Kiirettä pukkaa

Näin kesäloman alla on aina kiirettä. Työn jättäminen viideksi viikoksi ei sinällään ole vaikeaa, mutta valitettavasti muu maailma ei pysähdy ja on etukäteen puskettava työn sankarina viiden viikon annos. Kokeilkaa joskus te muutkin ojankaivajat mitä se on.

Kaiken lisäksi oli mukava huomata, kuinka mediavirta-alan konkari haukkui oikeastaan minut Suomen Elokuva- ja videotyöntekijöiden liiton Lehtiset-lehdessä (2/2004). Sentään nimeä mainitsematta.

Ennen nykyistä työpaikkaani emme olleet tavanneet. Ensimmäinen puhelinsoitto oli pienoinen järkytys. Kaksikymmentä minuuttia suoraa huutoa. Kutsuin sitten lopulta käymään, sanoin, että olisi mukava nähdä naamasta naamaan kun kerran alettiin haukkua toisiamme. Mutta näitä haukkuja tulee sitten säännönmukaisesti - ja aina täyslaidallinen. Puhelimen voi laittaa rauhassa 15 sentin päähän eikä kuuluvuus kärsi. Varmuuden vuoksi yksinkertaisetkin asiat käydään kymmenen kertaa läpi.

Kaipaatteko esimerkkiä. Yhden elokuvan krediittitiedon puuttumisen pohdiskelu 120 desibelillä vie 15 minuuttia: siinä sitten koko toiminta leimataan epäonnistuneeksi ja oikeastaan, kuten hän ei unohda sanoa, se pitäisi lopettaa. Tämän hän nyt oli haastattelussaan kuitenkin jättänyt pois, sanoipahan vain että työ - siis minun vastuullani oleva työ vaikka ei aina minun tekemäni - on "huonosti ja huolimattomasti tehty". Mitäpä siihen sanoisi, jos toinen on päättänyt kaivaa kesämökillä kuopan ja lappaa sinne jotakin mitä sinne yleensä viedään.

Toisaalta hän itse pitää samaisessa haastattelussa viimeisimpiä elokuviansa parhaana.