Alamaailmaa

Twitterissä keskusteltu rikosfilmi-teema toi esiin jälleen kerran pienen puutteen nähdyissä klassikoissa. Elokuva-arkiston näytöksissä on toki Josef von Sternbergin Underworld vuodelta 1927 esitetty, vaan enpä ollut paikalla. Korjasin virheen.

Underworld oli ensimmäinen kuuluisa gangsterifilmi, Howard Hawksin Scarfacen ilmeisin edeltäjä. Elokuvia yhdistää venäjänjuutalaisen maahanmuuttajataustaisen Ben Hechtin panokset. Hecht, lempinimeltään ”Hollywoodin Shakespeare”, siirtyi lehtimiehen uralta Chicagosta Hollywoodiin 1920-luvun puolivälissä. Underworld tuotti hänelle ensimmäisen yksin saadun Oscarin käsikirjoituksesta.

Matti Salo on havainnut, että Sternberg ei puhu yhteiskunnan realiteeteista, lain ja järjestyksen voimista. Sen sijaan lähtökohtana on"heltymätön Kohtalo, jokaisen traagisen sankarin osa" ja von Sternbergin gangsterit ovat peräisin "alkuunpanijansa unimaailmasta." (Andrew Sarris). Ohjaajan valinta on korostaa yhteiskunta-analyysin sijaan tunneristiriitoja gangsterien, heidän heilojensa, lakeijojen ja sitä itsenäisempien apureiden keskinäisiä suhteita. Näyttelijän taitoa ei heiltä puutu. Keikarimaisen "Slippy" Lewisin liikkeet, jotka piirtää veteraanikoomikko Larry Semon, on taiturimaista liikehdintää, mykän ajan mestarinäyttelemistä.

Yhtymäkohdat todellisuuteen ovat silti ehkä perua journalistin taustoista. Buck Mulligan ammutaan kukkakauppaansa niin kuin kävi Chicagon pohjoislaidan gangsteripomolle Dion O'Bannionille aikoinaan. Sen sijaan elokuvassa keskeinen alamaailman bileet, joihin on kutsuttu "kaikki poliisin rekisterissä olevat", eivät liene toden mukaisia. Kuinka realistinen on lopun tuttu tulitaistelu, jossa yksinäinen gangsteri ottaa tuliasein mittaa yhteiskunnan järjestäytyneistä voimista, jää mielikuvituksen varaan.