Helsingin Sanomissa 26.6. oli siroteltu lukukelpoisia vihjeitä eri puolille lehteä. Tarjoillaanpa tässä yksi ja myöhemmin tänään ehkä lisää.
Lehden omassa alanurkkaan sijoitetussa pikku-uutisessa kerrottiin, että israelilainen historioitsija Saul Friedländer (aiemmin Pavel Friedländer) on saanut Saksan kirjakauppayhdistyksen (Börsenverein) rauhanpalkinnon. Viime vuonna ilmestyi saksaksi nyt kaksiosainen opus nimeltä Das Dritte Reich und die Juden (Kolmas valtakunta ja juutalaiset). Ensimmäinen osa oli nimeltään Die Jahre der Vernichtung 1939-1945. Se ilmestyi saksaksi 2006 ja englanniksi 2007. Tappamisen vuodet se olisi suomeksi.
Menisi varmaan kaupaksi Suomessakin, mutta arvaan että kukaan ei julkaise, koska kääntäjälle pitäisi maksaa. Siksi varmaan juttukin oli niin pieni ja piilossa.
Saul Friedländer syntyi Prahassa, pakeni natsivaltaa 1939 perheensä mukana Ranskaan. Ranskalle kävi myös huonosti, mutta kirjailija selvisi itse uskonnonvaihdoksella. Perhe sijoitti hänet katoliseen kouluun. Vanhemmat joutuivat keskitysleiriin ja arvellaan, että heidät murhattiin Auschwitzissa. Friedländer muutti 1940-luvun lopussa vastaperustettuun Israeliin ja ryhtyi sittemmin historian professoriksi.
Palkinnon perustelut - sellaisiakin siis on maailmalla (Suomessahan näiden palkintojen jakamisessa korostetaan tyranniaa (tarkoitan siis tyrannian valoisaa versiota)) - ovat seuraavat: "Den Friedenspreis des Deutschen Buchhandels verleiht der Börsenverein im Jahr 2007 Saul Friedländer und ehrt damit den epischen Erzähler der Geschichte der Shoah, der Verfolgung und der Vernichtung der Juden in der Zeit nationalsozialistischer Herrschaft in Europa.
Saul Friedländer ist einer der letzten miterlebenden und mitlebenden Historiographen des früh angekündigten, offen geplanten und mit maschineller Präzision ins Werk gesetzten Völkermordes. Er entzieht sich der in der Beschreibung von Geschichte angelegten Distanzierung und gibt jener Fassungslosigkeit Raum, welche die einzig mögliche Reaktion auf ein noch immer unfassbares Verbrechen ist. So beschreibt er nicht nur die Entstehung, die Vorbereitung und den Vollzug des Massenmordes von Nachbarn an ihren Nachbarn, sondern dokumentarisch genau, stilsicher und mitleidend die klassische Triade der Gewalt: die Täter und ihre Obsessionen, die Opfer und ihre Verzweiflung, die schweigende Menge der Zuschauer mit ihrer Lust und ihrem Schrecken – und wenige, zu wenige Retter.
Saul Friedländer hat den zu Asche verbrannten Menschen Klage und Schrei gestattet, Gedächtnis und Namen geschenkt. Er hat den Ermordeten die ihnen geraubte Würde zurückgegeben, deren Anerkennung die Grundlage des Friedens unter den Menschen ist.“
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti