Aina on jotakin hukassa

Eilisen kännylatausvuodatuksen jälkeen tänään ovat vuorossa hävinneet, kadonneet ja hukassa olevat esineet.

Jukka Korpelan Itä-Euroopan historia sentään löytyi cd-telinettä vasten olevan tuolin selkänojan takaa jumittuneena noin neljänkymmenen sentin korkeudelle.

Eepoksen laina-aika päättyy huomenna, joten käykääpä tekin kaikki uusimassa lainanne nyt ja heti. [Tämä kehotus on ainoa harrastamani filantropiamuoto.)

Sulkuhuomautus on tarpeen, sillä kirjaa etsiessä löytyi julmetusti rahaa - ihan totta! - ja myös toista vuotta hukassa ollut ohjelma-cd, jota oli etsitty enempien kissojen ja koirien kanssa kuin allergikko sietää.

Löytyneet rahat olivat pussissa, jota pidin kesäloman kiertomatkalla eri puolille Suomea, enkä niitä juuri käyttänyt, kun bensa- ym. ostokset tuli käytännössä tehtyä korteilla bonuksien toivossa.

Kaulasta pussi pantiin kotiin palattua "talteen" ja kun lomaa oli vielä viikkoja enkä käynyt missään, unohtui tukun olemassaolo kokonaan. Vaikka muistan kyllä jossakin vaiheessa, ehkä kuukausi kesäloman jälkeen ihmetelleeni rahan menoa, vaikka sitä ei mitenkään kuluttanut kodin parvekkeella, jossa kesälomani loppuviikot vietin. Tätä se vanhuus teettää, nuorempana nämä tällaiset olisi muistanut liiankin hyvin viimeistään suun alkaessa loppasta.

Ajattelin löydöstä ilahtuneena pistäytyä Roomassa.

Mutta videon "telakkaa", jota kautta kaikki kuviteltavissa olevat toiminnot kulkevat, ei löydy mistään. Jopa tuo löytynyt ohjelma pitäisi ladata laitteen telakan kautta.

Ihmisen muisti on kummallinen. Päässä kulkee kuvia telakka siellä, telakka täällä ja telakka siellä ja täällä. Kyse ei ole Tampereen Telakasta, vaikka sekin mieleen aina välähtää. Telakka oli mukana Sodankylässä, Sotkamossa, Vaasassa ja ties missä. Mutta viimeksi kyllä aika varmalla nakituksella se oli siellä missä pitääkin. Vaan ei ole nyt.

Sitten - haa, tulihan se taas - mielessä pyörii kuvallinen ajatus, että työnnän sitä kirjahyllyyn "turvaan". Siis jotenkin pystyasennossa. Kun se sen tavallinen säilytyspaikka oli muka vaarallinen ja olisi voinut rikkoa sen järkäleen telakan.

Mutta mihin kohti näissä sadassa metrissä hyllykköä... Kirjaa etsiessäni kävin ehkä noin kolmekymmentämetriä hyllykköä läpi, eikä siellä mitään telakkaa ollut... Vai voisiko sittenkin olla... Ei kai...

Ei tätäkään olisi nuorempana sattunut.