Buddhalainen valaistuminen

Sadan mapin urakan läpikäynti lähti liikkeelle mainiosti. Sadalla mapilla kirjoittaa väitöskirjan, mutta onneksi sitä ei toiste tarvitse tehdä.

Veikkaan että käy näin.

Kirjoitan lopulta tuhat tai viisisataa sivua tekstiä, siis kerron kaiken, yritän (turhaan) kutistaa sitä kolmeensataan, josta saisi kirjan, sitten tiivistän sen kolmeksikymmeneksi sivuksi, joka on artikkelin ja toisen kirjan luvun mitta, valmistaudun puhumaan aiheesta viidentoista liuskan verran esitelmöidessäni koti- ja ulkomailla ja päädyn populaarikeikoilla esitellessä puhumaan niitä näitä pari liuskaa samalla, kun kuvat virtaavat takavasemmalla. Tämän kokemuksen perusteella kirjoitan sitten 12 riviä dvd-vihkoseen. Toimittaja muokkaa sen kahdeksaan riviin. Kotona kuvaan kokemusta sanattomasti huokaisemalla.

Tässä on jotain buddhalaista.

Olen käynyt pari kertaa sota-arkistossa. Tosin sekään ei ole sota-arkisto enää, vaan Kansallisarkiston Sörnaisten toimipiste.

Anna mun kaikki kestää. Mistä yöstä nämä virkamiesten nimiehdotukset - ei vaan nimitoteutukset - oikein kumpuavat?

Tänään käyn tsekkaamassa yliopisto-opiskelijoiden kestävyyttä neljän tunnin verran.

Töitä vaan ei pakkotöitä

Kaksi kirja-artikkelia viimeistelyssä, kolmas alkuvaiheessa, mutta sillä ei ole niin kiire. Ison kirjan käsikirjoitus huutaa jatkokäsittelyään, täydennystä ja joiltakin osin viimeistelyä. Iltaisin olen opettanut elokuvaa ja historiaa. Jatkosodan katsauksiakin on öisin katseltu dvd-silmällä. Aamuseitsemästä vähintään iltakahdeksaan on ohjelmaa. Sen jälkeen ehtii katsella noita muita. Bloggaaminen on kärsinyt.

Pari uutta kirjaa on suunniteltu tulevaisuuden varalle, kolmatta ehdotettu ja periaatteellinen myöntymys saatu - nämä ovat yhteenlaskien vuosien projekteja. Pitää vain pysytellä hengissä, että ehtii. Isompia esiintymisiä DocPointissa ja ilmeisesti keväällä Turun suomalaisen elokuvan festivaaleilla, sitä ennen Mikkelissä konsertin yhteydessä, kesällä Helsingissä pariinkin otteeseen. Kolmessa teemana 1918, kahdessa sota-aika.

Synergiaa ehkä vähän kuitenkin, mutta satakunta sivua tekstiä näihinkin joutuu kirjoittamaan. Muutama vuosi sitten laitoin itselleni tämän ajatuksen 500 julkaistusta sivusta vuodessa. Siinä on mukana suullisesti esitettyäkin. Blogeista vain Sediksen elokuvablogi lasketaan. Muutenhan tämä olisi liian helppoa.

Pistäytyminen SKS:n kirjallisuusarkistossa oli hieno. Uusi bongaus minulle - on hämmästyttävää, että sielläkään ei ole tullut käydyksi koskaan aiemmin. Ystävällinen palvelu ja hyviä neuvoja. Tuttujakin. Muutama päällekkäinen arkistojärjestelmä teettää töitä ja vaatii neuvontaan satsaamista - lafka on ollut olemassa muistaakseni vuodesta 1831 ja erilaisia järjestelmiä on siten syntynyt väistämättä. Kun se sitten pelaa, on helppo sanoa, että arkistojen aatelia.

Ole produktiivinen

Työpaikka on rempallaan. Kiinteistöjä kohennetaan, tinneri haisee, vesi ei juokse, vain pari vessaa toimii, kahviautomaatti on pois päältä.

Ole siinä produktiivinen.

Syksyn esitteiden rumba avautui, kun Otto, Jyväskylän lahja arkiston esitystoiminnalle vuodenvaihteeseen asti, perehdytettiin pikaisesti arkiston järjestelmiin.

Se on hieno homma, sillä nyt aikaa vapautui lähiajan velvollisuuksiin.

Lähden Reykjavikiin ensi viikolla ja esitys pitäisi valmistella ajoissa.

Pohjoismainen historiakonferenssi eli pohjoismainen historioitsijakonferenssi, kuten jostakin syystä sitä suomeksi näkee kirjoitettavan järjestetään 26. kerran. Reykjavik ei ole ihan joka kierroksella vetovastuulla, joten mukava on saarella käydä - ensimmäistä kertaa muuten.

Olemme kollega Ilkan kanssa luvanneet käsikirjoitusta kustantajalle Suomalaisen dokumenttielokuvan historiasta (1. osa) tänä vuonna, joten senkin puutteita pitäisi vielä paikkailla.

Lisäksi valmisteltavana on joitakin esiintymisiä luennoitsijana, puhujana tai panelistina.

Street view

Google Maps lanseeraa uutta ominaisuuttaan. Sen nimi on Street view.

Tuleekohan tästä sivutöitä suomalaisillekin videoalan toimijoille? Ja ideahan on sovellettavissa vaikka mihin.

Ojaa kaivaessa

"Ei, ei, äitimme armas, maamme synnyinmaamme, emme koskaan tahdo sinulle surua tuottaa! Tahdomme ansaita rakkautesi ja huolenpitosi. Emme koskaan myy sinua Egyptin kauppiaille. Emme koskaan halveksi köyhyyttäsi emmekä laiskottele mukavuudessa, kun kutsut meitä työhän. Tahdomme totella suurta kehoitustasi, kuten isämme ennen meitä. Jos olet köyhä, teemme sinut rikkaaksi. Jos olet murheissasi, niin teemme sinut iloiseksi. Jos palelet, niin lämmitämme sinua rakkaudellamme, ja jos istut synkässä pimeydessä, niin sytytämme ikkunaasi kirkkaasti tuikkivan tulen."

Muistilistaksi menoja

Menoja riittää: tänään Nyrki Tapiovaaran Juhan 70-vuotisen taipaleen kunniaksi järjestetty juhlaesitys. Huomenna Sakari Toiviaisen suomalaisen elokuvan 100-vuotisen historian kunniaksi julkaistava kirja Sata vuotta – sata elokuvaa(SEA/SKS). Illalla olisi SEA:n 50-vuotisjuhlavastaanotto, jonne en oman luennon vuoksi pääse.

Ylihuomenna torstaina julkaistaan suomalaisen elokuvan avantgardea ja muuta kokeilevaa elokuvaa käsittelevä teos SÄHKÖMETSÄ - videotaidetta ja kokeellista elokuvaa Suomessa 1933 -1998.

Laitetaanpa näkyville sen artikkelit:

Mika Taanila: Seitsemännen taiteen sivullisia - Kokeellinen elokuva Suomessa 1933 – 1985. Ensimmäinen laajempi teosten ja tekijöiden kautta lähestytty artikkeli suomalaisen kokeellisen elokuvan historiaan.
Hannu Eerikäinen: Videotaide Suomessa: taiteen laidalla, eturintamassa vai ei-kenenkään maalla? Audiovisuaalisen kulttuurin tutkijan ensimmäinen laajempi aikalaiskatsaus (teksti kirjoitettu 1993) nuoreen suomalaiseen videotaiteeseen.
Kari Yli-Annala: Pieni jälkiteollinen tuotanto – taiteilijoiden liikkuva kuva Suomessa 1982 - 1998. Kuvataiteilija ja tutkija tarkastelee ruohonjuuritason audiovisuaalisen taiteen tuotantoa ja sen tekijöitä.
Perttu Rastas: Töpselitaide virtaa Suomeen. Pitkän linjan organisaattori muistelee missä on ollut mukana ja etsii vastausta kysymykseen miksi video- ja mediataiteen asema Suomessa on poikkeuksellisen vahva.

Töitä pitää tehdä.

Ulkoministeri Ilkka Kanerva aloitti ensimmäisen työpäivänsä hymistelemällä Natoa Tukholmassa. Aikaa oli niukasti, sillä ulkoministeri saapui ensimmäiseen työtehtäväänsä myöhässä.

Syy oli siinä, että ulkoministeri myöhästyi lentokoneesta Helsingissä. "Mutta vain viisitoista minuuttia", kuului selitys.

Toivottavasti työnantajan edustajat Halonen ja Vanhanen antavat sapiskaa tälle keltanokalle ja opettavat talon tavoille. Ei myöhästelyjä, eikä saa notkua vesiautomaatilla. Töitä pitää tehdä. Ja myöhästely vähennetään palkasta, luonnollisesti.