Joskus on hämmentävää, että herää aamuneljältä ja on täysin pirteä. Siinä sitten katselet parvekkeella aamuyön maisemia ja hämmennyt vielä enemmän näkemästäsi.
Pihan poikki juoksee iso lehtipino kädessään postinkantaja, joka on kolauttanut tavalliseen aikaan omankin oven alustaa. Tammikuu on loppupuolellaan ja mies on liikkeellä - t-paidassa. Jälleen kerran todiste siitä, että kaikkea ei ole vielä nähty.
Ei niin ei. Esimerkiksi eilinen Klaus Härön uusin elokuva Uusi ihminen jäi näkemättä. Helsinkiä vaivasi nimittäin sähkökatkos. Hyvin liikkeelle lähtenyt elokuva katkesi kuin seinään, hätävalot syttyivät ja katso - lähikorttelit olivat pimeinä sekä oikealle että vasemmalle, mutta eivät muihin ilmansuuntiin. Siellä pojat vetelevät päämuuntajasta verkon osia irti, nyt jo ties monennen kerran. Liekö edes vahinko vai kokeillaanko kaupungin pimentämistä?
Oli mentävä muualle. Siinä sitten vierailet sähköttömässä kantabaarissasi, jonne tuttu päästi istumaan, kun oli tullut sovituksi tapaaminen tähän yllättävään pimeyden valtakuntaan.
Melkein tunnelmallinen olo, kun jutustelet niitä näitä pilkkopimeässä, vain parin tuikkukynttilän valossa.
Kaikkea ei ole nähty tänäänkään. DocPointin ensi-iltojen ennakkonäytöksiä edessä, illalla kokoustetaan perusteellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti