sunnuntaina, heinäkuuta 31, 2005

Tietämätön kansa

Huomenna alkaa taas palkkatyön aherrus. Sitä ennen ehtii parvekkeelle kuuntelemaan kahvin kanssa sitä, kun naapuri imuroi omallaan ja linnut laulavat. Ajattelin virittää formulastudion vastapainoksi parvekkeen oven suulle.

Mutta asiaan. Matti Ripatti kirjoittaa Kanavalla-palstallaan (HS 31.7.2005, D15) kansan tietämättömyydestä. Ihan totta.

Radiosta ammatikseen kirjoittava Matti oli innostunut aiheeseensa kuunneltuaan mainosradioiden tietovisoja: "Aina kun kuuntelen radioiden, etenkin mainostradioiden tietokilpailuja, huomaan ennen pitkää harhautuneeni päättymättömään ja täysin asiaankuulumattomaan ihmettelyyn. Kuinka ihmiset voivatkin elää niin erilaisissa maailmoissa, vaikka puhuvat samaa kieltä, asuttavat samoja seutuja ja ovat saaneet jokseenkin yhtäläisen peruskoulutuksen?"

Tämä tietämättömyyden kuilu on yhteinen piirre tarkastellaanpa asiaa sitten satunnaisten ryhmien, kansakuntien ja sivilisaatioiden sisällä: Miten vähän on asioita, jotka kaikki edes tiedon tasolla jakaisivat, huoahtaa toimittaja.

"Historiasta saatetaan tietää, että Suomi ei aina ole ollut itsenäinen ja että joskus 1900-luvulla taisi olla kaksi niin sanottua maailmansotaa", Ripatti arvioi ja saattaa olla väärässä yliarvioidessaan ihmisten tietotason länsimaisessa ympäristössä.

"Tarkoittaako toinen maailmansota sitä, että on ollut ensimmäinenkin", kertoo historioitsija Eric Hobsbawm lahjakkaan (amerikkalaisen yliopisto-)opiskelijansa kysyneen hänen luennollaan. Hobsbawm päättelee siitä, että varsinaisia ennakkotietoja historioitsija ei voi kirjoittaessaan ennakoida. Ei varmaan toimittajakaan.

"Henkisen perinnön alueelta löytyy tuskin muuta yleisessä tiedossa olevaa asiaa kuin se, että Suomi ja muut länsimaat ovat enimmäkseen kristinuskon piirissä. Kirjailijat, kuvataiteilijat, säveltäjät, filosofit - yleisesti tuntemattomia kaikki tyynni. On melkein mahdotonta kuvitella, että tietokilpailuun osallistuva olisi kuullutkaan vaikka Hegelistä ja Joycesta."

Ehkä tässä on perimmäinen syy siihen, että älyllisemmin maailmaan suuntautuvilla blogeilla on yhtä suuria vaikeuksia nousta suosituimpien joukkoon kuin ihmisten on ymmärtää niitä. Enkä tarkoita tällä vähimmässäkään määrin sitä, etteivätkö siellä jo olevat, omani mukaan lukien, olisi etupäässä älyllisesti maailmasta kiinnostuneita blogeja.

Mutta huolestuttavaa on se, että kulttuurista hieman erikostuneemmin kertovat blogit eivät sinne ylety. Ne eivät vastaa kansan makua, sanoisi populisti, mutta ehkä kyse on siitä, että ne ovat liian vaikeita. Liian vaikeita lukea ja liian vaikeita ymmärtää ja liian vaikeita reflektoida. Tiettyä alamaisuutta osoittaa sekin, että sellaisia kiinnostavia poliittisia blogeja, jotka olisivat suosittuja, ei näytä millään syntyvän.

Mistähän se johtuu, että kuulen juuri nyt korvissani aseiden varmistuksien poistamisesta syntyviä klaksahduksia? Montako miljoonaa kertaa olen lukenut Blogistanissakin - en toki vain täällä - milloin missäkin yhteydessä, ikään kuin löyhäpäisenä kritiikkinä: "En jaksa lukea pitkiä sepustuksia", "sivistyssanoja käytetään liikaa, pitäisi eläytyä meihin tyhmempiin", "Tule meidän tasolle", "Demo tehtävät olisivat voineet olla selkeämmät ja niihin olisi voinut laittaa mitä komentoja ja miten tuli käyttää", "Vähän enempi ohjeita tehtävänantoihin".

Tämä olisi tietysti kiva, jos triviakriitikot mainitsisivat samalla, että Aristoteles kirjoitti runousopissaan, että tyylin tulee olla samanaikaisesti selkeää ja ylevää siten, ettei sivistyssanoja käytetä moukkamaisesti liikaa, eikä tyyli saa liioin olla arkista.

Mutta missäs niitä sivistyssanoja oppisi, jos niitä ei asiaankuuluvissa yhteyksissä käytettäisi (ja samalla suprajohteesta väännettäisi mitä ne tarkoittavat, ei yhteen vaan kahteen ja kolmanteen kertaan).

Tietämättömyydestä - jopa minimisivistyksen rajamailla keikkuvasta - on tullut löyhäpäisten hyve. Samalla omat ponnistukset pyritään minimoimaan ja aktiivinen tiedonhankinta pyritään tekemään jotenkin naurettavaksi jopa yliopistoissa.

Mutta Ripatti puhuu kansasta, jolla tämmöistä velvollisuutta tiedonhankintaan ei ole. Yliopisto-opiskelijalla on.

"Mediaa ei tietenkään voi yksin pitää vastuullisena kansan tietämättömyydestä", Ripatti huomauttaa, "mutta rahantekoon keskittyminen ja kohderyhmien kalastelu eittämättä edistävät sitä. Kun varsinkin radiot pyrkivät pitämään kaiken vähänkään vieraan kaukana, ne pystyttävät muureja ihmisten väliin."

Mutta antaako Ripatti liian helposti periksi. Jääkö hän vain huutavaksi ääneksi korvessa? "Tietokilpailujen antama kuva kansasta on lohduton, mutta toisaalta juuri yleisessä tietämättömyydessä piilee myös jotain lohdullista. Ei nimittäin ole mitään syytä olettaa, että muiden sivilisaatioiden jäsenet olisivat yhtään meitä paremmin perillä omista kulttuureistaan. Eikä ole syytä olettaa, että he muistuttaisivat toisiaan tiedoiltaan ja taipumuksiltaan yhtään sen enempää kuin mekään." Siinähän sitä lohtua on kerrakseen.

Odotan mielenkiinnolla millaisia norsuunluutorneja minulle aletaan nyt rakentaa - ja veikkaisin että anonyymisti.

28 kommenttia:

JM kirjoitti...

Osoitan rohkeutta ja olen samaa mieltä yleisestä tiedon tasosta. Se on todella matala. Mutta potentiaalisia lukijoita ja kirjoittajia blogeille olisi sadoin tuhansin; tämä on edelleen varsin marginaalinen ilmiö. Mikähän tähän jähmeyteen on syynä? On väärin vaatia mediaa omaksi haudankaivajakseen, mutta syy on median, väitän. Esimerkiksi vaasalaisia.info -kaupunkiblogi näyttää, miten tehdään aina uusiutuva, kiinnostava, journalistisesti korrekti nettilehti mitättömän vähin kustannuksin ja työvoimin. Sama konsepti olisi kopioitavissa kaikille paikkakunnille, joissa useimmissa on jo lehtitalo, joka painiskelee kannattavuusongelman kanssa, kun levikki on mitä on ja kustannukset suuret. Yhdistykset, oppilaitokset ja muut yhteisöt pystyisivät myös todella parempaan tiedottamiseen. Tekeminen olisi helppoa ja luovaa, kun voi keskittyä olennaiseen. Ansaintalogiikkaa tosin ei blogeissa ole.

Sedis kirjoitti...

Laitetaanpa tähän linkki Vaasalaisia -blogiin. Työtä se varmasti vaatii hartiavoimin.

Ja kyllä sen joku ennen pitkää ostaa...

Vt kirjoitti...

En minä näe yleistä tietämättömyyttä tai edes suoranaista tyhmyyttä lainkaan huonona asiana. Vähänkin tietävän on valtavan helppo manipuloida täysin tietämätöntä väkeä, ja sehän nyt on vain aivan perhanan mukavaa!

Sedis kirjoitti...

Kuinka sinä manipuloit, jos he eivät ymmärrä, VT. Sellaisia manipulloja ei ole markkinoilla!

Ruoska, raha ja rangaistukset ovat ainoa keino.

Vt kirjoitti...

Tämän tietämättömyyden eräs puoli on se, että sivistyssanoja ja korean näköistä tekstiä suoltamalla uskottavuuden haaliminen on tyhmän kansan keskuudessa helppoa. Sitten vain ujutetaan tekstiin jokin asia, jonka tyhmäkin ymmärtää - kuten esimerkiksi se, että Suomen on liityttävä nopeasti Natoon. Kun kert' on terroristei.

Ja me kannatamme, koska vaikutti niin fiksulta. Ja on perhetuttu. Ja niinku muutenkin. (No nyt minä menin sekaisin!)

Sedis kirjoitti...

Adekvaatti huomio.

Mocartes kirjoitti...

HAh, ollaanpas täällä niin elitistejä niin elitistejä. Eihän jotkut typerät tietokilpailut todista paljoakaan puoleen taikka toiseen kansan sivistystasosta (muistakaa Pisa) saatikka rahanhaalimistaidosta, mikä kuitenkin on tärkeintä, ja minä se olen sentään televisiostakin tuttu keskinkertainen tietokilpailija. Itse olen huomannut, että käyn yhtä hyvin kansan parissa moukasta kuin blogeissakin.

Mane the Mean kirjoitti...

Kiitos Sedis !

Mitä mainioin kirjoitus. Täällä USA:ssa ihmisten tietämättömyys on vielä paljon syvempää. Porukka vaikuttaa ihan täysin kouluttamattomilta. Huomiosi amerikkalaisten yliopisto-opiskelijoiden tietämättömyydestä ovat osuvia: suurin osa heistä ei tiedä mitään edes oman erikoisalansa historiasta (vaikkapa tietojenkäsittelystä), saati sitten mistään hiemankaan yleisemmästä historiasta.

Täytyypä palata Eurooppaan.

KK kirjoitti...

Ymmärrän hyvin turhautumisesi, Jari. Kyllä minunkin mielestäni parhailla suomalaisilla blogeilla ansaitsisi olla päivittäin tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia lukijoita. Mutta on valituksessa harhaakin. Jos katsoo blogien top-listaa, sen kärkipäästä löytyy melkoinen joukko fiksuja ja sivistäviä blogeja. Jo kolme ensimmäistä kielii kirjoittajien ja lukijoitten korkeasta tasosta - en moittisi helppoudesta Mitvitiäkään, niin "huumoriblogi" kuin onkin. Oma blogisikin, kansansivistystehtävää hienosti toteuttava, on kahdenkymmenen suosituimman joukossa. Se on sekä uskomaton että täysin ymmärrettävä asia: laatu kannattaa aina. Parinsadan suosituimman joukosta löytyvät myös Kari Haakana, Lovelacen testi, Veloena, My typo, Plöki, Skrubu, Kirjailijan päiväkirja, Aika ja minä, Käymälä, Illuusia, Eufemia ja monta muuta hienosti kirjoitettua, syvällistä ja uutta tietoa jakavaa blogia, joita ei missään tapauksessa voi sanoa helpoiksi. Onneksi ei voi. Keep up the good work!

Sedis kirjoitti...

Tervetuloa Mean Man-elle Eurooppaan.

Karri: en ole turhautunut, päinvastoin ja tuskin semmoiseksi näiden asioiden vuoksi voin edes tulla.

Puhuin suosituksi nousun vaikeudesta, ja erityisesti kulttuuriseen sivistykseen keskittyneistä erikoisblogeista, enkä suinkaan väheksynyt pitkällä aikavälillä älyllään, nokkeluudellaan, humaanisuudellaan, kirjoitustaidoillaan ja sukupuolellaan lukijansa vakuuttaneita kirjoittajia.

Muitakin ominaisuuksia varmasti piisaa eikä fiksuus niissä ole lainkaan vähäisin mahtitekijä ihmisten valinnoissa.

Tietysti jos ottaa vajaat 10 prosenttia listatuista eli noin 200, niin paljon pitää löytyäkin, mutta seulominen kyllä vaatii ammattimaista otetta Blogistanin kujilla.

Mielenkiintoista nähdä, milloin top-sata on täynnä neuleblogeja. Verkostoissa on voimaa. Kirjallisuusblogien linkittyminen näyttää tuottavan samanlaista kehitystä, mutta huomattavasti vaatimattomammassa kvantiteetissa.

Moca, monia rooleja voi ottaa kylähullusta tietoviisaaseen. Se on sitä oman elämän eksistentialismia. Roolien muuttaminen onkin sitten työläämpää, paitsi jos haluaa tulla vihatuksi ja hyljityksi. Se onnistuu aina.

ts kirjoitti...

Kovin on epätrendikästä kritisoida kansan sivistystasoa... mutta väitteessä lienee perää. Aikaisemmin kaikilla ihmisillä telakkaduunarista lähtien oli kirjahyllyssä samat perusteokset: tietosanakirjasarja, muutama oleellinen tietoteos (tyyliin Kustaa Vilkunan "Isien työ" tai "Etunimet") sekä muutama klassikkoromaani. Itähelsinkiläisenä tunnen ihmisiä, jotka tietävät mistä saa halvimmalla vaippoja ja mäyräkoiran, mutta jotka eivät tiedä missä sijaitsee lähin kirjasto.

Mutta kamoon ihmiset, ei "kansa" lue mitään blogeja eikä tiedä mitä ne edes tarkoittaa. Aika rajattu joukko näitä vielä seuraa. Se johtuu kyllä ehkä enemmän uudesta ja oudosta muodosta kuin "vaikeasta" sisällöstä.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Bloggaaminen on minulle vähintäin yhtä paljon oman profiilin luomista/hahmottamista kuin informaation suoltamista tai yleistä kälätystä.

Toisaalta - suosio on asia, jonka syitä on lähes mahdoton määritellä ainakaan etukäteen.

Esimerkki hyvin tehdystä joskin laskelmoidusta ja pintakulttuurin kuohuilla surffailevasta blogista on Schizo-Jannen tekele.
Sitä on helppo lukea, siinä on huumoria, kuvia, pelejä, ties mitä, ja on siinä joskus asiaakin, mutta noin yleisesti ottaen - käyttääkseni omaa terminologiaani - se on EMPTY.
Nimitin sen kerran jopa Blogistanin Mainos-TV:ksi.

Mutta sanottakoon silti vielä kerran, että Jannen blogi on periaatteessa ihan OK, jopa parhaasta päästä blogimaailmaa, kun verrataan sitä mahdollisimman moniin muihin blogeihin, enkä näin ollen sen suosiota enää ihmettelekään.

Valitettavasti vain mitään sävähdyttävää ja syvällistä en ole siitä vielä löytänyt, mutta se tuskin lienee tekijän tarkoituskaan.

***
Mitä tulee oman profiilin hahmottamiseen blogiteksteissä, niin ko. projektilla ei todellakaan tarvitse olla mitään tekemistä suosion kanssa.

Jos minä ryhtyisin tekemään blogia suosio mielessäni (asia jota toki olen ajatellut) eli asentaisin kävijälaskurin ja seuraisin sitä kuin formulakisoja verraten laskurin liikahteluja juttujeni sisältöihin ja aiheisiin, niin hohhoh...jossain mättäisi silloin aika pahasti...

Tietysti homma saa uuden motiivin ja perspektiivin, jos mieltäisin itseni historioitsijaksi, tilasto- tai sosiaalitieteilijäksi, miksei myös journalistiksi (ehkä jopa poliitikoksi - viihdyttäjästä nyt puhumattakaan).

Mutta kun en miellä.

Sedis kirjoitti...

En tarkoittanut suosiota henkilökohtaisen narsismin ylläpitäjänä - mikä ei ole käytännössä huono motiivi sekään - vaan populariteettia noin yleisemmin.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Sedikselle.

Okei. Tarkistin vain, miten tämä tulkintaperspektiivi "puree."

Noin yleisesti ottaen Blogistan on minun mielestäni (ja varmasti sinunkin) mitä oivallisin "tantere" historioitsijalle, sosiologille, antropologille tai vastaavalle ihmisjälkien ja "ihmisjätösten" tutkijalle. Varsinkin, kun se on vasta kehittymässä.

Juuri informaatioteknologian valtava kehitysnopeus tässä kommunikointi- tiedonvälitys- ja itseilmaisumuodossa mahdollistaa yleisempien linjausten hahmottamisen jo lähitulevaisuudessa - päinvastoin kuin esim. kirjoitetun kielen, kirjapainotaidon ja vielä lehdistönkin invaasion aikana.

Sanoisin Sedis, että elokuvan ja median tutkijana Blogistan on juuri sinun "areenasi"; - kuin tarjottimella sinun tutkittavaksesi "annettu".

Ja kun itse olet "osallistuva" havainnoitsija, niin "pätevyytesi ja luotettavuutesi" tutkijana siten aina vain paranee. (Ainakin laadullisen tutkimuksen metodologisten periaatteiden mukaan. Korjaa jos meni pieleen...)

***
Todella populaaria ei varmasti ole koskaan ollut se, mikä on 1) ymmärryksen kannalta vaikeaa (esim. filosofinen argumentaatio) tai 2) psykologisesti epämiellyttävää (välitön väkivallan ja sodan uhka) - ellei näitä sitten ole 1) mystifioitu esim. uskonnnoiksi tai 2) viihteellistetty urheilukilpailuiksi.

Mutta on aiheita, joita varmasti voi pitää yhteisinä niin vanhemmalle kuin nykyiselle populariteetille: juorut, huhupuheet, herjaukset, polemiikit, vahingoniloiset naurunaiheet - ylipäätään hieman epämääräiset mutta inhimillistä uteliaisuutta kiihottavat tarinat.

Toisaalta - miehet ja naiset muodostavat aika usein omat blogityyppinsä.
Harva mies perustaa bloginsa pelkästään perheensä tapahtumien ja asioitten ympärille - neulomisesta nyt puhumattakaan.

Toisaalta harva nainen keskittyy aivan perusteellisesti johonkin aivan erityiseen aiheeseen (poikkeuksena tietysti neulominen!) - olipa se hänen blogissaaan sitten sivu- tai pääasiana.

Naisten kirjoittaminen on usein kepeämpää (huom! EN sanonut pinnallisempaa!) ja luontevampaa, kun taas miehillä näyttää poleemisimmillaan ja avoimimmillaankin olevan tarve tyylillisen ja sisällöllisen tehon maksimointiin (esim. Panu).

Mutta hyvistä blogeista voi aivan varmasti sanoa samaa kuin Spinoza "kaikesta erinomaisesta": "se on yhtä vaikeaa kuin harvinaistakin."

Bloggarit ovat todella (ainakin toistaiseksi) merkillisen vapaita - myös siinä mielessä, että mikään tai kukaan ei velvoita heitä edes pohtimaan bloginsa laatua tai profiilia.

Mutta vaikka bloggaaja voi elää kuin "sika pellossa" ja "ulostaa" mitä tahansa sivuilleen, niin blogien suhteen tapahtuu väistämättä samanlainen hierarkisoitumisprosessi kuin kautta historian kaikilla muillakin inhimillisen toiminnan osa-alueilla.

Ei kuitenkaan ole sanottu, että ne, jotka ovat suosituimpia edustaisivat välttämättä blogienkaan ehdotonta kärkeä sisällön tai tyylin suhteen.

Ei kai kukaan tosissaan väitä sellaistakaan, että kaikki vuoden aikana top-tenissä käyneet LP:t olisivat muka myös vuoden parhaimpia musiikillisia tuotoksia/saavutuksia.

Nyt vain on niin, että ihmiset alkavat lukea listoja aina joko aakkosten alkupäästä tai siitä, mikä on ensimmäisenä - ykkösenä listalla.

Tämänkään vuoksi (toki se on vain yksi syy monien joukossa) esim. Blogistanin listasijoitukset eivät kovin helposti kärjen osalta muutu.
Ihmiset ovat sekä "tilasto-että aihekonservatiiveja."

JM kirjoitti...

Paska kansa, mutta kun parempaakaan ei ole. Ei ole hurraamista myöskään ns. lukeneistossa.
Minä diggaan Rauno Räsästä. Viisaita ajatuksia

KK kirjoitti...

En kommentoi ketään vastaan enkä kenenkään puolesta. Toteanpahan vain, että Skrubu on yksi parhaista suomalaisista blogeista. Syy: sitä on helppo lähestyä, mutta halutessa siitä löytyy syvyyttä vaikka kuinka. Voi harjoitella svenskaansa, seurata fiksuja linkkejä, katsella hienoja kuvia. Skrubu ei tyhjene ilmeiseen sisältöönsä. Sama brändäys toimii vaikkapa Jannella tai Sediksellä. Kynnys on tehty riittävän matalaksi, mutta niin halutessaan voi sivistää (ja viihdyttää) itseään vaikka kuinka pitkälle. Raunosta sen verran, että hänen solipismisminsa saattaa Svenin Käymälän tavoin vaikuttaa ensin "vaikealta", mutta seuraapa niitä kuukausi ja johan alkaa tapahtua. Elämä on.

KK kirjoitti...

No, tuo RR:n omaperäinen solipismi mutkistui entisestään äskeiseen postiin lyömäni kämmin eli kömmähdyksen vuoksi, anteeksi.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Karri.
Paljastan hieman lisää tästä Derridan différanceakin ehkä merkillisemmästä "fluktuantistani."(Suomennan sen paremman puutteessa "liukujaksi").

Pragmaattinen solipismi on kaikkien muitten konnotaatioittensa ohella myös eräänlainen "typo-ansa", joka on suunniteltu jokaista varten erikseen.

Me siis "lankeamme/kompastumme" solipismiin" (ja siten itse asiassa "luomme" sen uudestaan) kukin omalla erityisellä tavallamme...

KK kirjoitti...

No siin tapaukses, Rane, mää vaan luveen sit!

Anonyymi kirjoitti...

Ei se nippelitieto niin tärkeätä ole, vaikka sen puute tietysti kertoo, ettei todennäköisesti ole paljoakaan muuta tietoa. On naurettavaa väittää, että taidemaalarien, kirjailijoiden ja säveltäjien tuntemus olisi jotenkin olennaista. Ennemmin lukisin vaikkapa arjen mikrohistoriaa kuin jotain Egon Friedeliä. On loppujen lopuksi epäolennaista kuka on keksinyt mitä jne. Paljon sivistyneemmäksi ihminen tulee luettuaan yhden perusteellisen oppikirjan jostakin tieteen alasta kuin katsomalla tietosanakirjasta kuka on kehittänyt ja keksinyt mitäkin, jota itse nuorempana harrastin.
Olennaista on osata kieliä ja seurata aikaansa. Juuri tämän ajan tuntemus on se kaikkein olennaisin asia.

Sedis kirjoitti...

Tulihan se anonyymikin kehiin. Ja samalla nämä anonyymi-tyylille tyypilliset luonnehdinnat:

"On naurettavaa väittää", "On loppujen lopuksi epäolennaista", "Paljon sivistyneemmäksi ihminen tulee luettuaan yhden perusteellisen oppikirjan" ja sitten se kaiken takana oleva historiaviha: "Olennaista on osata kieliä ja seurata aikaansa. Juuri tämän ajan tuntemus on se kaikkein olennaisin asia."

Mutta onhan jotain positiivistakin: "Ennemmin lukisin vaikkapa arjen mikrohistoriaa". Kunhan vain kirjoittajamme pääsisi eroon tuosta konditionaalista. Arjen mikrohistoriaa on tarjolla pilvin pimein, suomeksikin, mutta kyllä se vähän takana oleva "trendi" jo sellaisenaan on. Ajat muuttuvat, ajat muuttuvat: meiltä vaaditaan aina vain enemmän.

Egon Friedelliä tuskin moni lukee uutta tietoa hankkiakseen, mies kuoli vuonna 1938: onpahan vain yksi historiallinen populaari teos menneisyydestä. Mutta voisi kirjailijan nimen silti oikein kirjoittaa, jos joku vaikka innostuisi.

Lyhyesti: historiaa voidaa lukea, opiskella ja tutkia monista eri näkökulmista. Mitään erityistä syytä julistaa joku niistä vähemmän "oleelliseksi" ei ole. Mutta se on varma, että historiattomuudella ja "vain omaa aikaansa seuraamalla" se sivistys käy työlääksi. Ja se oman ajan seuraaminen ei usein onnistu ilman hyviä historian tietoja. Paitsi jos sillä tarkoitetaan mainosten mukaan elämistä.

Historialle ja muistille on yhteistä se, että ne menetettyään syntyy paljon vaikeuksia.

Anonyymi kirjoitti...

Mikä ihmeen historiaviha? Se ei ole muuta kuin itse rakentamasi olkinukke. Väitin, että on vain olemassa olennaisempia taitoja kuin nippelitito historiasta. Täytyy olla aika tyyppi, jos luulee että pinnallisilla yleistiedoilla on paljoakaan sivistyksellistä merkitystä.

"Arjen mikrohistoriaa on tarjolla pilvin pimein, suomeksikin, mutta kyllä se vähän takana oleva "trendi" jo sellaisenaan on."

Miksi olisi?

"Mutta se on varma, että historiattomuudella ja "vain omaa aikaansa seuraamalla" se sivistys käy työlääksi. Ja se oman ajan seuraaminen ei usein onnistu ilman hyviä historian tietoja."

Kuka on puhunut VAIN oman ajan seuraamisesta?



"Lyhyesti: historiaa voidaa lukea, opiskella ja tutkia monista eri näkökulmista. Mitään erityistä syytä julistaa joku niistä vähemmän "oleelliseksi" ei ole."

Kaikissa muissakin aloissa on tärkeitä ja vähemmän tärkeitä erikoisaloja.

Sedis kirjoitti...

"Kuka on puhunut VAIN oman ajan seuraamisesta?", kysyt. Sinä. Sillä vain se oli olennaista. Mikrohistoriaakin lukisit, jos lukisit.

Oma olkinukkesi on tehty nippeleistä.

Louhi kirjoitti...

Sedis!

Jaa, että tietokilpailuillako Suomen kansan sivistyksen laatua nykyään mitataankin!

Todella riemastuttava väite!

Olen nauranut tälle väitteelle koko illan.

Tietokilpailuthan edustavat tyypillisimmillään ”hauki on kala” -tyyppistä tiedon tasoa. Sosiologina varmaan tiedätkin, että Suomen koululaitoksissa arvostetaan nykyään ihan toisentyyppistä tiedonomaksumislinjaa.

”Odotan mielenkiinnolla millaisia norsuunluutorneja minulle aletaan nyt rakentaa - ja veikkaisin että anonyymisti.” (Sedis.)

Meniköhän kielikuva nyt vähän pyllylleen, Sedis! : D

Tavallisestihan tieteilijät rakentavat itselleen norsunluutorneja, joista heitä käydään kepillä kopistelemassa takaisin maankamaralle. Mitä itse arvelet, tarvitsisitkohan pari kopautusta tornisi perustuksiin…?

”Tietämättömyydestä - jopa minimisivistyksen rajamailla keikkuvasta - on tullut löyhäpäisten hyve. Samalla omat ponnistukset pyritään minimoimaan ja aktiivinen tiedonhankinta pyritään tekemään jotenkin naurettavaksi jopa yliopistoissa.” (Sedis.)

”Kirjallisuusblogien linkittyminen näyttää tuottavan samanlaista kehitystä, mutta huomattavasti vaatimattomammassa kvantiteetissa.” (Sedis)

Tarkoitit varmaankin: Kirjallisuusblogit ovat myös linkittymisen myötä tulleet myös melko suosituiksi, mutta ei kuitenkaan niin suosituiksi kuin neuleblogit. - Sinullehan aukeaisi mainio ura jossakin valtion konttorissa, voisit vääntää kapulakielisiä vastauskirjeitä sivistymättömälle kansalle.

Tiedettä on vielä melko helppo tehdä, mutta kirjoitapa tieteestä niin helppotajuisesti, että kansakin ymmärtää sinua! Siinä on mielestäni haastava tehtävä. Ja tosiaankin: jotkut tieteilijät siihen jopa pystyykin. Ei kaikki, mutta kaikkein sivistyneimmät pystyvät. Tällä taidolla saa myös kaipaamaasi populaariutta.


”Mutta missäs niitä sivistyssanoja oppisi, jos niitä ei asiaankuuluvissa yhteyksissä käytettäisi.” (Sedis.)

Niinpä: triviaali kirjoitetaan kahdella a:lla, ei suinkaan yhdellä, kuten olit kirjoittanut alustuksessasi!

Ja: ”Tervetuloa Mean Man-elle Eurooppaan.” (Sedis)

Sijamuotoja vierasperäisiin nimiin ei suinkaan lisätä suomen kielessä yhdysviivan avulla.

Tässä tapauksessa et selviäisi myöskään kaksoispisteillä. Parasta suomea olisi käyttää taivuttamatonta muotoa: Tervetuloa, Mean Man, Eurooppaan. Tai: Tervetuloa Eurooppaan, Mean Man. (Huomaa pilkkujen käyttö. : ))

On kyllä todella herkullista tekstiä sinulla, että tekee mieleni kommentoida enemmänkin, mutta tästä kyllä aion jatkaa omassa blogissani.

Sedis kirjoitti...

Ole! Hyvä! Mean Manen kirjoitusasu oli vitsi. Mean Man kun sattuu tarkoittamaan yhtä ja toista. Mane on kuitenkin "bloginimeltään" Mane. Minä olen sekä ammatiltani että koulutukseltani historioitsija, en sosiologi.

Olen iloinen puolestasi Louhi, kun sinulle nauru maittaa. Jos vielä sisälukutaitosi paranee, niin varmasti väittelystäkin tulisi makeampi.

Voisit kirjoituksestani erottaa kommentoidessasi esimerkiksi ne kohdat, jotka ovat siteerauksia Hesarin toimittajalta ja ne, jotka ovat minulta. Niiden sekoittaminen ja niillä - siis väärillä sitaateilla - elämöinti ei ole sinulle suurikaan ylpeilyn aihe: vähän itseriittoisen puristava on myös tyylisi, josta ei näytä puuttuvan ylemmäksi asettumisen tahtoa. Siitä asetelmasta onkin sitten hankalaa kertoa, mitä minä tarkoitan. Ongelma kun ei ole tekstissäni vaan ymmärryksessäsi ja ehkä hieman myös asenteessa.

Mutta kyllä sinusta hyvä oikolukija tulee. Kirjoitan oikein mielelläni sitä varten oikein rattaisaa kapulakieltä.

Toivottavasti itse kirjoitat sitten blogiisi vähän asiantynkääkin. Tästä kirjoituksessa se kun jäi niin vähiin. Mikä ei kyllä varmaan ketään yllätä.

Anonyymi kirjoitti...

Sedis: perustelit joskus väitteesi ja näyttäisit kohdan, jossa olen väittänyt, että VAIN oman ajan seuraaminen on olennaista. Jos et siihen pysty, sinut todetaan kykenemättömäksi erottamaan väitteet: A) "Sävellysten ja maalauksien tekijöiden nimien muistaminen on epäolennaista."
B) "Olennaista on seurata omaa aikaansa ja osata kieliä."
Eli et osaa erottaa muuta historiaa kulttuurihistoriasta.

Sedis kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Sedis kirjoitti...

Kun kerran haluat jatkaa, lmaistaanpa asia näin: sinulta puuttui positiivinen historiaohjelma - negatiivista kyllä riitti ja vielä sapen kanssa. Tulkintani on että se merkitsee henkilökohtaista historiattomuutta.

Ja jopa tämmöistä kehtaat kirjoittaa: "On naurettavaa väittää, että taidemaalarien, kirjailijoiden ja säveltäjien tuntemus olisi jotenkin olennaista."

Hyvä on, sinä haluat elää ilman taidemaalareiden, kirjailijoiden ja säveltäjien tarjoamaa maailmaa. Siinä on yksi ei-oikeus lisää kieltotaulujen värittämään maailmaasi, jossa "naurettavuus" on oikeasti kelpoisa leimakirves! [Luonnehdinta on siinä määrin harvinainen, että sen käyttäminen osoittelee jopa kirjoittajan suuntaan...] Mutta jos se kerran on niin vähän olennaista ja otaksun, että sen vuoksi sinulle tuntematonta, niin mistä sinulle löytyy patekseja sanoa, että se on naurettavaa? Tuuli heiluttelee huuliasi, ystävä hyvä ja siksi sielustasi kummunneet "naurettavuus" arviot jätetään omaan arvoonsa. Eikä se ole suuri se arvo.

Ihan vapaasti vaan: toivon onnea valitsemallasi tiellä - nyt jää aikaa niin paljon tärkeämpiin houkkain huvituksiin.

Ainoat "hyväksymäsi" - tässäkin olit kovin ronkeli mielestäni - historianmuodot olivat sellaisia, joita et lue ("jos lukisin...")

Sinä seuraat aikaasi ja luet kieliä, hyvä niin. Minä työskentelen historian parissa ja olen sekä opiskeluissani että työssäni historioitsijana oppinut arvostamaan erilaisia tapoja toimia historian parissa: eri näkökulmat rikastavat sitä maailmaa.

Vuosien varrella olen tätä yrittänyt viestiä myös opiskelijoilleni yliopistossa: heitä on pikaisesti laskettuna jo yli 3000. Olisi kiva saada sinun laillasi ajatteleva sinne kateederille kertomaan elämänvalinnoistaan meille "naurettaville".

En kyllä viitsi tuota kirjoitustasi enää repostella: kirjoita uusi ja parempi, niin jatketaan. Tai ehkä jopa: sat sapienti.