Sade ropisee jo toista päivää väkivaltaisesti ja tuuli melkein irrottaa pään. Äänestämään mennessä täytyy siis olla ehdokas numeroineen jo mielessä. Peace and understanding. Käykää äänestämässä.
Olen lueskellut vaalitunnelmaan päästäkseni José Saramagon romaania Kertomus näkevistä. Se alkaa kuvauksella vaaleista, joissa 83 % annetuista äänistä on tyhjiä. Demokratia on uhattuna. Kaupunkiin julistetaan poikkeustila. Myrskyisää siis sielläkin.
Poikkeuksellisia ovat nykyään myös kotiaamut. Eilisestä lähtien olen ollut Höblän kestotilaaja. Heräteostoksia kirjamessuilta. Olisi kiva nähdä entisten ruotsinopettajieni naamat. Moista lehteä ei tietysti kotipaikkakunnalla ollut koskaan nähtykään, mutta jo silloisella huumorintajullani olisin hyvin voinut istuskella ruotsin tunnin alkaessa omissa oloissani Höblää lukien.
Kerroin tästä Åbo Akademin osastolla kirjamessuilla päivystäneille. He sanoivat, että minusta on tullut piilohurri.
Uuteen lehteen totuttautuminen vie aikansa. Sieltä ei oikein löydä asioita. Muutenkin lehti vaatii enemmän keskittymistä. Mutta eipähän aamiaispöydässä tarvitse käydä jatkuvia neuvotteluja lehden jakamisesta.
Men vem ska jag välja nu?
2 kommenttia:
Taannoin Kurikassa asuessa eräs lehdenkantaja ei voinut ymmärtää, että joku tilaa Demaria ja Ilkkaa. Jakoi sitten joka kerta Ilkan sijasta Pohjalaisen.
Lukeminen kannattaa aina, niikuin eräs suomalainen Oscar-voittaja tapasi sanoa.
Mutta älä muutu tuollaiseksi :)
Esimerkki oli kyllä aivan riittävän varoittava. Tackar.
Lähetä kommentti