lauantaina, kesäkuuta 23, 2007

Finland Waters

Katsokaapa tänään YLE TV2, klo 19.55, nimellä Kesä 1939 - Suomi ennen sotaa. Mistä lie TV2 tämän ohjelmistoonsa keksinyt?

Finland Waters, A Story of Adventure in a New Nation

Valmistusmaa: Yhdysvallat 1939. Tuottaja, ohjaus: Francis R. Line. Käsikirjoitus ja kuvaus: Francis R. Line ja Helen Line. Leikkaus: Helen Line. 40 min - värielokuva.

Vuonna 1939 36-vuotias Francis R. Line kertoi olevansa maisteri Michiganin yliopistossa, jolla matkailu oli verissä. Jo yksitoistavuotiaana hän oli matkannut halki itärannikon veljensä kanssa moottoripyörällä ja 18-vuotiaana liftannut kaikissa osavaltioissa Yhdysvalloissa. 21-vuotiaana hän oli vieraillut suurimmassa osassa maailman maita. Vaikka hän erikoistui opinnoissaan Tyynenmeren problematiikkaan hän kiersi maailmaa monipuolisesti ja mikä kiinnostavinta, hän tallensi näkemäänsä tuolloin harvinaiselle värifilmille. Näitä elokuvia hän sitten esitti niitä säestävien luentojen kanssa. Näin jo 1800-luvulla syntynyt travelogue-elokuvien perinne sai jatkoa myöhemminkin.

Francis R. Line kertoo muistelmissaan Adventure Unlimited (1988) kuinka hän matkusti talvella 1939 yksin Karasjoelle tehden matkaa pororeellä ja sai paluumatkalla Suomen halki ajatuksen valmistaa pitkän elokuvan Suomesta jo samana kesänä. Ajatuksellinen yhteys elokuvanteon kannattavuuteen oli Helsingissä vuonna 1940 pidettäväksi suunnitellut olympialaiset. Matkailuoppaiden ja muun kirjallisuuden perusteella hän ymmärsi, että Suomella oli tarjota 60 000 järveä, niitä yhdistävät vesistöreitit ja reiteille sattuvat uskomattomat kosket ja putoukset. Siitä elokuvalle nimi Finland Waters, Suomen vesistöt, joka sai epiteetikseen "kertomuksen seikkailusta uudessa kansakunnassa". Suunnitelmalle ei ollut haitaksi sekään, että dollari oli silloin kurssissaan: melkein mikä tahansa maksoi parista sentistä neljännesdollariin!

Linen pariskunnan matka vei ensiksi Suomen suurimpiin kaupunkeihin, mutta seikkailu alkoi Laatokan Vanhasta Valamosta ja jatkui Punkaharjun kautta Savonlinnaan, jossa sekä maitotalous että puutavaran vesistökuljetukset olivat kiinnostavia nähtävyyksiä. Oman erikoisuutensa muodosti jännittävä vesistömatka tervaveneellä halki Oulujoen koskien, joista suurin ja kaunein on Pyhäkoski Muhoksella. Ystävystyneeseen seurueeseen kuului edustajia juuri niistä kansakunnista, jotka kohta ryhtyisivät sotimaan keskenään. Mutta Oulussa dixie-musiikki toi mieleen kotoiset tunnelmat.

Rovaniemellä edessä oli Juhannus, valon juhla ja tietenkin yötön yö, jonka valo tallentui värifilmille ehkä ensimmäistä kertaa. Matka jatkui Karasjoelle ja sieltä sotaan valmistuvan Saksan kautta kotiin juuri ajoissa.

Francis R. Linen ja Helen Linen yhteistyössä käsikirjoittaman ja kuvaaman elokuvan ensi-ilta oli 19.11. 1939 Howellin lukiossa Michiganissa. Juuri talvisodan alla hän näytti elokuvansa yksityisesti myös arkkitehti Eliel Saariselle. Sen seurauksena Linen elokuvaa esitettiin ympäri Yhdysvaltoja Suomen avun tilaisuuksissa, joita varten valmistettiin yksi kopio.

Finland Waters oli yksi Suomesta myönteisesti propagoivia filmejä koko talvisodan ajan. Linelle itselleenkin sillä oli merkitystä: hän pääsi esittämään elokuvaansa National Geographic Societyyn. Yhdessä nämä menestystekijät saivat hänet suunnittelemaan myös tulevia ajankohtaisia elokuvia, joiden genreluonnehdinnaksi hän itse määritteli "travel-adventure"-film, sananmukaisesti matkailuseikkailufilmi eli nykykielellä ehkä parhaiten kyse on elämysmatkailufilmistä.

Line mainosti elokuvaansa Yhdysvalloissa seuraavasti: "Kertomus itsepäisestä Kansakunnasta. Tämä on kokonaiskuva Kansakunnasta, joka muutti eurooppalaisen sodan kurssin. Lähes jokainen venäläis-suomalaisessa konfliktissa esiin tullut paikka Helsingistä ja Laatokasta etelässä aina Petsamoon Jäämeren rannalle näyttäytyy juuri sellaisena kuin ne olivat ennen konfliktia. Elokuvassa voi nähdä viimeiset värikuvat niistä kaupungeista ja rakennuksista, jotka tuhoutuivat. Ne, jotka näkevät tämän elokuva, tulevat oppimaan Suomen kansan, havaitsevat sosiaaliset olot, näkevät naisten armeijan ja nuorisoliikkeet. Mukana on myös seikkailua – villi matka Oulu-joen koskissa, hyytävä matka täydessä pituudessaan arktisella valtatiellä Jäämerelle. Yksi osa elokuvasta on kuvattu keskiyön auringon mystisessä valossa. Esitys päättyy kuvitettuun runoon, jota sinfoniamusiikkin virta säestää. Esitysaika, puolitoista tuntia (voidaan lyhentää)." Elokuvan ollessa noin 40 minuuttia, luennolle ja musiikille oli näin laskettuna sijaan toinen mokoma.

Toisessa esitteessä Suomea ja Lappia luonnehditaan "maailman etäisimmäksi paikaksi" ja korostetaan elokuvan "kouluttavaa ja seikkailullista" luonnetta. Mutta elokuva tekee tehtävänsä: "Nyt Suomi ja Lappi eivät enää ole kaukaisia maita, vaan kauniisti elävää maata rohkeine ihmisineen, lumoavaa kansaa kiinnostavine tapoineen ja värikkäine pukuineen."

Suomen matka ei ollut Linen ainoa retki Pohjoismaihin ja Lappiin, sillä Norjan Lapista hän valmisti kevään 1939 retkellään puolitoistatuntisen värielokuvan Lapland Adventure, joka keskittyi aitojen saamelaishäiden kuvaukseen. Vastaavia elokuvia hän teki myös Tyynenmeren alueesta: Japania, Singaporea, Balia ja Havaijia kuvaava elokuva Circle of Fire valmistui vuonna 1941 juuri ennen Japanin hyökkäystä Yhdysvaltoihin. Seuraavana vuorossa olikin Yhdysvaltojen esittely elokuvassa This Is Your America ja Yhdysvaltojen maisemissa hän jatkoi elokuvan tekemistä myöhemminkin. Suomessa Linet kävivät vasta 1972, mutta vanhoja ystäviä 33 vuoden takaa löytyi Tampereelta.

Francis R. ja Helen Linen valmistama harvinainen värielokuva on saatu Suomen elokuva-arkistoon perikunnan lahjoituksena vuonna 2001. Sitä on esitetty Suomen elokuva-arkiston näytöksissä ja DocPoint - Helsingin dokumenttielokuvafestivaaleilla vuonna 2004.

- Jari Sedergren Suomen elokuva-arkiston esityksen yhteydessä 2003

1 kommentti:

Kulttuurinavigaattori kirjoitti...

Näitä "viimeisten kesien" reissaajia Suomessa tuntuu olleen useita. Matkailu ehti kasvaa 1930-luvulla ja kansainvälinen kiinnostus maata kohtaan myös. Päällimmäisenä tulee mieleen Klaus Mannin "Pako pohjoiseen", josta tehtiin suomalaissaksalainen näytelmäelokuva aikoinaan. Seurasin sen kuvauksia Oulussa, mutta en kuitenkaan nähnyt leffaa.

Kiitos valaisevasta taustaselostuksestasi. Dokumentin käyttö talvisodan avustuskampanjoissa oli minulle uutta.