Ainakin tähän mennessä

Antonioneja on kertynyt plakkariin aika monta, eilen Blow-Up, mutta elokuvia on katseltu sen lisäksi pitkä rivi: uusimmat visuaaliset ja henkiset kokemukset ovat Timo Linnasalon Aurinkotuuli ja Päivää, Herra Kivi, jonka huomasin kyllä nähneeni ennenkin, vaikka en sitä muistanut. Niiden välissä katsoin ensi kerran Pauli Pentin Machbethin.

Machbethin piti kuulua kolmen ohjaajan Shakespeare-sarjaan, mutta Mänttärin Reppu-Filmin ja Kaurismäkien Villealfa Productionsin yhteishanke Filmtotal kuivui aikanaan jotenkin kokoon. Kaurismäen Hamlet liikemaailmassa kyllä valmistui 1987 syksyllä, mutta monia hankkeita tuolloin yhtä aikaa vetäneen Mänttärin Kuningas Lear ei. Pitää kysyä mieheltä seuraavalla kerralla miksi. Tämä on elokuvahistoriallinen haaste.

Nämä pitkät elokuvat siis tavallisen televisiotyyppisen elokuvakatselun lisäksi, jota sitäkin ainakin kymmenen elokuvan viikkovauhdilla näyttää kertyvän.

Niin ja sataan maahan myyty animaatio Niko - lentäjän poika tuli sekin viikolla plakkariin. Muutenkin olen hämmästyttävän hyvin perillä markkinoilla nyt olevista elokuvista. Täytyy oikein ihmetellä. Tänään olisi Kummelia tiedossa.

Elokuvien katsomisen lisäksi kiireisenä ovat pitäneet DocPoint-kokoukset - jännä festari taas tiedossa ensi tammikuussa - ja siihen liittyvät yksittäishankkeet joista ei tällä erää enempää; KAVAn esitystoiminnnan tulevan kauden ohjelmiston suunnittelu omalta pieneltä, mutta työteliäältä osaltani; neljän keskeneräisen artikkelin saattaminen vihdoinkin "valmiiksi", ainakin viimeistelykuntoon; ja pienet akateemiset pyrähdykset, johon liittyy tarkka lukeminen ja tavan mukaan kirjallinen lausunto.

Kun vielä ottaa huomioon, että kollegan kanssa vuosia työstetty käsikirjoitus pitäisi jo alkusyksyn aikana toimittaa kustantamoon, olisiko niin, että suden lailla jolkottava syksy olisi kaiken kaikkiaan yksi kiireisimmistä elämässäni.

Onneksi monet tehtävät ovat haastavuudessaan haasteellisia eli mukavia, jos tämä työelämään ja sen tutkimukseen ja jopa konsultointiin jälleen palannut termi lanseerataan täälläkin uusiokäyttöön.

Monien mangeriaalisten tulosvuosien jälkeen se on lähes kaikkialta unohtunut - varsinkin yliopistoista ja julkiselta sektorilta, vaikka tuskin pankeissa ja vakuutuslaitoksissa kovin kivaa on ollut.

Hämmästyttävää kyllä uusimmat johtamisteoriat ovat ujuttaneet manageriaalisen tulosajattelun rinnalle tätä uutta leadershipiä. Pitää osata tehdä tulosta ja pitää meininki hyvänä, sillä väittävät ettei ruoskimalla ja näännyttämällä tule sittenkään parasta tulosta.

Historioitsija sen kyllä tietää muutenkin - työleirit tunnetaan ja niiden tulokset. Hyvin työssä ja työporukassa viihtyvä tuottaa sittenkin enemmän, sanovat.

Itsellä ei tästä työtehtävien mukavuudesta johtuen ole vielä tullut väsy. Pitää muistaa nukkua välillä.

Se on onneksi niitä asioita, joita vanhempana osaa tehdä paremmin kuin nuorena. Ainakin tähän mennessä.