaja Lintonenkin pitää mainosta "irvokkaana". Hän haluaa sanotua irti mainoksesta mielessään ajatus siitä, että työn ja pääoman liitto on se, millä Suomi menee eteenpäin. "Mainoksen yrittäjiä loukkaava tyyli on ylilyönti", Lintonen sanoo.
Lintosellakin on halu laajentaa mainoksen majakovskilainen porvari koskemaan kaikkia yrittäjiä. Tähän tuskin on tarvetta. Ja sitä paitsi. Jos mainos loukkaa, kyse ei ole vain ylilyönnistä.
Nyt vain kaikki porvarit ilmoittamaan, että mainos loukkaa heitä. Saadaan nauraa lisää.
"Ananasta ahmi, hotkase pyy. Loppusi porvari lähestyy". Vladimir Majakovski runokokoelmassaan "Pilvi housuissa".
Oman vapautensa he toki mieluusti sallisivat, erityisesti sanan. Huomio kohdistuu useimmiten muihin kuin itseensä.
SAK:n vaalimainokset mässäilevine porvarikarikatyyreineen ovat herättäneet yllättävän paljon huomiota. Se on selvää, että sananvapauden puitteissa nuo satiiriset kuvat on luotu.
Nämä vaalimainokset tuovat oikeastaan ensimmäisen kerran mainoksen keinot politiikkaan. Politiikkaa siis tehdään samoilla ehdoilla kuin mainontaa. Tulos on tämän kaltaiselle mainokselle tyypillinen, ne puhututtavat.
Minusta on kummallista, että muutaman demarikansanedustajan arviointikyky on niin heikko, että näistä mainoksista halutaan sanotua julkisesti irti.
YLE:n uutisen mukaan Gustafsson haluaa siirtää "abstraktisen mielikuvamainonnan naftaliiniin". Gustafsson sanoo, ettei kärjistetty mainos "valitettavasti toimi olleenkaan" eikä kannusta ketään äänestämään, sillä se herättää pahaa mieltä. Tamperelaisedustaja muistuttaa että demarien perustajissa oli paljon itsenäisiä pienyrittäjiä, suutareita ja räätäleitä.
Se kyllä olisi pitänyt huomata, että mainos ei kyllä pienyrittäjiin päin viittaa mitenkään. SDP:n varapuheenjohtaja Gustafsson laajentaa mainoksen alluusiokenttää turhan pitkälle.
Nyt valituskuoroon ovat yhtyneet myös demariedustajat Arja Alho ja Minna Lintonen.
Alho sanoo, että mainos loukkaa hyviä tapoja, koska "mainostoimistossa on nyt mopo karannut käsistä" ja muistuttaa sivistysvaltiossa minimipalkkalainsäädäntö, irtisanomissuoja ja turvalliset työsuhteen ehdot ovat itsestään selviä. Hyvien tapojen vastaisuudesta puhuminen muistuttaa takavuosien sensuurimentaliteettia. Ei hyvä.
Arjalle tiedoksi että ne eivät ole. Asiaa voi kysyä mistä tahansa ammattiliitosta.
Kun Alho sanoo, että "ammatillisen ja poliittisen työväenliikkeen ei pidä kaivaa tälle sivistykselle hautaa", on kyse jo käsittämättömästä väärinymmärtämisestä. Eivät nuo railakkaat televisomainokset sivistykselle hautaa kaiva sen enempää kuin nakkimakkaramainoksetkaan.
Edustaja Lintonenkin pitää mainosta "irvokkaana". Hän haluaa sanotua irti mainoksesta mielessään ajatus siitä, että työn ja pääoman liitto on se, millä Suomi menee eteenpäin. "Mainoksen yrittäjiä loukkaava tyyli on ylilyönti", Lintonen sanoo.
Lintosellakin on halu laajentaa mainoksen majakovskilainen porvari koskemaan kaikkia yrittäjiä. Tähän tuskin on tarvetta. Ja sitä paitsi. Jos mainos loukkaa, kyse ei ole vain ylilyönnistä.
Nyt vain kaikki porvarit ilmoittamaan, että mainos loukkaa heitä. Saadaan nauraa lisää.
"Ananasta ahmi, hotkase pyy. Loppusi porvari lähestyy". Vladimir Majakovski runokokoelmassaan "Pilvi housuissa".
perjantaina, maaliskuuta 02, 2007
Ilmaista katsottavaa
Netistä löytyy jo paljonkin katsottavaa. Public domain-sivusto Free movies and documentaries on yksi niistä paikoista, josta silmän ja mielen iloa keskitetysti löytää.
Kukapa voisi vastustaa kiusausta katsoa Luis Bunuelin surrealistinen Kulta-aika taas kerran?
Mm. seuraavat elokuvat näyttäisivät olevan paikalla, mutta käykääpä katsomassa ihan itse koko tarjontaa:
Africa Screams (1949)
Bad Taste (1987)
Battle Royale (2000)
Beneath the 12-Mile Reef (1953)
Big Trees, The (1952)
Bird of Paradise (1932)
Bluebeard (1944)
Bullitt (1968)
Colossus and the Amazon Queen (1960)
Crank (2006)
Devil of the Desert Against the Son of Hercules (1964)
Dick Tracy (1945)
Dick Tracy's Dilemma (1947)
Dressed to Kill (1946)
Evel Knievel (1971)
Flash Gordon Conquers the Universe (1941)
Ghost Rider: The Final Ride (2003)
Ghost Rider 2: Goes Wild (200?)
Great Train Robbery, The (1903)
Hercules vs. the Moon Men (1964)
Hollow Man II (2006)
Horrors of Spider Island (1960)
Incident at Loch Ness (2004)
Iron Mask, The (1929)
Joan the Woman (1917)
Kung Pow: Enter the Fist (2002)
Lost World, The (1925)
Machine Gun Mama (1944)
Mark of Zorro, The (1920)
Mighty Morphin Power Rangers: The Movie (1995)
Mutiny (1952)
New Adventures of Tarzan, The (1935)
Sherlock Holmes and the Secret Weapon (1943)
Sherlock Holmes and the Woman in Green (1945)
Time Machine, The (1960)
Turkish Star Wars (1982)
Twin Warriors (1993)
Drama / Crime
Abraham Lincoln (1930)
Ape, The (1940)
Amazing Quest of Ernest Bliss, The (1936)
Beyond Tomorrow (1940)
Big Trees, The (1952)
Blind Husbands (1919)
Blood and Sand (1922)
Bullitt (1968)
Camille (1921)
Choppers, The (1961)
Crank (2006)
Detour (1945)
D.O.A. (1950)
HWY: An American Pastoral (1969)
Melody (1971)
Death of a President (2006)
Dressed to Kill (1946)
Dr. Jekyll and Mr. Hyde (1920)
East Side Kids (1940)
Evel Knievel (1971)
Fahrenheit 451 (1966)
Farewell to Arms, A (1932)
Fool There Was, A (1915)
Freaks (1932)
If... Drugs Were Legal (2005)
It's a Wonderful Life (1946)
Intolerance: Love's Struggle Throughout the Ages (1916) (Part 2) (Part 3)
Jesus (1979)
Kids (1995)
L'âge D'or (1930)
M (1931)
Man Who Knew Too Much, The (1934)
Nineteen Eighty-Four (1984)
Phantom of the Opera, The (1925)
Pirates of Silicon Valley (1999)
Rashômon (1950)
Reefer Madness (1936)
Road to Guantanamo, The (2006)
Scarlet Street (1945)
Sex Madness (1938)
Sherlock Holmes and the Secret Weapon (1943)
Sherlock Holmes and the Woman in Green (1945)
Show Off, The (1926)
Sid and Nancy (1986)
Steal This Movie (2000)
Twin Warriors (1993)
Unholy Three, The (1925)
Wild Women of Wongo, The (1958)
World Gone Mad, The (1933)
Kukapa voisi vastustaa kiusausta katsoa Luis Bunuelin surrealistinen Kulta-aika taas kerran?
Mm. seuraavat elokuvat näyttäisivät olevan paikalla, mutta käykääpä katsomassa ihan itse koko tarjontaa:
Africa Screams (1949)
Bad Taste (1987)
Battle Royale (2000)
Beneath the 12-Mile Reef (1953)
Big Trees, The (1952)
Bird of Paradise (1932)
Bluebeard (1944)
Bullitt (1968)
Colossus and the Amazon Queen (1960)
Crank (2006)
Devil of the Desert Against the Son of Hercules (1964)
Dick Tracy (1945)
Dick Tracy's Dilemma (1947)
Dressed to Kill (1946)
Evel Knievel (1971)
Flash Gordon Conquers the Universe (1941)
Ghost Rider: The Final Ride (2003)
Ghost Rider 2: Goes Wild (200?)
Great Train Robbery, The (1903)
Hercules vs. the Moon Men (1964)
Hollow Man II (2006)
Horrors of Spider Island (1960)
Incident at Loch Ness (2004)
Iron Mask, The (1929)
Joan the Woman (1917)
Kung Pow: Enter the Fist (2002)
Lost World, The (1925)
Machine Gun Mama (1944)
Mark of Zorro, The (1920)
Mighty Morphin Power Rangers: The Movie (1995)
Mutiny (1952)
New Adventures of Tarzan, The (1935)
Sherlock Holmes and the Secret Weapon (1943)
Sherlock Holmes and the Woman in Green (1945)
Time Machine, The (1960)
Turkish Star Wars (1982)
Twin Warriors (1993)
Drama / Crime
Abraham Lincoln (1930)
Ape, The (1940)
Amazing Quest of Ernest Bliss, The (1936)
Beyond Tomorrow (1940)
Big Trees, The (1952)
Blind Husbands (1919)
Blood and Sand (1922)
Bullitt (1968)
Camille (1921)
Choppers, The (1961)
Crank (2006)
Detour (1945)
D.O.A. (1950)
HWY: An American Pastoral (1969)
Melody (1971)
Death of a President (2006)
Dressed to Kill (1946)
Dr. Jekyll and Mr. Hyde (1920)
East Side Kids (1940)
Evel Knievel (1971)
Fahrenheit 451 (1966)
Farewell to Arms, A (1932)
Fool There Was, A (1915)
Freaks (1932)
If... Drugs Were Legal (2005)
It's a Wonderful Life (1946)
Intolerance: Love's Struggle Throughout the Ages (1916) (Part 2) (Part 3)
Jesus (1979)
Kids (1995)
L'âge D'or (1930)
M (1931)
Man Who Knew Too Much, The (1934)
Nineteen Eighty-Four (1984)
Phantom of the Opera, The (1925)
Pirates of Silicon Valley (1999)
Rashômon (1950)
Reefer Madness (1936)
Road to Guantanamo, The (2006)
Scarlet Street (1945)
Sex Madness (1938)
Sherlock Holmes and the Secret Weapon (1943)
Sherlock Holmes and the Woman in Green (1945)
Show Off, The (1926)
Sid and Nancy (1986)
Steal This Movie (2000)
Twin Warriors (1993)
Unholy Three, The (1925)
Wild Women of Wongo, The (1958)
World Gone Mad, The (1933)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)