Savuton kirkko

Helsingin Sanomien pääkirjoituksia moni ei lue. Monet ilmoittavat nimenomaan, että juuri näitä kirjoituksia he eivät koskaan lue. Se on tietysti kummallinen yhdistelmä statusta ja päätöstä.

Olen sen verran vanhanaikainen, että minä luen pääkirjoituksetkin. Paitsi jos ne ovat yhtä kehnoja kuin tänään se alimmainen. En tarkoita kirjoitukseltaan vaan ajatukseltaan kehnoja. Ja mikä pahinta, ne ovat huonoimmillaan pelkkiä anonyymikirjoituksia, joiden on vaikea ajatella kannattelevan koko lehden painoarvoa.

Pääkirjoitus "Rippileirien pitää olla savuttomia" (19.6.) tökkäsi piikkinsä kirkkoon. Mitä pahaa kirkko oli tehnyt? Seurakunta oli lähestynyt rippileiriläisten vanhempia kirjeitse ja kysäissyt, mitä mieltä vanhemmat ovat siitä, että nämä 14-15-vuotiaat polttavat tupakkaa rippileirillä. Seurakunnan mielestä tupakan polttamiseen tarvitaan vanhempien lupa.

En iedä oliko pääkirjoituksen takana nokkela nuori toimittaja vai mikä, mutta kummallisia ajatuksia kirkon/seurakunnan realistinen ja järkevä hanke toimittajassa herätti. Hänen logiikkansa repertuaari ei ylettynyt juridiikan ulkopuolelle: "Tupakan myyminen alaikäisille on lailla kielletty, joten rippileiri-ikäisillä ei pitäisi olla laillisia keinoja edes hankkia tupakkaa." Laittamattomasti sanottu ja ajateltu.

Minun mielestäni on selvää, että kirkko kysyy asiasta neuvoa vanhemmilta, sillä kirkon toimivaltaan tupakanpolton vahtaaminen ei varmasti kuulu. Ja jos varhaisnuori lainsäädännöstä huolimatta polttaa, niin mistä valtuudet sen kieltämiseen. Käsittääkseni kirkko voi saada ne vain vanhemmilta. Kun vanhemmat kirjallisesti kieltävät, kirkonkin on helppo kieltää.

Mitäs jos vanhemmat eivät kiellä? Kas siinä pulma pääkirjoittajallekin, joka varmaankin työkseen kulkee kadunvieriä kotikaupungissaan, esittelee itsensä Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittajaksi ja kieltää alaikäisiä tupakoimasta. Hänellä on nimittäin siihen vähintäänkin yhtä suuri valta ja velvolllisuus kuin seurakunnan työntekijälläkin. En ole näitä tupakkapoliiseja nähnyt edes Helsingin Sanomien järjestämissä kaupunginosatilaisuuksissa, vaikka kyllä järjestäjällä pitäisi jokin roti näissä asioissa olla.

Mutta pääkirjoittaja onkin huolissaan vanhempien puolesta! "Vanhemmat pannaan hankalaan tilanteeseen antamalla nuorille viesti, että kirkko kyllä sallisi nuorten tupakoimisen, mutta minkäs teet, jos vanhemmat kieltävät", murehtii välkky pääkirjoittajamme. On siinä 14-15-vuotiaan vanhemmilla vaikea tilanne! Toki tämmöiseen kannan ottaminen ei kuulu vanhemmille, vaan kirkolle, päättelee pääkirjoituskirjoittajamme.

Tämä ei ollut tarpeeksi merkkimäärästä kiinni pitävälle anonyymille pääkirjoitustoimittajalle. Kesähelteet pakottivat hänet luettelemaan kaikki kirkon nuorisoon kohdistuvat hankkeet välipalaksi. Lähestyminen tupakka-asiassa vanhempia oli nyt jo "kirkon vapaamielisyyttä", joka on sitten kirkossa "hyvin sattumanvaraisesti toteutuva aate".

Näin voi epäilllä, että anonyymin pääkirjoittaja takana on sittenkin Don Quijote. Pääkirjoitustoimittaja rakentaa oman tuulimyllynsä, jota vastaan on helppo käydä mustesotaa.

Toimittaja muistuttaa mieliin Kirkkkohallituksen sanoutumisen irti Aids-tukikeskuksen ja Nuorten keskuksen julkaisemasta seksuaalisuutta käsittelevästä kirjasta. Muka avoimesti mainitaan myös syy: kirjassa "käsiteltiin myös seksiä osana seurustelua", joka ei tietenkään ollut vetäytymisen syy, minkä pääkirjoittajakin tunnustaa epäuorasti kertomalla "syyn" seuraavassa kappaleessa. "Kirkon mielestä esiaviollinen seksi seurustelusuhteissa ei ole soveliasta mutta 14-vuotiaitten tupakointi rippileirillä on."

Pääkirjoitustoimittajan moraalinen ruoska sivaltelee, mutta se logiikka. Miksi tupakanpolton ja esiaviollisten suhteiden rinnastaminen on kehnoa ajattelua?

Väännän rautalangasta, sillä oletan tämän kirjoituksen joutuvan pääkirjoitustoimittajalle. Jo aiemmin kävi ilmi, että kirkon valta ei ulotu tupakanpolttoon. Se ei ole syntiä. Siksi kirkon ei siihen tarvitse ottaa kantaa. Mutta virallisena rituaalijärjestäjänä kirkko pitää esiaviollisia suhteita syntinä. Siksi sen velvollisuus on ottaa kantaa tällaiseen synnintekoon.

Kun Aatos Erkko puhui toimittajien sivistymättömyydestä, monet ajattelivat hänen olevan oikeassa, vaikka tunnustavatkin nuorien ihmisten kykenevän nykyään moneen sellaiseen, mihin vanhemmista ei ole.

Ehkä tämä pääkirjoitus on osoitus sellaisesta sivistymättömyydestä: tarkoituksena on tarkoitukseton ja merkityksetön nokkeluus, ei ajattelu.

Hyvästi huonot pääkirjoitukset ja hyvää lomaa tämänkertaiselle kirjoittajalle.