Tahtolaihduttaja

On taas aika kevennyskuurille. Löysin eräästä toisesta blogista vanhan kirjoitukseni vuoden takaa. Se kelpaa tänään lähes sellaisenaan tänne. Samoissa tunnelmissahan tässä mennään.

Tekstissä viitataan toiseen, teemaan liittyvään blogiin, jota en viitsi nyt nimetä. Ehkä sitten, jos kevennyskuuri lähtee hyvään suuntaan. Kuten alla olevasta käy ilmi, kyse on asenteesta.

Silloin kun olen, olen tahtolaihduttaja. Ja tuossa se harmaa kivi vain pullistelee paidan alla.

"Googlaten saa esille mielenkiintoisia keskustelupalstoja. Siellä tapaa laihdutuskeskustelun amatöörejä ja varsinkin ammattilaisia. Yrittäjiä, epäonnistujia, toivottomia ja kantavana voimana jokunen harva tavoitteensa saavuttavakin. Joskus siellä testataan myös ryhmämieltä: kannustetaan jo kommentoidaan, joskus motiivit ovat epämääräisempiä.

Eniten minua hämmentävät toistuvat epäonnistujat, laihdutuslooserit. Heidän selityksensä muistuttavat suuresti urheilun dopingin käyttäjiä. Dieetin rikkomuksethan ovat oikeastaan dopingia: silloin käytetään kiellettyjä ruoka-aineita. Ne lisäävät tehoja ja hyvää oloa, mutta lopputulos on huono - laihtumista ei tapahdu.

Monet näistä laihdutuksen ammattilaisista alkavat "soveltaa" valitsemaansa dieettiä ensimmäisestä päivästä lähtien.

Tässä on kaksi eri linjaa. Toiset vertailevat proteiinimääriä, kalorimääriä ja muitakin ravintoarvoja ja yrittävät siten päästä suurin piirtein vastaavaan tulokseen kuin dieettiin kirjatulla ravintoaineella.

Tässähän on hieman järkeäkin - laihduttaminen muuten vaatii nimenomaan järkeä, koska kroppa on kadotettu -, mutta vain silloin, kun kyse on allergioista tai muista esteistä noudattaa dieettiä. Varsinkin rankat aloitusdieetit ovat ihmiselämässä lyhyitä aikoja: viikon ja kaksi seisoo vaikka päällään kusiaispesässä, tapasi isä sanoa enkä ihmettele vaikka olisi seisonutkin. Kolmannen viikon voi sitten toipua niin, että voi aloittaa "paremman elämän" 10-15 kiloa kevyempänä.

Toiset kuitenkin dieettiä soveltaessaan toteuttavat (laihdutuksen näkökulmasta perverssejä) halujaan. He ovat halukoneita, joille hetki ilman halun täyttymystä on kärsimystä. Ihmettelenkin, kuinka he eivät yhä pidä peukaloa suussa. Mies on kova. Täynnä asennetta. Miehen halukoneen moottori on hetkeksi kiinni. Halut eivät ärjähtele, brutalisoi eivätkä jeessittele.

Keskustelupalstojen dieettisovellukset ovat juuri tässä mielessä nekin kiintoisia. Joskus valinnan kohteeksi otetut näyttävät olevan juuri niitä ruoka-aineita, jotka dieetti ehdottomasti kieltää. Näillä ihmisillä ei ole käsitystä siitä, mitä valinta tarkoittaa. He luulevat että se tarkoittaa mitä tahansa. Mutta kun se tarkoittaakin valikointia.

Leivättömän sairaaladieetin soveltajat syövät aamiaiseksi paahtosämpylöitä. "Söin vain pari palaa suklaata", ja "viikonloppuna lipsahti juoman puolelle. On se ihme, että yhdessä siiderissä voi olla saman verran kaloreita kuin koko päivän ruoassa". On vahinko, ettei nauraminen juurikaan laihduta.

Yleisin tämän seuraamani dieetin yksilöllinen "sovellus" on kahvi tai tee. Monet dieetithän sallivat kofeiinin ja teiinin nauttimisen mielin määrin, jotkut vielä makeutusaineet kaupan päälle. Monissa dieeteissä nautitaan hiilihapollisia juomia - näitäkinhän makeutetaan nykyisin hedelmäsokerilla: suomeksi turhilla hiilihydraateilla. Nämä ihmiset "eivät voi olla ilman kahvia" tai he "saavat päänsärkyä kahvittomuudesta". Samat ihmiset valittavat kahvia vastoin pelisääntöjä latkittuaan päänsärkyä dieetin vuoksi ja sitten keskeyttävät. Tai ehkä he jatkavat, mutta jättävät keskustelun.

Yhdessä keskustelussa sentään mainittiin Miessukupuolen edustaja. Vaimo ihmetteli siinä, kuinka mies noudattaa dieettiä niin "orjallisesti". Mies laihtui kuutisen kiloa, vaimo siitä puolet. Tämä johtui kuulemma siitä, kun mies oli suurempi. Ehkä. Ainakin osin. Totta toinen puoli.

Sitten sovelluksia tekevät ovat myös uskomattoman kovapäisiä. Allergikot haluavat välttämättä ryhtyä kasvikeittopohjaiselle dieetille, vaikka eivät niitä pysty syömään raakana eivätkä keitettynä. "Voisinko korvata ne riisikakulla?"

Sitten ovat nämä keskustelun pahanilmalinnut. Ensimmäiset vatvovat asiaa päiväkausia ja keskeyttävät ensimmäisenä iltana hervottomaan syöpöttelyyn. Kehottaisin heitä lääkäriin: siellä kannattaa tarkistaa, onko heillä selkärankaa. Nämä ihmiset ovat sotkeneet terapeuttisen keskustelun ja laihduttamisen. En väitä, etteikö moni tarvitsisi kumpaakin.

Toiset pahanilmanlinnut alkavat demonisoida valittua dieettiä. Täysin ilman perusteita "sairaaladieetti" johtaa sairaalaan, "Ne kilot tulevat kyllä takaisin yhtä nopeasti kuin lähtevät", "mitä ne luulevat" a) laihtuvansa seitsemässä päivässä, b)tekevänsä dieetin jälkeen?" Kasviskeittoa latkimalla reilusti ylipainoinen ei ihan ensimmäisten kuukausien aikana sairaalaa luultavasti tarvitse.

Kolmannet pahanilmanlinnut ovat sitten nämä öklötermeillä pelaajat. Jälleen kerran kaikki lähtee henkilökohtaisista mieltymyksistä ja haluista. Kaali "oksettaa" jo ensimmäisen päivän jälkeen, pinaattia "en kyllä pysty syömään" ja milloin mikäkin ruoka-aine tuottaa värikkäästi kuvattuja vastenmielisyyden tunteita. Nämä varhaisteini-ikäiset tavat ovat tietysti muutenkin vallanneet nettien keskustelupalstat.

Keskustelupalstat ovat viihdyttäviä, mutta aikamoista pujottelua siellä täytyy noudattaa. Todellisista kokemuksista puhuvat harvat. Siksikin blogi on parempi. Mutta kyllä kommentoida saa.

Nainen lähti töihin latkittuaan puolitoista kipollista keittoa. Sanoi sen olevan hyvää. Hyvää se onkin, kun on nälkä. Maustoimme peruskeittoa currylla, joka on sallittu mauste. Itse laitoin kipon pohjalle persiljaa ja kynteliä. Jälkimmäinenhän on "vanhan kansan" suolan korvike. Suolaa koko reilun viiden litran keitossa on yksi kasvisliemikuutio.

Täytynee hakea kolmas kulhollinen, kun on nälkä."