Mediatutkijaksi yltynyt entinen pääministeri Anneli Jäätteenmäki katselee vaalivideoita tarkalla otteella. Hän ei tarkastellut Tarja Halosen esiintymistä kremlologin otteella mielessään valtion johdon kunto, vaan muistelee vanhoja tökätäkseen tikulla silmään.
Annelia kismittää vuosien jälkeenkin se, että kukaan ei suostu myöntämään todeksi väitettä, jonka mukaan hän tiesi parhaiten sen, mitä keskenään samaan puolueeseen - ja toiseen kuin Anneli - kuuluva kolmikko presidentti, pääministeri ja ulkoministeri keskenään olivat sopineet ja miten. Ilmeisesti faksin laulun vakuuttamana Anneli on tähän mennessä tiennyt sen paremmin kuin silloiset presidentti, pääministeri ja ulkoministeri yhteensä, saatikka sitten tämä kolmikko erikseen. Kun varsinaista erimielisyyttä hän ei ole saanut todistetuksi, puuttuu hän nyt siihen, olisiko kolmikko saanut edes keskustella asiasta oikean sanamuodon löytääkseen. Annelin mielestä ei.
Suomen Keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaa julkaisi näistä havainnosta kolumnin muotoon puetun mediatutkimusraportin ”Irakin sota ja villakoiran ydin”. Sen sisältöä levittävät sitten erilaiset mediat ja niiden puoliviralliset nettijatkumot. Jäättenmäki on tehnyt paluun suomalaisen politiikan huipulle Vanhasen lipunkantajana. Mutta tyyli on näemmä entinen.
Asiaan kuuluu, että itse Suomenmaasta sitä saa turhaan hakea. Tai katsotaanpa montako juttua saa laittamalla Suomenmaan arkistoon hakutermeiksi villakoiran ydin. Sillä saisi aikaiseksi jo aikamoisen koirateurastamon maailman kaikkia tunguusialaisia ravintoloita varten.
Ylen yllä linkattu Olli Ainola pohtii: "Miksi tähän pitäisi kiinnittää huomiota? Yksinkertaisesti siksi, että Jäätteenmäen keskeisimpiä väitteitä eduskuntavaalikampanjassa 2003 oli, että Halosella ja Lipposella oli ollut erilaiset näkemykset suhtautumisessa Irakin sotaan. Silloin nuo väitteet kiistettiin, mutta nyt ne siis myönnetään."
Mutta kun ei ollut erilaisia näkemyksiä. Oli järkevien ihmisten käymä keskustelu, jonka perusteella päädyttiin yhteiseen, yksimieliseen ja pätevään kantaan. Tuskinpa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa voidaan ilman tällaisia - hallituksen sisäisiä tai eri ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa hoitavien instituutioiden välisiä - keskusteluja edes tehdä.
Erimielisyys on sellainen kannanottojen muoto, joka purkautuu julkisuuteen tai näyttäytyy ristiriitana päätöksenteossa tai jos joku käyttäytyy linjan vastaisesti tai alkaa toimia omillaan. Tästähän ei ollut hetkeäkään kyse. Erilaisissa etukäteen käydyissä neuvotteluissa ja keskusteluissa toki voidaan eri näkemyksiä sovitella niin, että politiikalle löytyy linja. Tällaisia erilaisia näkemyksiä on järkevää olla olemassa. Jos jostakin keskustellaan ja sen jälkeen yhdessä sovitaan sanamuodoista ja linjoista, kyse ei ole erimielisyydestä, vaikka näkemyksillä olisikin ollut eroa. Eikä villakoiralla siis ole ydintä.
Perustuslakikeskusteluissa meni päiviä ennen kuin kukaan viitsi julkisuuteen kertoa, mistä tulkinnoista erimielisyydet juontuivat. Ja nyt seuraa tällainen limbo. Kiljuuko kansa oikeasti Anneli Jäätteenmäen kaltaisen sinnikkään poliitikon perään. Vanhaselle tällaisesta ei voi olla muuta kuin harmia - tätä riitapukari-imagoako hän hakee? Onko Vanhasenkin oltava yhtä kova jätkä kuin Jäätteenmäki?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti