Minttu/Birdy on kirjoittanut jatkoa aiempaan kannanottoonsa siitä, että hän on lapseton ja aikoo sellaisena pysyä loppuikänsä. "Vannomatta paras" sanoo sananlasku, mutta ei meillä ole syytä epäillä naisen sanaa tässäkään. Nämä ovat niitä asioita, joissa päänsä pyörtäminen ei ole mitenkään harvinaista. Henkilökohtainen phylos ei riipu siitä, mitä on tullut sanotuksi omasta tulevaisuuteen liittyvästä lapsenteosta, olipa mies tai nainen. Ja kun phyloskaan ei ole kovin tärkeää, niin eihän siinä mitään.
Eikä se meitä oikeasti voi kovin paljon kiinnostaa, noin globaalisti. Jos yksittäinen nainen, Birdy tai kuka tahansa lapsentekoon kykenevä Intiassa, Kiinassa, Tyynenmeren saarilla, Suomessa, Meksikossa tai Ruandassa haluaa olla ihan mistä syystä tahansa lapseton, se maar' käy. Siinä ei ole kenelläkään nokan koputtamista.
Monia tässä pyrkimyksessä jopa autetaan: maapallo on täynnä sterilisaatio-ohjelmia ja lapsiluvun vähentämiseen/rajoittamiseen tarkoitettuja hankkeita. Niillä kuten myös valtiollisilla "väestöräjähdystä" estämään tarkoitetuissa rajoituksissa - kuten Kiinassa - suojellaan naisten henkilökohtaista oikeutta tehdä mitä vain. Vai olisiko sittenkin kyse joskus jostakin muustakin? Tätä keskustelua yritin avata, mutta ei se kiinnostanut, kun oli vielä napanöyhtää punottavana.
Toin myös esille kuinka länsimaissa - tarkoituksella en luetellut edellä yhtään länsimaata - lapsettomuusideologia on noussut esiin pääasiassa amerikkalaisten naisten kirjoittamina populaareina tietokirjoina. Panin tekstiin oikein linkinkin, että pääsisitte kaikki niitä katselemaan.
Kommentointikirjoittajat eivät näistä puhuneet - keskustelu kulki Birdyn ympärillä, puolesta ja vastaan. Birdy itsekään ei viitsinyt teoksia tai varmasti - uskon niin - tuntemaansa keskustelua kommentoida, varmaankin koska hän on vain henkilökohtainen. Ei hänen tietysti ole pakko, miksi olisi. Äärisubjektivismi, "minä haluan" kun riittää, kaikki viitteetkin johonkin muuhun keskusteluun yksinkertaisesti unohdetaan. Vain kirjoittajaminän ympärillä käytävä keskustelu on kommentaarin arvoista.
Näistä viitteistä laajempiin keskusteluihin Birdy ei välitä, hän oikein suutahtaa - topakasti? - koska ajattelee, että me kommentoijat, varmaankin minä etunenässä, haluamme vain pakottaa hänet lapsentekoon. Ja ilmeisesti nyt ja heti. Hän luulee niin, vaikka olen aivan selkeästi, kenen tahansa lukutaitoisen ymmärtämällä tavalla, sanonut, että minä en ole liikkeellä tämän kaltaisissa asioissa.
Mutta näinhän tämän pelin retoriikka on ennenkin mennyt: jos Birdylle sanoo kantanaan, että A, niin hän sanoo kertojan kannaksi omana tulkintanaan varmasti kaikkea muuta kuin A:n. Juuri tämä säännönmukaisesti ilmenevä piirre saa minut ja muutkin kommentaattorit pohtimaan Birdyn persoonallisuutta aina välillä. Ei se, että hän ei halua tehdä lapsia yksin tai yhdessä jonkun kanssa. Sillä vahingossa tai taitamattomuuttaan hän ei näihin retorisiin operaatioihinsa ryhdy. Ja vankimmat väitteet esitetään kysymyslauseena kuin Seiskassa tai Hymyssä konsanaan.
Laajempia keskusteluja Birdy ei siis halua käydä, vaikka siihen aineksia tarjotaan, vaan siirtää keskustelun siihen uskomattomaan väitteeseen, että me haluaisimme pakottaa tämän itsenäisen naishenkilön lapsentekoon. Voisimme kysyä tietysti missä [ja millä lihaksilla] näin teemme, mutta jätämme tämän tässä väliin.
Kaikki tätä lukevat tietävät sataprosenttisella varmuudella että emme - uskallan niputtaa Tiedemiehen ja huumoriblogi Sellistin samaan nippuun - emme ole tällä asialla eikä meidän teksteissämme ole rahtustakaan siihen viittaavaa. Siksi ei siteeraustakaan, edes väärin kirjoitettua tai vääryydellä leikattua, ilmene myöskään Birdyn tekstistä. Birdy vain sanoo asian olevan näin ja syyttää meitä itse keksimistään asioista.
Esimerkkikö? Kuinka pitkään Birdy silti asiasta paahtaa muka minun tekstiäni tulkiten: "Koska en halua lapsia, olen siis päästäni vialla, naisena häiriintynyt ja itsekäs paskiainen?"
Armahtakaa minut tällaiselta retoriikalta, jossa ainoa asia joka muistuttaa tekstiäni on se, että Birdy ei halua lapsia syistä, jotka tiivistyvät perustelemallani tavalla termiin/käsitteeseen "itsekkyys".
Kaikki muut kohdat ovat Birdyn itse keksimiä, ja sekä tekstistäni että kommentoinnista löytyvät täsmälleen päinvastaiset luonnehdinnat Birdyn teksteistä. [Kaiken lisäksi hän oli siteerannut minua väärin ja jättänyt kokonaan pois kommenttiosastossa asiasta jo käydyn keskustelun ja selvityksen.]
Sanottakoon vielä ihan selkeästi tämäkin: se, että sanon Birdyn olevan "itsekäs" koskee vain tätä lapsettomuusasiaa - kaikesta hänen altruismistaan me olemme voineet lukea Selibaattipäiväkirjan 165:ssä aikaisemmassa osasta emmekä sitä siksi kiistä.
Mikä on itsekkyyttä tässä asiassa? Se, että kirjoittaa perusteluiksi lapsettomuudelleen näin:
"Jos taasen tykkää työstä, matkustelusta, omasta vapaudesta, parisuhteilun kahdenkeskisestä puolesta, elämään eivät lapset sovi. Miksi minä vaihtaisin kotini hiljaisuuden, rauhan, oman vapauteni, pitkät uneni, aamunukkumiseni, parisuhdeseksin, romantiikan, vapaa-ajan yltäkylläisyyden, turhamaisuuksien shoppailun, matkustelun, ex-tempore -elämisen, viikottaiset kulttuuri- ja harrasteriennot, lukuisat ystävien kanssa vietetyt ajat, pitkät lokoisat iltapäivälukuhetket ja -päiväunet jne. jne. edellämainittuun? En näe syytä, enkä tunne halua tai tarvetta."
Minusta tämä teksti vaikutti sinkkukulttuurin ja itsekkään "minä haluan"-maailman mainoslehtiseltä. Miettikää, kuinka moneen televisiomainokseen tuon voisi, vähän lyhennettynä, laittaa. Mitä sillä mainostettaisiin? Eivätkö vain olekin sinkkukulttuurin ja itsekkyyden mielikuvia. Ne eivät todellakaan ole maailmanparantajan mielikuvia: demokratia, globalisaatio, naisen asema ja tasa-arvo ja muut tärkeät poliittiset asiat eivät varmaan mainostaisi itseään noilla mielikuvilla. Niillä myydään taloja ja autoja ja hiuslakkaa ja tamponeita ja monenlaista ruokatavaraa.
Mutta Birdyn kirjoituksessa oli muutakin. Ensinnäkin hän kirjoittaessaan blogiinsa puhui julkisesti. Julkinen puhuminen tarkoittaa sitä, että on olemassa sananvapaudeksi kutsuttu asia, eräänlainen sanojen jokamiehenoikeus, että saamme kulkea Birdyn tekstien kanssa ja ryhtyä sitä pohdiskelemaan. Me saamme kirjoittaa kommenttiosastoilla (Birdy ei tosin salli kommentteja), omissa blogikirjoituksissamme ja saamme lähteä Odysseuksen harharetkille internetin syvyyksiin etsimään aiemmin käytyjä keskusteluja ja jos niitä löydämme, osallistua niihin. [Kukaan ei voi silti olettaa, että me tuntisimme ne keskustelut saati niiden yksityiskohtia, koska ei edes vaivauduta viittaamaan. Myöskään se missä ja millä "alustalla" keskustelua käydään, ei ole merkittävää.]
Meillä kaikilla on siis oikeus kommentoida hänen tekstejään. Ad hominem eli ihmiseen käypä hyökkäily on rumaa ja sitä pitää välttää; joidenkin kanssa jopa kieli keskellä suuta, sillä tulkinnat tästä vapaaehtoisesti noudatettavasta säännöstä ovat totta vie yhtä kryptisia kuin tekstit filosofisia.
Sen sijaan Birdyn tekstejään ja toimintatapojaan saa sen sijaan vapaasti arvostella, jopa silloin antoi se siihen aihetta tai ei. Jotkut arvostelut ovat parempia, toiset huonompia; toiset osuvampia, toiset vähemmän osuvia; toiset enemmänkin kommentaareja, toiset jopa hyökkääviä.
Birdy ei ajattele näin. Hän niputtaa ne kaikki yhteen. Näin rakentamaansa tuulimyllyä vastaan on sitten helppo käydä.
Minä ja Tiedemies ja Sellisti saamme niskoillemme mm. tämän: "Miehen on helppoa ja hyvä mitätöidä naisen haluttomuus lapsen hankintaan: eihän se raskaus, synnytyksen riskit tai pitkä symbioottinen kotonaolo vauvaa imettämässä miestä henkilökohtaisesti kosketa. Ei mies liho 20 kiloa, revitä alapäätään tai vanuta rintojaan vauvan takia. Nainenhan sen rankimman osuuden siinä hommassa hoitaa. Juuri siksi kyselen, että onko miehellä oikeasti pokkaa tai varaa ivata naisen lapsettomuusvalintaa?"
Näin olemme päässeet vihdoinkin irti Birdyn vankasta henkilökohtaisesta vakaumuksesta lapsettomuuteen. Hän puhuu miehestä ja naisesta. Yleistää sen verran rajusti, että huomaan hänen ryhtyvän ideologiseksi. Hän ei enää puhu subjektina, yksilönä ja mielipiteenomistajana, vaan naiseuden edustajana, ideologiana ja demagogina.
Demagogiko? Voisin tietysti tässä yhteydesssä viitata vaisuhkoihin huumorikommentteihin miehen synnytyksestä, alatyylisestä visva/kakka/anus -revittelystä ja erilaisiin irvokkaisiin mielikuviin, joita värikkäästi kirjoittava ystävämme latelee. Mutta emme käy nyt näitä erittelemään...
Sen sijaan avaamme demagogisuuden arkun näin. Ensimmäisessä kirjoituksessaan Birdy julisti lapsettomuuden oppia: "Te ette tiedä, miten paljon lapseton elämä antaa ja mistä jäätte paitsi, jos hankitte lapsia!"
Mitä tämä tämmöinen on, jollei demagogiaa. Hän ryhtyi oman valintansa esittelyn ja perustelun lisäksi ajamaan lapsettomuus-asiaa ja sen ideologiaa. Kaikki aiempi olikin vain ideologian perusteluja. Ei ihme, että hän ärähti, kun toin esille tuon kaiken taustan, kontekstin, ideologiset puheenvuorot ja länsimäisen eliitin tavan pohtia kärjistetysti sanoen "vain itseään".
Ja juuri tämä laajempi konteksti oli se asia, minkä hän haluaa peittää. Että hän ei olekaan vain omien tunteittensa ja vakaumuksiensa saartama yksilö, vaan saarnaa itse asiassa länsimaisen ja erityisesti amerikkalaisen ylemmän keskiluokan ja yläluokan maailmasta kovin tuttua julistusta. Pois kivet ja männynkävyt: eliitti rulettaa! Siteeraan: "Teen työtäni ja kehitän itseäni harrasteissani. Kyllä siinä on minulle vastuuta ja kasvualustaa tarpeeksi. Tykkään elämästäni juuri tällaisena. Olen kovasti onnellinen ja tunnen itseni rikkaaksi." Minä en sano, että pitäisi tehdä toisin. Sanon vain mitä näin tekeminen mielestäni on.
Lapset ovat mielestäni perusarvo: sen parempaa perustelua millekään asialle kuin, että se varmistaa ihmiskunnan jatkuvuuden, en keksi. Siksi siitä ei tehdäkään viihteellisiä televisiomainoksia. Sitä ei myydä. Sitä ei juuri tarvitse kaupitella. Semmoinen on perusarvo.
Jatkan tarvittaessa, mutta olkoon tämä tässä tältä kertaa.
15 kommenttia:
Älä loukkaa oikeaa Mindyä kutsumalla Minttua/Birdyä Mindyksi. Muuten olen samaa mieltä demagogiasta ja itsekkyydestä. Juuri hänen täydellinen ja absoluuttinen kyvyttömyytensä keskustella rakentamatta olkinukkeja ja käymättä henkilöön on toiminut innoittajana omalle naisviharaivoamiselleni. Kuinka helkutissa keltään voidaan kohtuudella vaatia asiallista dialogia ihmisen kanssa, jonka oma kyky asiallisuuteen on niin olematon kuin Birdyn?
Näköjään te muutkin alatte huomata, ettei keisarinnalla ole vaatteita. Kauanpa kestikin.
Ah, nimet, nimet. Olen niin huono niissä. Korjailen kuntoon hetimiten.
"Naisviharaivoajan" kannustus tästä nyt vielä puuttui. Kuoleman syleily, pelkään.
Sedis, en tiedä osoitettasi, muuten olisin jo kai laittanut sähköpostia.
En tiedä, missä olen vannonut loppuikäisyyttä. En tiedä missä olen 'alatyylisiä visva-anusrevittelyjä' kirjoitellut. Voisitko näihin antaa perusteluja?
En ole lainannut tekstiäsi vääristellysti. Minä lainasin tekstiäsi copy-pastella
2 erillistä pätkää, jotka myös laitoin näkyviin erillisinä. Missä siis vääristely?
Suurin osa tekstiäsi on sellaista, etten ymmärrä mistä puhut.
En ymmärrä ideologia/demagogia -juttujasi. Jos halusit keskustella Kiinan väestöräjähdyksestä, mikset keskustellut siitä vaan ihan muusta?
Minä halusin kertoa omasta valinnastani, ja niin tein ja siinä pysyn. On tullut selväksi, että sinua kovasti vituttaa 'sinkun' itsekäs ja pinnallinen valinta.
Joka tapauksessa: mieltä saa olla, ja tekstejä vasta-argumentoida, mutta tämä persoonani jatkuva riepotus muka-asian-kritisoinnin varjolla alkaa olla syvältä.
Adios, Birdy eli Minttu
Birdy: "...tämä persoonani jatkuva riepotus muka-asian-kritisoinnin varjolla..."
Ja Birdyhän se ei koskaan syyllisty mieskohtaisuuksiin argumenttien loppuessa kesken, joo.
Minua häiritsee näissä lapsettomuuskirjoituksissa MUSTAVALKOISUUUS, se, että kaikki puhuminen perheestä, lapsista ja äitiydestä tulkitaan lässyilyksi ja muiden pakottamiseksi samaan ruotuun. Halutaan hyväksyntää omille valinnoille, mutta ei anneta tilaa muiden valinnoille.
Birdy perustaa kirjoituksensa usein sille, että nainen kärsii synnyttäessään ja imettäessään ja hoitaessaan lapsia. Hän puhuu yleensä aika karkeasti alapään muussaantumisesta ja kropan rupsahtamisesta. Koko totuushan se ei tietenkään ole, hän esittää vain hyvin kapeita, yleistäviä siivuja. Toisenlaisia näkemyksiäkin on, esim. seksielämä voi huomattavasti parantua synnytyksen jälkeen, koska nainen tuntee itsensä ja kroppansa kyvyt paremmin + tuntoherkkyys lisääntyy. Naisen kroppa rupsahtaa joka tapauksessa, ei siihen tarvita aina edes imetystä (raskaus yksistään rupsahduttaa), ja myös kudostyypillä, vartalotyypillä ja elintavoilla on suuresti merkitystä. "Symbioosi" vauvan kanssa, se olotiloista kauhistuttavin, ei yleensä kestä vuotta pidempään (tuskin sitäkään) ja se todellakin voi tuottaa naiselle myös runsaasti iloa, ohimenevän väsymyksen ja ahdistuksen lisäksi. Ylä- ja alamäkeä, elämää, sitä se on.
Alamäkiä varten äideille ja perheille on olemassa tukea ja esim. synnytyksen jälkeisestä masennuksesta on jo kauan ollut lupa puhua: jossain vaiheessa tuntui, että jos EI ollut masentunut, oli vähän epänormaali.
Perhehelvettikuvauksissa lähtökohtana on aina se, että nainen uhrautuu ja mies jatkaa kukkoiluaan. Onko se muka uutinen, jos kerron, että näin ei aina ole? Suhde voi olla (ja sen pitäisi olla) niin tasa-arvoinen, että on itsestäänselvää, ettei nainen ole yksin kaikesta vastuussa.
En ikinä menisi väittämään, että biokulttuuristen syiden perusteella kaikkien naisten tulisi synnyttää etc. mutta väitän, että äitiytyminen ei ole aina naisen elämän suurin katastrofi, kuten se Birdyn kirjoituksissa on, vaan se voi olla elämää huomattavasti rikastuttava kokemus. Minusta vain tuntuu, että tätä ei saa sanoa, tässä on se tabu.
äMMä
Osa 166:
"per*easioita", "kun mies on pannut peppunsa mureniksi toisen miehen kanssa", "Joskus pelkkä sivustakatsominen marketin kassajonossa toimii tehokkaamana ehkäisykeinona kuin pessaari", "Synnytys ei ole parin minuutin hikinen jakso, jonka jälkeen idylli hymyilee ja rakkaus kumpuaa suojamaskien alta vaan se voi olla kahden vuorokauden pituinen verinen teurastus, jonka jäljiltä alapää ommellaan kasaan miten parhaiten taidetaan ja äiti vetelee rauhoittavia voidakseen unohtaa kokemansa kivun, pelon ja kauhut", Kuten eräs äiti totesi: "Ei se synnytys mitään, mutta menepä ekaa kertaa paskalle!", "Tikit ovat totta, sattuusattuu ja seksi ei maistu.", "Lapset ovat meluisia, huutavia, haisevia ja kirkuvia.", "kun raahaat kirkuvaa riiviötäsi ulos häpeästä punaisena"; "suurin fantasia on nuijanukutus"; "Kahden työn tekeminen on kevyt pulla verrattuna kotonaoloon lasten kanssa: töissä sentään saa käydä vessassa rauhassa tai seurustella aikuisten kanssa."; "Lapsesta voi kaikesta rakkaudesta ja rajoista huolimatta kasvaa empatiakyvytön kusipää, joka makaa sohvalla vittuilemassa ja vaatimassa rahaa kunnes joutuu nuorisvankilaan potkittuaan naapurin papan teho-osastolle."; "Sinä olet se, joka kaivaa juuttuneen lelun penskan kurkusta tai peräaukosta - sinä olet se, joka lapioi löysää paskaa lattialta/vaatteista pyttyyn ja pesee penskan pepun. Sinä olet se, jonka päälle roiskahtaa virtsa tai yrjö, ja joka herää aamuyöstä kuolemanväsyneenä olemaan pienelle turvaksi."
ja suurimpana tämä minun blogiini tuotu naurettava väitteesi:
"persoonani jatkuva riepotus muka-asian-kritisoinnin varjolla alkaa olla syvältä": ei sinun persoonaasi tässä riepoteta.
Sinun ihan julkisia juttujasi vain ja tapoja, joilla niitä esität.
Yllä olevat sitaatit kertonevat, että tyylilajisi on aivan toista, kuin meidän kommentoijien. Silloin pitää kestää vähän kritiikkiäkin. Ja on pakko kommentoida täällä, kun et kommentointimahdollisuuteen suostu. Enkä halua käydä sähköpostikirjeenvaihtoa blogiasioistani.
Mihinkään muuhun kantaa ottamatta sorrunpa minäkin hetkeksi tähän persoonan jatkuvaan riepotukseen muka-asian-kritisoinnin varjolla:
Sedis ei ainakaan minun mielestäni ole missään vaiheessa tehnyt mitään muuta, kuin valottanut näkökantojaan ja "riepotellut" tekstiä, jota Birdy tuottaa. Kuten Sedis sanoikin, nettiin jotakin kirjoitettaessa sen ikään kuin tarjoaa muiden riepoteltavaksi. Mikäli tämä tuntuu hyökkäykseltä itseä kohtaan, kannattaisi minun nähdäkseni pohtia hetki, mitä ja miten nettiin kirjoittaa. Ja etenkin, kuinka toisten tekstejä lukee.
Lisään vielä tarkennuksen, että en halua käydä sähköpostikeskustelua tästä asiasta "kiistakumppanin" kanssa kun kirjoitusten vuo on vielä kesken.
Mutta en niiden tuloa voi estääkään, vaikka tuo B:n käyttämä lähetysmuoto olikin vain "olisin kai"-ehdollinen. Tähän blogiin liittyvä s-posti-osoite on esillä kuten ennenkin blogger-profiilin kautta.
Kirjoitin muuten tuossa kirjoituksessani ihan muissa asioissa Birdyn tavasta muuntaa mikä tahansa sanottu "persoonakohtaiseksi", jonka mukaan me hänen tekstiensä kommentoijat sanovat hänen olevan milloin minkinlaisia. Kun persoonaa näin pyytämättä tuodaan esiin, on sitä kyllä vaikeaa täysin nonsaleerata.
Siteeraus ei ollut copy-pastella tehty.
Loppuikäinen lapsettomuus on suora päätelmä tästä kirjoittamastasi (osa 166): "Kolmanneksi: parasta on se, että lapsia ei tarvitse hankkia ollenkaan."
Luulin sinun tarkoittaneen sitä mitä kirjoitat.
Erinomainen kirjoitus Sedikseltä.
Sedis: "Näistä viitteistä laajempiin keskusteluihin Birdy ei välitä, hän oikein suutahtaa - topakasti? - koska ajattelee, että me kommentoijat, varmaankin minä etunenässä, haluamme vain pakottaa hänet lapsentekoon. Ja ilmeisesti nyt ja heti. Hän luulee niin, vaikka olen aivan selkeästi, kenen tahansa lukutaitoisen ymmärtämällä tavalla, sanonut, että minä en ole liikkeellä tämän kaltaisissa asioissa."
Siitä Birdyn kirjoitussarjan ensimmäisestä kirjoituksesta (nro 165) sain jo sellaisen käsityksen, että Birdy hyvin herkästi tulkitsee asiat, joita esimerkiksi minä en mitenkään koe lasten hankintaan painostamisena sellaisiksi (mm. se lääketiedejuttu). Hänen yllä kuvatun kaltaiset reaktionsa kirjoitustensa kritisointiin vain vahvistavat tätä käsitystä.
Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole tässä analysoida Birdyn persoonaa, vaan arvioida vaikkapa hänen "mammakritiikinsä" luotettavuutta, kun en edelleenkään sellaisiin Birdyn kuvaamiin mammalahkolaisiin ole törmännyt netissäkään.
Tuollainen ylireagointitaipumus kun panee miettimään, onko niitä kuvatun kaltaisia mammalahkolaisia oikeasti olemassakaan muualla kuin Birdylandiassa. Todisteeksi riittäisi vaikka linkki johonkin mammalahkoblogiin, mutta en ihan oikeasti halua tässä luottaa pelkästään Birdyn sanaan vaan haluan tehdä arvioni itse. Kuten yleensäkin tällaisissa kiistoissa haluan perehtyä molempien osapuolten sanomisiin, koska toisen osapuolen sanomisia usein tulkitaan tarkoitushakuisesta ja jopa vääristellään (eikä Birdy toki ole ainut joka tuollaiseen sortuu, joten tämä on ihan yleinen periaatteeni).
Ja minusta se, ettei alkuperäisessä kirjoituksessa ollut linkkiä kuin hänen omaan kirjoitukseensa imetyskeskustelusta, on osoitus siitä, että on haluttu estää lukijoita muodostamasta omia arvioitaan. Joudumme täten olemaan riippuvaisia yksinomaan Birdyfiltterin läpi suodatetuista näkemyksistä "mammalahkolaisista".
Arvostelen tässä siis Birdyn tekstiä, sen uskottavuutta ja sitä, että hän ei antanut lukijalle mahdollisuutta tutustua tuon imetyskeskustelun toisen osapuolen argumenteihin ja muodostaa omaa kantaansa molempien osapuolten näkemyksiin perehdyttyään.
Sedis: "Mutta näinhän tämän pelin retoriikka on ennenkin mennyt: jos Birdylle sanoo kantanaan, että A, niin hän sanoo kertojan kannaksi omana tulkintanaan varmasti kaikkea muuta kuin A:n. Juuri tämä säännönmukaisesti ilmenevä piirre saa minut ja muutkin kommentaattorit pohtimaan Birdyn persoonallisuutta aina välillä. Ei se, että hän ei halua tehdä lapsia yksin tai yhdessä jonkun kanssa. Sillä vahingossa tai taitamattomuuttaan hän ei näihin retorisiin operaatioihinsa ryhdy. Ja vankimmat väitteet esitetään kysymyslauseena kuin Seiskassa tai Hymyssä konsanaan."
Joskus mietityttää, onko tuo tietoinen väittelytaktiikka (kertoo jotain omien argumenttien heikkoudesta, jos tuon kaltaisiin temppuihin joutuu turvautumaan) vai kokeeko Birdy maailman ja kirjoituksiinsa kohdistuvan kritiikin vain niin eri tavalla. Siis, Birdy, ihanko oikeasti sait Sediksen, Tiedemiehen ja Sellistin kirjoituksista uusimmassa kirjoituksessani kuvatun kaltaisen käsityksen? Minä nimittäin en saanut.
Sellistin kirjoitus oli mielestäni hauska parodia, joka muistutti siitä, että mammat eivät ole ainoita, jotka saattavat puhua "sopimattomia" juttuja ruokapöydässä. Tiedemies loukkaantui tavastasi esittää lapset rääkyvinä haisuleina (ajatteletko muuten ihan oikeasti, että ihmiset eivät yleensä tiedä lapsista sen vertaa, että erikseen pitää kuin suurena salaisuutena korostetusti kertoa, että ne myös rääkyy, paskantaa ja oksentaa). Sedis kertoi saaneensa kirjoituksestasi käsityksen, että lapsettomuuteesi päällimäisenä syynä on itsekkyys (mitä muutakaan johtopäätöstä tekstistäsi voisi tehdä, kun perustelusi näyttäisivät olevan lähinnä oma mukavuudenhalusi ja lasten ikävät eritteet) ja yrittää viitteiden kera avata laajempaa keskustelua tuon sekä tuosta perustelusta että muista syistä olla hankkimatta lapsia (ollen kuitenkin kanssasi eri mieltä siitä, onko lapsen hankkiminen erikseen perusteltava asia vai perusoletus, josta poikkeamiseen on oltava jokin peruste).
Kukaan ei siis ole sanonut, että sinun pitäisi hankkia lapsia tai pitänyt sinua lasten haluamattomuuden vuoksi viallisena.
Tietoisen lapsettomuuden kannattajien itsekkyyden vastaisia argumentteja ja tutkimustuloksia.
Sedis: tämä asia tuntuu olevan nyt ihan selkeästi Sedis vs. Birdy -ränkytys, ja olisi ollut mielestäni siistimpää, että olisimme käyneet asiat keskenämme läpi sähköpostissa. Minä en pidä tällaisesta kommenttipalstalla-paska-lentää-tuulettimeen -touhusta. Kerätäänkö tällä puoltoääniä, vai miksi tämä keskustelu pitää käydä sinun blogikommenttipalstallasi?
Ehkä tässä kohtasivat jälleen kerran kissatarina I+II:n ja kissatarina III:n maailmankuvan edustajat. Keskustelu ei valitettavasti silloin onnistu. III ei siedä, että II-tarinaa on olemassa. Minulle se on olemassa, kuten I:kin.
Hyvää kesää, B.
Ihan hyvää kesää sinullekin, Birdy. Jatketaan ihan omilla jutuillamme - kuten huomaat minä matkaan jo ihan muualla - ja kohdataan sitten taas joskus uusien asioiden parissa.
Miksi ihmeessä jättäisimme tuhannet lukijat tämän "ränkytyksen" ulkopuolelle?
Palaan vielä jo menneeseen. Eihän tässä kysymys ole vain sinusta ja minusta ja meidän (tällä kertaa) eroavista mielipiteistämme. Ja tuskinpa kaikki lukijat ovat seuraamassa vain tätä kuviteltua ja retoriikalla simuloitua "riitelyä": ajatteluun viittaavia blogikirjoituksia teemastamme on levinnyt pitkin Blogistania.
Iloista ja huoletonta kesää,
Aivan sivullisena ja jatkoa vielä läpi lukemattomana lisäisin sediksen argumentteihin:
Vaikka lapsettomuus valintana (olivatpa syyt mitkä tahansa, itsekkäät tai epäitsekkäät) huomattavasti yleistyisikin, ja on kai jo yleistynytkin, niin ei maailma siihen loppuisi; on se lapsien saanti niin yleistä kuitenkin, että tuskin olisi sukupuutosta uhkaa.
(Jostain syystähän samaa argumenttia on käytetty myös homoseksuaalisuutta vastaan, mutta tuskin sekään on johtanut tai johtaa ihmiskunnan sukupuuttoon.)
Millä perusteella sanot, että syntyvyys loppuu maailmasta Birdyn kirjoitusten takia? Etkö tule lainkaan ajatelleeksi, ettei kaikki ole samanlaisia. Osalla ihmisistä on hyvin voimakas äidin- tai isänvaisto ja he haluavat saada lapsia, tapahtuupa mitä hyvänsä. Joten miten saatat luulla, että syntyvyys loppuu 100 vuodessa = äidin- ja isänvaistot loppuvat tuosta vaan ?!?!
Lähetä kommentti