lauantaina, heinäkuuta 09, 2005

Plus kolmekymmentä

"Polttaa kesäkatu kuuma, kosteaa höyryä nousee tiestä."

Paitsi ettei nouse. Kolmenkymmenen asteen helle uuvuttaa tämmöisen raavaammankin miehen ja höyry nousee suoraan körmystä niskasta.

Ei keksi mitään. Eilen oli Eino Leinon päivä, joten siteeraamme mestaria:

"Kun yksi rehkii ja yksi raataa
ja kaikki repii ja kaikki kaataa,
kun yksi kantaa ja kaikki sortaa,
kun yksi muuraa ja kaikki murtaa
ja yks se anteheks antaa vaan -
niin minne yksi se joutuukaan?


Tämähän voisi olla omistettu Matti Klingelle ja niille muille, jotka kaivavat sotien välistä ja aikaista heerosrunoilija V. A. Koskenniemeä valkoisen uusio-Suomen sankarirunoilijaksi. Ehkä Koskenniemen ylistävä, Uuden Suomen koko aukeaman arvostelu Adolf Hitlerin Mein Kampfista pitäisi julkaista näköispainoksena. Voisi pistää herroille haudankaivajille jäitä hattuun.

10 kommenttia:

Rauno Rasanen kirjoitti...

Mutta Klingehän ei ole suomalainen vaan roomalainen..."Romanum sum."
Myöskään Koskenniemi ei ole suomalainen vaan pikemminkin jokin antiikin Kreikan jumalista.
Mites olisi sodan jumala Ares?

***
"Zeuksen ja Heran poika. Sodan jumala, yhtä julma kuin veljensä Hefaistos on ystävällinen.

Kun Ares kuuli miekkojen kalskeen kumun, hän puki sotakamppeet päälleen ja ryntäsi innolla taistelukentälle poikiensa Phoboksen ja Deimoksen (=pelko ja kauhu) kanssa, ei välittänyt kuka voitti tai hävisi, kunhan veri virtasi.

Joskus Areskin haavoittui, mutta jumalathan eivät kuole, joten hän juoksi isänsä Zeuksen tykö parantumaan. Zeus inhosi poikaansa Aresta, mutta Traakiassa häntä kunnioitettiin, olihan alue tunnettu kiivaista ja raivokkaista ihmisistä.

Siitti Afroditelle Eroksen ja Harmonian, joka oli Semelen äiti."

Etusivu | Jumalten sukupuu | Encyclopedia Mythica: Ares

tommi kirjoitti...

Tekeekö Hitlerin ihaileminen runoilijasta jotenkin huonomman?

Sedis kirjoitti...

Tommi. Kyllä se tekee.

Sun äitis kirjoitti...

...
Minä näin hänet kerran vieläkin,
kun tuli hän keväällä takaisin.
Kuustoista kevättä elämän
näin paareilla hiljaa makaavan.
Näin äidin ja siskon kyyneleen,
sanaa valituksen mä kuulllut en.
...


Tai sinne päin lausin Koskenniemeä itsenäisyysjuhlissa 60-luvulla. Näissä järjissäni jättäisin lausumatta.

Silti en sentään Sediksen tavoin tulkitsisi Koskenniemi=fasisti=huono runoilija. Joitain elegioita saattaisin lukea edelleen. Kaiken vapaan muodon vastapainona on välillä kiva lukea rytmilleen uskollisia runoja.

Anna Amnell kirjoitti...

Esimerkiksi tuolla Loistava puhallus -nimisessä blogissa väitetään keskustelussa, että ylistävän oodin ja muiden runojen kirjoittaminen Stalinille ei himmennä ollenkaan Nerudan sädekehää.

Oikeudenmukaisuuden nimissä meidän tulisi kai hyväksyä sekä Neruda että Koskenniemi tai heittää molemmat historian roskalaatikkoon.

Mitä arvelette?

Sedis kirjoitti...

Koskenniemi on ollut yliarvostettu runoilija. Vahinko jos hän tulee sellaiseksi jo toisen kerran.

Sun äitis kirjoitti...

Blogisisko, metkaa, että rinnastit Nerudan ja Koskenniemen. Nerudan Nouse syntymään kanssani, veli kokoelmasta Andien mainingit on ollut lempirunoni halki vuosikymmenten. Oodi Stalinille ei sitä seikkaa muuksi muuta.

Sedis, kuka tässä on Koskenniemeä yliarvostetuksi nostamassa? En ainakaan minä, vaikken koko tuotannon kertakaikkista dismeritointia kannata.

Jussi kirjoitti...

Muistaisitko koska tuo Mein Kampf -arvostelu ilmestyi?

Anna Amnell kirjoitti...

Sun äitis,

kumpikaan runoilija ei ole suosikkejani. Ajattelen asiaa lähinnä oikeudenmukaisuuden kannalta.

Sun äitis kirjoitti...

Blogisisko,

siinä mainitsemassani Nerudan runossa on yksi kohta, joka on muuttunut turhan todeksi monelle tuntemalleni, siksi runo on säilynyt suosikkinani (ei niinkään ne "tutummat" Nerudat).

Siinä heräämiskehotuksen kohteena on

omaan saveensa hajonnut ruukuntekijä

Näinä aikoinamme on aivan liikaa saveensa hajonneita ruukuntekijöitä, lahjakkaita ja uutteria ihmisä, jotka hajoavat työhönsä.

On siinä muutama muukin mahtava kielikuva. Maailamtuskaa itkevänä teinityttönä pidin erityisesti kohdasta

ja antakaa minun itkeä
tunteja, päiviä vuosia, sokeita aikakausia, avaruusvuosisatoja


Värisyttää vieläkin!