Hyvää Uutta Vuotta

Mielessä on pyörinyt jo parin viikon ajan ainoa uuden vuoden lupaus, joka ei ole keksintönä aivan uusi. Tavoite on selkeä, joka päivä jokin blogiteksti, lyhyt tai pitkä. Koetukselle ajatus joutui heti aamusta, mutta kun Wienin uudenvuoden konsertin ja mäkihypyn jälkeen traditiot oli käyty läpi, oli olokin tasoittunut eilisen karaokehurvittelun jäljiltä.

Mutta sohvalle jäin. Olen tähän mennessä katsonut kolme elokuvaa televisiosta. Ensimmäinen oli kotimainen komedia 3 Simoa, jonka Teemu Nikki ohjasi vuonna 2012. Vaikutelma oli sama kuin aikoinaan teatterissa nähtynä, ei aivan tarpeeksi hauska eikä muutenkaan tarpeeksi kiinnostava elokuva, vaikka yritystä ei puuttunut ja uusia kasvoja esiteltiin. Budjetin pienuus ei tätä elokuvaa vaivannut, sen verran sujuvaliikkeisesti tarina etenee.

Valheita ja väärinkäsityksiä on tuttu käsikirjoitussapluuna, mutta vaatii onnistuakseen hyppysellisen sitä jotakin pinnan alla, jos ei sentään syvällisempää näkemystä tapahtumaympäristöstään, niin edes kotisohvalle ulottuvaa karismaa. Aivan siihen eivät näyttelijät yllä, vaikka epäonnistumisesta ei toki voi puhua. Onpahan kuitenkin taas saatu Sörkka-elokuva täydentämään Helsinki-kavalkadia.

Mitä eilisen hurvitteluun tulee, niin Tom Hanksin äärilapsellinen komedia Larry Crowne – Uusi mahdollisuus (US 2011) sopi mainiosti uudenvuodenpäivän toipumiseen. Pääosin lempeä, ystävällisyyttä ja yhteistyötä ruohonjuuritasolla tarjoava elokuva, johon sisältyy kokonaisuutta häiritsemättä myös annos yhteiskuntakriittisyyttä, vaikka amerikkalaisissa rajoissa pysytäänkin eikä yksityisyrittämisen onnea kiistetä. Tällaiset komediat tai draamakomediat kannattaa kyllä katsoa, jos ei muusta syystä niin siksi, että on hyvä kun välillä lapsettaa. Ja sitä paitsi on hauska verrata amerikkalaista positiivisuutta uhkuvaa komediaa synkäntummilla teemoilla pelaaviin kotimaisiin. Tällä kertaa amerikkalainen sopi paremmin pirtaan.

Tom Hanks ei väkivallalla mässäile, mutta Simon Westin ohjaama The Mechanic – Mestaritappaja (US 2011), joka on uusintaversio Charles Bronsonin samannimisestä klassikosta vuodelta 1972, tarjoaa mäiskettä yltäkylläisesti. Toimintaa siis riittää, mutta myös pitkiä ja pitkästyttäviä kävelyretkiä kohti kameraa. Puolessa välissä huomasin, että olin nähnyt elokuvan ennenkin. Todennäköisesti olin aiemmin nukahdellut joitakin osia ohi. Kolmatta kertaa ei tule, sillä pääosaa esittänyt Jason Statham toistaa action-sankareille niin tutun ilmeettömän, tunteettoman ja kovan roolityön, ettei sitä varmaan enää jaksa katsoa. Tässä traileri siitä alkuperäisestä Bronson-filkasta.