En huomannut juhlia 2000. blogipostausta - tämä taitaa olla järjestyksessä 2004:s. Muutama rivi siihen on naputeltu, vaikka onhan joku valokuvakin joskus lisännyt lähetysten määrää.
Tällainen järjestelmällisyys ei selity muulla kuin iällä. Nuorempana se ei olisi onnistunut, eikä huonojen kausien yli olisi päästy.
Säännöllinen kirjoittaminenhan on vaikeaa, vaikka kirjoittaminen ei sinänsä olisi. Ja sekin aina silloin tällöin on. Silti mieluummin jatkan kuin lopetan, kuten niin monet.
Huomenna alkavat Tampereen lyhytelokuvafestivaalit. Puheenaiheena on tietysti nukkeanimaatio. Ylen uutisten haastattelema festivaalijohtaja J.-P. Laakso kommentoi kohua Tampereelta: "Keskustelu kertoo kuvien voimasta. Julkisuudessa on jo tuotu esiin, miten kuvien raastaminen tai kaataminen ei ole uutta Mannerheiminkaan kohdalla. Elokuvassa se kuitenkin koetaan voimakkaammaksi ja vaaralliseksikin."
Kulttuuri voi olla vaarallista. Jokisipilä puhuu teemasta viisaita: hän ei spekuloi Mannerheimin ominaisuuksilla, vaan kertoo, miksi tämäkin keskustelu on osa historiaa. Lukekaa! Kommentoinhan siellä jo minäkin.
1 kommentti:
Onneksi olkoon määrästä. Luen sinun blogiasi aika usein. Kämpa på.
Lähetä kommentti