Olen ilahduttanut kaikkia blogikriitikkoja ja suuria mediataloja vaikenemalla muutaman päivän, mutta nyt palataan taas arkiseen päiväjärjestykseen.
Palailin tänään Tampereelta, jossa olen viettänyt viitisen päivää hurskasta elämää elokuvien ja sanavalmiiden elokuvaihmisten parissa. Joillakin oli enemmän onnea kuin toisilla ja he saivat palkintoja. Paikalla oli ihmisiä Sapporosta Etelä-Afrikkaan ja Norjasta Venezuelaan tai jonnekin sinne päin.
Voi kun saisi takaisin ne ajat, jolloin festivaalit olivat hauskoja, yöt lyhyitä, elokuvat eläämääkin parempia ja hotellikuolemaa ei ollut painettu päivärahaa alentavana matkamääräykseen.
Viime yönä Mikko Alatalon kuuntelemisesta olisi pitänyt maksaa 14 euroa. Festivaalin vieraspassi ei kelvannut. Tai kelpasi, muttei alentanut hintaa, vitsaili ovimies. Muutkin olivat hirvitelleet hintaa, mutta siihen sanoin, että luultavasti siihen kuului kuusi kuukatta keskustapuolueen jäsenyyttä aloitustarjouksena (joka jatkuu pysyvästi sen jälkeen). Tarvinneeko sanoa, että palasin hotelliin nukkumaan saman tiensä. Kuten edellisenä iltana, ja sitä edellisenä. Älkää muistuttako minua keskiviikosta, sillä sen olen jo itse unohtanut.
Kiitoksia tutuille, joiden terävät kyynärpäät pitivät hereillä huonommissa elokuvissa - se palkinto menisi minun mielestäni tänä vuonna Ranskaan koiran ja suden väliin. Kiitoksia hauskoista keskusteluista, punaviinilaseista, chililihapullista ja ystävällisistä hymyistä vitsieni jälkeen.
Next stop is Viet... eiku Turku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti