Elämä on sähläystä, mutta mitäpä se olisi ilman sitä? Ja kuitenkin, ilmankin voisi hyvin olla. Olkaa huoleti, en aio mennä yksityiskohtiin.
Sähläyspuhelinsoittojen jälkeen aamupäivä kului hyvin informoidussa palaverissa, jossa käytiin läpi nykyistä ja tulevaa asiaa elokuvatietokannoista, joista yleisölle näkyy jo nyt Elonet.
Sitten seurasi lisää sähläyspuhelinsoittoja. Olkaa huoleti, en aio mennä niiden yleisiin piirteisiin.
Matkasin sitten kauas Pasilaan. Näin siellä ensi-illassa parin viikon päästä alkavan sarjan Piru ja peijooni, jossa seikkailevat Urho Kekkonen, Viktor Vladimirov, Ahti Karjalainen ja Paavo Väyrynen, tunnetuimmat mainitakseni.
Osaava työryhmä oli saanut aikaiseksi nykytelevisioon istuvaa historiallista fiktiota ja fiktiivistä historiaa. Kolmetuntinen vierähti yllättävän nopeasti.
Väliajalla Ison Pajan seinätelevisioissa näkyi ykkösuutinen: Paavo Haavikko on kuollut. Laittaisin hatun päähäni kunnioituksesta, mutta lapsi on rytännyt sen hattuhyllylle muodottomaksi.
Sitten takaisin sähläyspuhelujen pariin, mutta älkää olko huolissanne, en aio soittaa tai vastaanottaa niitä enempää tänään.
2 kommenttia:
Yllättävän paljon hyötyä ja iloa on tuommoisista tietokannoista meikäläisen tyyppisellekin tallaajalle. Elonettiäkin käytetty useasti.
On niitä käytelty. Hirmuinen apu ja mitä useammalle, sen mukavampaa.
Lähetä kommentti