sunnuntai, tammikuuta 04, 2015

Sunnuntaiaamun poliisisarjoja

Eipä ollut ensimmäinen kerta, kun sunnuntai pärähtää käyntiin parilla jaksolla tv-dekkareita.

Sunnuntaiaamun avasi perusannos ruotsalaista laatusarjaa Wallander. Pääroolin esittäjä Krister Henriksson on tullut jo 68 vuoden kunnioitettavaan ikää ja tokihan sen pitää näkyä tarinassa. Jaksossa Kaipaus Wallander on jälleen kerran tilanteesta, josta hän ei pidä. Kyse on tietysti lääkärin neuvoista, joita ruotsalaisen miehen näyttää olevan yhtä vaikea ottaa vastaan kuin suomalaisenkin. Tämänhän tiedämme myös Wallanderin kollegasta Beckistä.

Wallander on alkanut saada oireita, jotka voidaan tunnistaa tarinassa sitä mainitsematta alkavaksi Alzheimerin taudiksi. Se tietää näyttelijälle uutta rytmitystä, hitaasti muutenkin reagoiva mies reagoi ympäristöönsä vielä hitaammin ja välillä liike pysähtyy täysin. Vanhenemista symboloi myös vähemmän leikkisänä tunnetun miehen suhteiden paraneminen tyttäreensä ja lapsenlapseen. Katoaako Wallanderin taju ja muuttuuko hän lapseksi itsekin?

Sivujuoni vanhenemisesta oli kiinnostavampi kuin Kaipauksen tarina, joka selvitti murhia ja sen taustoja ympäristönään itäeurooppalaiset prostituoidut ja heidän rikolliset ihmiskauppaa harjoittavat sutenöörinsä.

Tarinassa pistäydytään Romaniassa ja pääroisto on Valko-Venäjältä. Prostituoitujen mahdollisuudet irtautua kierteestään ovat vähäiset ja esille nousevat myös ihmiskaupan uhrien verkostot: heille Ruotsin muodostavat miesturskat, turvakodit, sosiaalivirkailijat ja poliisit, jotka kaikki vaativat osallistumista omien tavoitteidensa mukaisesti. Tyttöjen omat haaveet koostuvat satunnaisista mielikuvista jostakin aivan toisesta Ruotsista, rikkaasta, mukavasta ja hyvinvoivasta. Tämä on tietysti samalla myös yhteiskuntakritiikkiä.

Vuosikaudet asemansa säilyttäneen Wallanderin rinnalla viimeisiä sunnuntaiaamuja on ilahduttanut hieman vaihtelevalla menestyksellä Endeavour eli suomennetulta nimeltään Nuori Morse. 

Suosikkikomisarioitahan kotikatsomossa on riittänyt tarkastaja Lynleystä komisario Frostiin, mutta vain Morse säilyttää tuoreutensa, vaikka onkin laajentunut kahdeksi sarjaksi, kun Morsen apulainen Lewis jatkaa jo ties kuinka monetta vuottaan oman nimisessä sarjassaan. Colin Dexterin romaanihahmo Morse on elänyt jo yli neljännesvuosisadan tv-sankarinakin, tosin sellaisena, jolta ei vikoja puutu. Kirjojen Morse-kuvaa sievisteltiin tv-sarjassa ja siihen lisättiin aimo annos akateemista säväystä ja silausta - ehkä juuri siksi elokuvat ovat miellyttäneet enemmän kuin kirja.

Nuori Morse on uransa alussa ja saa itsensä viimeisimmäissä osassa kiipeliin, istuu linnassa murhasta väärin syytettynä. Eikä tässä kaikki. Hänen oppi-isänsä Thursday on joko kuollut tai pahoin haavoittunut. Jakson tarina on toki varsin usein koluttu: lastenkotitraumat, hyväksikäyttäjät ja mädät poliisit kuvioissa mukana. Brittimaailman yhteiskuntakritiikki on erilaista kuin ruotsalaisten.

Jahka mäkihyppy laantuu taidan katsaista Josef von Sternbergin vuonna 1927 valmistuneen gangterileffan Underworld.

Ei kommentteja: