Lapsettomuusideologiaa IV

Jatkoa kirjoitukseen Lapsettomuusideologiaa III.

Russell pohdiskelee (2. luvussa) moraalisääntöjä ja niiden historiallista syntyä ja keskinäistä erilaisuutta. Seuraavaksi (3. luku) hän käy kiinni moraaliin välineenä: toinen moraalisääntöjen järjestelmä on parempi kuin toinen, on ensimmäinen johtopäätös. [Tämähän on nykyäänkin yleisimpiä perusteluja näille "välttämättömille" sodille demokratian toteuttamiseksi globaalisti, vaikka ei se Russellin vika ole.]

Mielenkiintoisesti Russell pohdiskelee halujen olemassaoloa; se on "hyvän" edellytys. "Hyvä" voidaan määritellä "toiveiden täyttymykseksi": "Jokin tapahtuma on 'parempi' kuin toinen, jos se tyydyttää useampia haluja tai kiihkeämmän halun kuin viimeksi mainittu". Muttenkin "hyvä" voidaan määritellä, mutta näin "sen seuraamukset ovat paremmin sopusoinnussa ihmiskunnan enemmistön siveellisten tunteiden kanssa kuin minkään muun teoreettisesti puolustettavissa olevan määritelmän."

"Kun sanon, että 'hyvä' merkitsee 'toiveiden täyttymystä', määritelmä edellyttää, että kenen tahansa ihmisen halun tyydytys on yhtä hyvä asia kuin kenen tahansa toisen ihmisen, kunhan vain heidän halunsa ovat yhtä voimakkaita. Tästä seuraa, että hyvä ei ole samaa kuin päämäärä, johon teoilla pyritään, sillä teoillaan jokainen ihminen tavoittelee omien halujensa täyttymystä, mikä taas tavallisesti on eri asia kuin muiden pääseminen oman tahtonsa perille."

Silti kyse ei ole täydellisen itsekeskeisestä toiminnasta, sillä halummekaan eivät ole yksinomaan itsekeskeisiä: Useimmat ihmiset toivovat onnea lapsilleen, monet ystävilleen, jotkut isänmaalleen ja muutamat koko ihmiskunnalle. "Henkivakuutustoiminta osoittaa, miten suuressa määrin tavallisen ihmisen toiveet ulottuvat hänen oman elämänsä ulkopuolelle." Tällainen epäitsekkyys "luo enemmän hyvää kuin itsekäs". Sekin on selvää, että jotkut halut tuottavat suuremman määrän hyvää ihmisille yleensä kuin toiset. Kuitenkin, tästä huolimatta, Russellin kanta on tästä epäitsekkyyden painotuksesta huolimatta selvä: "minun parhaani" merkitsee "halujen tyydytystä" joka merkitsee "hyvää". [ussellilla on tietysti selitys myös pahoja tekoja haluavien vaikuttamattomuudesta tähän määritelmään.]

Vastaväite tietysti on, että meidän tulisi tavoitella yhteisön parasta eikä vain omaamme. Russell hyväksyy tämän sillä ehdolla, että tämän tulisi olla oikeaa, sellaista käyttäytymistä, joka edistää yleistä hyvää. Tätä varten on olemassa lakeja, kiitoksen halu ja moitteen pelko, viisas kasvatus, jalomielinen luonne onnekkaana perintönä tai sitten toiminta kantilaisittain: on tehtävä oikein oikeuden itsensä vuoksi. Mutta, kuten Russell sanoo, kaikki tämä perustuu siihen vaikutukseen mikä niillä on haluihin.

Ihmiskunta ei kuitenkaan ole yhtä mieltä siitä, mikä on oikein. Muuten voisimme ottaa sen etiikan peruskäsitteeksi ja sanoa hyvän olevan sitä, mikä saavutetaan menettelmällä oikein. Mutta tässä tabut, kulttuuriset käytänteet yms tulevat vastaan. On parempi määritellä 'oikea' 'hyvän' avulla kuin päinvastoin.

Jos ihmisten halut menevät yhteen, ovat ne sitten edullisempia välineinä. Tästä seuraa että rakkaudelle on annettava etusija vihan, yhteistoiminnalle kilpailun, rauhalle sodan rinnalla jne.

"Näin joudumme etiikkaan, jonka nojalla halut voidaan jakaa oikeisiin ja vääriin tai, summittaisesti puhuen, hyviin ja pahoihin. Oikeita ovat sellaiset toiveet, jotka ovat yhteismahdollisia mahdollisimman monien muiden kanssa, vääriä ne, joiden toteutuminen käy päinsä vain murskaamalla muita toiveita."