Tärkeimmistä poliittisista tavoitteista on sitten kansalaisilta tiedusteltu. Helsingin Uutiset on tehnyt kyselyn, jonka mukaan 44 prosenttia suomalaisista haluaisi, että hallituksen tulo- ja veroremontilla korjattaisiin ensisijaisesti naisvaltaisten alojen pieniä palkkoja.
Uutiset kertovat lisäksi, että ruoan arvonlisäveron alentamista pitää tärkeimpänä joka kolmas ja perintöveron alentamista joka viides. Nehän tekevätkin yhteensä lähes sata prosenttia. Satujen kolme toivomusta onkin siis empiirinen fakta!
Näin perintöveron alennus kuihtuu yrittävien kokoomuslaisten ja varakkaiden tiloja omistavien kepulaisten haaveiluiksi huolettomasta tulevaisuudesta. Käsittääkseni sukujen vaurastuminen ei ole ollut mahdotonta tähänkään asti.
Lehdistön tukemanakaan tämä porvarillinen kampanjointi ei siis selvästikään ole onnistunut. Onpahan palstamillimetrejä tai pikemminkin kilometrejä saatu taas aikaiseksi vähemmän tärkeästä yhteiskunnallisesta asiasta.
Monikohan olisi kannattanut varallisuusveron poistamista? Tuskin edes noin moni.
Huomattakoon, että kysymys, johon siis kansa vastasi kovin kielteisesti, koski parintöveron alentamista, ei poistamista.
Hyväksyttävin malli olisi varmaankin perintöveron tuottavan alarajan nostaminen. Karrikoiden sanottuna nythän veroa maksetaan perinnöistä, jotka eivät riitä vainajan hautaamiseen.
En kyselynkään jälkeen tiedä, mikä mahtaisi olla sellainen veroremontti, joka auttaisi korjaamaan "naisvaltaisten alojen pieniä palkkoja"? Enpä usko sellaista olevan. Saa huutaa hep sieltä katsomosta.
Tuloremontteja kyllä voisi tehdä yleensäkin pienten palkkojen alueella. On jotenkin kummallista, että juuri siellä se on vaikeinta.
Pientenpalkkojen korottamisen sijaan puhutaan ideologiasta, vastakkainasettelun vähentämisestä. Uudet palkkajärjestelmät kyllä tarkoittavat työpaikkatasolla juuri jotakin toista. Siellä vastakkain asetetaan Matti ja Maija. Entäs sitten nämä hallituksen ja virkamiesten kilvan kehittelevät kannustimet, leikkaukset, säästöt, kontrolli ja rajoitukset, jotka kaikki asettuvat täysimääräisesti pienipalkkaisten kannettaviksi. Miettikää vaikkapa "liikaa otetun" opintotuen takaisinmaksun koron prosentteja, joita Dickensin ja Shakespearen hahmotkin olisivat hävenneet.
Mutta miten palkkoja edes voisi korottaa? Jokaisella työpaikalla on palkanlaskija, eikä ainuttakaan palkankorottajaa.
Suomalaiset ovat antaneet huijata itsensä syömään kalliisti. Lehmien sairastama tauti nosti muiden lihojen hintoja rajusti, kun pelkokysyntä kasvoi. Eivät tulleet takaisin ne rovot. Kotimaisuuskampanjoissa on samaa pelon herättämistä.
Itse suhtaudun ulkomaiseen ruokaan samalla tavalla, kuin suhtauduin EU:nkin. Jos se kelpaa ranskalaiselle ja saksalaiselle, mikä ettei? Vaikka kyllä on myönnettävä, että nämä kovat ja kuivat italialaiset porkkanat ovat eri maasta vetäisty.
Uskonpa kuitenkin, jälleen kerran vastoin suuren yleisön ja kansan uskomaa, että juuri ruoan arvonlisäveron alenemisella pienipalkkaisen asema kohenee parhaiten.
Sillä ymmärtäähän sen kuvittelun turhaksi, että työnantajien ja maanomistajien liitto kenenkään pieniä palkkoja korottaisi!
Sallikaa minun nauraa.
3 kommenttia:
Veroilla ei voi pieniä palkkoja korottaa. Perheiden käteen jääviä tuloja olisi mahdollista yhteisverotuksella lisätä. Silloin kevennettäisiin sen pienipalkkaisen naisen isopalkkaisen aviomiehen verotusta, mutta tuskin kansa, tai kyselijä, sitäkään tarkoittaa. Viimeistään feministit parkaisisivat sellaisesta ehdotuksesta.
Muistelen että arvonlisäverosta oli paljon porua, ennen kuin se vaivihkaan sitten pantiin kaikkien hintojen päälle.
Melu johtui siitä, että arvonlisävero maksaa eniten köyhille, jotka joutuvat jättämään ruokaostoksetkin sitten vähän vähemmälle. Mieleen tulee kyllä toinenkin turha vero, kirkollisvero, joita jok'ikinen vaikka olisi seitsemännen päivän adventisti tai mormoni joutuu maksamaan yhteisöverojen muodossa, eli jälleen jokaisesta maitotölkistä.
Eikö noita kahta kirkkoa saa millään eroon valtiosta ja niiden tahmatassuja pois ihmisten kukkaroista?
ALV:t Suomessa:
Yleinen verokanta 22
Elintarvikkeet ja rehuaineet 17
Lääkkeet, kirjat, henkilökuljetus, majoitus, yleisradion lupamaksut, kulttuuri- ja viihdetilaisuuksien pääsymaksut sekä liikuntatilojen käyttömaksut 8
Parturi- ja kampaamopalvelut, pienet korjauspalvelut 8
Sanoma- ja aikakauslehtien tilausmaksut 0
Lähetä kommentti